tiistai 3. lokakuuta 2017

Liian tiivis talo?

Voiko talo olla liian tiivis? Omasta mielestäni ei voi. Eikä talon runkoa täysin ilmatiiviiksi edes saa - ei vaikka rakennettaisiin avaruusasema. Tai ainakin kansainvälinen avaruusasema ISS on aikoinaan kärsinyt ilman paineen laskemisesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kansainvalisen-avaruusaseman-ilmanpaine-laskenut/2280664#gs.6ePZqR4

"Sisäilmaongelmista" en ole kuullut avaruusasemalla olevan mutta sellaisen välttämiseksi asuinrakennuksista yritetään tehdä mahdollisimman tiiviitä. Rakentamisen yhteydessä tehdäänkin nykyisin yleensä talon rungon tiiveystesti, jonka tuloksena tiedetään mikä on rakennuksen ilmanvuotoluku.

Pienellä ilmanvuotoluvulla perustellaan usein myös rakennuksen energiatehokkuutta, eli edullisia lämmityskuluja. Näin tämä asia ei kuitenkaan omasta mielestäni mene, sillä uusissa taloissa ilmanvuotoluku on hyvin pieni, eikä ole mitenkään mahdollista, että rungon läpi falskaisi ulos lämmintä ilmaa - ja vieden samalla lämpöä mukanaan ohi IV-koneiden ja lämmöntalteenottolaitteiston. Taloihin kun rakennetaan aina pieni alipaine.

Kun aikoinaan opiskelin Englannissa 1990-luvulla, niin vanhat Viktoriaaniset talot (Victorian houses, jotka oli rakennettu vuosina 1837–1901) olivat ainakin silloin paljon hatarampia. Jos oli kylässä sellaisessa talossa, jonka ulko-ovi oli merelle päin, niin ulko-ovesta kun tultiin eteiseen, jossa oli kokolattiamatolliset portaat yläkertaan ja rappusten vierestä meni sisäovi keittiöön, niin keittiön ja eteisen välissä oleva sisäovi saattoi välillä paiskautua itsestään kiinni, jos se sattui olemaan sillä hetkellä auki, kun mereltä tuli kova tuulenpuuska. Näissä tällaisissa taloissa rungon tiivistäminen varmasti vaikuttaisi lämmityskuluihin aika paljonkin, mutta Suomessa talot ovat jo lähtökohtaisesti niin tiiviisti tehty, että täällä tiivistyksen lisäämisellä tällaista vaikutusta ei mielestäni enää ole.

Esim. omassa talossamme IV-kone imee joka sekunti ulos ilmaa 109 litraa, ja samaan aikaan kone puhaltaa sisälle taloon 102 litraa raikasta ulkoilmaa. Jokainen sekunti 7 litraa jää "puuttumaan", ja siten pidetään yllä pientä alipainetta koko ajan. Jolloin talon pitää olla todella hatarasti rakennettu, jos alipaineesta huolimatta lämmintä ilmaa falskaisi ulos seinärakenteen läpi samaan aikaan?

Seinärakenteisiin liittyy siis kolme erilaista käsitettä, jotka mielestäni menevät arkipuheissa iloisesti sekaisin, eli lämmöneristävyys, seinän hengittävyys ja seinän vuotoisuus.

Yksi rakennuksen ulkoseinän tarkoitus - ja samalla varmaankin aivan ensimmäinen seinän tarkoitus? - on ollut kivikauden ajoista alkaen lämmöneristyskyky. Sitä siis mitataan U-arvoilla eli lämmönläpäisykertoimella, ja se kertoo kuinka tehokkaasti seinän läpi pääsee lämpöä läpi tiettyjen lämpötilaerojen vallitessa eri puolilla seinää. Esim. omassa talossamme ulkoseinän U-arvo on puutalon osalta 0,17 ja kellarin harkkoseinän osalta 0,15. Mitä pienempi on U-arvo, sitä parempi on lämmöneristys. Ja sitä pienempiä ovat lämmityskulut.

Toinen ulkoseiniin liittyvä ominaisuus on seinän hengittävyys. Se on rakennuksen ulkoseinissä yksisuuntainen ominaisuus, ja tarkoittaa sitä, että miten hyvin eri kaasut, esim. hiilidioksidi tai vesihöyry voi siirtyä seinärakenteisiin ja sitä kautta ulkoilmaan eli ulos talosta. Jos tämä tapahtuu helposti, silloin talo on "hyvin hengittävä", jos taas vesihöyryn ja muiden kaasujen läpikulku seinästä on estetty esim. muovilla, silloin seinä ei hengitä, vaan vesihöyry ja muut kaasut poistuvat talosta ulos ilmanvaihtokoneen kautta.

Vesihöyry tai hiilidioksidi voi siirtyä seinärakenteisiin kahdella tavalla - joko ilmavuotojen kautta rakenteen raoista (konvektio), tai rakenteiden lävitse suodattumalla (diffuusio). Tämä ensin mainittu on kosteuden siirtäjänä erittäin tehokas, mutta samalla myös ei-toivottu tapa - sillä sisäilmasta ilmavirran mukana seinärakenteeseen siirtyvä kosteus yleensä myös tiivistyy sinne, jolloin riski mikrobikasvustoista lisääntyy.

Konvektio eli ilmavirtaus voidaan estää laittamalla rakenteeseen ilmatiivis kerros, joka sijaitsee rakenteen sisäpintaa lähellä siten, että siihen asti päässyt kostea sisäilma ei voi seinän sisällä jäähtyä "liikaa" ja siten tiivistyä seinän sisään ylimääräiseksi kosteudeksi. Tätä kosteussulkua eli käytännössä useimmiten muovikerrosta kutsutaan usein ilmansulkukerrokseksi. Tiili- tai harkkorakenteissa taloissa ilmansulkukerroksena toimii rappaus tai tasoitekerros.

Rakenustekniikassa, aina kun puhutaan talon hengittämisestä, tarkoitetaan siis ilman sisältämän vesihöyryn vapaata kulkemista seinärakenteessa höyryn osapaine-erojen mukaan, ja kun seinä rakennetaan niin, että se höyrynpaineen näkövinkkelistä harvenee ulospäin, silloin rakenteeseen mahdollisesti joutunut kosteus pääsee sieltä pois. Tällöin rakenteen vikasietoisuus on hyvä, ja yksi hyvän rakennuksen tärkeistä asioista on juurikin rakenteiden kuivumiskyky. Talo pitää aina suunnitella sellaiseksi, että se osaa kuivattaa itse itsensä, koska aivan varmuudella talon elinkaaren aikana vastaan tulee joskus jonkin sortin vesivahinko. Joko putkivuodosta johtuen, tai kattovuodosta, tai kondenssikosteudesta johtuen. Mutta jos paikat kuivuvat helposti, ongelmia ei yleensä tule.

Lämmönhukan eli lämmön johtavuuden sekä seinän (höyryn)hengittävyyden lisäksi ulkoseinän kolmas ominaisuus on sen "vuotoisuus". Sitä mitataan ilmanvuotoluvulla. Eikä sillä ole ainakaan minun mielestäni mitään tekemistä lämmityskulujen eli energiatehokkuuden kanssa. Eikä hyvä rungon tiiveys tarkoita sitäkään, etteikö seinä olisi silti ja samalla myöskin hengittävä. Seinä on hengittävä, jos kosteus voi vaivatta poistua seinän sisältä ulos seinästä - joko ulkoilmaan tai sisäilmaan, riippuen puuseinässä siitä, kummalle puolelle muovikalvoa kosteus on sattunut joutumaan.

Tällä hetkellä talot rakennetaan aina niin, että ensin tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi, ja vasta sitten alkaa rakentaminen. Ilmanvaihdon suunnittelun osalta suunnittelun ja rakentamisen pitäisi kuitenkin mennä mieluummin ehkä vähän lomittain, eikä perättäin niin, että ensin suunnitellaan - ja sitten vasta rakennetaan?

Sillä nykyisessä systeemissä ilmanvaihdon tulo- ja menopuolen litramäärät määrätään jo ennen, ennen kuin on mitattu ja tiedetään mikä on kyseisen rakennuksen ilmanvuotoluku. Sehän on pelkästään huolellisuudesta kiinni, eikä sitä voi etukäteen tietää.

Nyt siis voi käydä niin, että jos alipainetta ylläpitävän "puuttuva litramäärä" onkin asetettu liian suureksi, niin se voi aiheuttaa tiettyjä käytännön ongelmia (tai hauskuutuksia). Hauskaa voi olla esim. se, että raolleen jätetty tai työnnetty ulko-ovi lentää paine-erosta johtuen kiinni, jolloin voi kokeilla saako sen tulemaan niin rajusti kiinni, että ovi lukittuu. Kokeilin sellaista omaksi ilokseni tässä videossa muutamia kertoja, mutta en onnistunut kertaakaan saamaan kellarin ulko-ovea lukkoon saakka:


Vähemmän hauskaa on sen sijaan se, että kun alipaineesta johtuvat puuttuvat ilmalitrat kuitenkin aina jostain taloon tulevat, niin IV-kone repii ne sitten vaikka väkisin - ihan mistä vaan helpoiten saa.

Tästä syystä 2-hormista savupiippua ei uusiin taloihin kannattaisi enää ollenkaan rakentaa. Meillä sellainen on, ja "liian tiiviissä" talossa se on mielestäni ongelmarakenne, jota ei saa millään toimimaan (paitsi säätämällä ilmamäärät uusiksi, ja alipainetta pienemmäksi).

2-horminen savupiippu yläkerran makuuhuoneessa.


Tässä 2-horminen savupiippumme ylimmän kerroksen, eli yläkerran makuuhuoneen kulmassa. Lähellä katon rajaa on savupellit, ja toiset savupellit ovat kellarissa. Siltikään hormi ei ole aivan ilmatiivis, itse asiassa se taitaa olla pääasiallinen ilmanottoaukko niiden litrojen osalta, jotka eivät tule taloon IV-koneen kautta.

Ensimmäinen ongelma 2-hormisessa savupiipussa on siis se, että siihen liitettyjä tulisijoja (meillä saunan kiuas ja takkahuoneen takka) ei voi käyttää eri aikaan. Sillä jos toinen palaa ja toinen ei, silloin katolla toisessa hormista tulee savua, ja toisesta ei. Siitä seuraa se, että kun toisesta hormista tulee savua ulos, toisesta hormista IV-kone imaisee osan savusta sisään. Meillä se tarkoittaa sitä, että aina kun tekee saunan puukiukaaseen tulet (eikä aiokaan käyttää takkahuoneen takkaa), niin IV-kone imaisee saunan kiukaan savut yläkerran makuuhuoneeseen. Aluksi palohälytyksen toiminnan testaaminen tuntui ihan järkevältä aina silloin tällöin, mutta lopulta siihenkin kyllästyy, jolloin ongelma hoidettiin kuntoon näin:

Vasen hormi tulee saunasta ja oikea takkahuoneesta. Oikea hormi on
käytössä todella harvoin, eli takkahuoneen takkaa käytetään vain kovilla
pakkasilla. Ei sitä muutoin ole juurikaan tarvittu. Jolloin oikeasta
hormista tuli aiemmin sisään ne savut, jotka menivät vasenta hormia
pitkin katolle. Ongelma loppui, kun oikea savupellin edusta on sullottu
täyteen sanomalehteä. Enää ei tule savut sisälle. Ja jos oikeaa hormia
joskus käytetään, sitten vaan sanomalehdet pois siitä edestä...

2-hormiseen savuhormiin liittyy vielä toinenkin ongelma, jota en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Ongelma näkyy tässä kuvassa:

Vasemmalla lattialla on nokihiukkasia, ja oikealla rikkaimuri, jolla
sitten aina imuroidaan nokihiukkaset pois lattialta - aina kun kyllästyy
niitä katsomaan...

Saunan pesässäkään ei voi jatkuvasti tulta pitää, ja kun tuli sammuu ja pellit on suljettu, silloin ilmavirtaus hormissa kääntyy. Sen seurauksena vasen hormi - johon en ole sullonut sanomalehteä (ehkä kohta pitäisi?), koska se on useita kertoja viikossa käytössä ympäri vuoden, niin siitä pellin yläpuolelta, jossa on milli-pari rakoa, niin siitä tulee aika kova veto, jonka tuntee vielä pidemmän matkan päästäkin. Jolloin vetoon tarttuu mukaan aina nokipartikkeleita, ja varsinkin silloin kun savupelti avataan.

En tiedä olisiko tähän olemassa jotain käytännöllistä "kikka-kakkosta", jolla nokipartikkelien sisään lentämisen pistemäisen vedon mukana voisi estää?

No edelleenkin hyvä neuvo olisi se, että pyytäisin IV-ammattilaista säätämään ilmavirtoja uudelleen. Siis että vähempikin alipaine riittäisi... Mutta kun talo vanhenee, ja kun ovien ja ikkunoiden tiivisteet samalla heikkenevät vuosi vuodelta, niin vuosien saatossa voikin käydä niin, että nyt säädetyt IV-litramäärät onkin ihan oikein, ja nokipartikkeleiden leijailu loppuu, kun "puuttuvat litrat" tulevatkin ikkunoiden ja ovien tiivisteiden rakosista. Sitä odotellessa...

Tietysti jos olisin rakentanut hatarammin talon, niin silloin tätä "nokipölyt lattialla" -ongelmaa ei lainkaan olisi...? ;-) Mutta en minä silti sanoisi, että talo on liian tiivis. Hyvä se vaan, ettei ole juurikaan hallitsemattomia ilmavirtoja rakennuksen rungon läpi. Ja huom! meidän talo ei suinkaan ole mikään "pullotalo", sillä ilmanvuotoluvun testissä meille tuli arvosanaksi 1,44. Koska talossa on 7 kpl ulko-ovia, joista 2 on pari-ovia, niin en alkanut jaksaa näitä sen paremmin asentamaan. Todennäköisesti jokainen ulko-ovi kuitenkin falskaa ainakin vähän.

Eikä meillä sen puoleen seinätkään ole mitään passiivitalon paksuja rakenteita. Siitä johtuu heikompi energiatodistuksen arvosana, joka meillä on "D". Oma filosofiani on kuitenkin sellainen, että lämmönhukka on ainut konsti, jolla seinän saa pysymään kuivana. Ilman lämmönhukkaa seinään mahdollisesti tullut kosteus ei ymmärrä lähteä seinästä ulos. Lämpöhukkaa ei kuitenkaan pidä toteuttaa hallitsemattomilla läpivirtauksilla seinien läpi. Joten seinä ei voi koskaan olla liian tiivis.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Syyskuun sähkönkulutus

Syyskuussa sähköä kului 546,1 kWh. Tämä oli taas uusi alarajaennätys - tällä kertaa syyskuulle. Perättäisiä alarajaennätyksiä on nyt tullut jo kolmena perättäisenä kuukautena. Yhtenä taustasyynä todennäköisesti on vesivaraajan lämpötilan pudotus +55C:stä +50C asteeseen. Lämpöpumppu pääsee alempaan lämpötilaan huomattavasti helpommin, ja tämä siis näkyy sähkönkulutuksessa myöskin. Itse asiassa tämän kuun sähkönkulutus syyskuussa eli 546,1 kWh on vähemmän mitä viime kuun eli elokuun kulutus, joka oli 579,2 kWh. Elokuun suurempi kulutus todennäköisesti johtuu siitä, että elokuussa oli 31 päivää - syyskuussa vain 30.

Jos katsotaan neljän perättäisen syyskuun sähkönkulutuksia, niin kehitys näyttää tällä hetkellä tältä:
syyskuu 2014 = 1434,1 kWh,
syyskuu 2015 = 1310,0 kWh
syyskuu 2016 = 740,0 kWh
syyskuu 2017 = 546,1 kWh

Pudotus on ollut huimaa, eli syyskuun 2017 kulutus oli enää reilu kolmasosa siitä, mitä sähköä meni syyskuussa vuonna 2014. Neljä perättäistä syyskuuta ei kuitenkaan ole aivan suoraan verrannollisia keskenään, sillä vuoden 2014 syyskuun päivät 1.9-27.9 olivat rakentamisen aikaista sähköä. 27.9.2014 muutettiin asumaan, ja siitä eteenpäin lukemat ovat asumisen ajalta. Syyskuussa 2015 elettiin vielä suorasähkön aikaa, mutta vuosina 2016 ja 2017 on syyskuun ostosähkö ollut enää se osa, mitä on tarvittu sen jälkeen kun ilmasta veteen lämpöpumppu on ensin ottanut lämpöä ulkoilmasta. Ja edelleen 2017 lukemiin vaikuttaa se, että jokin kuukausi sitten varaajan lämpötilaa pudotettiin 10% eli +55C:stä +50C asteeseen.

Kuukausittaiset käppyrät näyttävät nyt sitten tältä:


Päivittäiset käppyrät näyttävät puolestaan tältä:



Suomen Rakennusmääräyskokoelman D1 osio tässä linkissä

http://www.finlex.fi/data/normit/28208/D1_2007.pdf

määrää, että kylmä vesi ei pääsääntöisesti saa olla yli +20C, ja että lämminvesilaitteiston lämpötila on vähintään +55C. Näillä molemmilla lämpötiloilla pyritään siihen, että lämmin vesi ei sisältäisi haitallisia bakteerikasvustoja. Esim. legionellabakteeri sietää +50C lämpötilan, mutta se kuolee +55C:n lämpötilassa. Edelleen sama säädöskokoelma säätää, ettei lämpimän veden lämpötila saa ylittää +65C, jottei kukaan polta itseään.

No nyt jos lämmin vesi onkin vain +50C astetta, niin se ei tältä osin täytä voimassa olevia normeja. No ei täytä ei. Tosin lämpöpumpun voi ohjelmoida niin, että se lämmittää veden esim. kerran viikossa tasolle +55C, jolloin viimeisetkin bakteerit - myös legionellabakteeri kuolee (jos sellaisia on jostain tullut).

Kuitenkin lämmin vesi "ei tiedä" kuinka lämmin sitä lämmittänyt lämmön lähde oli. Varaajan läpi virtaava lämmin käyttövesi on hanasta tullessaan esim. suihkussa käydessä noin 37-38C, ja se on siis eri vettä, mikä seisoo varaajassa koko ajan paikoillaan - joko +55C tai +50C lämpöisenä. Kun kaikki on uutta ja ehjää, nämä kaksi vettä eivät voi sekoittua keskenään. Eli legionellabakteerilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä juomaveden joukkoon. Jos talo on vanha ja varaajan sisuskalut ovat syöpyneet puhki, silloin seisova vesi ja sen läpi virtaava vesi tietenkin sekoittuvat.

Mutta - vaikka vesiputkessa seisoviin vesiin tulisikin legionellabakteereita esim. silloin, kun talo on loman aikana pitkään tyhjillään, niin legionellabakteeri kuolee aina, jos se joutuu ihmisen ruuansulatuskanavaan. Eli juotuna vesi ei sairastuta, ja Suomessa hanavettä voi juoda aina - tarvitsematta miettiä esim. sitä, että kauanko vesi on putkessa seissyt. Esim. legionellabakteeri pitää "vetää henkeen", sillä vain keuhkojen kautta se voi sairastuttaa. Tarkemmin asiasta tässä linkissä:

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/legionella

lauantai 30. syyskuuta 2017

Asiaa jauhesammuttimista yms...

Piti tässä huoltaa jauhesammuttimet, mutta kun uuden sammuttimen hinta olikin käytännössä sama kuin mitä olisi ollut vanhan sammuttimen huolto, niin ostinkin sitten kokonaan uudet sammuttimet.


Uusia Nordic P6N jauhesammuttimia. Toivottavasti näitä ei koskaan tarvita.
Sammuttimia myy ja huoltaa pk-seudulla esim. Malkit Oy, jonka kotisivuilta yllä kuvassa näkyvän sammuttimen tarkemmat tiedot ja varastotilanne tässä linkissä:

http://www.malkit.fi/paloturvallisuus/55060-nordic-p6n-6kg-jauhesammutin-43a233bc.html

Jos oman sammuttimen haluaa huoltaa ja tarkistuttaa, sen voi viedä Malkitin myymälään, josta se on noudettavissa muutaman päivän kuluttua tarkastettuna. Huoltoja ei nykyään sammuttimille useinkaan enää tehdä, sillä kustannus sille on suunnilleen sama, kuin mitä uusi sammutin maksaa. Jos euromääräistä eroa toimenpiteillä ei ole, niin vanhan "korjaus" eli tarkastus ja huolto on kuitenkin jossain mielessä ympäristöystävällisempää, kuin uuden sammuttimen ostaminen.
 
Vanhat sammuttimet pitää hävittää asianmukaisesti. Eli ne tehdään ensin paineettomaksi, ja samalla jauhe tai sammutusneste pitää ottaa talteen. Joissakin tilanteissa jauhe ja/tai neste voidaan käyttää uudelleen, mutta yli 10 vuotta vanhat jauheet ja yli 5 vuotta vanhat sammutusnesteet hävitetään. Vanhojen sammuttimien sisukset ja kuoret viedään Riihimäen Ekokemin laitokselle Malkit Oy:n toimipisteistä noin kerran kuukaudessa. Vanhojen sammuttimien kuoret ovat metalliromua. Palosammutin huoltoliikkeet ottavat vastaan vanhat sammuttimet ja samalla perivät niistä niin sanotun "kierrätysmaksun", joka on suunnilleen 8€ per sammutin.
 
Kylmässä tilassa olevat jauhesammuttimet pitäisi tarkastaa vuosittain, ja lämpimissä tiloissa 2 vuoden välein. Pulloihin on merkitty valmistuspäivä, joka myös osaltaan määrittää uusimistarpeen.

Sammutuspeitteet eivät kaipaa huoltoa, mutta nekin kannattanee uusia 25v kohdalla. Niitä saa nykyään myös erilaisissa väreissä, tässä esim. meidän takan reunalla yksi peite mustavalkoisissa väreissä (ihan niin kuin takkakin):
 
Mustavalkoinen sammutinkangas. Jos sammutinkangas
on kirkkaan punainen, eikä halua sellaista seinälleen,
niin sen voi keittiössä myös asentaa esim. jonkin kaapin
oveen niin, että se on oven sisäpuolella, eikä koko ajan
näkyvissä. Sen saa siitä käyttöönsä yhtä nopeasti.
 

Minkälainen sammutin sitten pitäisi tai kannattaisi valita? Hyviä valintaohjeita löytyy vaikkapa netistä, esim. tästä linkistä:
 
 
Sammuttimen kyljessä on siis esim. AB (nestesammutin) tai ABC (jauhesammutin) kerrottu eri palotyypit, joiden sammuttamiseen kyseinen sammutin soveltuu. Nestesammutin suihkuttaa vaahtomaista nestettä, joka on savun hälvettyä helppo siivota pois. Nestesammutin ei sovellu sähköpalojen eikä kaasupalojen sammuttamiseen. ABC -tyypin jauhesammutin soveltuu, mutta siitä tuleva jauhe on erittäin hankala tai ainakin isotöisempi homma siivota pois sen jälkeen, kun palo on sammutettu. Kotiympäristössä esim. elintarvikkeet tai sähkölaitteet, joihin jauhetta on mennyt, on käytännössä menetetty. Sammuttimen jauhe tunkeutuu joka paikkaan, kuten esim. tässä linkissä junassa tehdystä ilkivallasta hyvin näkyy:
 
 
Tehokas tuo jauhesammutin kuitenkin on. Siinä on noin 14-15 baarin paineella ponnekaasuna typpeä (N2), joka jo sinällään syrjäyttää happea ja hillitsee paloa. Lisäksi jauhe itsessään keskeyttää kemiallisesti palamisen ketjureaktion, ja sillä on myös tukahduttava vaikutus. Mikäli huoneen väliovi on kuuma, sitä ei pidä enää avata. Samoin jos huone on niin täynnä savua, ettei sinne enää pääse, jauhesammutin saattaa siltikin vielä tukahduttaa palon, jos oven raosta suihkuttaa palavaan tilaan umpimähkäisesti koko pullon tyhjäksi, ja sulkee sen jälkeen oven, ettei palo saa enempää happea. Jauhesammutin onkin tehokkuudestaan johtuen eniten myyty ja yleisin sammutintyyppi.

Jos sattuisi käymään niin, että sammuttimen jauhetta saa silmiinsä tai jos sitä vahingossa hengittää ja/tai nielee, niin ei siihen ainakaan kuole. Joskin nieltynä pitää pyrkiä oksentamaan ja jos jauhetta joutuu silmiin, niin silmät pitää huuhdella runsaalla vedellä. Eli ei se jauhe mitään terveellistäkään ole.
 
Sammuttimia on eri kokoisia. Yleisin lienee 6 kg:n sammutin, jossa sammutin jauhetta (tai nestettä) on 6 kg, jolloin bruttopaino teräskuorineen on vähän yli 9 kiloa. Sen toiminta-aika on noin 15 sekuntia. Siinä ajassa palo pitäisi sitten saada sammumaan. Tai jos lähettyvillä on toinen sammutin, sitten saa vielä toisenkin mahdollisuuden, ja taas on 15 sekuntia jatkoaikaa...
 
Meillä oli aikaisemmin 1 sammutin per kerros, ja nyt kun vanhojen sammuttimien rinnalle tuli uudet sammuttimet, nyt on 2 sammutinta per kerros. Ei nämä nyt erityisen kauniita sisustuselementtejä ole, mutta jossain nämä nyt on pakko säilyttää, kun tällaiset on hankittu:
 
Yläaulan sammutin sai kaverikseen uuden.

Keittiössä sammuttimet ovat takan kulmassa.

Kellarin takkahuoneella sammutin on nyt oviaukon
kummallakin puolella.
Sammutin pitäisi periaatteessa kiinnittää seinään pakkauksen mukana tulevan metallilevyn avulla. En ole sitä nyt kuitenkaan alkanut tekemään. Uskoisin, että tositilanteessa sammuttimet löytyvät lattialta ihan yhtä nopeasti mitä seinältäkin.
 
Suomessa syttyy noin 6-7000 rakennuspaloa vuosittain, eli joka päivä keskimäärin noin 20 kpl. Suomessa myös palokuolemat ovat yleisempiä kuin muissa länsimaissa, vertailutaulukkoa löytyy esim. tästä linkistä:
 
 
Yleisimmät syttymissyyt ovat tupakointi, tahallinen sytyttäminen, huolimattomuus tulenkäytössä ja sähkölaitteet. Sähkölaitteen ei välttämättä tarvitse olla viallinen, ja nykyään sähkölaitteiden akkujen lataus on monesti ollut kohtalokasta. Ainakin yhdessä tapauksessa jopa verkkovirrasta irrallaan ja ei-latauksessa ollut polkupyörän akku sytytti 5-huoneiston rivitalon, joka tuhoutui kokonaan:
 
 
Aina tulipalot eivät aiheudu ihmisen toiminnasta tai talossa olevista laitteista. Salamastakin palo voi saada alkunsa, niin kuin tässä Pälkäneen tapauksessa:
 
 
Äärimmäisen ikäviä tapauksia nämä ovat, tässäkin esimerkissä lapset menettivät lemmikkinsä, perhe menetti koko omaisuutensa ja vuokraisäntä menetti ainoan tulonlähteensä (eikä pysty vakuutuskorvauksilla rakentamaan taloa uudelleen). Mutta eipä sille salaman iskullekaan oikein mitään voi...
 
Nykyajan taloissa tosin on paljon paloa estäviä tai hidastavia ominaisuuksia. Jos talossa on rikosilmoitinlaitteisto, siihen on yleensä yhdistetty myös savuilmaisimet, jolloin jos ja kun ne laukeavat, hälytys siirtyy heti eteenpäin. Samalla sisätiloissa laukeaa rikosilmoitin laitteeseen kytketty sireeni, joka sattuu korviin siinä määrin, että se herättää varmuudella vaikka norsunkin.
 
Palotilanteessa oleellisen tärkeää on oikea ja nopea toiminta. Tulipalossa yleensä kuumuus ei ole se mikä tappaa, vaan myrkylliset savukaasut. Siitä syystä ulos on päästävä nopeasti, jos paloa ei ole mahdollista saada heti hallintaan. Omassa talossamme makuuhuoneet ovat ylimmässä kerroksessa, ja yläkerran jokaisessa huoneessa (pois lukien WC ja vaatehuone) on ovi suoraan ulos parvekkeelle. Ei sitten tarvitse ikkunaa rikkoa tai avata, jos äkkiä pitää lähteä. Parvekkeelta pääsee alas joko alumiinitikkailla, tai narutikkailla.

Narutikkaat lisättiin sen jälkeen, kun poistumisharjoituksessa huomattiin, että osa perheenjäsenistä ei oikein meinannut jaksaa nostaa 3-osaisia alumiinitikkaita parvekkeen kaiteen yli. Sitten voi ainakin heittää narutikkaat alas. Yli 4 metrin korkeudesta on vähän epämiellyttävää hypätä alas, eikä ainakaan kivipinnalle hyppääminen välttämättä pääty kovin hyvin. Ulkona ensimmäinen asia (jos ei ole kiire juosta kauemmas palavasta talosta) on juosta ulkona olevalle sähköpääkeskukselle, ja kytkeä päävirtakytkimeltä sähköt pois. Silloin pysähtyy ilmanvaihtokone.
 
Vanha sananlasku sanoo, että "vakuuttamaton saha ei pala". Eikä pala helpolla myöskään itse rakennettu talo. Siinä on kuitenkin niin monta tuhatta omaa työtuntia kiinni. Joten varovainen tulen käsittely on tietysti aina kaiken A ja O. Siltikin palokuolemien ennustetaan Suomessa vielä lisääntyvän samalla, kun väestö ikääntyy.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

3 vuotta asuttu!

Tänään päivälleen 3 vuotta sitten oli lauantai - ja oli muuttotalkoot, jonka päätteeksi jäätiin ekaa kertaa nukkumaan uuteen taloon. Tässä linkissä tunnelmia sunnuntailta 28.9.2014 eli ekalta aamulta:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/09/28/eka-yo-nukuttu-ja-valaistuspohdintoja/

Oli se hieno tunne silloin, ja hieno tunne on vieläkin nyt kun 3 vuotta on jo takana päin. Tänään otettiin juhlan kunniaksi 4 lasillista skumppaa. Lapsetkin ovat tässä jo rakentamisen aikana kasvaneet niin, että toinen on lukiossa ja toinen menossa kohta armeijaan.

Skumpat kaadettu laseihin.

3 vuotta sitten tilanne oli sellainen, että piha oli kokonaan tekemättä. Talosta puuttui yhtä jos toistakin, esim. TV-antenni, joka tuli vasta noin 2 asumisviikon jälkeen (ei ehditty aikaisemmin tilata asentajaa, eikä osattu asentaa itse). Ja oikeasti 3 vuotta sitten rakentaminen jäi tauolle noin puoleksi vuodeksi sen jälkeen, kun oltiin päästy muuttamaan. Ei vaan jaksanut. Iski siis vasaraväsymys. Mutta seuraavana keväänä homma taas jatkui mm. pihatöiden merkeissä. Muuttaessa piha näytti tältä:

Muuttopäivänä 27.9.2014 tuuliviirin asennus menossa.
Talon ympärillä näyttää olevan vielä tellinkit, jotka
näkyvät ihan kuvan alalaidassa.
Ensimmäinen aamu 28.9.2014 uudessa talossa. Tellinkit ovat häipyneet,
mutta piha on kokonaan tekemättä. Katetun terassin kaiteet on kyhätty
nopeasti kuormalavoista, että saatiin muuttotarkastus läpi.


Vuosi 2017. Nyt pihalla näyttää tältä. On ainakin katetun terassin ympärillä
jotain kehitystä tapahtunut.
Lopputarkastusta ei ole vielä pidetty, mutta kyllä senkin voisi jo pitää - ihan milloin tahansa.

lauantai 23. syyskuuta 2017

22%:n iloinen yllätys!

Taas Virossa käymässä, ja täällä olikin K-raudassa 22%:n mukava yllätys! Nimittäin kaikki normaalihintaiset tuotteet (pois lukien palvelutyöt, tilattavat tuotteet, jo alennetut tuotteet ja tupakkatuotteet) ovat nyt 22%:n alennuksella kaikissa hyllyissä pe 22.09. - su 24.09.2017 välisen ajan.


Itse tulin Viroon eilen eli perjantai-illalla, tämä päivä on kulunut kaupoissa kierrellessä, joten tämä "uutinen" on nyt jo vähän vanha, mutta tietysti - jos joku muukin nyt sattuu Virossa olemaan, tai aikoo sunnuntain aamulaivalla tulla, niin vielä ehtii hyödyntämään K-rautakauppojen tarjoukset. Sunnuntaisin Viron K-rautakaupat sulkevat ovensa klo 16:00.

Tällä kertaa itselläni ostoskärryihin tuli mm. Callunaa syksyksi amppeleihin, valkoisia koristekivisäkkiä ja puutarhan työkaluja.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Ekan vesiputouksen runko

Suihkulähdeprojektissa on taas menty eteenpäin. Se on ollut vähän sellainen luppoaikojen työ, joka etenee aina jos ja kun aikaa on. Nyt kuitenkin ensimmäisen vesiputouksen runko alkaa jo hahmottua.

Tämän hetkisessä suunnitelmassa suihkulähteeseen tulee kaksihaarainen puro. Toinen on lyhyt, siinä on vain yksi korkea putous, joka alkaa traktorin renkaan reunasta, ja putoaa suodaan alas.

Toinen puronhaara on pidempi ja loivempi. Se on toisen sydämenpuoliskon kautta (sinne tulee matkalle toinen traktorin rengas) kiertävä pidempi puro, jotka molemmat päätyvät veden kokoajana toimivan laastilaatikon pohjan kautta metalliseen vesiränniin, siitä esisuodattimeen, ja sitten varsinaisen suodattimen ja suodatin pumpun kautta taas uudelle kierrokselle.

Nyt tänään korkean putouksen runkorakenne (joka jää louhekiviä lukuun ottamatta kokonaan piiloon) näyttää tältä:

Isoja louhekiviä rinnakkain. Näiden alaspäin viettäville pinnoille
pitäisi kaapata traktorin renkaan reunalta yli valuva vesi.

Sama lähempää.

Louhekivien alle tulee laastilaatikko, jonka reunoista noin 20cm leikataan
pois. Jäljelle jää laastilaatikon pohja noin 5cm korkeilla reunoilla.
Laastilaatikon pohja ja ympärykset täytetään kivillä niin, ettei siitä jää
mitään näkyville. Laastilaatikon pohjaan tulee sopivaa kohtaan reikä
niin, että sitä kautta vesi valuu laatikon pohjasta läpi, ja suoraan
sadevesitynnyrissä olevaan syöksytorveen, jonka alapäässä on esisuodatin.
vesitynnyri

Louhoskivet takaa päin eli tulevan traktorin renkaan "alta" kuvattuna.
Tämä puoli jää siis vallan piiloon. Jotta kivipenger ei sortuisi, tämä
puoli valetaan betonilla kiinni ja multaa päälle painoksi. Tässä kohtaa
puron virtaama on louhoskivien viisteisillä pinnoilla niin suoraan
alaspäin, että tämä puro ei välttämättä kaipaa allaskumia lainkaan.
Vesi osaa muutenkin mennä tranktorin renkaan reunalta laastilaatikon
kautta sadevesikaivoon.

Putouksen runko sivulta katsottuna. Ylijäämä harkot ovat hyviä rakennus-
palikoita. Ne eivät erityisen helposti lossaa alas, ja niiden eteen on helppo
betonilla kiinnittää pyöreitä luonnonkiviä. Betoni siis nappaa harkoissa
oleviin aukkoihin hyvin kiinni.

Sama viritelmä vielä yleiskuvassa. Tässä näkyy taustalla sydämen
oikean puoleinen kaari, joka vielä vahvistetaan sisäpuolelta betonivalulla.
Ei nuo muurikivet irtonaisina paikallaan pysyisi. Kaaren sisään tulee
se kaikkein ylimmälle tasolle tuleva traktorin takarengas,
jonka sisään tulee vesiallas.

Tällä hetkellä siis tällaiset suunnitelmat. Suunnitelmat saattaa matkan varrella mahdollisesti ja tarvittaessa vielä vaihtuakin, koska mitään rakennuspiirustuksia ei ole olemassa... :-)

maanantai 11. syyskuuta 2017

IV-koneen tuloilman jälkilämmitys, sähkönkulutus?

IV-koneissa tuloilman jälkilämmityksen voi hoitaa joko sähköllä tai vedellä. Meillä se menee vedellä, jonka lämmittää ilmasta-veteen lämpöpumppu. En tiedä oliko hyvä valinta, sillä ainakin tässä linkissä kerrotaan, että "...Vesikiertoisen patterin korkeampia hankinta- ja asennuskuluja ei voi kattaa energian hintaerolla..."

https://www.vallox.com/tietoa_ilmanvaihdosta/jalkilammitys_sahkolla_vai_vedella.html

No, jos noin on - sitten sain sähkönkulutusta tässä kohdin vähän pienemmäksi - mutta kuitenkin kustannuksista välittämättä?

Kesän ajan keväästä elokuun loppuun eli 31.8. asti meillä oli vesikierto kokonaan pois päältä, kun otin kiertovesipumpun pois päältä. Mitäs sitä turhaan vettä kierrättämään kesällä...:-) Toki ei se pumppu itsessään paljon sähköä vie, mutta epäilen, että jokainen vesikierros kuitenkin vähän varastaa lämpöä mukaansa, ja se "hukkalämpö", joka pitää ainakin putket lämpöisinä, niin se voi jotain maksaa? Tai ainakin se on kesän helteissä turhaa lämmön kulutusta...

Entä nousiko sähkönkulutus, kun 1.9. asti laitoin IV-koneen lämpöpatterin kiertovesipumpun taas pyörimään? En tiedä, jos näitä käppyröitä katsoo viimeisen kuukauden ajalta, niin eipä kyllä kuukauden vaihtumista elokuulta syyskuuksi huomaa mistään kohtaa, ei ainakaan kulutuspylväiden korkeuden perusteella:

Kuva kaappaus Vantaan Energian energiaseurantapalvelusta

Nämä käppyrät ovat kuitenkin yllättävät (siis ei mitään eroa elokuun lopun ja syyskuun alun välillä) ja periaatteessa vähän ristiriitaiset näitä valokuvia vasten tarkasteltuna:



Tässä IV-koneen päällä olevat lämpömittarit. Ylempi lukema kertoo huoneen lämpötilan, ja mittausvirheestä johtuen toinen näyttää +24,4C ja toinen +24,1C - todellisuus lienee jotain näiden välistä?. Alempi lukema sen sijaan kertoo sisään tulevan ilman lämpötilan (oikea mittari, lukema +20,2C) ja vasen mittari mittaa huoneisiin lähtevän ilman lämpötilaa, joka kuvaa otettaessa +26,2C.

IV-koneen esilämmityspatteri kuitenkin lämmittää ilmavirtausta koko ajan, ainakin muutaman asteen. Eli kuitenkaan kaikkea kuutta astetta (joka on koneelle tulevan ja koneelta lähtevän ilman lämpötilaero), sillä osa lämmöstä tulee talteenottokennon kautta.

Mutta eipä nämä asiat sitten kuitenkaan sähkönkulutuskäppyröissä mitenkään näy, kuten punaisten pylväiden grafiikka osoittaa...

perjantai 1. syyskuuta 2017

Elokuun sähkönkulutus

Elokuussa sähköä kului 579,2 kWh. Vuosi sitten elokuun kulutus oli 813,6 kWh ja sitä aiemmin elokuussa 2015 sähköä meni 1275,4 kWh. Nyt tuli siis uusi alarajaennätys elokuulle. Kuukausittaiset käppyrät näyttävät nyt sitten tältä:

Kuukausittaiset kulutukset vuodesta 2014 lähtien. Keltainen pylväs elokuussa oli kaikkien aikojen alhaisin.


Viime heinäkuussa sähköä kului 430,8 kWh. Sekin oli silloin kuukausi sitten uusi alarajaennätys, ja kaikkien aikojen pienin kuukausikulutus ikinä.

Nyt elokuussa sähköä meni 579,2 - 430,8 = 148,4 kWh enempi kuin kuukausi sitten heinäkuussa. Nyt lisäystä tuli 34,4% heinäkuuhun verrattuna. Mistä johtui moinen ero?

No ainakin yksi selittävä tekijä saattaa olla ulkovalaistus. Se ei ollut heinäkuussa yhtään tuntia päällä (paitsi pakolliset katunumero valot paloi hämäräkytkimellä ohjattuna), mutta elokuussa ulkovalot ovat kaikki palaneet ihan normaalisti hämäräkytkimen ohjauksella. Nyt päättyneen elokuun keskilämpötila Vantaalla oli +15,9C. Eli varsin kylmä kuukausi elokuuksi. Kai sekin sitten nosti sähkönkulutusta siitä, mitä se oli heinäkuussa?

Elokuun päivittäiset kulutuskäppyrät näyttävät tällä kertaa tältä:


Elokuun sähkönkulutus vuorokausikohtaisesti.





Silmiin pistää ainakin yksi muita korkeampi pylväs 11.8, jolloin sähköä kului 40,3 kWh. Se aiheutui poreammeen täyttämisestä, ja suorasähkön käyttämisestä. Varaajan lämpötila oli nimittäin säädetty +50C asteeseen (joka varmasti tärkeä tekijä kahteen peräkkäiseen alaraja-ennätykseen viime heinäkuussa ja uudestaan tässä elokuussa), mutta nyt lämmin vesi loppui kesken, ja sähkövastus oli pakko laittaa päälle. Koska nuoriso oli tuolloin yksin kotona, niin samalla lämpeni suorasähköllä myös koko vesivaraaja, koska lämpövastukset olivat päällä vähän turhankin pitkään.

Nyt jatkossa jos on tarkoitus käyttää poreallasta, niin varaajan lämpötila säädetään hyvissä ajoin +55C asteeseen. Silloin 500-litraisen varaajan kapasiteetti riittää, ja porealtaan tarvitseva vesi tulee lämmitettyä lämpöpumpun avulla.

Tällä hetkellä lattialämmitys ja ilmanvaihdon esilämmityspatteri ovat vielä kokonaan pois päältä. Laitan ilmanvaihdon esilämmityspatterin nyt syyskuulle taas päälle. Joten oletettavasti syyskuun sähkönkulutus on vähän suurempi, mitä nyt päättyneen elokuun oli. Lattialämmityksen kiertovesipumppu on ollut aikaisempina vuosina ollut tapana laittaa päälle lokakuussa. Riippuu vähän keleistä, että milloin lisälämpöä taas tarvitaan. Tänä vuonna oli olohuoneen takkakin jo elokuussa yhden kerran käytössä.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kivikoplassa ja Marketanpuistossa

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun halusin vähän korottaa suihkulähde-sydämen takaosaa, jotta saisin isommat putouskorkeudet vesiputouksiin.

Sydämen takaosaa jos nostaisi parilla rivillä, niin putouskorkeus kasvaa,
ja lopputulos olisi näyttävämmän näköinen.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että yksikään nettirautakauppa ei halunnut myydä muurikiviä muuta kuin kokonaisen lavallisen kerrallaan, ja itselläni tarve oli vain muutama tusina, eli yhdestä lavasta olisi jäänyt melkoisen paljon yli... Ja missään paikallisen rautakaupan takapihoilla en ollut näitä tämän tyyppisiä ja värisiä muurikiviä nähnyt.

Raksakimppa Uusimaa -ryhmän kautta selvisi, että muurikiviä saisi myös yksittäiskappaleina Mäntsälän Kivipihasta ja Espoon Kivikoplasta. Espoo oli minulle lähempänä, joten soitin Kivikoplaan - ja heti tärppäsi! Joten sinne siis. Se on Kehä3:n varrella, ihan siinä Marketanpuiston vieressä. En ollutkaan ennen poikennut kummassakaan paikassa, mutta ehkä olisi kannattanut, sillä sekä Kivikopla että Marketanpuisto ovat varsinaisia piharakentajan ideoiden aarreaittoja. Lisäksi erilaisista siellä esillä olevista toteutuksista voi itse keksiä sopivia jatkoideoita...

Kivikoplan pihassa erilaiset pihakivet esillä. On heillä valikoimaa!
Erilaisten kivipintojen ja muurien yhdistelmiä. Pihan kulmassa hieno
kiviladonta isoa valkoista pallokiveä käyttäen.

Tässä sama lähempää. Valkoinen pallokivi, joka on täysin pyöreä -
myös alapuoleltaan, painaa 170 kg ja maksaa 200 euroa. En ostanut,
tällä kertaa ei tarvetta - mutta mielestäni ihan hieno taideteos tämäkin.
Erilaisia ja erivärisiä portaita Kivikopla Oy:n pihassa.
Kivikoplasta saa erilaisia kiviaineksia - esim. tästä kivituhkaa myös
lapioimalla.
Tästä kasasta taas voisi poimia luonnonkiviä.
Sain muurikivet, ja ostin myös 15 kilon pussin valkoisia koristekiviä, siis tällaisia:

Kivikoplassa 15 kg:n pussillinen näitä koristekiviä maksoi 12,00 euroa.
Virossa K-raudan hyllyssä 20kg:n pussi maksaa 11,50 - eli hintaero ei
mielestäni ole kovin suuri? Tosin prosentuaalisesti noin 35%:n luokkaa...
Sitten ajattelin poiketa myös vieressä olevassa Marketanpuistossa. Se on 7 hehtaarin näyttelyalue, jossa on esillä lähes 80 puutarha-alan yrityksen tuotteita. Tuotteet eli kivet + kasvit + koristeet on sijoiteltu valmiiksi puisto- tai pihamaiseen ympäristöön. Oli mielestäni aika kaunista. Ja kaikki kivet ja kasvit oli myös nimetty, joka ainakin itseäni helpottaa, kun en kaikkia kasvien nimiä sillä lailla kovin hyvin tunne.

Tässä kuvia Marketanpuistosta, joka siis auki joka päivä, ja jonne on vapaa pääsy:










tiistai 29. elokuuta 2017

Maatäyttöjä ja sähkötöitä suihkulähteellä

Sydämen toinen eli korkeampi puoli olisi nyt salaojitettu ja täytetty maa-aineksilla ja isoilla kivillä yms. rakentamisesta ylijääneillä harkoilla jne. Kas näin:

Salaojaputki paikoillaan. Tässä salaojitus toimii kuten astianpesukoneen alle
laitettava kaukalo, joka ohjaa vuotoveden koneen eteen. Tässä jos traktorin-
rengas alkaisi vuotamaan, tynnyrin edustalla pitäisi olla maa kosteaa.
Siitä sitten huomaa, että nyt on jotain pielessä...


Maatäyttö alkamassa ja ensimmäinen kerros kiviä ja harkkoja paikoillaan.

Sitten multaa päälle ja toinen kerros kiviä tulossa päälle.

Ja vielä kolmaskin kerros kiviä, tiiliä ja betonilohkareita...

Sitten lisää maata päälle, ja koko helahoito tärylätkällä tiukkaan.

Sama toisesta suuntaa katsottuna. Tähän päälle tulee sitten se traktorin-
takarengas, jonka sisään tulee vesiallas.
Tässä taas yksi asetelma eli havainnekuva siitä, että miten esimerkiksi rengas
voisi tulla. Renkaan alla on laastilaatikko, johon kertyvä vesi valuu tynnyriin.
Ai että miksi tuossa välissä tarvitaan laastilaatikko (tai sen pohja pienemmillä
reunoilla?) No se on vähän niin kuin tratti. Sen avulla veden voi ohjata
tarkasti tiettyy pisteeseen, eli syöksytorveen ja siitä eteenpäin esisuodattimeen,
kts. edellinen päivitys...

Ehkä tästä muuten voisi tehdä vaikka vielä vähän korkeammankin? Silloin vesiputoukset olisivat näyttävän näköisiä. Mutta silloin tarvitaan myös muutama reunuskivi lisää. Jään miettimään mitä teen - ja sillä aikaa aloitin tekemään sähköistyksiä.

Suihkulähteessä tarvitaan siis sähköä monessa paikassa. Tynnyrissä odottaa 2 töpseliä, toinen pumpulle ja toinen suodattimelle. Suodattimessa lienee jokin UV-laite, joka tarvitsee sähköä. Lisäksi on pumput ja ledvalot. Sähköjohdot - aivan kuten salaojaputketkin, pitäisi tietysti saada hyvin piiloon.

Tässä salaojan uomaa toiselle puolen sydäntä. Se menee itse asiassa tuki-
muurin alitse. Tuki muuria tehdessä jätin sinne 13cm leveän putken palan,
joten alitus oli helppo kaivaa esille.

Toinenkin salaojaputki paikoillaan. Lisäksi sen vieressä
menee keltainen suojaputki - ihan vaan kaiken varalta,
jos tarvitsee tynnyristä vetää vesiletku tai sähköjohto
toiseen traktorin renkaaseen.


Suihkulähteen takana on merikontti. Merikontin takana
on avo-oja. Tässä on suojaputkikerä avo-ojassa, ja olen
juuri vetämässä merikontin ali tyhjennysputkea avo-ojaan.

Metallivanne on muuten hyvä aputyökalu, kun vetää
jälkikäteen jotain jonnekin alle tai putkeen sisään
(jos putkessa ei ole valmiina vetonarua). Vaijerikin
toimii, mutta vaijeria on vaikea lykätä. Vannetta on
helpompi lykätä, eikä se mene mutkalle niin helposti.

Tässä vanteen syöttö putkeen, josta sitten tulee se avo-ojassa ollut poisto-
putki suihkulähteelle. Poistoputki siis siltä varalta, että jos joskus pitää
pumpata koko systeemi tyhjäksi, niin ei tarvitse viritellä letkuja ojaan
saakka. Riittää kun pumppaa veden poistoputkeen.

Tässä ensimmäiset sähköjohdot ja pistorasiat, joista toisessa kello. Toinen
pistorasia näkyy maahan tökättynä ja ylhäältä katsottuna (mustien putkien
välissä, tynnyrin kulmalla). Toinen pistorasia on tynnyrin kannen päällä.
Siinä on ajastinkello, mutta loppupeleissä ihan hyödytön kapine. Ongelmana
on se, että johdon pituus on vähän yli metrin. En sitä kaupassa huomannut,
mutta eihän tällä tämmöisenä tee mitään! Siis ulkopistorasiat talon seinässäkin
yleensä asetetaan niin korkealle, että jos kuvassa näkyvän maapiikin tökkää
maahan, niin sen jälkeen töpseli ei enää yllä pistorasiaan (ellei joku sitten
ole asentanut oman talonsa pistorasiaa ihan lumirajaan?). No - parantelen
tätä pikkuisen, niin kyllä mä tästäkin vielä ihan toimivan pelin saan...