Maalämpöä kertakäyttö asiakkaille

Useimmat niistä, jotka rakentavat talon - tekevät sen vain kerran elämässään. Samoin useimmat, jotka siirtyvät maalämpöön tekevät sen vain kerran elämässään.

Millainen yritys tai yrittäjä pärjää näissä oloissa parhaiten?

Varmaankin joku sellainen, joka panostaa siihen, että aina saa ne kaupat - tarvittaessa vaikka keinoja kaihtamatta. Markkina on siis täynnä "kertakäyttö asiakkaita", eikä pitkäjänteiseen asiakassuhteeseen tai asiakastyytyväisyyteen panostaminen taida olla tässä bisneksessä kovinkaan järkevää? Sillä vaikka urakoitsija saisi asiakkaansa kuinka tyytyväiseksi, hän ei samaa asiakasta kuitenkaan enää koskaan näe. Jokainen, joka kerran elämässään tekee maalämpökaupat, ei välttämättä koskaan enää eläissään osta maalämpöä. Näinhän se menee?

Jos tämän asian joku yrittäjä oikein hyvin ymmärtää ja sisäistää, niin se on ihan se ja sama, että kuinka paljon asiakasta aikoo vedättää. Oleellista bisneksessä on vain ja ainoastaan se, että tuleeko kaupat vai eikö tule.

Tällainen ajattelutapa ei ole mitenkään uusi, eikä rajoitu pelkästään maalämpöbisnekseen. Näitä samanlaisia yrittäjiä tulee (onneksi kuitenkin hyvin harvoin) vastaan joka alalla, eli löytyy putki-, sähkö-, timpuri- ja muitakin urakoitsijoita, joilla on uskomattoman hyvä mielikuvitus löytää erilaisia lisäveloituksia ja puutteita omasta urakkasopimuksestaan. Jolloin asiakkaalla ei useinkaan ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin maksaa kiltisti kaikki se, mikä on sopimuksesta unohtunut pois.

Rautalankaesimerkkinä tällainen vedätys tapahtuu esim. kylppäriremontin osalta seuraavasti:

Ensin urakoitsija tulee paikalle, mittailee tilat, kyselee mitä mihinkin tulee, vaihdetaanko kalusteita uuteen, vai laitetaanko vanhoja takaisin, sekä selvittää muutenkin kaikki ne asiat mitä urakassa tarvitaan. Tämän jälkeen hän palaa toimistolleen, laatii urakasta ranskalaiset viivat, katsoo mitä mikäkin maksaa, laskee lopuksi hinnat yhteen - mutta sen jälkeen vetäiseekin listasta punakynällä muutaman pienen tarpeellisen asian yli. Tämän jälkeen lasketaan uudestaan vielä jäljelle jäävät työt ja tarvikkeet yhteen. Sen jälkeen tämä "pikkuisen vajaa lista" lähetetään tarjouksen tai sopimusluonnoksen muotoon tehtynä tarjouksen tilaajalle.

Eli urakoitsija kokeilee kepillä jäätä, että saako sopimuspapereihin allekirjoitukset. Jos syötti on hyvin asetettu, allekirjoitukset eli kaupat pitäisi tulla. Sillä onhan pikkuisen puutteellisesta kokonaisuudesta johtuen vilunki-urakoitsijan tarjous varmasti ainakin vähän halvempi mitä useimmilla kilpailijoilla, joista useimmat toki pelaavat ihan rehellistä peliä.

Sitten kun urakka alkaa, ja urakassa päästään ensimmäisen puuttuvan eli yliviivatun ranskalaisen viivan kohdalle, sitten urakoitsija soittaa reippaana miehenä tilaajalle, että "nyt tähän tarjoukseen ei sisällykään sitä, tätä eikä tota" - mutta kyllä ne pakko on asentaa kuitenkin, joten esim. vesieristeen vahvikenauhat, jonkun putken liitososa, vikavirtasuojat, lattiakaivon rosterikansi ja hajulukko, tai joku muu varsin tarpeelllinen pikkuosa tai pikkutyö onkin maksettava yht´äkkiä erikseen. Ja hinta lisätöistä ja lisäosista voi olla aika kova, koska urakoitsija tietää, ettei tilaaja siihen hätään saa osia eikä muita muiden firmojen tekijöitä paikalle kuitenkaan.

Ostaja on kuitenkin koko ajan ollut hyvässä uskossa sen suhteen, että saisi tekemällään sopimuksella koko kylppärin, mutta ei saakaan! Pienistä lisäveloituksista urakoitsija ottaa koko urakalleen katteen, tai todennäköisesti jopa upean lisäkatteen. Tällaiseen vedätykseen on varaa silloin, jos urakoitsija on täysin varma siitä, ettei tarvitse enää saman asiakkaan kanssa koskaan tehdä kauppoja.

Seuraavaksi kerron miten tämä sama tapahtuu maalämmön osalta. Tämä tarina on tosi.

Aloitin tämän kertomuksen itse asiassa jo viime keväänä, kun kerroin nimettömästä taloyhtiöstä nimeltä As Oy Esimerkkitapaus. Jatkan samalla linjalla, vaikka en silloin keväällä vielä voinutkaan tietää, miten hyväksi valinnaksi tämä anonyymi linjaus myöhemmin tulisi osoittautumaan. Sillä ei minulla nyt kuitenkaan ole mitään tarvetta kenenkään mainetta mustata. Eikä kenellekään tällä kertaa aiheutunut myöskään mitään vahinkoa.

Enkä minä voi tällä kokemuksella muutenkaan tietää, että onko kyseessä ko. yrityksen yleinen toimintatapa, vai johtuuko tämä lopputulos yksittäisestä työntekijästä? Vai onko kyseessä jollain tapaa huono tuuri juuri tämän urakan osalta? Joten näistä syistä pysyn nyt tällä kertaa anonyymillä linjalla loppuun saakka.

Taloyhtiön lisäksi nimettömänä pysyy myös maalämpötoimittaja, koska ei tämä välttämättä mikään positiivinen mainos olisi, niin parempi että jätän yrityksen nimen mainitsematta.

Samaan tarinaan liittymät aikaisemmat postaukset löytyvät näistä linkeistä:

http://talo-rautio.kotivertailu.fi/2015/03/03/as-oy-esimerkkitapaus-kannattaako-maalampo/

http://talo-rautio.kotivertailu.fi/2015/03/05/maalammolla-ilmaisia-kylpyhuoneita/

http://talo-rautio.kotivertailu.fi/2015/04/13/as-oy-esimerkkitapaus-valitsi-maalammon/

No miten tämä kaukolämmöstä maalämpöön jälkiasennuksena siirtyminen nyt sitten loppujen lopuksi sujui? Kaikki sujui ihan hyvin. Taloyhtiö sai lopulta ihan sen mitä se oli tilannutkin. Mutta matka maaliin oli kyllä omasta mielestäni aika pitkä ja kivinen.

Tarina alkaa tästä:

Taloyhtiö kilpailutti suhteellisen suuren joukon maalämpötoimittajia. Saapuneet tarjoukset laitettiin hintajärjestykseen. Hinnan lisäksi valintaan vaikuttivat myös urakkaneuvottelut, sekä muutamat muutkin tekijät. Esim. eräs maalämpötoimittaja kertoi urakkaneuvotteluissa, että hänen hintaan ei sisälly pihan korjaus. Hän oli joskus sitä yrittänyt tehdä, mutta se ei ollutkaan taloyhtiölle kelvannut, joten nyt hän oli päättänyt, että se osuus jää urakasta pois, ja se näkyy myös hinnassa.

Toinen - suunnilleen saman hintainen tarjous piti sisällään sen, että piha ennallistetaan siihen kuntoon, mitä se oli ollut ennen maalämpöurakan alkamista. Tämä asia ihan varmistettiin erikseen kysymällä. Tämä oli taloyhtiön mielestä aivan oleellinen ja helpottava tekijä, ja tällaisen "avaimet käteen tarjouksen" katsottiin olevan myös kaikkein vaivattomin, kun ei tarvitse urakan jälkeen alkaa itse talkootöinä pihaa ennallistamaan, tai etsimään viheralan urakoitsijoita.

Urakoitsijan valinta tehtiin, ja urakka alkoi.

Kovin pitkälle ei ehditty, kun urakoitsija jo ilmoitti varsin pitkässä, seikka peräisessä ja hyvin argumentoidussa viestissään, että taloyhtiön pitäisi ostaa kovien pakkasten varalta myös sähkövastus. Sillä kovimpina pakkapäivinä maalämpöpumpun teho ei ehkä riittäisi. Tässä kohtaa ajateltiin että pidetäänkö meitä nyt ihan tyhminä, ja samalla ihmeteltiin, että eikös se maalämpöpumppu itsessään sitten sisällä sähkövastusta? Vai tarvitaanko vielä joku erillinen lisävastus myöskin? Asiaa tarkemmin tutkittaessa ilmeni, että maalämpöpumppulaitteistossa ei ole sähkövastusta valmiina, eikä se sisälly sopimukseen, ja että se on pakko hankkia erikseen, koska muuten mitään sähkövastusta varmuuden varalle ei olisi ollenkaan olemassa.

Kuvassa keskellä yht´äkkiä urakkasopimuksesta pois jäänyt sähkövastus.
Urakkaneuvotteluissa se vielä oli mukana, mutta ei enää sopimuksessa (ensin luultiin, että se sisältyy lämpöpumppulaitteistoon).

Urakka jatkui...

Hetken päästä selvisi, että talon kiertovesipumput piti myös uusia. Eikä nekään yllättävää kyllä sisältyneet kiinteähintaiseen tarjoukseen. Joten taas maksettiin lisää... Eihän vanhoja pumppuja voitu jättää, ne olisivat kuitenkin hajonneet jo aivan lähivuosina, ja sen jälkeen talo olisi ollut ilman lämmitystä. Taloyhtiö siis siirtyi maalämpöön tilanteessa, jossa kaukolämpölaitteisto oli ajettu ihan loppuun, ja siinä tilanteessa piti uudistaa koko helahoito samalaiseksi, tai vaihtaa maalämpöön. Taloyhtiö valitsi maalämmön.

Kahden negatiivisen yllätyksen jälkeen tuli nopeasti kolmaskin yllätys, joka oli positiivinen. Vantaan Energia ilmoitti, että aikoinaan talon rakentamisen yhteydessä maksettu kaukolämmön liittymismaksu palautetaan taloyhtiölle kaukolämpölaitteiston purkukuluilla vähennettynä. Tämä raha oli yllätys - tai sitä ei ainakaan oltu etukäteen mihinkään budjetoitu, ja se riitti hyvin kattamaan sähkövastuksen ja pumppujen hinnat. Rahaa jäi vielä ylikin.

Ja taas urakka jatkui. Seuraavaksi porattiin kallioreiät.

Suunnitelmien mukaan piti tulla 3 kappaletta 200 metrin reikiä. Kun porauslaitteet poistuivat tontilta, huomattiin, ettei siellä tontilla ole kuin 2 reikää. Tai ainakaan mistään ei löydetty kolmatta reikää. Taas ihmeteltiin, että miten noin vaan ilman mitään ilmoitusta yksi reikä voi jäädä urakasta kokonaan pois? Taas soiteltiin urakoitsijan perään, ja selvisi, että kolme 200m reikää olikin päätetty korvata kahdella 300 metrin reiällä. Tämä olikin loppujen lopuksi ihan hyvä uutinen, koska savipatja jouduttiin läpäisemään vain kahteen kertaan. Jokainen metri savea kun maksaa aina lisää sen mukaan miten paljon niitä savisia metrejä tulee.

Tämän jälkeen urakassa tuli pitkä tauko.

Taloyhtiön piha oli pitkään "auki". Se johtui osin kai kesälomista, jolloin työt jäivät seisomaan. Siihen oli kuitenkin varaa, sillä ennalta sovittua urakka-aikaa ei kuitenkaan ylitetty. Kaikki eteni suunnitelmallisesti ja aikataulutettuna, vaikka päälle päin ei välttämättä siltä näyttänyt. Tiedottaminen siis ontui, ja asukkaat olivat epätietoisia, että tuleeko ne maalämpömiehet joskus vielä takaisin vai eikö tule? Työt eivät ainakaan olleet lähelläkään vielä valmista.

Lopulta ulkotyöt oli saatu tehtyä, ja sopimuksen mukaan piha piti ennallistaa sellaiseksi kuin se oli ollut ennen urakkaa. Esimerkinomaisesti tässä kohdin oli mainittu muun muassa nurmikon kylvö. Tämä "piha ennallistetaan sellaiseksi kuin se oli" ei nyt sitten urakoitsijan mielestä pitänytkään sisällään esim. roilotetun asfaltin korjaamista, vaan taloyhtiön olisi pitänyt maksaa se erikseen.

Kenen pitää kustantaa roilotetun asfaltin korjaaminen,
jos urakkasopimuksessa lukee yksiselitteisesti,
että "piha ennallistetaan sellaiseksi kuin se oli ennen urakkaa" ?

Tässä vaiheessa työt olivat siirtymässä sisätiloihin. Sopimuksen mukaan teknisiin tiloihin piti asentaa 1000 litran vesivaraaja. Sellaista urakoitsijalla ei kuitenkaan yllättäen ollutkaan, ja sen hankkiminenkin kuulemma kestäisi varsin kauan, ja oli vaarana, että kaukolämpö katkeaa ennen kuin maalämpö on asennettu.

Joten urakoitsija ehdotti, että tilalle laitettaisiin 750 litrainen varaaja, jossa olisi kampakierukoita enempi. Urakoitsijan mukaan varaaja lämpenisi silloin nopeammin, vaikka asiaa epäiltiin - koska maalämpöpumpun teho olisi edelleen sama - eihän se lisälämmityskierukoiden asentaminen kuitenkaan maalämpöpumpulle yhtään lisätehoa anna, vaikka varaaja olisi täynnä kierukoita. Maalämpöpumppu tekee mielellään pitkiä jaksoja töitä, mutta jos tulee äkillinen tehontarve, silloin ainut mikä siitä auttaa yli on riittävän iso varaaja.

Taloyhtiö kuitenkin suostui yllättäen tarjottuun pienempään varaajaan pitkin hampain, ja vain sillä ehdolla, että jos se pienempi varaaja ei kuitenkaan tulisi riittämään, ja jos siitä johtuen tulisi myöhemmin ongelmia, niin sitten olisi urakoitsijan vastuulla vaihtaa se isompaan. Eli siihen 1000 litraiseen mikä oli alun perin suunnitelmissa ollutkin. Tässä tilanteessa se isompi 1000 litrainen varaaja yllättäen ja varsin nopeasti löytyikin, eikä 750 litraista varaajaa enää tarjottu.



Yllättäen tämä 1000 litrainen varaaja sitten löytyikin jostain.

Nyt oltiin päästy urakassa jo niin pitkälle, että kytkentätöiden vuoksi talossa piti tehdä sähkö- ja vesikatko.

Isännöitsijätoimisto sai tästä asiasta tiedon edellisenä iltana - ja onneksi satuin lukemaan saapuneet sähköpostit vielä kotona työpäivän jälkeen. Joten printtasin asukastiedotteet heti seuraavana aamuna, vain parisen tuntia ennen sitä kun sähkökatkos alkoi. Läheltä piti ettei mennyt koko talo pimeäksi ilman, että siitä olisi asukkaille ehditty etukäteen ilmoittaa...



Isännöitsijän tiedotteessa pahoitellaan tiedotteen myöhäistä saapumista.

Alun perin oli myös sovittu, että lämpökaivoista tulevat siirtoputket talon tekniseen tilaan menevät sokkelin ali. Mutta käytännössä ne nousevatkin nyt sokkelin ulkopinnalla, ja menevät seinästä läpi. Voihan se olla näinkin, mutta putket pitää nyt suojata hyvin, etteivät ne saa kolhuja, kun lumityökone tekee lumitöitä.

Kahdelle kaivolle menevät siirtoputket, jotka alun perin piti kaivaa sokkelin alitse.
Läpiviennit tiiliseinässä on vielä tiivistämättä

Tässä vaiheessa urakkaa avoimia kysymyksiä alkoi olla aika paljon, ja urakoitsijalle ehdotettiin palaverin pitämistä. Palaverissa paikalla olisi isännöitsijä, talon hallitus, ja urakoitsijan edustajat. Asialistalla olisi ollut mm. pihan ennallistaminen asfalttitöiden osalta (kuka maksaa?), myös paisuntasäiliöstä oli riitaa (kuuluuko urakkaan vai eikö kuulu?), yms.

Tässä kohtaa urakoitsija ilmoitti, etteivät he tule palaveriin. Mutta he tekevät riidanalaiset lisätyöt ilmaiseksi (niin kuin urakkasopimukseenkin oli alun perin kirjattu). Täten palaveri peruttiin tarpeettomana. Ei isännöitsijällä ja taloyhtiön hallituksella ollut mitään asioita, joista olisi tässä kohdin pitänyt kokoontua yhdessä päättämään. Urakan aikana toki oli sähköpostikeskusteluja ja päätöksiä tehty koko ajan, ja puhelimitsekin pidettiin yhteyttä tiuhaan. Samaan puhelinkeskusteluun vaan ei mahdu enempää kuin kaksi kerrallaan.

Tällä hetkellä projekti on "viittä vaille valmis", putkista puuttuu eristeitä (eli ne kondensoivat tällä hetkellä voimakkaasti), seinän läpiviennit ovat vielä eristämättä. Huoltoyhtiöltä puuttuu vielä laitteiston käyttökoulutus. Nämä kun vielä saadaan kuntoon, niin viimeinen erä urakasta voidaan sen jälkeen maksaa. Maalämpöurakoitsijan urakka-aika päättyy elokuun lopussa. Sen jälkeen Vantaan Energia purkaa kaukolämpölaitteet pois syyskuun alussa.

Keruuputket kondensoivat voimakkaasti ja tipottelevat teknisen tilan lattialle.

Näin tällä kertaa - loppu hyvin kaikki hyvin - ja taloyhtiö sai loppujen lopuksi sen mitä oli tilannutkin. Urakoitsija onnistui "rahastamaan" lisäveloituksilla muutaman tonnin. Urakassa olisi voitu käyttää myös konsulttia tekemään urakkarajaukset niin, että mitään saumaa lisäveloituksille ei olisi jäänyt, mutta se työ olisi myös maksanut muutaman tonnin, joten lopputulos olisi ollut sama.

Tämä oli nyt itselleni ensimmäinen kokemus tästä maalämpöurakoitsijasta. Ja todennäköisesti oli myös viimeinen.

Työ tuli kuitenkin hyvin ja siististi tehtyä, sen osalta ei ole mitään valittamista. Tässä lopuksi vielä yksi yleiskuva.