keskiviikko 1. elokuuta 2018

Heinäkuun sähkönkulutus

Sähkön kulutusta tuntikeskimäärien mukaan katsottuna nyt päättynyt heinäkuu oli aivan poikkeuksellinen, sillä eniten sähköä on kulunut yön tunteina. Aikaisemmin yleensä
yön kulutus on ollut hyvin pientä verrattuna päivätunteihin, mutta tältä näytti tuntikohtaiset kulutusmäärät nyt (tässä muutama heinäkuun loppupuolen vuorokausi):



Ja tämä tietysti johtuu siitä, että päättynyt heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin, joskaan ei sentään kuumin heinäkuu ikinä, niin kuin jossain on sanottu, mutta tässä linkissä Pekka Pouta rohkenee olla kuitenkin hivenen eri mieltä:

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/siis-mita-heinakuu-ei-ollutkaan-historiallisen-lammin-rikki-meni-vain-33-7-astetta/7014296#gs.kq=8f9E

Sen verran kuumaa nyt kuitenkin oli, että jäähdytystä tarvittiin, ja yövalaistuksen ohella - siitä johtuu korkeimmat sähkönkulutusmäärät aina, kun vuorokausikin vaihtuu. Yleensä meillä on riittänyt se, että iltasella on avattu yläkerrasta kaikki ovat ja keskimmäisen kerroksen ovi. Silloin ristiveto on jäähdyttänyt talon nopeasti. Nyt sitäkin tehtiin, mutta se ei yksin riittänyt. Lisäksi IV-konetta käytettiin täysteholla iltaisin aina muutama tunti. Lisäksi seimpina öinä piti myös tehdä koneellisesti kylmää. Yöt on kuitenkin helpompi nukkua, jos ei ole liian kuuma.

Jos meillä olisi maalämpö, silloin olisi saatu maaviileä käyttöömme "kaupanpäälliseksi" eli ilmaiseksi eli pelkällä kiertovesipumpun sähkönhinnalla. En osaa sitten sanoa, että jos olisi näin - niin kuinka paljon pienempi tuo heinäkuun sähkölasku sitten olisi ollut?

Eihän alle 500 kWh:sta (kotitaloussähköt ja IV-kone sisältyen) enää paljon pysty nipistämään, Ei vaikka mitä tekisi. Ja nyt kun meillä on VILP, niin lämpimän käyttöveden tekeminen sen avulla on varmasti ollut hyvin edullista ja tehokasta. VILP on ohjelmoitu käynnistymään vain iltapäivisin, jolloin lämmön lähde eli ulkoilma on ollut yleensä noin +28C - +30C. Tähän lämpötilaan ei ole enää paljon tarvinnut lämpöä lisätä, niin ollaan jo saatu +47C asteista käyttövettä.

Mikäli olisi käytetty maalämpöä käyttöveden tekemiseen, silloin lämmönlähde olisi ollut kalliossa oleva reikä, joka kesälläkin lienee enintään +10C. Joten meneekö maalämmön yhteydessä "ilmaiseksi saatava" maaviilennys sitten kuitenkin aikalailla päikseen VILP:n edullisemman käyttöveden tekemisen kanssa?

Sillä jos maalämpö kauppias myy omaa tuotettaan ilmaisella maaviileällä, niin vastaavasti VILP-kauppias voisi muotoilla kesäajan lisähyödyn toteamalla, että "saatte kesällä lämpimät vedet käytännössä ilmaiseksi", kun lämmönlähteenä oleva ulkoilma on VILP:lle niin lämmin, että silloin lämpöpumpun hyötysuhde on poikkeuksellisen hyvä.

Helteistä johtuen tässä kuussa ei myöskään tullut sähkönkäytössä enää uutta alarajaennätystä, joskin toiseksi alhaisimmalle sähkönkulutuksen tasolle päästiin nytkin, kun heinäkuussa sähköä kului 458,20 kWh. Heinäkuun alarajaennätys on viime vuodelta, jolloin sähköä meni 430,8 kWh. Kaikkien aikojen alarajaennätys tuli viimekuussa eli kesäkuussa 2018, jolloin sähkönkulutus oli 389,7 kWh. Tässä sähkönkulutukset alkuvuoden osalta numeroina:

2014 2015 2016 2017 2018
tammi 1572,61 1629,59 2767,17 1559,90 1146,60
helmi 713,57 1709,00 1263,55 1049,47 1269,76
maalis 1311,28 1446,00 985,90 1137,00 1022,10
huhti 886,75 1179,00 750,00 1099,29 595,17
touko 827,19 1122,00 608,40 830,27 462,52
kesä 572,90 1074,00 498,00 532,50 389,74
heinä 550,35 980,97 492,00 430,80 458,20
YHT: 6434,65 9140,56 7365,02 6639,23 5344,09

Ollaan tässä tänä vuonna kuitenkin tekemässä vielä uutta vuositason alarajaennätystä, jos nykyinen kehitys jatkuu eteenpäin vuoden loppuun saakka. Nyt sähköä on kulunut tänä vuonna 7kk aikana yht. 5344,09 kWh, mikä on selvästi edellisvuosien lukuja vähemmän.

Tässä graafisesti kaikki asumisajan kuukaudet vuodesta 2014:


Tässä päättyneen heinäkuun päiväkohtaiset kulutukset. Mitä korkeampi pylväs, sitä enemmän ollaan sinä päivänä käytetty koneellista jäähdytystä:


Kuivasta kesästä ja kovista helteistä johtuen myös vedenkulutus on lisääntynyt, se on nyt heinäkuussa ja kesäkuussa ollut noin 11 ,119 kuutiota per kuukausi, eli 4 henkiselle perheelle laskettuna vuorokausikulutuksena vettä kului 89,7 litraa per henkilö per vuorokausi - sisältäen ulkona tapahtuvan nurmikoiden ja kukkapenkkien jatkuvat kastelut. Jos vedenkulutuksen jakaa 3 henkeen (koska kerran poika on armeijassa ja vain viikonloput kotona - jolloin täällä on kyllä kavereitakin aika paljon), niin silloin kolmella jaettuna vedenkulutukseksi saadaan 119,5 litraa per henkilö per vuorokausi.

Ehkä tuo litramäärä on lähempänä totuutta laskettuna näin, mutta siltikin AsOy -maailmassa tämä vastaisi lähinnä vanhustentalojen vedenkulutusta, eli monessa rivitalossa ja kerrostalossa kuluu huomattavasti enemmän vettä per henkilö per vuorokausi. Voi mennä jopa 200 litraa per hlö per vrk. En tiedä mihin se vesi sitten oikein kuluu siellä?

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Trendit Porin asuntomessuilta

Tänä vuonna asuntomessuvierailu jäi itseltäni aivan viime tinkaan, joskin siitä oli se hyvä puoli, että messuihin pääsi tutustumaan "etukäteen" monien muiden blogien ja käyntiraporttien pohjalta. Yhteistä lähes kaikissa näissä oli se, että messuilla kävijä "ei ollut nähnyt oikein mitään". Eli tämän kertaisilla messuilla ei ollut sellaista "yksi ylitse muiden" vetonaulaa, millaiseksi voidaan luokitella viime vuosilta varmaankin esim. 2017 Mikkelin messujen talo Wave kaikkine upeine kaarineen, tai 2016 Seinäjoen messujen Villa tango, joka valaistuksellaan, viimeistelyllään ja ulkoalueillaan puhutti varmasti monia. Seinäjoella oli toki hyvää oivallusta ja upeaa arkkitehtuuria monissa muissakin taloissa.

Mutta Porissa oli ehkä enemmänkin keskitytty rakentamaan tavallisia taloja tavallisille ihmisille, jolloin pienelläkin budjetilla oli onnistuttu saamaan paljon näyttävää aikaiseksi. Porissa ns. "sairaalan valkoiset" totaalivalkoiset only-white -talot loistivat poissaolollaan. Tilalle oli tullut värikkään tehosteseinät ja tapetit. Ilmeisesti tämä täysvalkoisuuden tyylisuunta on nyt sitten jo päättynyt? Mikkelissä vuosi sitten muistaisin vielä yhden tai kaksi tällaista taloa nähneeni. Mutta en minä niitä erityisemmin kaipaa, enempi omaa silmää hivelee mm. tällaiset seinät:








Toinen seikka mikä on jäänyt uusista taloista kokonaan puuttumaan on isot alasvedot sisäkatoissa epäsuodan led-valaistuksen takia. Nämä olivat vielä pari vuotta sitten Seinäjoen messuilla hyvinkin yleisiä sisätilojen valaistusratkaisuja, ja oli näitä vielä Mikkelissäkin, mutta Porissa en huomannut näitä alasvetoja enää ainuttakaan. Ehkä nykypäivän led-nauhat ovat jo sen verran kehittyneitä, ettei yksittäiset valopisteet enää häikäise, tai sitten tyylisuunta on tässäkin kohdin muuttunut pienessä ajassa näin totaalisesti. Mutta nykyajan led-valaistus katossa näyttää siis esim. tältä:


En tiedä oliko alueen kaavasta johtuvaa, vai oliko tontit pieni kokoisia, tai oliko joku muu syy, mutta porissa useimmat talot olivat 2-tasoisia ratkaisuja. Tämä on tietysti energiatehokkuuden kannalta hyvä ratkaisu, sillä 2-kerroksinen talo on muotonsa vuoksi aina vähemmän energiaa kuluttava, mitä 1-kerroksinen talo. 2-kerroksisissa taloissa tarvitaan sisäraput, ja kun nykyään on tapana rakentaa myös korkeita olohuoneita, niin yläaulasta tulee usein muodoiltaan sellainen, että se on joko pelkkää käytävää tai lähes hukkatilaa, johon on vaikea keksiä mitään kalusteita.

Porissa tämä oli osattu ratkaista pääosin hyvin, ja yläaulatkin olivat tehokkaita neliöitä, niin kuin näkyy esim. tässä kuvassa:


Vaikka messutaloissa oli pääsääntöisesti 2 kerrosta, niin yhtään kellaria taloissa ei ollut. Tähän lienee ihan ymmärrettävä syy, eli kellaria ei varmaan ollut voinut rakentaa, kun ihan vieressä virtaa iso joki. Itse asiassa lähimmät talot eivät ole juurikaan enempää kuin korkeutensa verran irti joen penkasta, jolloin savisella maalla lienee tehty tarkat laskelmat siitä, miten lähelle joen penkkaa ylipäätään on mahdollista rakentaa. Ettei käy niin, että savimassat lähtevät liikkeelle, ja talot niiden mukana.

Joen penkka on nyt päällystetty murskeella, ja pintamaa antaa ehkä katsojan silmään virheellisen kuvan, mutta savisella maalla eli vanhalla merenpohjalla tässä kohtaa kuitenkin koko alueella ollaan. Tässä kuvaa joen penkalta, jossa nykyisin siis kulkee kävelytie:


Toinen erikoisuus lähes kaikissa Porin asuntomessujen taloissa oli kivipihat, jotka joissakin taloissa peittivät koko pihan niin, ettei nurmikkoa ollut enää ollenkaan. Tähänkin ratkaisuun saattaa olla omat syynsä. Asuntomessualuehan on siis vanhaa teollisuusaluetta. Jolloin jos maamassoja ei ole ennen rakentamista juurikaan vaihdettu, silloin voi olla helpompaa ja turvallisempaa peittää kaikki asfaltilla tai kivetyksillä. Joka tapauksessa - oli syy mikä tahansa - kivipihoja näkyi alueella aika paljon. Tässä muutamat kuvat niistä:












Onhan nuo kivipihat myös helppohoitoisia - tosin vain ensimmäiset vuodet. Sen jälkeen kun kivien väleihin alkaa kertyä puunlehtiä ja kaikenlaista roskaa, sitten joutuu miettimään miten ne roskat saa pois sieltä. Ehkäpä lehtipuhallin auttaa, haravalla niitä roskia ei välttämättä kovin helposti saa poistettua.

Yksi Porin asuntomessujen erikoisuus oli myös mielettömän suuret kattoterassit, joita oli useimmissa taloissa. Onhan nuo varmasti kesällä näyttävän näköiset (joskin tällaisilla helteillä aivan liian kuumia paikkoja), mutta entä kun tulee talvi? Onko lumikasoille mietitty paikat? Entä pitääkö terassiin kiinnitetyt valaisimet merkitä jo syksyllä joillakin aurauskepeillä, ettei sitten talvella lumitöitä tehdessä lähde valaisimetkin mukaan, kun kolaa tai lapioi lunta alas?

Mutta tältä tämä Porin erikoisuus näyttää kesäisin, monelle terassille mahtuisi puutarhakalusteisiin istumaan varmasti likemmäs 100 ihmistä yhdellä kertaa, tosin nämä kalusteet ehkä häipyvät messujen jälkeen, eli olivat nyt vain esillä siellä:









Olihan noissa isoissa terasseissa tietysti se hyvä puoli, että niihin sai upotettuna asennettua ulkoaltaan. Niitä näkyikin Porin taloissa useimmiten jo valmiiksi ja kiinteästi asennettuna. On näitä ulkoaltaita ja ulkoporealtaita asuntomessuilla näkynyt toki aikaisempinakin vuosina. Mutta aiemmin ne ovat monesti seisseet vain "irrallisina" terassin kulmalla, eli selvästikin vain messujen ajan siinä näytillä. Mutta nyt nähdyt ulkoaltaat olivat selvästikin tulleet jäädäkseen. Olivat ne sen verran hyvin kiinni, ettei ne enää irtoa messujen päätyttyä:







Aurinkopaneelikauppiaita oli alueella hyvinkin paljon, mutta taloissa en aurinkopaneeleita nähnyt missään. Ehkä en sitten vaan huomannut tai osannut katsoa, kun talon katot olivat useimmiten hyvin loivaa harjakattoa. Tuskin nyt aurinkopaneeleja kuitenkaan on asemakaavassa kielletty? Usein niillä kuitenkin lämmitetään ulkoaltaissa oleva vesi, koska paneeleista saatavalle keskikesän ylijäämälämmölle tai sähkölle pitää kuitenkin yleensä keksiä jokin käyttökohde.

Jos ei keksi mitään mihin ylimääräisen energian voisi kesällä "tuhlata", silloin aurinkolämpökeräimet täytyy ylikuumenemisen välttämiseksi peittää jolllakin esim. pressulla (jos vesivaraajakin on jo niin kuuma, ettei sinne mahdu enempää lämpöä). Aurinkosähköpaneelien omistaja taas joutuu luovuttamaan ylijäämäsähkönsä pilkkahintaan tai jopa ilmaiseksi omalle sähköyhtiölleen, jos ei pysty käyttämään kaikkea keskikesän energiaa itse. Ulkoallas tai jonkin matkaa oman talon lämminvesivaraaja on ylijäämäsähköllekin ihan hyvä käyttökohde, jolloin ilmaisen tai puoli-ilmaisen ja muuten ulos myytävän sähkön pystyykin käyttämään ihan itse.

Joka tapauksessa, ihan mielenkiintoiset messut taas tälläkin kertaa. Oli paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Tällä kertaa talot oli minusta aika viisaasti rakennettu eli tavallisia taloja tavallisille ihmisille. Ainoan poikkeuksen koko joukossa teki ehkäpä talo Haltiatar, jonka taustatarina siis se, että talo oli saanut vaikutteita Nuuksiossa sijaitsevasta luontokeskus Haltiasta (jonka "pikkusisko" Haltiatar on), ja onhan näissä paljon yhtäläisyyttä:



Ja tässä vielä yksi kuva oikeasta luontokeskus Haltiasta:

(Tämä kuvaa on bongattu Simonkylän eläkkeensaajien nettisivuilta) 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Suihkulähde valmis

Suihkulähde on nyt valmis. Tai ainakin melkein valmis, sillä aina jokusen koristekiven voi johonkin vielä lisätä. Samoin yksi valo vielä puuttuu, eli toinen traktorin renkaista on tällä hetkellä vielä ilman valoa.

Suihkulähde on ollut tähän asti aina sellainen väistyvä projekti, joka on antanut tilaa muille kiireille, ja on edistynyt sitten taas joskus kun aikaa ja innostusta on ollut. Suihkulähde on ollut myös suuritöisin urakka puutarhassa, ja paljon työläämpi kuin esim. valaistun kukkapenkin eli kukkaistutusaltaan rakentaminen betonikivistä on ollut. Sydämen muotoinen suihkulähde on ollut myös pihan viimeisenä rakennelmana se, joka on syönyt sisäänsä kaiken mahdollisen ylijäämän putken pätkistä, tiiliskivistä ja erilaisista kivenmurikoista alkaen. Se ylijäämä mitä vielä jäi, kuluu avo-ojan penkereen viimeistelyssä.

Suihkulähteen suunnittelussa ei myöskään ollut mitään rakennuspiirustuksia, joten lopullinen lopputulos oli vähän epäselvä itsellekin, joskin selvä visio tai tavoitetila tietysti olikin mielessä koko ajan.

Suihkulähde koostuu siis kahdesta traktorin takarenkaasta. Alun perin ajatus oli laittaa mukaan mukaan vielä eturenkaatkin, mutta kun ne eivät luontevasti mukaan mahtuneet, niin ne jäivät sitten pois. Traktorin renkaat on ne samat, mitkä oli traktorissa silloin alla, kun talon rakentamisessa tarvittavia puita ajettiin metsästä metsätien varteen. Nyt nämä sileäksi ajetut renkaat ovat sitten muistona pihassa ja osana suihkulähdettä. Suihkulähteessä on myös kiviä ja matkamuistoja eripuolilta maailmaa, mm. simpukankuoria Espanjan Fuengirolasta, valkoisia kiviä, joita olen sukeltanut Välimeren pohjasta Kroatiassa, ja on mukana muutama palanen Saana-tunturiakin.

Nämä edellämainitut kaikki ovat "koristekivinä", mutta eniten ehkä rakentamisessa on ollut apua meren sileiksi hiomista littuskaisista kivistä, joita olen itse poiminut Gotlannista Lickershamnin rannasta - ihan siitä saaren suurimman raukin eli Jungfrun edustalta. Nämä yhdistettynä liuskekiviin antoi vesiputouksen rakentamiseen aika hyvät rakennuspalikat. Liuskekivet yhteensä 6 m2 ostin Espoon Kivikopla Oy:ltä (Oriveden sisua, paksuus 10-30mm), mutta pyöreitä littuskaisia kiviä Gotlannista ei täällä myydä, eikä myydä Gotlannissakaan, niitä saa vain merenrannasta ja silloinkin vain itse poimien.

Suihkulähteeseen kannattaa asentaa valot. Pimeässä se näyttää aivan erilaiselta kuin päivän valossa. Suihkulähteeseen myös kannattaa asentaa enempi kuin pelkästään yksi pumppu, jolloin lopputulos on aina erilainen - riippuen siitä, montako pumpuista on sillä hetkellä käytössä.

Omassa suihkulähteessäni on 4 pumppua, joista yksi ja pienin pumppu tuli suodatin setin mukana. Se siis kierrättää vettä suodattimen läpi, mutta koska virtaama on noin 10 litraa minuutissa ja sähkönkulutus silloin vain 25 wattia, niin tästä pumpusta tuli suihkulähteelle "jatkuvakäyntinen" peruspumppu, joka pitää yllä vaimeaa taustasolinaa, ja pelkästään silläkin jo suihkulähde on aika näyttävän näköinen.

Tämän lisäksi suihkulähteessä on kuitenkin vielä toinenkin puropumppu, joka on Uppopumppu DP 252 biltemasta. Se on paljon suodatinpumppua tehokkaampi, ja sen avulla suihkulähteen 2 vesiputousta saavat todella reipasta lisävauhtia. Tämä pumppu käy ajastimella niin, että se on aina varttitunnin päällä, ja sitten se huilaa varttitunnin (jolloin vettä kierrättää pelkästään suodattimen pumppu).

Näiden lisäksi suihkulähteessä on 2 kpl Elimax 6000 suihkulähdepumppuja - yksi kummassakin traktorinrenkaassa. Nämä suuritehoiset pumput vastaavat ylössuunnatun suihkun syntymisestä. Tähänkin tuli pumpun mukana useita erilaisia suihkusuuttimia, jolla suihkun saa eri muotoiseksi. Lisäksi Elimax 6000 on samalla myös puropumppu, ja puroon eli letkuliittimelle ja suuttimelle menevää veden virtaussuhdetta voi vipuvarresta kiertämällä portaattomasti säätää.

Minulla Elimax 6000 pumppujen puropumppupuolet toimivat toinen toisiaan vastaan. Alemmassa renkaassa oleva pumppu pumppaa vettä ylempään renkaaseen - jolloin vastaan tuleva puro kasvaa ja yltyy uuden virtaaman suuruiseksi, paitsi jos interaktiivisena ja liiketunnistimella toimiva "letkutonttu" kytkeytyy päälle, niin silloin ylärenkaasta lähtee tontun kädestä kaarella vesisuihku alempaan renkaaseen.

Näin suihkulähteessä on siis päällä joko yksi suodatinpumppu (aina), tai kaksi suodatinpumppua (joista toinen on aikaohjattu, ja välillä 15min päällä ja 15min sammuksissa). Jos alemman renkaan Elimax on yksin päällä ja jos se pumppaa vettä ylempään renkaaseen, silloin ylemmästä renkaasta valuva puro yltyy, ja alemman renkaan puro kuihtuu lähes kokonaan. Kunnes tonttupatsas ryhtyy liiketunnistimella töihin jonkun katsojista kävellessä riittävän lähelle, niin sen jälkeen tilanne palautuu taas takaisin normaaliin.

Normaalisti 3 lisäpumppua ovat aina pois päältä, jos puutarhassa ei oleskella ja kun oleskellaan, nämä 3 lisäpumppua saavat katkaisijasta kääntämällä virran, jolloin yksi toimii aina, yksi toimii ajastimella ja yksi liiketunnistimella niin, että suihkulähde on myös interaktiivinen. Ja minusta erittäin hauska niin - varsinkin pikkulasten mielestä, kun kättä heilauttamalla tai vähän juoksemalla saa aikaan näkyvän muutoksen.

Katsotaanpa pari videota tässä kohtaa, niin näin tekstinä ollut selostus vähän konkretisoituu, ensin suihkulähden yhden pumpun varassa ja alemmassa videossa on kaikki pumpun töissä:




Ja tässä vielä yövalaistuksessa otettu video loppuun:



Valokuviakin on tietysti tullut otettua - varsinkin nyt, kun kaikki on valmista. Tässä muutamia kuvia:

Eka kuva hetkellä, jolloin kaikki oli valmiina. Että tämmöinen siitä nyssit tuli.

Koko viherpiha ja kokonaisuus yläkerran parvekkeelta kuvattuna.
Sydämen muotoisen suihkulähteen kärjessä on sydämenmuotoinen luonnon-
kivi, joka on punaiseksi maalattu. 

Liuskekivet vesiputouksessa. Näyttää hienolta erityisesti pimeällä ja valaistuna.

Täystehovaihe 4 pumpulla yövalaistuksessa. Eli molemmat suihkut päällä
ylöspäin ja molemmissa puroissa isompi virtaama päällä.

Sama kauempaa.

Pöllöpatsaan kupissa Fuengirolasta tuotuja Välimeren kiviä ja simpukoita.

Traktorin rengasta kiertää keltaisen sähkökaapelin suojan
sisällä LED-nauha, joka värjää veden keltaisella värillään.
Toinen traktorin rengas on vielä ilman valoa. 
Suihkulähdettä tai pihalampea rakentaessa joutuu ensikertalaisena opettelemaan aika paljon kaikkea uutta, mm. vesibiologiaan liittyen. Jotta vesi pysyisi kirkkaana ja puhtaana, tarvitaan suodattimen lisäksi zeoliittiä ja allassubstraattia. Näistä ja monista muistakin hyvistä vinkeistä enempi täällä toisen bloginpitäjän pihalampiprojektissa:

http://kissankapala.blogspot.com/2016/07/piha-altaan-rakentaminen-ja-kustannukset.html

Noin yleensä ottaen vesiaiheisiin liittyen kovin paljon ei ole blogeja ja hyvää kokemusperäistä tietoa vielä tarjolla. Tai sitten en ole itse löytänyt, mutta jos joku muu löytää - minullekin saa toki vinkata, niin luen sitten itsekin. Tässä kuitenkin vielä toinen tosi hyvä linkki esim. pihalammen ja puron rakentajalle:

http://kurunrinne.suntuubi.com/?cat=10

Kannattaa muuten kurkata tuo Kurunrinne. Lopputulos oli heillä tosi upea!


torstai 26. heinäkuuta 2018

Puutarhavalot päälle

Illat ovat alkaneet pimenemään jo sen verran, että tänään laitoin puutarhavalot päälle. Ne syttyvät jatkossa hämäräkytkimellä, mutta nyt valot ovat olleet kokonaan pois, kun ne eivät alkukesällä palaisi muutenkaan kuin muutaman tunnin vasta puolen yön jälkeen. Ja silloin niitä ei ole kukaan katsomassa.

Lamppu minituijan juurella. Varjokuva heijastuu tontin rajalla olevan 
naapurin talon seinään.

Sama illalla. Tältä näyttää naapuritalon seinä. Pienikin Tuija antaa aika kivan
varjon tiiliseinään. Valo tietysti itsessäänkin tiiliseinään heijastettuna kaunis. 

Näkymä katetulta terassilta avoterassille päin.

Kukkaistutukset katetun terassin kulmauksessa.


Avoterassi ottaa muotoa viherpihan ja autopihan välissä olevasta kukka-
penkistä. Valo heijastuu rosoiseen kivipintaan.

Avoterassin kyljessä olevat valot heijastuvat pihakiviin. Taustalla oikealla
koristekaivo.
Kierros puutarhassa vielä videona: