sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Viikonlopun Iltasanomat

Viikonlopun Iltasanomissa oli remonteista käräjöintiä ja lehden välissä Iltasanomien Plussa liitteessä juttu uusista rakennusmääräyksistä. Mielestäni äärimmäisen mielenkiintoisia molemmat artikkelit.


Käräjöinnistä on tainnut nykyään tulla lähes tapa, ja se on levinnyt myös AsOy -maailmaan, jossa AsOy:t riitelevät urakoitsijan kanssa, tai osakas riitelee AsOy:n kanssa. Usein kyse on alun perin pienistä asioista. Mutta jos sopua ei saada, on lopputuloksena kallis riita. Riidan lopputulemaa on vaikea etukäteen arvata. Ja lopputulos voi joskus vielä muuttuakin, jos joku riidan osapuolista valittaa hovioikeuteen.

Toki on harmillista, jos joku joutuu sellaiseen tilanteeseen, että käräjöinti on ainoa mahdollisuus (?), ja silloin pitäisi miettiä myös sitä, mikä on pielessä, että A) näitä tilanteita näyttää nyt syntyvän jatkuvalla syötöllä, ja että B) näistä ei sitten pystytä sopimalla sopimaan?

Iltasanomien keräämässä 8 kappaleen esimerkkitapauksista yksi (mutta vain yksi) tapaus oli pystytty ratkaisemaan sopimalla. Loput 7 tapausta ehkä osoitti sitten sen, että loppujen lopuksi oli typerää olla sopimatta?

Jos remontti ei mene ihan putkeen, niin minunkin mielestäni asia kannattaa
siitä huolimatta ratkaista mieluiten sopimalla. Asianajajat ja asiantuntijat
saattavat yllyttää menemään oikeuteen, ja molemmat tienaavat siellä hyvin.


Jopa 100.000 euron seuraamus on iso raha kelle tahansa.

Vielä suurempaa typeryyttä on mielestäni nollaenergiatalojen kiirehtiminen muita EU-maita nopeammin, mistä kertoo tällä kertaa Iltasanomien Plus liite.

Mahdollisesta homepommista on varoiteltu. Tällä kertaa asialla Iltasanomat.

Miksiköhän näin on käynyt? Tämähän on aivan hullu tavoite, ja tähän ollaan
lähdetty vieläpä aivan vapaaehtoisesti? Vai miksi meidän pitää olla tässä
asiassa muita EU-maita nopeampia?

"Rakentamisesta on tullut maailmanparantamista" toteaa Rakennustarkastus-
yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Virkamäki. Virkamäki työskentelee
Vantaan rakennusvalvontajohtajana.

Käsitteitä. Passiivienergiatalo on talo, joka ei tarvitse juuri lainkaan lainkaan
lämmitys- eikä jäähdytysenergiaa. (Vaikka eikös juurikin jäähdytystä tarvita?
 Jolloin ongelma on, että kosteus tuppaa kesäisin kertymään rakenteisiin?)
Nyt siis rakennustarkastajatkin ovat huolissaan siitä, miten rakentaminen uusilla määräyksillä tulee onnistumaan. Toivottavasti tässä ei nyt käy kuitenkaan niin, että jos jokin menee pieleen, niin maksumieheksi ei sitten joudu rakentaja, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin noudattaa voimassa olevia määräyksiä?

Iltasanomissa oli hyvin selostettu mistä tämä hullunmylly alkoi:

Kioton Ilmastosopimus solmittiin 1997. Tavoitteena oli vähentää hiilidioksidipäästöjä. So far so good. Mutta sitten asiat alkoivat mennä Suomen näkökulmasta pieleen. Ensin nimittäin EU halusi ottaa maailmassa johtavan roolin asumisen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Tavoitteet asetettiin korkealle - nollaenergiataloihin.

Kun EU:ssa ei sitten löytynyt yksimielisyyttä siitä, miten tavoitteeseen kannattaisi käytännössä pyrkiä, niin jokainen jäsenmaa sai vapauden keksiä lähes-nollaenergia-talolle omat sisältönsä. Ja omat aikataulunsa.

Tässä kohtaa Suomessa mentiin keksimään, että me haluamme edetä asiassa nopeammin mitä muut EU-maat, ja Suomesta päätettiin tehdä "energiaviisauden kärkimaa maailmassa". Kun EU-maat olivat sitoutuneet väljästi määriteltyjen "lähes nollaenergiatalojen" rakentamiseen vuodesta 2020 eteenpäin, niin oma ympäristöministeriömme nosti Suomen tavoitteen kunnianhimoiseksi lupaamalla saattaa EU:n 2020 päästötavoitteen jo vuonna 2017, Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi.

Ja tässä sitä nyt ollaan...

Tämä voi olla hyvä juttu. Hyvä juttu tämä on silloin, jos asumisen energiankulutus lähes nollataan, jolloin lämmityskulut - jotka nyt esim. AsOy -maailmassa näyttelevät helpostikin noin 25% kaikista kuluista ollen samalla suurin yksittäinen kuluerä asumisessa, niin kohta tämä menoerä voitaneen pyyhkiä pois, jolloin sama raha luonnollisestikin jää muuhun kulutukseen. Ja silloin Suomen talous piristyisi kummasti. Myös Suomen vaihtotase paranisi, sillä lämmitykseen nyt tarvittavat fossiiliset polttoaineet öljy ja hiili tuodaan ulkomailta. Mutta ei tuotaisi enää jatkossa, kun niitä ei lämmittämisessä enää tarvita.

Mutta tämä kaikki voi päättyä myös todella huonosti. Näin käy silloin, jos homepommi laukeaa, ja jos energiansäästön sijaan kaikki joudutaankin rakentamaan lopulta uusiksi ja vähintään 2-kertaisin kustannuksin. Ja euromääräisten asioiden rinnalle saattaa nousta ja asioiden mennessä pieleen varmasti nousee myös ihmisten terveys.

Tällä hetkellä 600.000 - 800.000 suomalaista altistuu päivittäin home- ja kosteusvaurioille. Eikä meillä ole käytännössä vielä ainuttakaan nollaenergiataloa. Mutta nyt kun tällaiseen kokeiluun lähdetään, ja lähdetään aivan nollakokemuksella, niin tässä voi olla sellainen vaara, että kaikki ei onnistu aivan toivotulla tavalla.

Silloin lopputulos voi olla iso katastrofi kansantalouden kannalta (jos asiaa tarkastellaan euromääräisesti). Lopputulos voi olla iso katastrofi myös kansanterveyden kannalta (jos asiaa tarkastellaan terveysvaikutusten osalta, kun nytkin jo liki miljoona suomalaista altistuu rakennusvirheille joka päivä).

Kun Hiroshimaan ja Nagasakiin heitettiin atomipommit elokuussa 1945, niin molemmissa kaupungeissa kuoli välittömästi 75000 ihmistä, ja myöhemmin terveytensä menetti vielä toinen mokoma lisää.

Talvisodassa kuoli 105 päivän aikana yli 25000 ja haavoittui yli 43000 suomalaista. Jatkosodassa kuoli 73000 suomalaista lisää, ja haavoittuneita oli yli 158000.

Työn perässä Ruotsiin lähti 1960-luvulla 200 tuhatta suomalaista, ja ennen sotia 100 tuhatta oli muuttanut Amerikoihin. 1800-luvun suurina nälkävuosina menehtyi 150000 suomalaista nälkään ja tauteihin.

Nämä ovat olleen kaikki isoja menetyksiä.

Mutta nämä ovat hyvin pieniä numeroita siihen nähden, mikä vaikutus lähes utopiaa tavoittelevalla nollaenergiarakentamisella mahdollisesti tulee olemaan. Se näet koskettaa miljoonia suomalaisia, ja siinä leikissa monikin voi menettää omaisuutensa ja/tai terveytensä epäonnistuneen rakentamisen seurauksena.

Meidän leveyspiireillä nollaenergiarakentamisen ainoa ongelma ei ole talven pakkaset, vaan useimpina vuosina toistuvat isot lämpötilaerot. Kesän ja talven lämpötilaero voi olla suuruusluokkaa 50-60 astetta. Tai tällaisiin lämpötilaeroihin joudutaan joka tapauksessa varautumaan, vaikka Etelä-Suomessa ei enää joka vuosi talvea tulekaan. Vaikka me osaisimmekin rakentaa talon, joka ei kaipaa lämmitystä edes -30C pakkasillakaan, niin kosteusongelmia alkaa tulla viimeistään silloin, kun sama talo voimakkailla jäähdytyksillä laitetaan muutamaksi päiväksi +30C helteeseen.

2 kommenttia:

  1. Rakennuslehdessä myös hyvä kirjoitus asiasta. http://www.rakennuslehti.fi/2015/11/miksi-sata-vuotta-sitten-osattiin-rakentaa-parempia-taloja-kuin-nyt/

    VastaaPoista
  2. Hei Hanna, kiitos linkistä! Yksi mielenkiintoinen toteamus tuolla artikkelissa oli muuten sellainen, että "uusissa matalaenergiataloissa energian kulutus on ollut korkeampi kuin laskelmissa on luvattu..." Eli talo ei suostu noudattamaan sille tehtyjä laskelmia.

    Tuokin on mielenkiintoinen ilmiö. Eli ensin tehdään korkeilla kustannuksilla hyvin energiatehokas talo. Ja sitten ihmetellään, että miksi se ei säästäkään (ei ainakaan niin paljon, mitä laskelmien mukaan pitäisi). Syy tähän ei ole ilmeisesti vielä oikein selvinnyt.

    VastaaPoista