torstai 11. elokuuta 2016

Turhapuro pihan perällä

Meillä on sikäli erikoinen tontti, että naapuritalon tiiliseinä on tontin rajassa kiinni. Käytäntö ei taida olla Suomessa kovin yleinen, ja vielä jos tähän lisätään se, että meillä tonttiliittymä ja käynti omalle tontille tapahtuu linja-auto pysäkin ylitse, niin ollaan varmaankin ainoat Suomessa, missä toimitaan näin?

Mutta ei näistä kummastakaan mitään haittaa ole ollut, "seinänaapuri" tontin laidalla on oikein mukava, ja jos kotiin tullessa tai kotoa lähtiessä joku seisoo linja-autopysäkillä, tai on menossa pysäkille, niin kaikki antavat tietä ihan kiitettävästi...

Mutta nurmikko - jos meillä sellainen jo olisi, se rajoittuisi siis naapuritalon seinään kiinni. Samoin suihkulähde, jos sellainen tulee nurmikolle - ja jos se menisi rikki, niin siitäkin hulahtaisi sitten vesimassat suoraan naapurin talon seinään. Ei hyvä?

Eikä se nyt välttämättä ihan mukavaa olisi myöskään ruohonleikkurin kanssa hääriä ja joskus ehkä vahingossa naarmuttaa naapurin seinää. Siksi ajattelin, että asialle täytyy tehdä jotain. Tässä siis alkutilanne kartalta katsottuna näyttää tältä:

Etelän puolella naapuritalon seinä on tontin rajassa kiinni.
Tämä näkyy myös blogin johdantokuvassa, jossa kopterikuvassa näkyy
naapurin katto kuvan alareunassa.
Keskellä kuvassa meidän talo. Yläoikealla käynti linja-autopysäkille.

Jotta ruohonleikkurilla ei tarvitsisi raaputtaa naapurin seinää, ja jotta ei olisi vaaraa, että suihkulähteen tai piha-altaan vesi karkaa naapurin talon seinään, niin ajattelin kaivaa talon seinän eteen pienen puron. Tai ojan. Kaivannon nimeksi omasta mielestäni sopii vaikka "turhapuro", koska vettä siinä ei (toivottavasti) koskaan kulje. Tässä lähtötilanne, tältä näytti maastossa vielä hetki sitten:


Puron uoma kaivettu. Meni lapiohommiksi, koska
kaivurilla - tai edes minikaivurilla ei tähän paikkaan
oikein nyt pääse. Oikealla naapurin takapihan aitaa
ja ojan päässä punainen rajapyykki.

Rajapyykki vähän lähempää. Sen vieressä vasemmalla
oma tötsäni, joka näkyy vähän kauemmas.

Hauska tämä meidän "virallinen valvoja" joka tulee
paikalle heti katsomaan, kun tontilla jotain tapahtuu.
Sitten kallistelee päätään, ja jos kaikki on kunnossa,
kävelee pois...


Sitten vesitesti puutarhaletkullla, että kallistaako
kaivanto tasaisesti tontin perällä olevaan avo-ojaan päin.

Salaojaputki ja sadevesikaivo paikoillaan.
Täytöt alkamassa.

Äskeinen putki peitetty. Sen päälle laitoin vielä toisen
putken, jossa kulkee sähköjohto (näky kuvan alalaidassa).
Tarvitseehan suihkulähde sähköäkin. Ja jos samaan
putkeen eksyy vielä vettä, sekin menee taustalla olevaan
avo-ojaan.


Putket peitetty. Sitten vaan turhapuroa rakentamaan.
Suodatinkangas jo paikoillaan, sen päällä vähän hiekkaa.
Hiekan päälle tulee tiiliskiviä.

Nyt tiiliskivet ja reunakivet paikoillaan.
Kaikki tiiliskivet ovat löytyneet omalta tontilta
(aiemman talon jäänteitä?), joten hintaa tälle
projektille ei tule kun ei tarvitse ostaa mitään tarvikkeita.
Paitsi salaojaputket. Oikealla naapurin talon
valkoista seinää, siinä oleva alkuperäinen 5cm
styroksi sokkelin vieressä pystyssä (60-luvulla
rakennettiin näin).

Alkuperäisen styroksin vieressä lisäsoiro styroksia.
Sen päälle tulee seuranpääkiviä.

Tässä niitä tontilta kaivuutöiden yhteydessä löytyneitä tiiliskiviä.
Tässä on joskus naapurissa ollut 100 vuotta sitten myöskin tiilitehdas,
en tiedä onko sillä jotain vaikutusta siihen, että tiiliä löytyy joka puolelta,
jos vähänkin maata kaivaa?

Seinän vierustan kivitäyttö etenee. Omalle puolelleni
en ole vielä reunuskiviä laittanut.

Sama lähempää. Puron uoma kulkee siis kuvan
vasemmassa reunassa.

Tässä tämän päivän lopputulos. Vasemmalla merikontti, joka on vuorattu
samalla vuorilaudalla mistä on tehty talo ja tontin rajan aita. Tähän
tontin peräkulmaan Turhapuron ja merikontin väliin tulee hyötypuutarha,
johon istutetaan mm. marjapensaita. Keskellä kuvaa näkyvä kivikasa
kuluu pois puron penkereissä ja naapuritalon seinustalla.
Otetaanpa vielä uudestaan tähän loppuun tuo tässä ollut ylin kuva vielä uudestaan, eli tässä siis tämän päivän lopputilanne, ja projektin alkutilanne samassa kohtaa, molemmissa kuvissa näkyy oikeassa reunassa naapurin takapihan rima-aitaa:

Alkutilanne.

2 kommenttia:

  1. Aika jännä tonttiratkaisu. Jotenkin epäilisin, että vastaava tuskin menisi täällä Espoossa läpi. :) Tulisiko naapuritalon seinän vieressä olla sepeli, ettei kosteus pääse kivijalkaan (vai onko tämä varsinainen haitta vain kellarillisissa taloissa)? Toki tuo ojitus auttaa ainakin parantamaan tilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meillä Vantaalla ollaan rakennusvalvonnassa vähän joustavampia - siis esim. muutaman neliön ylitys voi mennä rakennuslupahakemuksessa läpi, mutta esim. Espoossa on käsittääkseni ihan varma juttu, että yhtään neliötä ei saa rakentaa enempää, mitä tontin kaava sallii.

      Tietääkseni Tampereella - ja tarkemmin sanoen Pispalan harjulla on muutamia tontteja, joissa talo on rakennettu tontin rajaan kiinni, ja on myös sellaisia taloja, joissa autotallin ovet avautuvat suoraan kadulle. Eli kadulta ajetaan auto talliin, ja kadulle myös autotallista peruutetaan.

      Tämä meidän tontin tai rakennusten sijoittelu tontilla juontaa kait 1960-luvulle, Tampereen Pispalanharjun talojen historia juontuu kait 1800 luvulle, ja aikaan jolloin asemakaavaa ei siellä vielä ollut, ja taloja vaan rakennettiin sikin sokin. Jyrkästä rinteestä voi johtua, että "tontille ei pääse" (muuta kuin kävellen), jolloin autotalli on sitten kadussa kiinni, eikä sitä voi rakentaa ylemmäs rinteeseen kadusta irti...

      Kosteudesta vielä... Naapuritalon sokkelia vierusti joku muovi, joka oli jo rispaantunut. Sitten muovia vasten oli 5 cm styroksi pystyssä. Muuta ei sitten ollutkaan, styroksia vasten oli suoraan märkä multa ja savi. Nyt naapurin taloon koskematta, jätin noin 5cm savi/multakerroksen, ja siihen sitten turhapuroa nurmikon rajaukseksi...

      Poista