tiistai 3. lokakuuta 2017

Liian tiivis talo?

Voiko talo olla liian tiivis? Omasta mielestäni ei voi. Eikä talon runkoa täysin ilmatiiviiksi edes saa - ei vaikka rakennettaisiin avaruusasema. Tai ainakin kansainvälinen avaruusasema ISS on aikoinaan kärsinyt ilman paineen laskemisesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kansainvalisen-avaruusaseman-ilmanpaine-laskenut/2280664#gs.6ePZqR4

"Sisäilmaongelmista" en ole kuullut avaruusasemalla olevan mutta sellaisen välttämiseksi asuinrakennuksista yritetään tehdä mahdollisimman tiiviitä. Rakentamisen yhteydessä tehdäänkin nykyisin yleensä talon rungon tiiveystesti, jonka tuloksena tiedetään mikä on rakennuksen ilmanvuotoluku.

Pienellä ilmanvuotoluvulla perustellaan usein myös rakennuksen energiatehokkuutta, eli edullisia lämmityskuluja. Näin tämä asia ei kuitenkaan omasta mielestäni mene, sillä uusissa taloissa ilmanvuotoluku on hyvin pieni, eikä ole mitenkään mahdollista, että rungon läpi falskaisi ulos lämmintä ilmaa - ja vieden samalla lämpöä mukanaan ohi IV-koneiden ja lämmöntalteenottolaitteiston. Taloihin kun rakennetaan aina pieni alipaine.

Kun aikoinaan opiskelin Englannissa 1990-luvulla, niin vanhat Viktoriaaniset talot (Victorian houses, jotka oli rakennettu vuosina 1837–1901) olivat ainakin silloin paljon hatarampia. Jos oli kylässä sellaisessa talossa, jonka ulko-ovi oli merelle päin, niin ulko-ovesta kun tultiin eteiseen, jossa oli kokolattiamatolliset portaat yläkertaan ja rappusten vierestä meni sisäovi keittiöön, niin keittiön ja eteisen välissä oleva sisäovi saattoi välillä paiskautua itsestään kiinni, jos se sattui olemaan sillä hetkellä auki, kun mereltä tuli kova tuulenpuuska. Näissä tällaisissa taloissa rungon tiivistäminen varmasti vaikuttaisi lämmityskuluihin aika paljonkin, mutta Suomessa talot ovat jo lähtökohtaisesti niin tiiviisti tehty, että täällä tiivistyksen lisäämisellä tällaista vaikutusta ei mielestäni enää ole.

Esim. omassa talossamme IV-kone imee joka sekunti ulos ilmaa 109 litraa, ja samaan aikaan kone puhaltaa sisälle taloon 102 litraa raikasta ulkoilmaa. Jokainen sekunti 7 litraa jää "puuttumaan", ja siten pidetään yllä pientä alipainetta koko ajan. Jolloin talon pitää olla todella hatarasti rakennettu, jos alipaineesta huolimatta lämmintä ilmaa falskaisi ulos seinärakenteen läpi samaan aikaan?

Seinärakenteisiin liittyy siis kolme erilaista käsitettä, jotka mielestäni menevät arkipuheissa iloisesti sekaisin, eli lämmöneristävyys, seinän hengittävyys ja seinän vuotoisuus.

Yksi rakennuksen ulkoseinän tarkoitus - ja samalla varmaankin aivan ensimmäinen seinän tarkoitus? - on ollut kivikauden ajoista alkaen lämmöneristyskyky. Sitä siis mitataan U-arvoilla eli lämmönläpäisykertoimella, ja se kertoo kuinka tehokkaasti seinän läpi pääsee lämpöä läpi tiettyjen lämpötilaerojen vallitessa eri puolilla seinää. Esim. omassa talossamme ulkoseinän U-arvo on puutalon osalta 0,17 ja kellarin harkkoseinän osalta 0,15. Mitä pienempi on U-arvo, sitä parempi on lämmöneristys. Ja sitä pienempiä ovat lämmityskulut.

Toinen ulkoseiniin liittyvä ominaisuus on seinän hengittävyys. Se on rakennuksen ulkoseinissä yksisuuntainen ominaisuus, ja tarkoittaa sitä, että miten hyvin eri kaasut, esim. hiilidioksidi tai vesihöyry voi siirtyä seinärakenteisiin ja sitä kautta ulkoilmaan eli ulos talosta. Jos tämä tapahtuu helposti, silloin talo on "hyvin hengittävä", jos taas vesihöyryn ja muiden kaasujen läpikulku seinästä on estetty esim. muovilla, silloin seinä ei hengitä, vaan vesihöyry ja muut kaasut poistuvat talosta ulos ilmanvaihtokoneen kautta.

Vesihöyry tai hiilidioksidi voi siirtyä seinärakenteisiin kahdella tavalla - joko ilmavuotojen kautta rakenteen raoista (konvektio), tai rakenteiden lävitse suodattumalla (diffuusio). Tämä ensin mainittu on kosteuden siirtäjänä erittäin tehokas, mutta samalla myös ei-toivottu tapa - sillä sisäilmasta ilmavirran mukana seinärakenteeseen siirtyvä kosteus yleensä myös tiivistyy sinne, jolloin riski mikrobikasvustoista lisääntyy.

Konvektio eli ilmavirtaus voidaan estää laittamalla rakenteeseen ilmatiivis kerros, joka sijaitsee rakenteen sisäpintaa lähellä siten, että siihen asti päässyt kostea sisäilma ei voi seinän sisällä jäähtyä "liikaa" ja siten tiivistyä seinän sisään ylimääräiseksi kosteudeksi. Tätä kosteussulkua eli käytännössä useimmiten muovikerrosta kutsutaan usein ilmansulkukerrokseksi. Tiili- tai harkkorakenteissa taloissa ilmansulkukerroksena toimii rappaus tai tasoitekerros.

Rakenustekniikassa, aina kun puhutaan talon hengittämisestä, tarkoitetaan siis ilman sisältämän vesihöyryn vapaata kulkemista seinärakenteessa höyryn osapaine-erojen mukaan, ja kun seinä rakennetaan niin, että se höyrynpaineen näkövinkkelistä harvenee ulospäin, silloin rakenteeseen mahdollisesti joutunut kosteus pääsee sieltä pois. Tällöin rakenteen vikasietoisuus on hyvä, ja yksi hyvän rakennuksen tärkeistä asioista on juurikin rakenteiden kuivumiskyky. Talo pitää aina suunnitella sellaiseksi, että se osaa kuivattaa itse itsensä, koska aivan varmuudella talon elinkaaren aikana vastaan tulee joskus jonkin sortin vesivahinko. Joko putkivuodosta johtuen, tai kattovuodosta, tai kondenssikosteudesta johtuen. Mutta jos paikat kuivuvat helposti, ongelmia ei yleensä tule.

Lämmönhukan eli lämmön johtavuuden sekä seinän (höyryn)hengittävyyden lisäksi ulkoseinän kolmas ominaisuus on sen "vuotoisuus". Sitä mitataan ilmanvuotoluvulla. Eikä sillä ole ainakaan minun mielestäni mitään tekemistä lämmityskulujen eli energiatehokkuuden kanssa. Eikä hyvä rungon tiiveys tarkoita sitäkään, etteikö seinä olisi silti ja samalla myöskin hengittävä. Seinä on hengittävä, jos kosteus voi vaivatta poistua seinän sisältä ulos seinästä - joko ulkoilmaan tai sisäilmaan, riippuen puuseinässä siitä, kummalle puolelle muovikalvoa kosteus on sattunut joutumaan.

Tällä hetkellä talot rakennetaan aina niin, että ensin tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi, ja vasta sitten alkaa rakentaminen. Ilmanvaihdon suunnittelun osalta suunnittelun ja rakentamisen pitäisi kuitenkin mennä mieluummin ehkä vähän lomittain, eikä perättäin niin, että ensin suunnitellaan - ja sitten vasta rakennetaan?

Sillä nykyisessä systeemissä ilmanvaihdon tulo- ja menopuolen litramäärät määrätään jo ennen, ennen kuin on mitattu ja tiedetään mikä on kyseisen rakennuksen ilmanvuotoluku. Sehän on pelkästään huolellisuudesta kiinni, eikä sitä voi etukäteen tietää.

Nyt siis voi käydä niin, että jos alipainetta ylläpitävän "puuttuva litramäärä" onkin asetettu liian suureksi, niin se voi aiheuttaa tiettyjä käytännön ongelmia (tai hauskuutuksia). Hauskaa voi olla esim. se, että raolleen jätetty tai työnnetty ulko-ovi lentää paine-erosta johtuen kiinni, jolloin voi kokeilla saako sen tulemaan niin rajusti kiinni, että ovi lukittuu. Kokeilin sellaista omaksi ilokseni tässä videossa muutamia kertoja, mutta en onnistunut kertaakaan saamaan kellarin ulko-ovea lukkoon saakka:


Vähemmän hauskaa on sen sijaan se, että kun alipaineesta johtuvat puuttuvat ilmalitrat kuitenkin aina jostain taloon tulevat, niin IV-kone repii ne sitten vaikka väkisin - ihan mistä vaan helpoiten saa.

Tästä syystä 2-hormista savupiippua ei uusiin taloihin kannattaisi enää ollenkaan rakentaa. Meillä sellainen on, ja "liian tiiviissä" talossa se on mielestäni ongelmarakenne, jota ei saa millään toimimaan (paitsi säätämällä ilmamäärät uusiksi, ja alipainetta pienemmäksi).

2-horminen savupiippu yläkerran makuuhuoneessa.


Tässä 2-horminen savupiippumme ylimmän kerroksen, eli yläkerran makuuhuoneen kulmassa. Lähellä katon rajaa on savupellit, ja toiset savupellit ovat kellarissa. Siltikään hormi ei ole aivan ilmatiivis, itse asiassa se taitaa olla pääasiallinen ilmanottoaukko niiden litrojen osalta, jotka eivät tule taloon IV-koneen kautta.

Ensimmäinen ongelma 2-hormisessa savupiipussa on siis se, että siihen liitettyjä tulisijoja (meillä saunan kiuas ja takkahuoneen takka) ei voi käyttää eri aikaan. Sillä jos toinen palaa ja toinen ei, silloin katolla toisessa hormista tulee savua, ja toisesta ei. Siitä seuraa se, että kun toisesta hormista tulee savua ulos, toisesta hormista IV-kone imaisee osan savusta sisään. Meillä se tarkoittaa sitä, että aina kun tekee saunan puukiukaaseen tulet (eikä aiokaan käyttää takkahuoneen takkaa), niin IV-kone imaisee saunan kiukaan savut yläkerran makuuhuoneeseen. Aluksi palohälytyksen toiminnan testaaminen tuntui ihan järkevältä aina silloin tällöin, mutta lopulta siihenkin kyllästyy, jolloin ongelma hoidettiin kuntoon näin:

Vasen hormi tulee saunasta ja oikea takkahuoneesta. Oikea hormi on
käytössä todella harvoin, eli takkahuoneen takkaa käytetään vain kovilla
pakkasilla. Ei sitä muutoin ole juurikaan tarvittu. Jolloin oikeasta
hormista tuli aiemmin sisään ne savut, jotka menivät vasenta hormia
pitkin katolle. Ongelma loppui, kun oikea savupellin edusta on sullottu
täyteen sanomalehteä. Enää ei tule savut sisälle. Ja jos oikeaa hormia
joskus käytetään, sitten vaan sanomalehdet pois siitä edestä...

2-hormiseen savuhormiin liittyy vielä toinenkin ongelma, jota en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Ongelma näkyy tässä kuvassa:

Vasemmalla lattialla on nokihiukkasia, ja oikealla rikkaimuri, jolla
sitten aina imuroidaan nokihiukkaset pois lattialta - aina kun kyllästyy
niitä katsomaan...

Saunan pesässäkään ei voi jatkuvasti tulta pitää, ja kun tuli sammuu ja pellit on suljettu, silloin ilmavirtaus hormissa kääntyy. Sen seurauksena vasen hormi - johon en ole sullonut sanomalehteä (ehkä kohta pitäisi?), koska se on useita kertoja viikossa käytössä ympäri vuoden, niin siitä pellin yläpuolelta, jossa on milli-pari rakoa, niin siitä tulee aika kova veto, jonka tuntee vielä pidemmän matkan päästäkin. Jolloin vetoon tarttuu mukaan aina nokipartikkeleita, ja varsinkin silloin kun savupelti avataan.

En tiedä olisiko tähän olemassa jotain käytännöllistä "kikka-kakkosta", jolla nokipartikkelien sisään lentämisen pistemäisen vedon mukana voisi estää?

No edelleenkin hyvä neuvo olisi se, että pyytäisin IV-ammattilaista säätämään ilmavirtoja uudelleen. Siis että vähempikin alipaine riittäisi... Mutta kun talo vanhenee, ja kun ovien ja ikkunoiden tiivisteet samalla heikkenevät vuosi vuodelta, niin vuosien saatossa voikin käydä niin, että nyt säädetyt IV-litramäärät onkin ihan oikein, ja nokipartikkeleiden leijailu loppuu, kun "puuttuvat litrat" tulevatkin ikkunoiden ja ovien tiivisteiden rakosista. Sitä odotellessa...

Tietysti jos olisin rakentanut hatarammin talon, niin silloin tätä "nokipölyt lattialla" -ongelmaa ei lainkaan olisi...? ;-) Mutta en minä silti sanoisi, että talo on liian tiivis. Hyvä se vaan, ettei ole juurikaan hallitsemattomia ilmavirtoja rakennuksen rungon läpi. Ja huom! meidän talo ei suinkaan ole mikään "pullotalo", sillä ilmanvuotoluvun testissä meille tuli arvosanaksi 1,44. Koska talossa on 7 kpl ulko-ovia, joista 2 on pari-ovia, niin en alkanut jaksaa näitä sen paremmin asentamaan. Todennäköisesti jokainen ulko-ovi kuitenkin falskaa ainakin vähän.

Eikä meillä sen puoleen seinätkään ole mitään passiivitalon paksuja rakenteita. Siitä johtuu heikompi energiatodistuksen arvosana, joka meillä on "D". Oma filosofiani on kuitenkin sellainen, että lämmönhukka on ainut konsti, jolla seinän saa pysymään kuivana. Ilman lämmönhukkaa seinään mahdollisesti tullut kosteus ei ymmärrä lähteä seinästä ulos. Lämpöhukkaa ei kuitenkaan pidä toteuttaa hallitsemattomilla läpivirtauksilla seinien läpi. Joten seinä ei voi koskaan olla liian tiivis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti