sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Ilmalämpöpumppu kuoli

Otetaan taas tähän väliin vähän omakotiasumisen arkea, tai arkihuolia. Kotiuduin juuri hiihtolomaviikolta, mutta perheen naisväki oli koko ajan kotona, kun vaimolla ei ollut töistä vapaata, eikä tyttärellä ollut kiinnostusta metsätöiden tekemiseen, mikä nyt oli tällä reissulla aika merkittävässä roolissa (lue edellinen blogi-päivitys).

Lomaviikon lopulla sattui sitten niin, että talosta oli loppunut torstaina lämmin vesi. Sen huomaa helposti, varsinkin suihkussa käydessään. Jolloin sitten seuraavaksi kun käy teknisessä tilassa (siellä meidän perheen naiset ei kovin usein käy - saati että osaisivat jotain tehdä siellä), niin nyt käydessään siellä lämpöpumppu oli kuitenkin vilkuttanut vikatilannetta hyvinkin selvästi:


Näin lämpöpumppu ilmoitti, että jotain on vialla...


Ohjeistusta seuraamalla eli OK-nappia painamalla saa tietää mikä on vialla.


Sitten häiriön voi kuitata. Se ei kuitenkaan kuittaantunut,
vaan sama vikatilanne palasi välittömästi takaisin.

Tässä tilanteessa ei sitten voinut tehdä muuta, kuin palata takaisin entiseen, eli suoraan sähkölämmitykseen. Vesivaraajan sähkövastukset on nyt lämpöpumpun asentamisen jälkeen säädetty varsin pienelle, eli noin +30C asteeseen, jolloin ne toimivat back-uppina siltä varalta, jos lämpöpumppu menisi rikki - tai kovista pakkasista johtuen sammuttaisi itsensä.

Tuossa +30C lämpötilassa alkaa sitten jo mennä sähkövastuksia päälle, eli sen alemmas vesivaraajan lämpötila ei koskaan laske - jos vaan sähköä on saatavilla. Tuolla lämpötilalla lattialämmitys toimii vielä ihan riittävän tehokkaasti, joten talo ei jäädy, vaikka oltaisiin pidempäänkin poissa kotoa, ja vaikka lämpöpumpulle tulisi sillä aikaa joku vika (tai jos iskisi paukkupakkaset, ja pumppu sammuu).

Torstai-iltana sähkövastukset sitten "käännettiin päälle", eli termostaatit käännettiin ylös noin +60C asteeseen. Siitä johtuen ekan tunnin aikana sähköä meni noin 12 kWh, joka myös näkyy kyseisen päivän eli 25.2. sähkönkulutuskäppyröissä ihan selvästi. Ja siitä eteenpäin pari päivää näkyy, että miten paljon sähköä kuluisi silloin, jos lämpöpumppua ei olisi ollenkaan ostettu.

Ero on aika huikea!

(Alla olevan kuvan otsikossa on vuosilukuvirhe, pitäisi lukea 2016. Sähkön kulutuksen kokonaismäärä 1161 kWh on kuitenkin oikein - viime vuonna eli suorasähkön aikana sähköä meni helmikuussa 2015 yhteensä 1709 kWh 28 päivän aikana)



Helmikuun tähänastinen sähkönkulutus 27.2.2016 (siis eiliselle asti). Torstaina 25.2 siirryttiin takaisin suoraan sähkölämmitykseen, joka sitten jatkui myös 26.2.ja 27.2, jolloin molempina päivinä sähköä on kulunut noin 2-kertainen määrä alkukuun muihin päiviin verrattuna! Tällaista eroa en olisi itse uskonut! Tietysti osittain sähkönkulutuksen nousu johtunee myös siitä, että ulkolämpötila oli vähän laskenut näiden 2 viimeisen vuorokauden aikana.
Nyt kun tulin itse kotiin, yritin vielä itsekin josko saisin selkoa mikä lämpöpumppua oikein vaivaa. Alkuperäinen vika oli siis se, että ulkoyksikkö oli vaan pysähtynyt, eikä se enää suostunut lähtemään käyntiin. Lopputulos sitten se, että lämmin vesi loppui...

Kesäisin muuten jo +25C järvivesi tuntuu oikein mukavalta, mutta jos suihkusta tulee enintään tai noin +30C asteista vettä, niin se tuntuu taasen tosi kylmältä. Tai ainakin heti huomaa, että nyt ei ole kaikki kunnossa...

Rämpyttelin sitten minäkin äsken kaikki lämpöpumpun valikot läpi (eilen illalla kotiin päästyäni en ihan heti jaksanut), ja totesin, että eipä se ulkoyksikkö nyt sitten vaan käynnisty... Eli rikki mikä rikki. Se oli ensimmäinen johtopäätös.

Nämä tällaiset tilanteet ovat euromääräisessä tarkastelussa vähän ikäviä. Jos vika ei ole sellainen "helppo tapaus", joka tavallisen käyttäjän olisi pitänyt itsekin osata ratkaista - niin ei kait se sitten minun kustannusvastuullani ole? Ja kyllä kait puolivuotiaassa lämpöpumpussa nyt vielä jokin takuu on voimassa (varmasti onkin), jolloin itse en ole välttämättä kovin innokas huoltomiehen käyntejä maksamaan... Mutta kalliiksi ne tulevat asennusfirmallekin, jos he eivät sitten puolestaan saa jotain korvausta esim. laitteen maahantuojalta.

Nyt siis hiihtoloman aikana ensiapu "lämmin vesi loppui" -tilanteeseen tuli siten, että lämpövastukset käännettiin päälle manuaalisesti. Yhtä lämpövastusta varaajan yläpäässä sekä lämpöpumpun sisällä ohjaa ja säätelee myös lämpöpumppu itse. Olen laittanut ohjelmiston kautta nämä vastukset kaikki kokonaan pois päältä, koska oman havaintoni mukaan nämä tahtoo mennä päälle kovin herkästi, jos varaajan lämpötila jostain syystä vähänkin alenee. Eli ainoat "toimivat" vastukset varaajan kyljessä lähtevät siis päälle termostaatin ohjauksella (ja lämpöpumpun tietämättä) noin +30C lämpötilassa.

Sitten seuraavaksi kokeilin, lämmittäisikö lämpöpumppu vettä sähköllä, jos poistan siihen liittyvät estot ohjauksen kautta. Huomasin, että ei tämäkään toimi! Joten lämpöpumppu oli näköjään tosi kuollut. Se ei suostunut tekemään enää yhtään mitään, ei sähköllä, eikä kompuraa käyttäen.

Sitten funtsailin, että olinkin ensin tehnyt ehkä väärän johtopäätöksen...?

Vika ei olekaan (ainakaan pelkästään?) ulkoyksikössä, koska eihän se estäisi lämpöpumpun omien sähkövastusten päälle kytkeytymistä??? Niiden pitäisi toimia, jos ohjelmiston kautta laitan ne kytkeytymään päälle. Eli vika onkin sitten sähköpuolella tai ohjelmistopuolella? Seuraavaksi lueskelin taas ohjekirjoja, ja laitteen sisällä on kannen takana joitakin sulakkeita. Ehkä niistä voisi olla joku palanut? En kuitenkaan alkanut ruuvailemaan lämpöpumpun suojapeltejä irti. Mielestäni se on sitten jo ammattitaitoisen huollon työ, eikä kotikäyttäjän työ.

Jäin vielä miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että jos vika on ohjelmistopuolella, ja jos ohjelma on jotenkin "tiltissä", niin se saattaa joskus korjaantua sillä, että katkaistaan sähköt, jolloin pumppu nousee uudestaan sähkökatkon jälkeen siihen tilaan, missä se ennen sähkökatkoa ja normaalisti toimiessaan vielä oli.

Joten seuraavaksi katsoin talon omasta sähköpääkeskuksesta, että lämpöpumpulle on useitakin (pika)sulakkeita. Yksikään niistä ei ollut napsahtanut alas, mutta napsautin ne sitten kaikki manuaalisesti alas, eli pumpulle aiheutui sähkökatko.

Tälle tarinalle oli tällä kertaa kuitenkin ihan onnellinen loppu.

Se sähkökatko nimittäin tepsi, ja nyt pumppu taas käy ihan normaalisti - eikä se varmaan enää muista koskaan vikatilanteessa olleensakaan. Sähkökatkon aikana edes kello ei mennyt sekaisin, eikä mitkään muutkaan arvot kaipailleen uudelleen asetuksia.

Jos ei viime viikolla sattunut vikatilanne enää kovin usein toistu, niin eipä tästä sitten sen enempää. Tai vaikka toistuisikin, nyt osaan suoraan mennä talon omalle sulakekaapille, ja katsoa josko "satunnainen" sähkökatkos auttaisi. Jos taas tästä tulee jatkuva ongelma, niin sitten pitää varmaan soittaa huoltomies paikalle.

Minusta lämpöpumpun hankintahinta oli kuitenkin sellainen, että huoltomiehen käynneille ei kovin paljon jää varaa. Mutta jos pumppu toimii moitteettomasti koko elinikänsä, se saattaa tienata oman hintansa ja ehkä vähän enemmänkin?

Tai oikeastaan tämä tilanne ei ole lämpöpumpun itsensä vika.

Kokonaisuus on nyt vaan sellainen, että uudet talot kuluttavat jo lähtökohtaisestikin niin vähän, että vaikka lämpöpumppu olisi kuinka tehokas, ei se pumppu sittenkään (jo suorasähkön aikanakin) alhaisia kulutuslukemia tahdo saada enää sen alemmas kiskottua, jotta investointi olisi varmuudella kannattava. Tai takaisinmaksuajasta tahtoo vaan tulla aika pitkä. Jopa niin pitkä että pumpun oma elinikä voi tulla vastaan. Sen jälkeen kun pumpun aika loppuu, ja pumppu on loppuun ajettu, sitten se ei enää sen jälkeen tienaa yhtään mitään.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Hiihtolomailua Etelä-Virossa

Monelle talon rakentajalle (ainakin talon rakentajalle?) Tallinnan rautakaupat tulevat varmasti aika tutuiksi, mutta voi Virossa tehdä paljon muutakin.

Edellisessä päivityksessä juuri kerroin uusimmasta ostoksesta eli yläkerran suihkukaapista, mutta enimmäkseen tämä lomaviikko kului metsätöiden parissa. En olekaan pitkiin aikoihin kovin paljoa ehtinyt metsätöissä käymään, koska viimeiset vuodet ovat kuluneet aika tiiviisti talon rakentamisen parissa.

Meidät metsät siis on Virossa vaimoni kotikaupungin kupeessa. Siellä tehtiin nyt hiihtolomaviikon aikana taimikon perkausta. Näinhän tämä asia suomeksi ilmaistaan, vaikka se kuulostaa jotenkin oudolta (ainakin nyt kun täällä Virossa kirjoittelen), sillä sama viroksi on paljon loogisempi, eli "valgustusraie", jossa siis raivauksella annetaan valgustusta eli valoa alla oleville taimille. Kuusitaimikon päällä olikin jo melkoinen määrä koivikkoa ja lepikkoa, joten polttopuutakin kertyi aika mukavasti. Ja paljon tekemistä vielä jäikin, eihän viikossa ehtinyt raivaamaan kuin pienen nurkkauksen.

Metsä muuten kasvaa Etelä-Virossa nopeammin mitä Suomessa. Tässä pieni kuvasarja siihen liittyen metsään menevän ajouran varresta:


Toukokuu 2003. Tien vasemmalla puolella näkyy nuorta leppää ja koivua.
Niiden alla on pieniä kuusen taimia, vaikka kuvassa niitä ei vielä näyk.



Syyskuu 2007. Kuusen taimet alkavat (vasemmalla puolen tietä)
jo näkyä vadelmapuskien päällä (kuvassa tummempaa vihreää).
Ala-vasemmassa kyltissä kerrotaan, että kyseessä on yksityismetsä,
kun ilmeni että joku muukin teki polttopuita samassa metsässä...


Helmikuu 2016 alkuviikosta, eli muutama päivä sitten. Tien varresta on jo lehtipuut
kaadettu pois. Kuusen taimet ovat jo noin 4-5 metriä korkeita. 


Sama paikka tänään. Lehtipuumetsä alkaa vaihtua kuusikoksi. Tästä sitten
seuraava talon rakentaja voi 50 vuoden päästä hakea talossa tarvittavat kuusitukit...

On metsässä toki raittiin ilman lisäksi paljon muutakin katsottavaa ja kuunneltavaa. Talitintit jo lauloivat kovasti ti-ti-tyytä. Myös metsäkauris kävi meitä "morjenstamassa". Ihmeellistä, että se tuli, sillä vähän väliä käytettiin moottorisahaa, mutta ei se sitten sen ääntä kovin paljon pelännyt. Kuvan ottamisen hetkellä saha ei ollut käytössä.


Tässä kuvassa kauris ei huomaa vielä mitään.


Edellisen kuvan ottamisessa kameran ääni kuullessaan kauris
valpastui heti, ja hetken aikaa tuijoteltiin toinen toisiamme...


Vielä viimeinen vilkaisu ennen pois lähtöä.

Muutaman hetken päästä sama tai joku toinen kauris hyppeli toiseen suuntaan. Sain sen aika hyvin videolle. Ilmeisesti alkaa olla kevättä ilmassa (?), kun sarvipäiset koiraat ovat ahkerasti liikkeellä:



Myös hirvi on ollut metsässä liikkeellä, mutta ei suostunut tulemaan valokuvattavaksi:


Hirven kavio on käden kokoinen.


Tässä vähän isompi haapa kaadettuna.


Halkaisija on kyynärän verran. Vuosirenkaita oli 63, eli puu oli lähes 70-vuotias
(aivan ensimmäisiä vuosirenkaita ei jää näkyville).
Metsätöiden lisäksi käytiin myös mm. keilaamassa. Nämä kuvat Otepäältä, kun käytiin Pühajärve SPA:n keilaradalla:


Keilaradalta.


Otepäällä oli muuten todella paljon lunta.


Otepään hyppyrimäki iltavalaistuksessaan.


Keilaaminen on Virossa edullista. Pühajärve SPA:n keilaradalla yhden tunnin
ratavuokra ja kolmet kengät maksoivat yhteensä 12,75 euroa.
Loma kuluu aina yllättävän nopeasti, ja niin se on taas tämäkin viikko ohi. Viikonloppuna Suomeen ja maanantaina töihin...

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Suihkukaappi yläkertaan

Yläkerran suihkukaapin piti olla ensin höyrykaappi, ja sen mukaisesti sinne menee nyt myös sähköjohdot, jotka kestävät 3 kWh sähkövastuksen. Tämä olisi maksanut toista tonnia, ja tästä luovuttiin. Nyt tilalle asennetaan ihan tavallinen suihkukaappi, jossa nyt kuitenkin hierova suihkuominaisuus. Sen höyrykaapin voi asentaa sitten joskus tulevaisuudessa - jos siltä tuntuu, valmiudet sille on siis olemassa.

Vähälle käytölle tuo suihkukaappikin todennäköisesti jää. Onhan kellarissa saunaosasto, mutta kun talon rakennuslupa menee niin, että suihkukaappi rakennusluvassa vaaditaan - tai muuten kellarissa oleva sauna, ja kylppäriin menevät käytävätilat olisi myöskin laskettu mukaan rakennusoikeuteen. Mutta nyt kun peseytymistilat on myös muualla kuin kellarissa, niin kellari ei syönyt rakennusluvan rakennusoikeutta ollenkaan.

Võrun Rautakesko antoi 500 euron myyntihinnasta muutaman kympin alennusta niin, että 500€ hyllynreunahinnasta maksettavaa jäi 465,00€. Ja onhan tästä tietysti oikeastikin sellainen hyöty sitten jossain vaiheessa, että jos ja kun joskus aikanaan saunaosastolle ja kylppärille tehdään remontti, ja kun se on tilapäisesti pois käytöstä, sitten on varalta joku muukin peseytymistila siksi aikaa, kun remonttia tehdään.






lauantai 20. helmikuuta 2016

Tammikuun sähköt 305,48€ / 2783 kWh

Nyt saapui tammikuun sähkölasku. Maksettavaa tuli yhteensä 305,48€. Kulutus oli 2783 kWh, ja tammikuun keskilämpötila Vantaalla oli -10,3C. Nämä kolme lukua olivat omalla sarallaan kaikki myös tähänastisia ennätyksiä asumisen ajalta. Koskaan ennen ei ole ollut näin kylmä - ja koskaan ennen ei ole mennyt kuukaudessa näin paljon sähköä - vaikka nyt meillä on ollut myös se ilmavesilämpöpumppukin viime lokakuusta lähtien.

Ja lämpöpumppu toki kävi yhtä päätä ja yötä päivää aina silloin kun pakkanen laski -15C tienoille, kunnes se sitten sammutti itse itsensä noin -17C kohdalla. Sen jälkeen talo jäi pelkän suorasähkön ja polttopuiden varaan. Ja niin kuin noista äskeisistä kulutuslukemista näkyy, ihan pelkillä polttopuilla ei olisi mitenkään pärjätty. Sähköäkin tarvittiin lämmityksen avuksi aika reippaasti.

Päivitin nyt tämän ja aiemminkin saapuneita asumisen kuluihin liittyviä laskuja, jotka ovat kaikki omalla välilehdellään tässä linkissä, ihan asumisen alusta asti:

http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/p/kustannukset-asuminen.html

Kilpailutin sähkösopimuksen reilu vuosi sitten, ja nykyinen sähkösopimus päättyy marraskuussa 2016. Sitten voisi tehdä taas uuden kilpailutuksen, ja kannattaakin tehdä, koska sähkön hinta on ollut jatkuvassa luisussa jo vuodesta 2011 lähtien. Tällaisessa alaspäin luisun tilanteessa aina kun kilpailuttaa, niin aina saa paremmat eli edullisemmat yksikköhinnat. Se vaihtuuko sähköntoimittaja, sitä en osaa sanoa - viimeksi kun kilpailutin, niin ei vaihtunut.

Satuin nimittäin soittamaan Vantaan Energialle, että mikä on irtisanomisajan pituus, kun olisi tarkoitus kilpailuttaa oma sähkösopimus. Siinä sitten puhelun aikana he kysyivät, että mitä muualla tarjotaan, ja kun sen heille kerroin, niin siinä puhelun aikana Vantaan Energia kertoi, että he pystyvät ihan siihen samaan. Eikä sitten tarvinnutkaan sähköyhtiötä vaihtaa. Mutta sähkön yksikköhinnat kyllä laskivat ihan tuntuvasti.

Nyt pitää sitten seuraavalla kilpailutuskerralla ensi syksynä miettiä sitäkin, että missä muodossa sähkön haluaa ostaa, eli pitäisikö siirtyä pörssisähköpohjaiseen sopimukseen? Se lienee ostomenetelmänä kaikkein halvin. Siis ihan sama kuin pankkimaailmassakin, ei kait kukaan tänäpäivänä enää ota pankkilainaa pankin omiin viitekorkoihin sidottuna? Vaan nykyään pankkilainan korko on yleisimmin Euribor plus pankin oma marginaali siihen päälle. Tai sitten tehdään kiinteäkorkoinen sopimus tietyksi ajaksi eteenpäin.

Tuo Euribor sidonnaisuus on käsittääkseni se yleisin käytössä oleva tapa tällä hetkellä. Ja sähkön myynnin puolella on juurikin sama idea tulossa käyttöön nyt niin, että tuntihintaisen pörssisähkön päälle lisätään sähkönmyyjän oma marginaali. Enää sähköyhtiö ei etukäteen kerro, että mitä sähkö maksaa esim. päivällä tai yöllä tai jollain muulla etukäteen ilmoitetulla kilovattihinnalla. Siinä etukäteishinnassa kun on pakostakin myyjän riskilisät päällä. Eihän myyjäkään voi etukäteen ja tarkasti tietää, että miten sähkönhinta tulee kehittymään. Kilpailutuksen yhteydessä pitkiä sopimuskausia tarjotessaan myyjän näkemys on kuitenkin se, että sähkön hinta tulee jatkossakin laskemaan, jolloin mitä pidempi sopimuskausi, sitä parempi sähkön myyjälle.

Nyt itse olen kuitenkin hiukan epävarma, että onko tämä pörssisähkö nyt sittenkään se oikea ja paras vaihtoehto minun tapauksessani, kun meillä on tuo ilmavesilämpöpumppu? Jolloin silloin kun sähköä (esim. tuo nyt päättyneen tammikuun esimerkkitapaus), niin silloin kun sähköä oikeasti tarvitsen ja sitä menee paljon, niin silloin se on myös paukkupakkasten hetkellä pörssissä ihan jumalattoman kallista, joskus voi tulla hyvinkin korkea hintapiikki. Nyt nykyisellään nämä hintapiikit eivät näy omassa sähkölaskussani käytännössä mitenkään. Mutta jos siirtyisin pörssisähköön, ja ilmalämpöpumpusta johtuen tarvitsen sähköä juuri silloin kun on tosi kylmä, ja sähkö maksaa tosi paljon - niin onko se sitten viisasta? En tiedä. Pitää syksyyn mennessä vähän pohdiskella ja laskeskella.

Nyt tähän mennessä eli helmikuun ensimmäisen 18 päivän osalta sähköä on mennyt 713,8 kWh, ja tähänastisen helmikuun keskilämpötila on ollut -0,2C. Viime vuonna helmikuun keskilämpötila oli ihan sama, eli +/- 0,0C ja sähköä meni koko helmikuun aikana silloin 1709 kWh, eli kyllähän tuo lämpöpumppu selvästi säästää, jos on lauha talvi tai lauha talvikuukausi. Nyt kun helmikuusta puuttuu vielä 11 päivää, niin näillä näkymin koko kuukauden kulutus olisi luokkaa 1200-1300 kWh, eli noin kolmanneksen tai neljänneksen pienempi mitä viime vuonna.

Sellainenkin ilmiö tai käyttökokemus ilmavesilämpöpumpun kanssa on nyt tullut, että ekana asumisvuotena, kun oli pelkkä suorasähkö, niin silloin ylivoimaisesti eniten kului halpaa yösähköä. Kaikki sähkölämmitys oli ajastettu toimimaan pelkästään öiseen aikaan. Mutta nyt kun ilmavesilämpöpumppua ei kannata kylminä yön tunteina käyttää, niin nyt selvästi eniten kuluukin päiväsähköä - siis sen verran mitä kuluu. Eli ilmalämpöpumpulla saatu sähkön säästö ei kokonaisuudessaan käänny euroiksi, koska pumpun käyttämä sähkö on sitä kalliimpaa sähköä. Maalämmössä tätä "ongelmaa" ei tule, jos maalämpöä haluaa käyttää halvalla yösähköllä, niin se on ihan mahdollista, koska maan alla on yölläkin yhtä lämmintä.

Mutta ilmalämpöpumpun kanssa silloin kun sähköä kuluu (kun pumppu ei ole päällä), niin silloin se sähkö on myös pörssissä tosi kallista. Ja sama juttu maalämpöpumpun kanssa, jos maalämpö onkin mitoitettu niin, että sen teho kattaa vain esim. 80% huippukulutuksesta, niin sähkövastukset napsahtaa päälle just silloin, kun sähkö on kallista. Tämä ilmiö aiheuttaa siis hiukan pohtimista siinä suhteessa, että kannattaako pörssisähkösopimusta näistä lähtökohdista tehdä?

Vantaan Energian asiakaspalvelun aulatila. Kuva otettu samalla,
kun hain lämpökameran lainaksi. Sähkösopimuksissa mieluusti suosisin
paikallista yhtiötä (joka kotiuttaa voittoja kotikaupunkiin), jos sähkönosto näin
vaan on suinkin mahdollista. Toistaiseksi on ollut.


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kotiteatteri valmis

Jokin aika sitten tuli poikettua Lahdessa Kärkkäisellä, ja sieltä sitten tarttui mukaan Pioneerin HTP-072 kotiteatteri. Hintaa sille kertyi 387,70€ - mukana hinnassa kaikki erikseen ostettavat yhdyskaapelit sekä kiinnitystarvikkeet neljälle kaiuttimelle.

Nyt täytyy tunnustaa, että olen - tai ainakin olin - ihan vieraalla alueella. Kotistereoiden kanssa olen viimeksi "leikkinyt" ehkä noin 25-30 vuotta sitten, ja sen jälkeen on tekniikka mennyt eteenpäin sellaista vauhtia, että oikeasti en tiennyt tai en varmaan tiedä vieläkään oikein mistään mitään.

Joten Kärkkäisten kodinelektroniikan myyjistä oli iso apu, kun he jaksoivat vastata kaikkiin kysymyksiin ja selostaa kaiken ihan juurta jaksaen. Itse piti sitten vaan sokeasti luottaa siihen, että jos nyt jotain ostaa, niin ei kait siitä hyvästä sitten Kärkkäisellä ainakaan ihan sikahintaa joudu maksamaan, vaikka tavara ostoskäyrryissä lisääntyikin siihen tahtiin, että piti hakea muille ostoksille toiset kärryt.

Ja kun ei asioista kovin paljon ymmärrä, ei voi hinnan lisäksi oikein mitään muutakaan alkaa kilpailuttaa, sillä tarjolla olisi varmaan ollut 1000 eri vaihtoehtoa. Mutta nyt valinnan ratkaisi aika pitkälle laitteiston väri, ja se että kaupan hyllyillä pyöriessä tuntui siltä, että ehkä tuo voisi sopia meille...

Nyt kun laitteet oli jo paketissa jonkun aikaa, niin tänään sain sitten aikaiseksi laittaa ne paikoilleen. Isoin osa ajasta meni ehkä siinä, kun askarteli kaiuttimia seinille. Kaiutin piuhat olikin jo rakennusvaiheesta eli 1,5 vuoden takaa valmiiksi esiasennettuna kipsilevyn taakse. Nyt kaiuttimet piti sitten asentaa seinille piuhan päihin niin, että niitä on yksi jokaisessa olohuoneen kulmassa. Kaiuttimia on nykyään kuulemma langattomiakin, mutta nämä kaiuttimet ovat siis perinteiset, eli ihan kaksi lankaa pitää kytkeä jokaiseen kaiuttimeen.

Näin se homma sitten lähti tänään aamulla liikkeelle:


Kotiteatteri Pioneer HTP-072 vielä paketissaan.
Puolet paketista purettu...
Tässä vaiheessa sitä aina miettii,
että tuleeko tästä hommasta yhtään mitään....
Kiinnitysvarsi, jossa niveliä riittää... Tässä kuvassa 2 uraa ylöspäin...
Ja tässä kuvassa urat käännetty vähän sivulle päin...
Osat peräkkäin seinään kiinnitystä varten.
 
Setti valmiina seinälle. Kaiutin kannattaa toki irrottaa vielä siksi aikaa,
että saa reiät porattua ja ruuvit seinään kiinni.


Telkkarista pitää ehdottomasti olla optinen ulostulo kotiteatterille. Ai miksi?
No en minä vaan tiedä, mutta myyjä sanoi, että silloin homma onnistuu aina hyvin,
ja äänentoisto on parempi. Uusissa telkkareissa kuulemma aina vakiona...


Telkkarin takana tuli ongelma, että mikä liitin todellisuudessa mahtaa
olla mihinkin nurkkaan kytkettynä olohuoneen kipsiseinän takana?
No, yksitellen kokeilemalla se sitten selvisi.


Nyt liittimet merkattu. Olihan ne vähän ristissä...
Kytkentöjä keskusyksikön takana ennen TV-tason hyllyyn asentamista.
Yksi kaiuttimista paikoillaan olohuoneen kulmassa. Näitä voi nyt sitten päivittää,
jos haluaisi vielä hienomman kotiteatterin. Onhan tuolla tilaa vaikka puhelinkopin kokoiselle kaiuttimelle.


Lopputulos koekäytössä... Ruudulla Leevi and the Leevingsin Gösta Sundqvist.
 
Sama nähtynä yläparvelta.

Sama lähempää. Subwooferin päällä huoneen nurkassa
Clas Ohlssonilta ostetut vesiputouskaiuttimet.
Ja tältä se sitten kuulostaa (tosin näin netin kautta ei saa oikein hifisteltyä, kun ääni ei Youtuben kautta toistu niin hienosti), mutta kyllä ero on nyt niin kuin yöllä ja päivällä, jos vertaa äänentoistoa nyt siihen mitä se oli pelkän telkkarin kautta. Vaikka nykyään on telkkareissakin on hyvät äänentoistot:


Niin ja nyt sitten HDMI-kaapelin kautta PC:n näytön saa yhdistettyä telkkariin, eli PC:ltä voi näyttää valokuvia, videoita tai ihan mitä vaan haluaakin... Jollekin tämä on varmaan ihan itsestään selvää ja ihan normaalia, mutta minulle tämä on ihan uutta ja hienoa! Tähän asti on meillä katsottu tietokoneella olevia valokuvia niin, että muut seisoo aina PC:n käyttäjän selän takana...

Ainut mitä en saanut nyt vielä toimimaan oli kaukosäädin tai siis sarjaankytkentä niin, että kotiteatterin kaukosäätimen kautta olisi voinut ohjata myös TV:tä. Joten olohuoneen pöydälle tuli nyt sitten yksi kaukosäädin lisää. Ehkäpä joku sitten joskus näyttää tai kertoo minulle, että miten se olisi pitänyt tehdä.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Tuhat tuntia lämpöpumpussa

Tänään meni ilmavesilämpöpumpun kompuran käyttötunneissa 1000 tunnin raja rikki.

Sähkövastus on ollut päällä yhteensä 251 tuntia, ja ne tunnit tulivat enimmäkseen tammikuussa, kun oli paukkupakkaset. Oli siellä tosin muutama tunti pohjalla jo ennenkin, mutta en muista milloin ne tulivat.

Lämpöpumppu käy siis yhtä päätä 24h/vrk, kun lämpötila laskee -15C tienoille. Sitten kun vielä siitä mennään muutama aste alaspäin, niin jossain -17C kohdalla pumppu pysäyttää itse itsensä kokonaan.

Kun pumppu asennettiin lokakuussa, niin syksyn kuukausina plussa keleissä lämpöpumppu kävi vain 3h vuorokaudessa. Siis aina tunnin kerrallaan kolmesti vuorokauden aikana. Tämä johtui siitä, että aikaohjatusti pumpun on pakko käynnistyä aina, kun vesivaraaja jäähtyy tarpeeksi - muuten tulee vaara, että sähkövastukset menisivät päälle termostaattiohjatusti.

Ilmavesilämpöpumppu hankittiin lämpimän käyttöveden tekemistä varten, mutta tietysti lämmityskaudella lämmintä vettä virtaa lattiakierrossa myös. Suunnilleen silloin, kun vuorokauden keskilämpötila yltää +5C tasolle, niin lattialämmityksen kiertovesipumpun voi sammuttaa kokonaan. Näitä näin lämpimiä kuukausia on vuosittain 7 kpl, eli lattialämmitystä tarvitaan noin 5 kuukautta vuosittain.

Tietysti lattialämmityskierto voisi olla päällä kesälläkin, ei se pumppu itsessään kovinkaan paljon sähköä kuluta (itse asiassa se kuluttaa noin 18 vattia), mutta joka kierroksella kun vesi kiertää lattiassa, se käy myös "lämmittelemässä lämminvesivaraajan kyljessä. Minusta siinä on silloin sellainen vaara, että se voi joka kierroksella vähän varastaa lämpöä mukaansa? Ainakin ulos varaajasta tulevat kupariputket ovat silloin kuumina tai ainakin lämpöisinä. Ja kesällä ihan turhanpäiten siis.

Kun ulkolämpötila on +5 -> +12C tasolla, silloin pärjätään pelkällä puulämmityksellä ihan hyvin. Ja kun lämpötila nousee vielä tästä lisää, sitten takkaa pystyy käyttämään aina vaan harvemmin, ja +17C tason jälkeen takkaa ei voi oikein enää ollenkaan käyttää.

Mutta kyllä nykyään kesälläkin kun sataa räntää vielä juhannuksena, ja lämpötila painuu samoihin lukemiin mitä jouluna (eli noin +10C tasolle), niin takkaa tarvitaan aina välillä kesälläkin.

Jos lattialämmitys on 5 kuukautta vuosittain kokonaan pois päältä, niin vuorokaudessa se on lämmityskaudellakin aina 3h iltaisin pois päältä. Silloin lämpöpumppu yksin jaksaa tehdä käyttövedestä riittävän lämmintä (jos ei ole paukkupakkasten takia pois päältä), ja silloin ei sähköllä tarvitse tehdä erikseen kiuhautusta, että mahdolliset (legionella)bakteerit kuolisivat käyttövedestä.


Tuhannen tunnin raja rikkoutui 12.2.2016.
Ensimmäisen kerran ilmavesilämpöpumppu käynnistettiin 21.10.2015.


Paukkupakkasilla lämmin vesi lämpenee entiseen tapaa sähköllä.
Tähän mennessä lämpöpumpun oma sähkövastus on ollut päällä 251h, eli noin 11 vuorokautta yhteen menoon.


Lämpöpumpun kyljessä on omat muistiinpanot, että miten paljon kompuran käyttötunnit kasvaa päivittäin, ja mikä on sen hetkinen ulkolämpötila. Nyt helmikuussa pumppu käy yleensä 7-8 tuntia päivässä, ja lämpötila on ollut pikkuisen plussalla.
 
Kun lattialämmityksen kiertovesipumppu menee muutamaksi tunniksi pois päältä, silloin kiuhautuksia ei tarvitse sähköllä tehdä. Ja kun iltaisin käyttövettä tarvitaan eniten, kiuhautus hoituu siinä samalla.
Tähän mennessä helmikuun sähkönkulutus on ollut pikkuisen yli 400 kWh, ja tämä ennakoi noin 1200 kWh koko kuukauden kulutukseksi. Viime vuonna helmikuussa sähköä meni 1709 kWh. Joten nyt lämpöpumpun ansiosta sähköä kuluu kolmanneksen vähemmän? Viime vuonna helmikuun keskilämpötila oli +/- 0,0C, ja tänä vuonna se on ollut +0,2C helmikuun alun osalta, eli varsin samoissa mennään. Mutta sähkön kokonaiskulutuksessa on nyt selvä ero viime vuoteen verrattuna.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mies sisustajana?

Nyt tulikin itselleni ainakin hetkeksi tenkka-påå-tilanne, ja piti lähteä hakemaan "ahaa-herätyksiä" muista raksa- ja sisustusblogeista, koska muuten en oikein tiedä mitä kirjoittaisin. Otan kuitenkin "millainen sisustaja olet" -blogihaasteen vastaan "siitä tulee Onni" -blogin Jenniltä.

Nyt ennen kuin pääsen asiaan, niin joudun vähän kierrellen ja kaarrellen kertomaan vähän taustoja. Kun Jenni kirjoitteli omassa blogissaan, että "...kun siihen yhdistää tyypin jolla on ihan hirvittävästi tavaraa, on ihan patalaiska, ja jonka tavarat jää just siihen mihin ne lasken, kaaoksen siemen on kylvetty..." niin kyllä tällaisen mielikuvan tunnistaa helposti meiltäkin. Lapsiperheen koti ei siis aina (tai koskaan?) ihan parhaassa järjestyksessä pysy, vaikka lapset meillä jo aika isoja ovat. He ovatkin jo sisustaneet itse kumpikin oman huoneensa. Mutta en nyt lähde sinne valokuvaamaan - eihän tämä haaste heille ollut.

Sitten voisin kertoa lisää taustoja, että itseäni kiehtoo (erilaisen tekniikan ja kodintekniikan lisäksi) myös valaistus, ja erityisesti tunnelmavalaistus. Tämän teeman alle saan mahtumaan myös takkatulen valon, joten takkoja meillä on kaksikin kappaletta. Plus puu (tai tarkemmin yhdistelmänä puu-sähkö) kiuas löytyy saunastakin. Kyllä löylyssäkin on mukava istua, kun hiillos hohkaa kiukaan pesästä, tai kun siellä on vielä tuli, jonka valossa saunaan tulvii lämmintä valoa. Vaikka on siellä toki taustavalona muutama valokuitukin, mutta niiden valotehoa ei laitettu kovin paljoa.

Lapsena oli tapana sisustaa omaa huonetta, mutta niistä ei taida olla oikein hyviä valokuvia mistään. Työpisteen suunnittelu, valaistussuunnitelu, telkkarin sijoittelu, ja kotitietokoneeseen liittyvät jutut oli kuitenkin keskiössä joskus 80-luvulla ja vielä 90-luvullakin. Sen jälkeen en olekaan sitten oikein "yksin asunutkaan", eli kotoa muutin tyttöystävän kämpille, siitä tie eteni naimisiin, ja sitten vielä toisenkin kerran naimisiin, ja tässä mennään nyt... (tätä avioliittoa takana päin nyt jo noin 15 vuotta). Joten oikeasti sisustaminen on aika paljon mennyt niin, että vaikka kalusteita ja valaisimia yms. valitaan ja ostetaan yhdessä, niin varsinainen sisustus meillä taitaa enimmäkseen olla jonkun muun käsialaa, mutta minulle sitten kelpaa ihan miten vaan - ei meillä valaistuksen lisäksi taida oikein muuta olla, minkä olisin ihan itse ja omasta päästäni ihan kokonaan suunnitellut.

Mutta on maailmassa nytkin sentään yksi sellainen paikka, minkä olen suunnitellut ja sisustanut ihan itse. Se on oma työhuoneeni. Joten kurkataanpa nyt sitten sinne, eli kas tässä - tältä näyttää - tai näytti oma työpisteeni hetki sen jälkeen, kun olin saanut kalusteet koottua. Nyt sinne ei uskaltaisi kameran kanssa enää mennäkään, kun paperipinoja on vaan päässyt pöydälle kertymään aikalailla...


Näkymä huoneen ovelta.


Näkymä huoneen ovelle.
Yhdesssä huoneen kulmassa on peilit. Ja mapit on siististi rulokaapeissa.


Näkymä työpisteelle. Toivottavasti oma hammaslääkärini ei lue tätä blogia,
sillä pöytämonitorin oikeassa kulmassa näkyy energiajuomapullo,
ja se ei kuulemma ole ollenkaan hyvää hampaille.
















Uudessa talossa, jos ei ehkä talon sisällä ole kovin paljon itse sisustettuja paikkoja, niin uudessa kodissa puutarhan puolella olen sentään jotain "sisustanut", vai pitäisikö siinä sitten jo käyttää sanoja "puutarhan hoito"? En tiedä. Puutarhassakin työt on vielä kesken, mutta ensi kesänä toivottavasti saan kaikki tehtyä jo loppuun saakka. Tällä hetkellä näyttää (tai näytti viime kesänä) tältä:

Kukkapenkin valaistusta. Terassikin tuli tehtyä siinä samalla ja niin,
että se ottaa päädyssä muotoa kukkapenkin kaarevista muodoista.

Tähän liittyy myös tulevaisuuden suunnittelua, jota en ole sen enempää vielä toteuttanut, mutta kotiteatteri toimii myös kesäiltaisin ulkona, jos ja kun kuvan heijastaa naapurin talon seinään, kas näin:


Suunnitelmissa ulkoilmateatteri. Ehkä tämä toteutuu ensi kesänä.
Ja seuraavaksi nyt sitten taas valaistussuunnitelmaa ihan omasta päästä, kuva joskus viime kesältä kun olin taas saanut autokatoksen osalta valot valmiiksi. Piha on kyllä kauttaaltaankin aika hyvin valaistu.

Autokatoksen LED-valot valmiina (ja autokatos raksa-roinaa täynnä).
Talo toiselta puolelta eli kadun puolelta. Päätyräystään alla LED-nauha oli mielestäni ihan onnistunut kokeilu. 
Tässä vielä "puutarhan sisustusta".
Niin kuin kuvan vasemmasta alakulmasta näkyy, puutarhahommat on vielä kesken.
Myös "Irish balls" (tai mitä palloja nämä nyt onkaan?) on tullut hankittua, mutta mäyräkoiran koristelua ja lasten synttärirekvisiittaa kummoisempaa käyttöä tai paikkaa ei niille vielä ole keksitty.
Että näin meillä... Sisustusmessuilla ja Habitaressa käyn aina mielelläni, mutta kun en nyt itse varsinaisesti mikään sisustaja ole, niin en nyt haasta ketään itse.