torstai 17. lokakuuta 2019

Vielä yksi aurinkopaneelikauppias... :-)

Ovelta-ovelle aurinkopaneelikauppiaita on juossut kaupustelemassa pitkin kesää. En ole niistä tänne jaksanut enää blogiin päivityksiä edes tehdä, koska yleensä nuo tapahtumat ovat menneet aika pahasti pieleen. 

Siis ihan jo ekassa puhelinsoitossa ja tapaamisen aikaa sovittaessa myyjä haluaa heti varmistaa, että "no onhan Teidän puolisokin sitten paikalla silloin?" eli siinä jo paljastuu, että nimet pitäisi saada tilauskirjalle heti, ja miettimisaikaa ei montaa minuuttia ole, koska myyjällä on jo kiire seuraavaan myyntineuvotteluun. Jos on jotain kysymyksiä niin yleensä niihin ei ole löytynyt vastauksia. 

Vastauksia olisin kuitenkin kaipaillut itseäni askarruttaviin kysymyksiin, koska uskon että alan ihmisillä on enempi tietoa kuin minulla ja he myös tietävät millaisia (minkä kokoisia) järjestelmiä tällä hetkellä eniten myydään, miten ne on mitoitettu, ja miten yritetään minimoida takaisinostosähkön määrää. 

"Takaisinostosähkö" tarkoittaa siis sitä, että aurinkopaneeleissa on tietty ilmansuuntaan ja kellonaikaan sidottu tuottokäyrä. Kussakin talossa on puolestaan omiin asuintottumuksiin ja laitteistoihin perustuva kulutuskäyrä. Nämä 2 käyrää eivät koskaan kohtaa täydellisesti, vaan aina tapahtuu niin, että aurinkopaneelien tuottamaa sähköä "karkailee" lähes ilmaiseksi (eli muutaman sentin hintaan) valtakunnan verkkoon, josta se ostetaan aikanaan takaisin.

Sillä kun kulutus talossa on aina suurempaa kuin tuotto, niin silloin talon omistaja aina lopulta ostaa itse tuottamansa sähkön kokonaan takaisin (ja käytännössä ostaa vielä enemmänkin mitä on verkkoon siirtänyt), jolloin syntyy kummallinen tilanne: ensin kalliit paneelit tuottavat halpaa sähköä valtakuntaan, josta paneelien ostaja ostaa saman määrän sähköä takaisin, jolloin siihen lisätään päälle vielä siirtohinnat, arvonlisäverot ja sähköverot. 

Moni myyjä yrittää viimeiseen asti "pimittää" tällaisen ilmiön olemassaoloa, eli ei suostuisi millään myöntämään sitä, että kWh-määräisesti aurinkopaneelien myötä sähkölasku saattaa hyvinkin pudota noin 25-30%, mutta tilanne on näin vain jos katsotaan pelkästään kWh-määriä. 

Mutta jos katsotaan toteutunutta sähkölaskua euromääräisesti, silloin säästö on oleellisesti pienempi, jos takaisinostosähköä on kulutuksesta ollut liian suuri osuus, eli jos kokonaisuus on huonosti suunniteltu. Siksi on tärkeää jo ennen ostopäätöstä miettiä mihin suuntaan aurinkopaneelit suunnataan, miten paljon niitä laitetaan, ja milloin tuottokäyrään ja kulutuskäyrään halutaan huippuhetki, ja miten ne saadaan kohtaamaan toinen toisensa.

Yleensä aurinkopaneelikauppias esittää, että paneelit asennettaisiin etelän puoleiselle katon lappeelle. Tämä on varmaan hyvä pääsääntö juuri noin, mutta muitakin hyviä oivalluksia on onnistuttu löytämään.

Eräs tuttavani, nyt jo eläkkeellä oleva rouva asennutti kaikki aurinkopaneelit itäiselle katon lappeelle (toinen vaihtoehto olisi ollut länteen, tai talousrakennusta apuna käyttäen myös etelään päin). Kun kysyin, että miksi ratkaisu oli noin, niin siinä oli taustalla omasta mielestäni hyvin nerokas oivallus. Että kun eläkeläismummolla oli aina tapana aloittaa aamunsa niin, että hän pistää pyykinpesukoneen päälle ja käyttää siinä samalla muitakin kodinkoneita (leipoo yms), niin samalle hetkelle osuu aamuaurinko (jolloin kaikki paneelit tietysti suunnataan sinne). 

Sitten päivän mittaan hän ripustaa pyykit kuivumaan, ja hän itse lähtee asioilleen milloin minnekin. Eikä ylijäämäsähköä tai takaisinostoja synny, koska tämä kyseinen rouva oli onnistunut ratkaisemaan paneelien suunnan niin, että niistä saatava tehohuippu sattui juuri samaan hetkeen kuin hänellä oli omassa talossaan kulutushuippu.

Tähän tämän päivän käyntiin suhtauduin jo ennakkoon hyvin skeptisesti. Joten laitoinkin kaikki kysymykseni jo etukäteen sähköpostilla ko. firmalle. Ja yllättävää kyllä, nyt saapui paikalle sen verran kokeneempi kaveri, että ensimmäistä kertaa sain kaikkiin kysymyksiini myös heti vastauksia. Vain muutama asia jäi jatkoselvitykseen, esim. sellainen, että jos kerran aurinkopaneelista tulee tasavirtaa, niin voisiko kyseistä tasavirtaa syöttää suoraan sähköauton akulle, joka sekin toimii tasavirralla? Tätä en tiedä, eikä tiennyt myyjäkään. Todennäköisesti tämä ei ole mahdollista (jostain kumman syystä?), mutta varmuutta tästä ei ole. 

Mutta ainakin mahdollista on se, että sähköauto saa aurinkopaneelisähköä (tehohäviöillä vähennettynä) inverterin kautta, joka siis muuttaa paneelien tasasähkön ensin vaihtovirtasähköksi. Ja sen jälkeen sähköä voidaan vielä tarjota lämminvesivaraajan vastukselle, ja vasta sitten kun varaajakin on tosi kuumana, sitten vasta sähköä laitetaan valtakunnan verkkoon. On siis olemassa laite (en muista nimeä, enkä kirjoittanut ylös), joka voidaan ennakkoon ohjelmoida niin, että se tarjoaa sähköä eri kulutuspisteisiin tietyssä hierarkiajärjestyksessä. Eikä laitteen hintakaan ole kuin muutamia satasia, eli kokonaishintaa katsottaessa ei mitään.

Nyt siis eteenpäin mentiin, jään vielä laskeskelemaan ja miettimään muutamia asioita. Sitten sen jälkeen voidaan olla aika lähellä sitä, että aurinkopaneelit ilmestyvät meidän katolle myös.

Tämä kuva on bongattu internetistä jostakin.
Miten sitten voisi parhaiten välttää, ettei takaisinostosähköä muodostuisi (siis tilannetta, jossa aurinkopaneelista tuleva sähkö karkaa ensin valtakunnan verkkoon, josta se ostetaan kalliimmalla takaisin)?

1) Yllä kerrottu eläkeläismummon oivallus suuntauksen osalta voi auttaa, tuossa ylempänä kerrotussa esimerkissä siis kaikki paneelit oli suunnattu itään päin eli aamuaurinkoon, ja tarkoitus oli saada kulutus- ja tuottokäyrissä huippuhetket samalle hetkelle.
2) Aurinkopaneelien varovainen mitoitus niin, että niiden kokonaisteho on esim. 30% koko vuoden kulutuksesta tai vain yhden kesäkuukauden (kesä-, heinä- tai elokuu) kulutuksen verran. Tämä lienee selvästi yleisin tapa siksi, että melkein kaikki paneelien myyjät tätä suosittelevat tyyliin "paneeleita kannattaa olla vain sen verran, että myyntisähköä ei tule, koska se ei kannata". Tässä on kuitenkin paha ajatusvirhe. Nimittäin sähkön kulkusuunta valtakunnan verkkoon ja sieltä takaisin vaihtuu joka tunti - todennäköisesti se vaihtuu useitakin kertoja tunnissa, aina sen mukaan miten sattuu pilviä taivaalle (mikä on tuottokäyrä), tai miten talossa erilaiset sähkölaitteet (jääkaapit, ilmastointi, pesukoneet, muu kodin elektroniikka) sattuu olemaan päällä ja kuluttamassa sähköä.
3) Kohdalle 2 vastakkainen koulukunta, jossa katto laitetaan täyteen paneeleita tai tehdään selvä "ylimitoitus" esim. teholuokkaan 10 kW tai 14 kW tai vielä enemmän. Tässä vaihtoehdossa ajatus kulkee niin, että tuotanto on niin valtaisaa, että puolet vuodesta se riittää aina kattamaan kaiken kulutuksen talossa, ja useimmiten vielä paljon enemmänkin. Näin myyntisähköä muodostuu koko ajan - mutta sitä ei koskaan osteta takaisin. Ja halvalla myyntisähköllä yritetään kompensoida suuren mittakaavan edullisia yksikköhintoja. Esim. jos kysyy hintaa 10 kW ja 14 kW -paketeille, niin näillä kahdelle ei ole käytännössä hintaeroa juuri ollenkaan, vaikka jälkimmäinen on 40% suurempi ja 40% tehokkaampi. Tai no - on näillä vähän hintaeroa kumminkin, eli nyt tämä viimeisin kauppias asetti hintansa niin, että 14 kW -paketti oli noin 4 tonnia eli noin 20% kalliimpi, mitä 10 kW paketti olisi ollut.
4) Sähkön hinnoista sopiminen auttaa myös. Esim. Siilinjärvellä paikallisen omakotiyhdistyksen jäsenet saavat ostaa paikallisen sähköyhtiön sähköä hintaan 5c/kWh mutta myyvät itse kalliimmalla aurinkosähköä ulos hintaan 7c/kWh. En mene takuuseen, että muistan nämä luvut just ja ihan oikein, mutta kuullessani tästä ihmettelin kovasti, että voiko asia olla näin? Siis aivan yleistä on kyllä se, että koko Suomessa voi sopia hinnat niin, että myyntihinta ja ostohinta ovat samat, joskin ostohintaan päälle tulee siirtomaksut, sähköverot ja alv, joten käytännössä ostosähkö on aina puolet kalliimpi mitä myyntisähkö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti