sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Koekäyttö jatkuu suihkulähteellä

Taas vähän edistymistä suihkulähdeprojektissa. Toistaiseksi kaikki sujuu, eikä ole vielä tullut takaiskuja. Esimerkiksi suunnitteluvirheitä, jolloin jotain joutuu purkamaan, että asiat toimisi. Tässä kuvallista kerrontaa:

Toiselle eli alemmalle traktrorin renkaalle pohjatyöt menossa.

Vanerilevyn ja vatupassin avulla renkaan kallistukset kuntoon.

Ensimmäiset kukat suihkulähteellä. Kukkaruukun pohjana on betonilohkare,
joka kuului vanhalle talolle ja on lohkaistu siitä sokkelista, joka löytyi
omalle talolle monttua kaivettaessa.

Puron rakentamista. Puro päättyy tynnyriin, ja "ongelma" tai miettimisen
paikka oli se, että miten puro tai puron pohjana oleva muovi osaa mennä
tynnyrin reunan yli? Ilman että siihen muodostuisi ajan oloon kuoppa,
joka alkaisi vuotaa molemmilta reunoiltaan? Ratkaisuksi tuli vanha risa
lasten pulkka josta nokkapala ohjaa vedet tynnyriin. Eikä valu vesi tynnyrin
ulkopuolelle.

Kas näin se sitten muodostuu. Puron pohja nimittäin. Kallistuksia kuntoon
pitää laittaa tässäkin työssä.

Sitten alemmasta renkaasta tulevalle purolle muovia pohjaan.

Seuraavaksi voidaan rengas laittaa paikoilleen. Tasoitusta vielä kivituhkalla.

Vielä muutama sana mitoista. Jos traktorin rengas on
halkaisijaltaan 150 cm, tarvitsee allaskumin olla
vähintään 310 cm. Jos ei se ole allaskumin reunat kaatuvat
renkaan sisään, ja vesi pakenee.

Allaskumi 310 cm ja toiseen suuntaan vähän pidempikin.
Siitä ylijäämästä saa sitten tehdä lyhen puron pohjan
renkaiden väliin.

Ja nyt molemmat suihkulähteet koekäytössä. 

Ja nyt suihkulähteiden välissä myös vesisuihkua kädessä pitävä tonttu. 

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Tämän kesän eka sade!

Viime yönä saatiin tämän kesän eka sade! Satoi yhteensä 5mm ja 39 päivän mittainen kuiva kausi on nyt päättynyt. Edellisen kerran satoi 3.5.2018 yht. 8 milliä, samalla kertaa, kun lumet sulivat.

Huhtikuussa satoi 4 kertaa ja yhteensä 27 milliä. Niukasti on ollut sateita tänä kesänä, mutta helteitä toukokuussa sitäkin enemmän.


sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Suihkulähde ekan kerran koekäytössä

Tänään pääsin ekan kerran fiilistelemään, kun laitoin suihkulähteen päälle. Hyvältä näytti jo nyt, vaikka paljon onkin vielä tekemistä jäljellä:



Mutta ennen kuin pääsin tähän pisteeseen, oli vielä muutama välivaihe ennen tätä "loppuhuipentumaa", että sain ekan kerran veden liikkeelle.

Edellisessä päivityksessäni kerroin vesitestistä, eli traktorin rengas piti vettä. Siihen laittamani allaskumi vaan ei ollut ihan keskellä, joten tyhjensin renkaan ja korjasin allaskumin paikkaa, ja täytin renkaan uudelleen.

Sitten aloin rakentamaan veden kierrolle omatekoista esisuodatinta, johon otin mallia Kurunrinteeltä, jossa se on tehty ämpäriin näin:


Tämä kaaviokuva on siis bongattu tästä linkistä:

http://kurunrinne.suntuubi.com/?cat=10

Tuo muuten onkin hyvä linkkki, jos aikoo tehdä pihalle lammen, suihkulähteen tai puron - ja myös lopputulos tuolla Kurunrinteessä on aivan upea - käykääpäs katsomassa.

Minulla tuo esisuodatin / hiekkasuodatin rakentui laastiämpäriin (ostin kaupasta ihan uuden) näin:

Ensin ämpärin pohjalle kiviä.

Sitten veden tuloputki ämpäriin. Tuloputkena on alapäästä
rei´itetty pätkä syöksytorvea.

Syöksytorvi ämpärissä.

Sitten suodatinkangasta syöksytorven ympäri ja kivien päälle.

Suodatinkankaan päälle kivituhkaa.
Kivituhkan päälle uusi suodatinkangas ja sen päälle
zeoliittiä. Zeoliitti on huokoista kiveä, joka on hyvä
kasvualusta bakteereille, joiden tarkoitus on poistaa liika-
ravinteitä vedestä.

Sitten koko helahoito tynnyrin pohjalle, jossa vieressä näkyy tehtaan suodatin
ja sen vieressä tiiliskiven päällä pumppu. Nyt siis vesi painuu painovoimaisesti
syöksytorvea pitkin ämpärin pohjalle. Ja tulee ämpäristä saavin veteen (ihan
sama kuinka korkealla veden pinta saavissa on). Sitten pumppu laittaa
esisuodatetun veden eteenpäin tehtaan suodattimeen josta poistoputki vie
suodatetun / puhdistetun veden uudelleen traktorin renkaaseen.

Syöksytorven päälle tulee laastilaatikko, josta reunoja on leikattu osittain pois.
Laastilaatikon pohjassa on reikä, josta vesi menee syöksytorveen. Laastilaatikko
siis "ottaa koppia" vedestä, joka valuu traktorin reunan yli, ja tulee kivilouhikon
reunaa pitkin alas. Lopuksi laastilaatikko peitellään kivillä niin, ettei sitä näy.
Myös teknisenä tilana oleva tynny jää loppupeleissä pois näkyvistä.
Eli näin se vesi sitten kiertää. Ekassa testiajossa kaikki onnistui.
Seuraavaksi pitää taas valaa kiviä kiinni betonilla ympäri traktorin rengasta niin, ettei sitä enää näy. Niin ja tämän yhden traktorin renkaan viereen tulee vielä toinenkin traktorin rengas. Ja koko kokonaisuus on sydämen muotoinen. Sitten joskus kun kaikki on valmista.

Tässä koko juttu vielä vähän kauempaa katsottuna.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Eka vesitesti suihkulähteellä

Suihkulähteen rakentaminen vanhoihin traktorin renkaisiin on taas edistynyt, ja nyt pääsin jo ensimmäiseen vesitestiin saakka. Mutta otetaanpa nyt muutama työvaihekuva vielä ennen sitä. Ja viikko sitten olin päässyt tähän vaiheeseen:

http://talopakettitalorautio.blogspot.com/2018/05/suihkulahde-projekti-etenee-taas.html

Sen jälkeen yläaltaan perustukset ovat täydentyneet ja nousseet tällä viikolla jo lähes "harjakorkeuteen", jolloin huipulle on pitänyt nostaa aika usein traktorin rengas jo malliksi, niin että näkee miten se sinne asettuu. Kas näin:

Rengas paikoillaan.

Sen verran tuo traktorin takarengas painaa, että sen jatkuva nostelu alkoi
käydä vähän voimille, joten askartelin vanerilevyn kappaleista vastaavan
kokoisen kiekon, jota oli paljon kevyempi nostella.
Ja näin vanerikiekko ajaa saman asian ja sitä on helpompi liikutella kuin
itse traktorin rengasta. Kivet siis pitää saada tasaisesti kantamaan tuolla
kiekon alla. Hiekkapeti tietysti hoitaa loput, mutta hiekkapeti on tarkoitus
saada mahdollisimman ohueksi. Ettei se valu pois.
Tässä etuseinän louhoskiviä, joita pitkin veden on tarkoitus valua sitten,
kun kaikki on valmista. Kivet ovat takaa kiinni toisissaan betonilla, mutta
etureunoissa betonia ei näy. Pelkkä kivi on sillä tavalla kauniimpi.
Sydämen toinen puolisko alkaa jo täyttymään ylijäämäkivistä ja betoni-
lohkareista aika mukavasti. Ainakin tästä tulee vahvaa tekoa, eli kestäisi
auton törmäykset hyvin ja ei tämä välttämättä pahasti rikki menisi sittenkään,
jos ajettaisiin yli vaikka panssarivaunulla... :-) Kivien välissä menee
putkia sähköä ja vesipumpun letkuja varten.
Sitten kivien väleihin soraa.

Sama toisesta kuvakulmasta.

Ja soran päälle kivituhkaa.
Sitten onkin jo aika nostaa traktorin rengas lopulliselle paikalleen.
Rengas kallistaa hieman kaivolle päin, jotta vesi osaa mennä oikeasta kohtaa
reunan yli.
Sitten lisäsin sisäreunan sisäpuolelle vielä vähän pieniä kiviä ottamaan
hiekan tai siis kivituhkan painetta vastaan.

Ja sitten sen jälkeen täytin sisäpuolen reunoille asti kivituhkaa täyteen.
Kivituhkan päälle tuli suodatinkangas, ettei allaskumia vasten osuisi mitään 
teräviä kiven särmiä.
Sitten ei muuta kuin allaskumi renkaan päälle ja kokeilemaan miten rengas
täyttyy vedellä.

Rengas täyttymässä vedellä.

Ja lopulta vesi valuu renkaan yli kivilouhosta pitkin laastikaukaloon.
Kaukalosta leikataan reunat matalaksi, ja kaukakon pohjaan tehdään reikä.
Reiästä vesi menee alla olevaan tynnyriin, jossa on suodatinlaitteet ja 
pumppu, joka pumppaa veden takaisin renkaaseen. Rengas ympäröidään
kivillä niin, että sitä ei näy, tai ei ainakaan paljon näy. Eikä tuo vettä
keräävä laastikaukalokaan näkyville jää. Se täytetään kivillä, ja kivien
välistä vesi osaa mennä sinne minne pitääkin eli alla olevaan tynnyriin.
Tässä vielä lopputilanne Youtubessa videona:


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Kierros lasivillatehtaalla Hyvinkäällä

Pääsin viime perjantaina tehdaskierrokselle Saint Gobainin lasivillatehtaalle Hyvinkäälle, jossa tehdään kierrätyslasista lasivillaa, ja joka on triplannut tuotantokapasiteettinsa aivan hiljattain. Ilmeisesti lasivillan kysyntä on kasvanut voimakkaasti, ja/tai sen odotetaan kasvavan jatkossakin. Ja varmasti kaikkien eristevillojen menekki kasvaa, jos vaan rakentamisen volyymi pysyy edes samana. Sillä samalla kun energiatehokkuuden vaatimukset ovat kasvaneet, niin tottakai eristepaksuudet kasvavat siinä samalla. Ja se on kaikille eristevillojen valmistajille hyvä asia.

Uusin innovaatio lasivilla-alalla näyttäisi olevan aivan väritön eli valkoinen insulsafe -puhallusvilla. Siinä siis ei ole keltaiseksi värjäävää sideainetta lainkaan mukana. Tuote on pehmeä kuin pumpuli, eikä pöllyä. Muutenkin tehdaskierros oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja katseltavaa riitti. Kierrätyslasi siis sulatetaan ensin nestemäiseksi, sitten se lingotaan kuiduiksi, ja jos lopputuotteena on puhallusvilla, sitten se lopuksi puristetaan ja punnitaan ja pakataan kuljetuspakkauksiinsa. Sitä siis ei revitä levyvilloista, koska insulsafe -lasivillassa alun perinkään ei ole lisättynä sideaineita.

Tehtaan alueella ei saanut valokuvata lainkaan - paitsi erityisluvalla. Tässä alla olevat kuvat ovat siis kaikki luvalla ja luvallisista paikoista otettuja. Joten lähdetäänpä valokuvien avulla tehdaskierrokselle:
Tehdasrakennus.


Lasivillapakkaukset pihalla. Tässä vaiheessa vuotta piha on lähes täysi,
mutta piha menee lähes tyhjäksi aina välillä.

Lasivillat tehdään Suomessa Forssan ja Hyvinkään tehtailla.

Lasivillan tuotantoprosessi.

Tehdaskierros alkamassa ja turvakengät jalkaan.

Lisäksi tehdaskierroksella tarvittiin kypärä, suojalasit (itselläni oli siis tupla-
lasit, kun käytän muutenkin silmälaseja) sekä hanskat, koska kierroksella
saattoi olla jotain kuumiakin pintoja. Hanskojen myötä samalla tuli
varmistettua myös valokuvauskielto - jossa tarkoituksessa nyrkkeily-
hanskat kaikille jaettuna olisi ollut vielä tehokkaampi, sillä hanskat
kädessä ei oikein pysty käsittelemään kameraa.


Turvaohjeita tehdaskierrokselle.

Sulaa lasimassaa valuu lingoille, jotka linkoavat lasin kuohkeiksi kuiduiksi.

Tuotantolinjan päässä oli pakkauskone. Tässä välissä ei saanut kuvata mitään.


Lopputuote eli puhtaan valkoinen insulsafe -puhallusvilla näyttää tältä.
Miellyttävää käteen, eikä pöllyä.

Jos sattuu pihajuhlat samaan aikaan kuin puhallusvillojen
asennus, niin paketeista voi tehdä vaikka penkin puutarhaan.

Puhallusvilla-auto.

Sama sisältä, puhallusvillapaketit ja puhalluskone.
Millaiset asiat sitten vaikuttavat eristevillojen valintaan? Varmaan ensimmäinen asia on rakennettava talo. Jos itse rakentaisin hirsitalon, laittaisin Ekovillaa. Mielestäni ne kaksi jotenkin kuuluvat yhteen, vaikka tietysti eipä kai mikään tekninen syy tai este estäisi laittamasta lasivillaa tai kivivillaa esim. hirsitalon yläpohjaan?

Omassa talossani (perinteinen puukoolattu puutalo) on yläpohjassa kivivilla ja seinissä iso villa on lasivilla (se oli helppo asentaa, kun se kestää hyvin myös vetämistä), ja pikkuvilla höyrynsulkumuovin sisäpuolella on kivivillaa. Jos tekisin samanlaisen talon uudestaan, valitsisin villat samoin tälläkin kertaa.

Villojen valinnoissa eri rakentajat voivat painottaa eri tavoin esim. hintaa, asennustyön hintaa, ekologisuutta, palosuojaa, painumattomuutta, meluntorjuntaa, villojen kosteusominaisuuksia tai sitä maistuuko villa hiirille. En tiedä onko tästä viimeisestä mitään tutkittua tietoa, mutta joskus kuulee puhuttavan, että hiiri voi viedä kivivillaa, mutta että lasivillaan se ei koskisi. No - ainakaan meidän talossa hiiriä ei ole ensimmäisen 4 vuoden aikana näkynyt vielä ainuttakaan, en tiedä johtuuko se sitten ulkoseinien lasivilloista vai jostain muusta.

Minusta aika hyvin ja aika totuudenmukaisesti eri näkökulmia erilaisiin eristeisiin on kuvattu tässä linkissä, olkoonkin että kyseessä on yksityisen yrityksen omat kotisivut, tai ainakin täällä on monia ja mielenkiintoisia "Tarua?" vaiko "Totta?" väittämiä:

www.takuueristys.fi/index.php/perusteita-eristevalinnan-tueksi

täällä linkissä taas yhden toisen blogin rakennusvilla ja villan toimittajavertailua:

http://www.kivitalourakointi.fi/2013/11/puhallusvillan-kilpailuttaminen.html

No mitä eroja erilaisilla villoilla sitten ainakin on, jos valittavana on esim. kivivillaa, lasivillaa ja selluvillaa?

Eroja ovat ainakin lämmönkestävyys, jossa kivivilla on paras (kestää yli 1000 astetta kuumuutta), sitten tulee lasivilla ja viimeisenä selluvilla.

Kivivilla ja lasivilla ovat mineraalivilloja eli epäorgaanisia villoja. Selluvilla taas on 80%:sti "vanhaa sanomalehteä", johon on lisätty noin 20%  Booria, jotta villa ei palaisi eikä vetäisi homeeseen niin helposti. Ilman tuntuvaa boorin lisäämistä varsinkin homehtuminen olisi iso riski, sillä selluvilla imee ja luovuttaa helposti kosteutta, jolloin kosteana ollessaan mikrobit söisivät selluvillan heti pois tai homeeseen, jos siinä ei olisi reippaasti lisäainetta. Siksi sitä ei saakaan viedä esim. kaatopaikalle. Mutta epäorgaaniset villa eli lasivillat ja kivivillat eivät lisäaineita tarvitse (muuta kuin sideaineita). Nehän eivät pala, eikä niissä ole bakteereille mitään syötävää. Tietysti villoihin rakennusaikana päässyt pöly tai muu epäpuhtaus voi mikrobeille kelvata, jolloin home tai mikrobikasvustoja voi tulla villakuitujen pinnalle (ainakin teoriassa voisi tulla?)

Entäpä eri villojen ympäristöystävällisyys?

Tämäkin riippuu vähän siitä, että mitä ominaisuutta haluaa painottaa. Selluvilla sisältää ja siten sitoo hiiltä, pienentäen näin rakentamisen hiilijalanjälkeä. Paitsi jos talo palaa, silloin villoihin sitoutunut hiili palaa myös, eli palautuu ilmakehään. Tai itse en ainakaan usko, että selluvilla palamatta tulipalosta selviäisi. Lasivilla ja kivivilla sulavat, jos lämpötila nousee tarpeeksi korkealle. Jos lasivilla valmistetaan kierrätyslasista, niin kuin esim. Hyvinkään tehtaalla tehdään, niin minusta se on ympäristöystävällistä. Silloin lasimurska saadaan uudelleen hyötykäyttöön rakennusten lämmöneristeenä.

Oliko vielä jotain muita tekijöitä, joiden avulla voisi asettaa erilaiset eristysvillat järjestykseen?