maanantai 14. joulukuuta 2015

Pariisin ilmastokokouksen vaikutus rakentamiseen?

Pariisissa on pidetty ilmastokokous - ja uutisoinnin perusteella maailma on pelastunut. Varsin pitkään, eli jo 20 vuotta tässä asiassa onkin pinnistelty, mutta lähtökohdat sopimiselle olivat tällä kertaa ilmeisen hyvät, sillä "näin lähelle ratkaisua ei olla koskaan ennen päästy" -uutisoitiin jo heti kokouksen alkaessa:

http://yle.fi/uutiset/pariisin_ilmastokokous_kokoaa_suuret_vaikuttajat__yle_nayttaa_suorana_verkossa/8491292

Tänään Maikkarin Seiskan uutisissa Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen kertoi, että Pariisin ilmastokokouksen myötä rakentamisen määräyksiä tullaan kiristämään. Niin vähän arvelinkin. Saa nähdä sitten, että mihin suuntaan ja millä tavalla kiristäminen tehdään. Vaikka hyvällä asialla varmasti ollaankin, rakentamisessa voi tehdä myös sellaisia säädöksiä, jotka eivät sitten jälkikäteen katsottuna ehkä olleetkaan ihan viisaita.

Rakentamisella varmasti on suuret ympäristövaikutukset, ja niitä säätelemällä varmastikin on suuret mahdollisuudet vaikuttaa ilmaston kehitykseen. Rakennusmääräysten kiristäminen voi toisaalta vaikuttaa esim. perinteisen puurunkoisen pientalon häviämiseen, jos sillä rakennustavalla ei enää ylletä vaadittuihin U-arvoihin. Tässä ei olisi välttämättä mitään järkeä, sillä puurunkoisen talon puurunko säilyy jopa 500 vuotta, jos vuorilaudoituksen hoitaa ja tarvittaessa vaihtaa 100 vuoden välein. Puinen runkorakenne sitoisi valtavasti hiiltä, joka on sitten pois normaalista kierrosta ja ilmakehästä. Toki hiiltä yritetään nyt sitouttaa myös maaperään, ja Suomikin on siihen sitoutunut:

http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/pariisin-ilmastokokous-suomi-mukaan-ranskan-maaperaaloitteeseen

Eniten rakentamisessa energiaa kuluu sen jälkeen kun rakennus on valmistunut, ts. eniten rakennus kuluttaa näillä meidän leveyspiireillä silloin, kun sitä talvella lämmitetään ja kesäisin jäähdytetään. Jäähdytystä ei oikein muuten saa aikaan kuin lämpöpumpulla, ja aiempaa lämpöisemmät kesät saattaa olla myös yhtenä syynä lämpöpumppujen yleistymiseen, joka totta kai on hyvä asia. Tästä - siis lämpöpumppujen yleistymisestä - uutisoi Rakennuslehti 11.12.2015 numerossaan:

Lämpöpumppujen vuosittainen käyttöönottojen määrä on räjähtänyt noin 10 vuotta sitten. Nyt lämpöpumppuja on Suomessa jo noin 700000 kpl, ja niiden teho yhden Loviisan ydinvoimalan verran.

Lämpöpumppujen keskimääräisiä hintoja.
Selvästi suosituin - ja myös halvin - lämpöpumppu näyttäisi olevan ilmalämpöpumppu. Uskoisin, että se hankinta myös tienaa nopeimmin rahansa takaisin, eli COP ja SCOP arvot ovat varmastikin kohdallaan. Lämpöpumput nimittäin eivät siedä korkeita lämpötiloja, ja tavalliselle ilmalämpöpumpulle riittää, että se tekee huoneen lämpöistä ilmaa. Nyt lauhoina talvina, kun kovia pakkaspäiviä ei Etelä-Suomessa paljon ole, niin ilmalämpöpumppu pyörii käytännössä lähes ympäri vuoden. Kesällä se tekee siis kylmää, jolloin muutamalla kymmenellä eurolla lämmityskaudella saatuja säästöjä menee siinä, mutta asialla ei ole suurta käytännön merkitystä.

Silti tätä "saat kesäisin viilennyksen ihan ilmaiseksi" -myyntiperustetta käytetään myös maalämmön kaupassa, ja maalämpöpumppu onkin sitten heti seuraavaksi suosituin. Vaikka tosiaan tuo kesäviilennyksen rahallinen arvo ei tiettävästi montaa kymppiä ole, jos tilannetta vertaa siihen että kylmä tuotettaisiin koneellisesti ja kompuraa käyttäen.

Yksi kiistattoman hyvä puoli maalämmössä kuitenkin on. Se on se, että siihen perustuva systeemi on yksin riittävä, ja muuta lämmitys/jäähdytysmuotoa talo ei tarvitse. Tätä taustaa vasten on mielestäni käsittämätöntä, että maalämpö - jossa lämmönlähde on aina saatavilla ja määrältään riittävä - niin kuitenkin nämä systeemit aina mitoitetaan siten, että tehoa tuleekin vain noin 80% siitä mitä lasketaan olevan talon todellinen tarve. Ja tämä johtuu siitä, että näin kompura saadaan käymään pidempää hukia, koska lyhyttä pätkää käydessään kompuran käyttöikä lyhenee.

Yhteiskunnan ja ympäristön kannalta tämä menettely on kuitenkin katastrofaalinen, eli nyt Suomessa kylminä pakkaspäivinä sähkö loppuu kesken, kun sähkövastukset lyövät päälle samaan aikaan joka puolella, ja siihen tilanteeseen ei ole nopeana ratkaisuna mitään muuta apua, kuin laittaa säätövoimana toimivat hiilivoimalat päälle sähköä tuottamaan. Joten tässä kohdin maalämpöpumppujen ympäristöystävällisyys ainakin osittain vesittyy. Oikeastaan tällainen maalämmön 80% mitoitus pitäisi mielestäni lailla kieltää, jolloin rakennusvalvonta voisi vahtia, että jos maalämpö taloon asennetaan, niin se myös mitoitettaisiin sitten niin, ettei kovilla pakkasilla apusähköä tarvita.

Ylimmässä kuvassa olevan graafin mukaan VILP ja PILP näyttäisivät olevan tuiki harvinaisia. Ehkä asia on sitten niin, että nämä laitteet eivät oikein pysty kilpailemaan hinnassa ja hyödyn määrässä tavalliselle ilmalämpöpumpulle ja/tai maalämmölle?

Näissä kahdessa (VILP ja PILP) toteutuu juuri se tilanne, mitä lämpöpumppu ei mielellään siedä, eli kuuma lämpötila, kun lämpöä ajetaan vesivaraajaan, ja +30C lämpöisellä vedellä ei vielä mitään tee. Sitä voi käyttää sellaisenaan vain vesikiertoisessa lattialämmityksessä, tai IV-koneen tuloilman esilämmitykseen. Tai sitten koko järjestelmä pitäisi rakentaa niin, että VILP tai PILP huolehtii vain käyttöveden esilämmityksestä johonkin +35C asti, jonka jälkeen vesi pumpataan toiseen tankkiin, jossa se sitten lisälämmitetään jollain muulla tavalla, niin että loppulämpötila on vähintään rakennusmääräysten vaatima +55C.

Itse jään omassa talossani vielä seurailemaan, että pitääkö rakentaa kahden peräkkäisen varaajan systeemi, vai onko mitään järkeä tässä nykyisessä toimintamallissa, että meillä oleva VILP yrittää nyt suoraan tehdä riittävän lämmintä käyttövettä, vaikka se pystyy siihen vain niukin naukin, jolloni hyötysuhde jää aika heikolle tasolle. Omien mittausteni mukaan COP olisi meillä nyt vain luokkaa 1,7 kun VILP lämmittää varaajan +42C veden +54C asti, josta sähkövastus jatkaa eteenpäin +56C lämpötilaan saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti