Vesiliittymän kaivuu alkoi

Kaivuuhommien esivalmistelut tehtiin jo eilen sunnuntaina leikkaamalla asfalttiin kaivannon reunat ja poistamalla pensasaitaa noin 4 metrin matkalta. Muutaman katukivenkin siinä jo ehdin ottaa irti, mutta jätin kuitenkin useimmat vielä paikoilleen, jotta kaivurimies näkisi ihan itse peilausmiehen merkinnät. Siinä kohdassa meni joku sähköjohto juuri alta.

Peilausmiehen merkintöjä katukivissä.

Peilaus tehtiin viime keskiviikkona. Sitä aikaistettiin parilla päivällä oman työmatkani vuoksi, ja parempi olisi ollut jos sen olisi voinut tehdä vasta perjantaina, koska ajoradalla monet merkinnät olivat kuluneet pois melkein kokonaan.

Kuluneita merkintöjä ajoradalla.

Peilausmiesten kanssa oli kuitenkin pakko tai ainakin erittäin hyödyllistä sopia yhteinen aika, jolloin paikat katsotaan läpi. Ei noiden pelkkien merkintöjen perusteella ymmärrä mitä missäkin kohtaa on, osassa kohtaa oli niin paljon tavaraa, että sitä oli hankala peilatakin. Ja osa merkinnöistä tuli pensasaidan juureen, ruohikolle. Eli keskiviikkona saatu selostus oli paljon hyödyllisempi kuin perjantaina saadut pelkät merkit tiessä - vaikka ne olisikin perjantaina tehtynä ehkä säilyneet paremmin maanantaille.

Jalkakäytävää avattaessa reitti oli jalankulkijoilta hetkellisesti kokonaan poikki. Aika harva tai tuskin kukaan silti viitsi lähteä risteyksen yli toisen kautta kiertämään. Ihminen on kait samanlainen kuin muurahainen, joka kulkee totuttua reittiä, ja siitä on vaikea poiketa, vaikka olisi millainen satunnainen este? Nytkin oli tehty kunnon aita kuormalavoista melkein ajoradalle asti, eikä se pidätellyt juuri ketään. Osa kävelijöistä olisi ehkä kiivennyt kaivurinkin ylitse, jos vaan olisi annettu tikapuut lainaksi? ;-) Pyöräilijätkin hujahtivat kaivurin ja sen kauhan välistä sellaisella vauhdilla, että ne huomasi vasta sitten kun olivat jo kaukana.

Tilapäinen aita, joka ei pysäyttänyt ketään kulkemasta.

Tietyömerkit paikoillaan. En tiedä huomasiko kukaan näitäkään? Eihän ne ole olleet paikoillaan vielä viikkoakaan? ;)

Soneran valokuitukaivo.

Soneran valokuitu kulkee ihan tontin nurkalta, tontin rajaa hipoen. Kysyinkin Soneralta, olisiko heidän kaivosta saanut nyt valokuituliittymän samalla kun on kaivanto auki taloon, niin menisi sitten siinä samalla kaivamisella. Sonera ei periaatteessa omakotitaloihin valokuituyhteyksiä myy, mutta he lupasivat kuitenkin selvittää asiaa. Asia kesti, mutta lopulta sain vastauksen, että yhteys järjestyy, jos maksaa liittymismaksua 6000 euroa ja sen päälle kuukausittain yritysliittymämaksun, joka on "vähän kalliimpi". En kysynyt kuinka paljon kalliimpi, eli meille ei sitten tässä vaiheessa valokuitua tule. Esim. Elisalta saa langattoman nettiyhteyden, jolloin 20 megan yhteys maksaa noin 12 euroa kuussa. Tuolla 6000 eurolla saa näitä kuukausimaksuja aika paljon, eli 500 kuukautta, eli 41 vuotta. Se riittää minulle oikein hyvin, sen jälkeen joutaa jo muuttaa vaikka vanhainkotiin...

Jouduttiin muuten tukemaan Soneran kaivoa alhaalta päin isoilla kivillä, ettei se kupsahda kaivantoon kyljelleen. Siinä saattaisi valokuidut katketa samalla kaikki kerralla.

Soneran kaivo alhaalta tuettuna. Ilmassa roikkuu jotain sähköjohtoja.

Soneran kaivo oli muutenkin meille ongelmallinen. Se nimittäin sattui juuri keskelle putkien linjausta. Aluksi tarkoitus oli ohittaa kaivo Rekolantien puolelta, mutta muutettiin sittenkin suunnitelmaa, ja mennään kaivon oli LVI-Trion puolelta. Tuli täten kaivettua kaivo ympäri molemmin puolin.

Kaivurimiehen piti olla joka hetki valppaana. Ei pelkästään siksi, että mitä maan alta paljastuu seuraavaksi, vaan myös siksi, että ylhäällä tolpissa kulki sähkö- ja puhelinlinjoja, joten puomia ei pystynyt nostamaan normaaliin tapaan ylös. Lisäksi koneen vasemmalla puolella oli jalankulkijan liikennevalotolppa, joka haittasi ja hetken aikaa esti koneen pyörimistä. Silloin konetta piti ajaa metri ees-taas että sai pyörittyä edes jotenkin.

Valotolppa koneen kyljessä ja johdot yläpuolella.

Kaivuuhommat tontin puolelta katsottuna.

Jalkakäytävän kohdalla oli muutenkin melkoinen putkien ja kaapelien hässäkkä. Ennen kaivamista ajattelin, että kyllä sinne sekaan aina muutama viemäri ja puhtaan veden putki mahtuu. Mutta ei sinne enää montaa putkea saa sekaan ujutettua sen jälkeen, kun meidän putket on maahan kaivettu.

Melkoinen putkihässäkkä. Nämä on pakko kaivaa käsin alta auki noin 3 metrin syvyyteen asti.

Eka päivä ohi. Päästiin ekalle ajokaistalle.

Ylikulkusilta jalankulkijoille.

"Videot" -välilehdellä vähän videota kaivuuhommista.

Anturavalut kasteltu

"Valettu betoni on jälkihoidettava eli pidettävä kosteana ja suojattuna, koska betonin kovettuminen vaatii kosteutta ja liian nopea kuivuminen kasvattaa halkeiluriskiä. Jälkihoitotoimenpiteet riippuvat valetusta betonirakenteesta, sen koosta ja muodosta, käytetystä betonilaadusta sekä ympäröivistä olosuhteista (lämpötila, ilman vaihtuvuus yms)."

Näin kerrotaan ainakin tässä linkissä: www.betoni.com - Betonin jälkihoito

Jossain todetaan niinkin päin, ettei betonivalua saisi tarpeettomasti kastella, mutta tämä kait koskee vain tiettyjä betonilaatuja? Tässä vielä lisätietoja betonin jälkihoitomenetelmistä ja ajoista esim. Lujabetonin sivustoilla, tässä linkissä:

Lujabetoni: Valmisbetonien jälkihoito

Oman käsitykseni mukaan nyt on ollut erittäin hyvät sääolosuhteet valamisen onnistumiselle. Lämpötilat ovat vaihdelleet vuorokauden ajasta riippuen 5-15C välillä. Ensimmäisenä päivänä oli rajulta vaikuttanut sadekuuro parisen tuntia valun päättymisen jälkeen, mutta sademäärä oli vain milli tai pari. Sateessa näytti hetken tältä:

Pari tuntia valun jälkeen vettä tuli kuin saavista kaatamalla.

Laastiastian pohjalle tuli kuitenkin vettä vain millin verran, vaikka sadekuuro vaikutti kovalta.

Seuraavana yönäkin satoi jonkin verran. Ilman suhteellinen kosteusprosentti on ollut suurimman osan aikaa yli 90%, esim. valun päättyessä ilman suhteellinen kosteus oli 97%.

Lämpötila ja kosteus betoniautojen poistuessa.

Iltapäivälä lämpötila nousi hieman ja kosteus-% laski.

Liian kuuma ilma kuivattaa betonin liian nopeasti, eikä pakkanenkaan tee betonin kuivumiselle hyvää. Näistä kahdesta ongelmasta tällä valukerralla ainakin vältyttiin. Satunnaisista sateista ja ilman suuresta kosteudesta huolimatta ainakin betonin pinnassa on ollut jännitteet aika ylärajoilla, eli yhden pienen hiushalkeaman löysin tänä aamuna, kun ajattelin heittää betonin päälle muutaman kastelukannullisen vettä. Tälle päivää on luvattu Etelä-Suomeen poutaa ja lämpöä liki 20C.

Vasemman varjon kohdalla pieni hiushalkeama, jolla ei ole käytännön merkitystä (halkeama näkyy vain jos kuvan klikkaa ensin suuremmaksi).

Jonkin verran betoni kuitenkin kuivuessaan kutistuu, sen saattoi havaita mm. betonilaudoituksen viereen ilmaantuneesta ilmaraosta:

Ilmarako anturamuotin reunalla ennen kastelua.

Seuraavassa kuvassa kastelu menossa. Kastelu hoitui tällä kertaa ihan ämpärin ja kastelukannun avulla, koska tontilla ei vielä ole vesiliittymää. Se tulee ensi viikolla.

Kastelu käynnissä.

Anturavaluja ei ole tapana kait koskaan peittää (toisin kuin laaja-alaiset alapohjavalut), enkä osaa sanoa, oliko tämän aamuinen kastelukaan aivan välttämätöntä näissä keleissä, mutta ehkäpä tämä kastelu nyt hiukan hiushalkeamien syntymistä hillitsee?

Kasteltu antura sunnuntain aamuauringossa.

Eka pihasuunnitelma tehty

Itse asiassa aivan ensimmäisen pihasuunnitelman tai luonnoksen sellaisesta teki kylläkin arkkitehti Immo Teperi. Ja minusta siinä oli hyvät lähtökohdat, joten otin äsken käyttöön kourallisen värikyniä, ja tein suunnitelmaa eteenpäin. Ensimmäinen omatekemä pihasuunnitelma olisi täten valmis. Arkkitehdin luonnoksesta muutamia yksityiskohtia poistin, ja muutamia lisäilin. Ja tämmöinen siitä sitten tuli (toivottavasti digikameran kuvasta saa jotain selvää? Originaali koko on lähes A3, joten se ei mahdu omaan skanneriin):

Pihasuunnitelman 1. versio (itse tehty).

Meillä tontille ei mahdu autotallia, mutta merikontin saa aina laittaa. Se kun ei vaadi rakennuslupaa eikä naapureiden suostumuksia. Sellainen tontilla jo onkin, se toimii rakennusvaiheessa hyvänä varastona ja ruokailutilana. Ja kun kontti on hyväkuntoinen (vain yhden merimatkan tehnyt), ajattelin että se saa siihen nykyiseen paikkaan jäädä vielä rakentamisen jälkeenkin ns. "ulkovarastoksi". Kun en viitsisi ihan kaikkea autonrenkaista alkaen talon sisään kantaa. Toki kontti vielä vuorataan samalla vuorilaudalla mitä itse talokin, vuorilautaa jää kuitenkin aina yli, ja sama ajatus peltikatossa. Tilaan kattopeltiä sen verran reilummin, että siitä riittää kattoa kontin päälle myös, jolloin lopputuloksena on se, että kontti muistuttaa ulkoapäin katsottuna aika paljon puusta tehtyä varastorakennusta.

Arkkitehdin pihasuunnitelmissa ei kuitenkaan merikonttia ollut. Joten itse jatkoin laatoitettua pihaa niin pitkälle, että se yltää ihan merikontin etuoville saakka. Laatoitettu piha on yksi yhtenäinen kokonaisuus sekä 47 neliön autokatoksessa, että sen katoksen edustalla, johon laatoitusta tulee äsken tekemäni suunnitelman mukaan noin 95 neliötä. Tämä alue pitäisi autoille sitten riittää. Autokatokseen mahtuu hyvin ajamaan, ja sieltä on hyvä peruutella pois. Autokatos on myös julmetun korkea, eli sinne mahtuu tarvittaessa vähän isompikin auto. Autokatoksen katto on siis samalla korkeudella kuin 2-kerroksen lattia, ja se on merenpinnasta 30,6 metrin korkeudessa. Maanpinta on 26,2 metrissä. Eli autotallin korkeudeksi tulee tästä laskettuna 4,2 metriä. Toisin sanoen esim. Hiace-merkkisiä pakettiautoja mahtuisi autokatokseen 2 päällekkäin, ja vielä jäisi 190cm korkeiden autojen päälle 40 cm tyhjää tilaa.

Alunperin olin ajatellut "autopihaa" pidemmälle sisäpihalle, mutta tässä suunnitelmassa autoilla ei ole sisäpihalle mitään asiaa. Lisäksi merikontin ja autokatoksen väliin tulee koiraa varten aita. Tällöin kadulta pääsee autokatokseen aina ilman, että tarvitsisi aidan veräjää availla. Tässä suunnitelmassa vieraspaikat ovat enempi vähempi autokatoksen edessä, mikä tarkoittaa silloin sitä että omat autot eivät pääse poistumaan, jos joku vieras jättää oman autonsa talon päätyyn. Mutta sitten pitää vaan sinksailla niin, että taaimmaisetkin autot pääsevät kadulle.

Lumisina talvina täytyy olla myös lumelle hyvä paikka, ja sen suunnittelin sisäpihalle, ihan autopihasta aidalla erotetulle nurmikolle. Tähän sisäpiha-aitaan pitää tehdä hyvät "pariovet", jotta kolalla voi lykätä suoraan lumet laatoitetulta pihalta nurmikon puolelle. Koska autokatokseen ei sada, lumitöitä on vain se 95 neliötä, joka jää autokatoksen ulkopuolelle. Toki sisäpihalla kulkevia kävelypolkujakin voi pitää talvella auki, mutta välttämätöntä se ei ole.

Lumiesteet talon katolle pitää tehdä kunnolliset ja huolella. Ja kattorakenteista pitää tehdä tarpeeksi vahvat. Kaikki lumi mitä katolle sataa, se sinne myös kevääseen asti jääköön, koska tontilla ei ole misään niin suurta tilaa, että katolta pudotetut lumet saisi johonkin muuhun paikkaan mahtumaan. Jos kuitenkin katto on pakko tyhjentää, sitten ne lumet joutuu myös ajamaan tontilta pois. Ja se ei ole ihan halpaa lystiä.

Arkkitehti oli ajatellut kävelyportin pohjoiseen reunaan, ihan päärappujen kulmalle. Itse suttasin sen yli vihreällä värikynällä, eli siihen tulee nurmikkoa koko matkalle, ja tuonne suunnalle kävelevä saa käyttää vieressä eli muutaman metrin päässä olevaa ajoneuvoliittymää. Siirsin kävelyportin tontin lounaiseen kulmaan, eli sisäpihan vasempaan alareunaa. Silloin tontilta pääsee poistumaan jalan molempiin suuntiin. Ja itse asiassa siitä kävelyportistakin voisi tehdä ison, eli pariovet. Silloin pihaan pääsee hätätilanteessa sitäkin kautta, jos vaikka paloauton tarvitsee päästä terassin kuistille. Sitten pääsee aitaa rikkomatta.

Katettu terassi on sokkelin korkeuden verran maasta irti, ja siihen on mielestäni loogista laittaa terassin ympärille reunakivillä pengerretty kukkapenkki, joka rajoittuu kävelypolkuihin. Samalla katetun terassin alle jäävä kylmävaraston eli maakellarin ominaisuudet paranevat. Tosin tästä maakellaristakin tehtiin loppumetreillä tarvittaessa lämmin. Eli lattiaan, seiniin ja kattoon tulee ihan normaalit eristeet, mutta lämmityslaitetta siinä tilassa ei ole. Jos se joskus halutaan muutamaksi päivää lämmittää, se onnistuu sitten siirrettävällä sähkölämmittimellä. Mikäli tämä pengeretty kukkapenkki on etelän ja lännen puolella, sitten on käytännössä seinän edessä maata kahteen suuntaan, yhdellä suunnalla on talo, ja yhdellä suunnalla on saunan kuisti, joka on hieman maanpinnan alapuolella, sisäpihalle päin. Talon seiniä päin en pengerrettyjä kukkapenkkejä rakentelisi, mutta mielestäni kylmävaraston seinillä ei ole merkitystä, onko seinän vieressä istutuksia vai ei? Kun eihän siellä maakellarissa kukaan asu, se on vain varastotilaa? Tässä pohdiskelen siis sitä, että nykyisin kait suositellaan sellaista, että ihan seinän viereen metriä lähemmäs talon seinää ei saa istuttaa mitään. Pensas tai joku muu istutus voi aiheuttaa oman mikroilmastonsa, joka pitää seinärakenteen kosteana. Mutta mitä väliä sillä sitten, jos varaston seinissä olevat kevytsoraharkot olisikin hiukan kosteampia? Siis tässä esimerkki, kaunis kuva, mutta tuleeko talolle tai sen sokkelille ongelmia, kun kukkapenkit on pengerretty ihan seinään kiinni, siis näin:

Patolevyn listaa ei näy, kivet sementillä seinässä kiinni ja kohta kasvit myös. Kuva jostain netistä.

Omassa suunnitelmassani pengerretyillä kukkapenkeillä katettuun terassiin menevät portaat jäävät "kukkapenkin sisään", eikä portaiden kyljet näy. Portaat voisi itse asiassa "intergroida" kukkapenkkiin niin, että ne kyljet kaareutuvat suoraan niin, että se muuttuu rappujen molemmin puolin kauniin tasaisena kaarena kukkapenkkiä reunakivetykseen. Siis osasinko nyt yhtään selostaa, millaista tavoittelen? Lainaan tähän nyt toisesta blogista, eli "kukkulan kuningatar" -blogista heidän talon päärappuset, joissa on kauniisti kaareutuvat reunakivet. Eli ajattelin ihan samaa ideaa meidän terassille, kas näin:

Lähde Kukkulan Kuningatar -blogi. Kauniisti kaareutuvat rappuset.

 



Ja tässä vielä toinenkin netistä löytynyt kuva, vähän samasta teemasta:

Rappuset integroitu kukkapenkkiin reunakivillä.

Koska tontti on pieni, jokainen neliö (itse asiassa jokainen puolikaskin neliö) täytyy hyödyntää, ihan niin kuin japanilaisessa puutarhassa :-) Esim. kontin takana on pieni tila (ei sitä merikonttia ihan naapurin talon kulmaan kehdannut kiinni laittaa ;-). Joten sinne mahtuu mielestäni vielä pieni grillikatos, joka puolestaan kannattaa "intergroida" siihen kontin ympärille tulevaan lautavuoraukseen kiinni. Eli se kontin ympärivuoraus jatkuu sitten tontin kulmalle päin vähän pidemmälle. Jään vielä miettimään, tulisiko grillikatoksesta täysin katettu (taitaa mennä katon kulmat liian lähekkäin naapuritalon kanssa?) vai olisiko se puoli avoin (siis vähän niin kuin laavu -idealla, vai olisiko grillauspaikka sitten täysin avoin? Ulkogrilliä (siis puilla lämpiävää) käytettäisiin kesällä. Kun tulee syksy ja ilmat viilenevät, sitten pitää siirtyä katetulle terassille, jossa (palomääräyksistä huolimatta?) voi mielestäni käyttää kaasugrilliä, tai ainakin sähkögrilliä. (Siis lähtökohtaisesti avotulen teko on aina kielletty terassilla ja parvekkeella, ellei taloyhtiössä ole erikseen jotain muuta sovittu - näin ainakin vastaan isännöitsijän työssäni kaikille kyselijöille, ja lisään että sähkögrilliä saa käyttää, jos ei sen käyttöä ole puolestaan kielletty yhtiön järjestyssäännöissä).

Eteläisessä rajassa kiinni olevassa naapurin talossa on tällä hetkellä vaaleaksi rapattu seinä. Sen eteen sopii mielestäni harvakseltaan muutama tuija, ja keskelle omenapuu. Siis vähän niin kuin näin, mutta kuvasta poiketen tuijat ovat harvemmassa rivissä. Kohdevalojen sijainti on hyvä, ja naapurin valkoista seinää voisi aivan loistavasti "laajentaa" ja korostaa vielä valkoisella kivetyksellä, eli näin:

Tuijat rivissä. Itse tekisin harvemman rivin, etteivät kasva toisiinsa kiinni (kuva jostain netistä).

Miltä siis näyttäisi, jos nuo äskeisen kuvan tuijat kohdevaloineen laittaisi harvaan riviin tuonne tuon valkoisen seinän edustalle? Tämä kuva otettu 7.8.2012 jolloin kaivinkone saapui tontille ensimmäisen kerran:

Mahdollisesti myös kirsikkapuu voisi tulla seinän edustalle, sikäli mikäli kirsikkapuu ei mene keskelle tonttia kävelytöiden risteykseen. Sinne voisi myös laittaa pienen suihkulähteen, kun se on niin keskeinen paikka pihassa? Ja merikontin eteen mahtuisi luumupuu. Isompia puita tontille ei tule. Mielestäni on parempi jos yksikään puu ei kasvaisi korkeutta edes talon räystäälle asti. Sitten ei tarvitse putsata kattoa ja räystäitä roskista. Eikä tarvitse tulevien sukupolvien tilata puunkaatopalveluita ammattikaatajilta. Aiemmin tontilla olleet lahot koivut saatiin vedettyä köydellä tontin keskelle, mutta se ei jatkossa enää onnistu. Ja menihän noistakin lahokoivuista viime vuoden keväällä yksi vahingossa naapuritalon puhelinpiuhan päälle. Vakuutus sen vahingon pari viikkoa sitten korvasi, paitsi että jäi siitä vieläkin vahinkoa 150 euron omavastuun verran, mutta ihan mukava että loput sain vakuutuksen kautta.

Tontin itälaidalla menee avo-oja, ja siinä on ojan partaalla rivissä kaikki tontilta löytynee isot kivet. Ne estävät soran valumisen ojaan. Siihen voisi vielä lisäillä pieniä kauniita kiviä ja niiden lomaan jotain kivien sekaan sopivia istutuksia. Kauniimpia kiviä on jo kerätty erilleen varmaan pari kuutiota. Loput kivet vien omaan metsään sitten kun rakentaminen on joskus ohi, myös pihan osalta.

Viime vuonna avo-ojan reuna näytti tältä (merikontti oli juuri saapunut):

Avo-ojan laita viime vuonna 1.9.2011. Naapurin talo oli vielä tiilen värinen tuolloin.

Lisäksi avo-ojaa kohden tulee autokatoksen päälle iso terassi toiseen kerrokseen. Sinne kulmiin arkkitehti ehdotti isoja ruukkuja ja niihin jokin korkea kasvi, esim. tuija. Tässä eräs kuva Italiasta, jossa terassilla pari palmua (meille ei nyt ihan sentään palmuja tule, ei edes kesäksi, mutta idea voisi olla jotain tämän suuntaista):

Terassi Italiassa. Kuva jostain netistä.

Mielestäni ihan hyvä ehdotus se tämäkin, eli pihasuunnitelmaa täytyy itse asiassa tehdä useammassa eri tasossa.

Alunperin ajattelin laittaa pihaan myös kylpytynnyrin, mutta se ei nyt taida mahtua mihinkään. Jos ja kun talon etelän seinään keittiön ikkunan viereen tulee joskus aurinkolämpö keräinputket (tilavaraus ja paikka on valmiiksi suunniteltu), niin näissä aurinkopaneeleissa teho on suurimmillan juuri siihen aikaan vuodesta, kun lämmityksen tarve on kaikkein pienin. Eli esim. kylpytynnyrin veden saisi lämmitettyä keskikesällä käytännössä ilmaiseksi. Aurinkolämpökeräinputket näyttävät siis tältä:

Aurinkolämpökeräin. Kuva löytyi www.pellettipojat.fi -sivuilta.

Ja tässä paikka keittiön ikkunan oikealla puolella, johon sille on jätetty sopiva tila:

Aurinkolämpökeräimen paikka (alarivistä "puuttuu" yksi ikkuna).

Tai oikeasti takana jatkuu autokatos, joten ikkunaa ei edes voisi olla tuossa alakulmassa. Aurinkolämpökeräin ottaa auringon säteilystä lämmön talteen yli 90%:n teholla. Mikäli auringon valosta tehtäisiin sähköä aurinkopaneelien avulla, silloin hukkaan menee säteilyenergiasta yli 80%, jolloin "talteen" eli sähköksi saadaan muutettua tasokeräimillä vain alle 20%. Vielä olisi siis tekniikassa kehittymisen varaa tässä kohdin. Tuollainen alle 20%:n hyötysuhde on kuin jokin höyrykone noin 200 vuotta sitten :-).

Anturat valettu

Tänään puhelin soi klo 06:45 aamulla. Lujabetonista soittelivat, ja varmistivat vielä toimitus- ja laskutusosoitteet ja että kaikki on kunnossa. Kaikki oli kunnossa, joten sovittiin, että tontilla nähdään klo 07:30. Aurinko nousi samaan aikaan, kun pumppuauto kurvasi tontille.

Pumppuauto ja sen mukana 5 kuutiota betonia saapui 07:30.

Hetken päästä betonin pumppaus saatiin käyntiin:

Ensimmäiset betonit terassin kulman anturissa.

 

Betoniautoa vastassa kannattaa olla ainakin 3 miestä (tai naista). Ensimmäinen ohjaa pumpulla betonit oikeaan paikkaan samalla kun betoniauton kuljettaja tuo omalla joysticillään letkun päätä oikealle kohdalle. Toisen pitää tulla vibran kanssa perässä. Ja kolmas sliippaa vibratun betonin. Silloin asiat etenevät joutuisasti.

Vibran jälkiä betonissa.

 

Tällä työmaalla betoniraudat kiinnitettiin toisiinsa hitsaamalla. Siitä huomattiin olevan ainakin kaksi hyötyä. Kannattavia kiviä tarvittiin harvakseltaan ja betoniraudoitus oli helppo nostaa esim. kangella. Hitsaukset pitivät rakenteen yhtenäisenä, eivätkä joustaneet samalla tavalla kuin rautalankakiinnitys. Toisen hyödyn hitsaamisesta huomasi vibratessa. Aina kun vibra osui betonirautaan, sen vaikutus tuntui pitkän matkaan molempiin suuntiin.

Betoniraudoituksen alla on 5cm tilaa. Kivi kannattaa rautoja.

Nykyisin koneet ja laitteet helpottavat rakentamista paljon. Niin tässäkin kohtaa, sillä vielä yksi sukupolvi sitten rakentajat tekivät betonia myllyssä rakennuspaikalla, ja betoni kuskattiin kottikärryillä sinne minne sitä tarvittiin. Vaikka useita kerroksia ylöspäin. Tällä kertaa betonia meni 18 kuutiota. Ja koska betoni painaa noin 2500 kiloa per kuutio, kellarin pohjalle siirtyi lisää massaa noin 45 tonnia. Olisi siinä ollut kottikärryjä lykätessä kova homma, ja jonkin verran selkä väsyy jo siinäkin, kun betonit ja hiekat lapioi myllyyn. Ainakin jos tuon 45 tonnia meinaa lapioida kokonaan. Mutta näin helposti asiat sujuvat nykyään:

Betonipumppu ylti hyvin tontin laidalta toiselle.

Ensimmäisellä betonikuormalla eli 5 kuutiolla saatiin tehtyä anturaa terassin ympäri. Seuraavassa kuormassa tullut 8 kuutiota riitti kaikkeen muuhun paitsi viimeiseen pitkään linjaan. Sillä hetkellä piti päättää, paljonko tilataan lisää? Alunperin oli puhe ollut 16 kuutiosta. Kuvittelin ensin, että se määrä eli 16m3 tulisi kahdella autolla. En muistanut, että pumppuauton kyytiin mahtuu 3 kuutiota vähemmän. Anturoiden kokonaistilavuuden laskin olevan 14,7 m3 ja lisäksi tarvittiin pieni kakku betonia pumppaamon alle. Jäljellä olevan betonitarpeen saattoi parhaiten arvioida niin, että mitattiin ihan vaan askelmitalla, montako metriä anturaa oli syntynyt 5 kuutiolla ja montako 8 kuutiolla. Siitä tuli lisätarpeeksi vielä 5 kuutiota, joka myöhemmin osoittautui olevan täsmälleen oikea määrä. Kaikki anturat saatiin tehtyä, lisäksi saatiin ihan kunnon kakku pitämään pumppaamo maan sisällä. Sillä jos maan alla alkaisi tulvia, vedenpinnan nousu nostaisi pumppaamon ylös maasta, ja olisi melko työlästä korjata. Pumppaamolle menevet putketkin saattaisivat katketa.  Tässä kuvia tämän päivän töistä:

Juuri sliipattua betonia.
 

Jämäbetonit vanhassa sokkelissa. Tästä tosin puolet meni lapiopelillä pumppaamon painoksi.

Anturat valettu ja salaojavesipumppaamo paikoillaan.

 

Anturoiden valamisesta myös video "videot" -välilehdellä. Kaikki meni ihan nappiin, eli ihan niin kuin oli ajateltukin.

Kaapeleiden peilaus tehty & pieniä aikataulumuutoksia

Nyt on mielenkiintoisia kiekuroita ja koukeroita asfaltti täynnä. Ei niitä kameran linssille oikein saa kunnolla, mutta siellä ne ovat asfaltissa Laurintien ja Rekolantien risteyksessä, jos joku haluaa käydä paikan päällä katsomassa. Tai jos on jo käynyt ja ihmetellyt mitä ne ovat, niin ne kertovat mitä missäkin kohtaa on, ja kovasti siellä tosiaan kaapelia ja kaapelikerää, kieppejä ja jatkoksia on risteyksen alla, eikä niitä kaikkia ihan varmuudella saatu peilattua. Eli jännät paikat tiedossa, sitten kun kaivamishommat alkavat. Ne muuten alkavat ensi sunnuntaina asfaltin aukileikkauksella. Maanantaina on sitten jo kaivuuhommat käynnissä, tiistaina tulee vesilaitoksen mies tarkastamaan tilanteen, ja jos kaikki on kunnossa, kytkentä kaivoihin (puhdasvesi, viemärivesi ja sadevesi) tehdään ensi viikon keskiviikkona. Sen jälkeen saadaan alkaa laittamaan kuoppaa kiinni.

Ei mennyt ihan hommat niin nopeasti tällä viikolla, mitä ensin oli suunnitelmissa. Eli alunperin piti olla anturoiden betonivalut jo huomenna, ja betoniautotkin oli jo keskiviikolle tilattuna, mutta siirsin ne perjantaille. Eli anturan raudoituksia ei saatukaan ihan vielä valmiiksi, samoin tarkastuskin on vielä kesken, eli kaupungin rakennusvalvonnan tarkastaja tulee paikalle vasta torstaina. Vastaava mestari ja rakennesuunnittelija kävivät tarkastamassa raudoitukset jo tänään, ja muutamiin paikkoihin piti rautoja vähän lisätä. Joten kaiken pitäisi nyt olla kunnossa sitten kun kaupungin tarkastaja tulee. Jolloin jos hän antaa valuluvan, sitten anturit valetaan seuraavana päivänä eli perjantai aamuna. Paikalle tulee silloin kolme autokuormaa betonia Lujabetonin Tattarinsuon betoniasemalta. Enimmillään betonipumpun pitää yltää 19,4 metrin päähän - mikä on talon ristimitta. Ensi viikolla valulla on sitten hyvää aikaa kuivua ja kovettua, kun kaivetaan vesiliittymää koko viikko.

Myös pumppaamon piti alunperin ilmestyä jo tänään tiistaina tontille, mutta ei sitä ainakaan vielä äsken tontilla näkynyt. Eipä sen puoleen ole enää mitään kiirettäkään, kun valuhommat siirtyikin perjantaille. Asennus pumppaamon osalta käy niin, että salaojavesien pumppaamo tökätään tuoreeseen betonikakkuun, jolloin siellä on ja pysyy. Talo (tai siis talon korko) on suunniteltu niin, että ainoastaan salalojavedet pumpataan ylös. Kellarin jätevesi liruttaa tontilta viemäriin ihan itsekseen, myös kellarista. Tässä tämän päiväisiä kuvia:

Peilausmiesten piirtämiä kiekuroita asfaltissa.

Anturaraudoituksissa viimeiset metrit menossa.

Viimeiset harjateräkset vielä kärryllä.

Täyttä vauhtia eteenpäin!

Työmaalla on aina välillä otettu pieniä spurtteja, viimeksi elokuun puolivälissä asiat etenivet vauhdikkaasti, eli kun toiseen päähän kuoppaa tuli jo sepeliä, toisesta päästä vielä kaivettiin savea ylös (kts. "videot" -välilehti kohdasta 15.8.2012 otettu video).

Tänään ovat asiat myöskin edenneet vauhdilla. Ja monella rintamalla. Aamulla pidettiin LVI-aloituskokous klo 07:30 alkaen. Paikalla minä, vastaava mestari, LVI-valvoja ja LVI-suunnittelija. Oikein hyödyllinen kokous tämäkin (aivan kuten oli aloituskokouskin kaupungin rakennusvalvonnassa). Nyt pohdittiin paikan päällä mm. jätevesiliittymän linjausta, ja miten se ohittaa anturan. Itse asiassa sitä ei tiedä vielä kukaan. Mahdollisuuksia on kolme. Joko 160 millinen putki tulee taloon anturan alitse, sen läpi tai sen yli, riippuen ihan siitä millä korkeudella vesilaitoksen oma kaivo sattuu olemaan. Sekin joskus heittää siitä, miten se on kuviin piirretty. Joko se painuu, tai sitten on vaan merkattu kuviin väärin. Jos viemäriputki joudutaan vetämään anturasta läpi, sitä varten täytyy anturan kylkeen laittaa keskelle styroksin pala, joka sitten tarvittaessa kaivetaan pois, ja laitetaan likaviemärin putki styroksin tilalle.

Samalla tuli puheeksi, että pumppaamon alle tarvitaan betonikakku. Eli kun betoniauto tulee tontille, pumppaamon asentaminen hoituu sitten samalla - eli jos autoon jää ylimääräistä betonia, se voi pumpata loput tulevan pumppaamon alle, ja pumppaamo painetaan sitten siihen betoniin kiinni. Kaivoin kuitenkin silti vielä varmuuden vuoksi yhden toisenkin paikan, johon mahdollisesti ylijäämäbetonit voi päästää sitten kun autot lähtevät pois tontilta, ja säiliöt on pakko pestä.

Anturaraudoitukset ovat käynnissä, ja ne jatkuvat viikonlopun yli. Tässä kohtaa meinasi ensin aikataulut mennä pieleen, kun unohdin kauppalistalta yhden teräsvahvuuden kokonaan, ja ilman sitä ei olisi saatu tehtyä mitään. Starkin kuorma-auto ehtisi tuomaan ne puuttuvat harjateräkset ensi viikon tiistaiksi. Tai jos omalla peräkärryllä yrittää tuoda 6-metrisiä kankia, ne roikkuisivat sen verran pitkälti yli takalaidan (oma kärry on 3 metriä pitkä), että siitä tulisi jonkinmoinen maksulappu, jos poliisit sattuisivat näkemään. Asia kuitenkin ratkesi, kun maansiirtourakoitsija lupasi tuoda tilauksesta unohtuneet raudat omalla kuorma-autollaan pihaan, ja käytännössä toikin ne melkein saman tein. Joten nyt työmaalla näyttää tältä:

Anturarautojen hitsausta.

Paitsi, että harjateräkset olivat hiukan aikaa "kateissa", myös paalujen tarkemittauskuvia etsittiin. Eli sitten kun paalut lyödään maahan, sitten sama mittamies tulee uudestaan paikalle, ja mittaa miten ne paalut menivät, ja tekee niistä excel-taulukon, jossa jokaisen paalun paikalla on kerrottu, että montako senttiä se poikkeaa suunnitellusta paikastaan. Tätä kuvaa metsästettiin, koska se tarvitaan ensi viikon tiistaina, jolloin rakennesuunnittelija ja kaupungin rakennusvalvonnan tarkastaja tulee paikalle tekemään anturaraudoitusten tarkistuksen. Jos ko. taulukkoa ei olisi löytynyt (se oli kyllä tehty ja lähetetty, mutta ei ollut tullut perille), niin ensi viikon tarkastusaika olisi jouduttu perumaan. Toinen kysymysmerkki yhä edelleenkin on se, että onko anturaraudoitukset valmiit siihen mennessä kun tarkastus pidetään?

Jos on tiistaina kaikki kunnossa, ja jos raudoitus hyväksytään, sitten seuraavana aamuna eli keskiviikkona päästäänkin jo tekemään anturivalut, ja tätä varten laitoin myös betonifirmalle eli Lujabetonille "ennakkovaroituksen", että jos kaikki menee hyvin, pari betoniautoa täydellä lastilla ja mikseri tarvittaisiin paikalle keskiviikkoaamuna. He kuittasivat, että valmiina ollaan, ja soittelen sitten, mikäli tulisikin esteitä tai viivästyksiä.

Tilasin tänään myös pumppaamon (en ollut tullut ajatelleeksi, että sen asennus käy betoniauton saapuessa niin näppärästi), ja jos hyvin käy, pumppaamokin saapuu maanantaina tai tiistaina viimeistään, jolloin sekin on sitten valmiina paikalla kun betoniautot saapuvat, ja pumppaamo voidaan painaa heti paikoilleen oman betonikakkunsa päälle.

Tänään myös ensimmäistä kertaa harjoittelin, että miten toimii rakennuslainan nostaminen pankista, eli ensimmäiset laskut on tänään skannattu ja lähetetty pankkiin. Ja sieltä ne sitten maksetaan pankin toimesta suoraan urakoitsijalle. Raha ei edes käy siinä välissä meidän omalla pankkitilillä. Katsotaan miten homma toimii. Kaipa urakoitsija sitten ilmoittaa, jos ei jostain syystä saisi rahojaan.

Nyt on sitten jännät paikat, että meneekö kaikki suunnitelmien mukaan keskiviikkoon saakka. Onko betoniraudoitukset ajoissa valmiina? Meneekö ne tarkastuksessa läpi? Tuleeko pumppaamo alkuviikosta, kuten on luvattu? Betoniautot joka tapauksessa tulevat keskiviikkona, jos ei niitä erikseen peru. Tarkoitus olisi kuitenkin saada kaikki tärkeät asiat keskiviikkoon mennessä tehtyä, koska loppuviikosta lähden työreissuun, ja ensi viikolla kaivetaan vesiliittymää kadun alta. Betoni saisi sitten kuivua siinä samalla kaikessa rauhassa, jos se vaan on ehditty valaa.

Laskin että tarkka määrä betonia mikä antureihin menee on 14,7 m3. Jos kahdella autolla tulee kuitenkin 16 m3, otan sen kaiken, jotta saadaan pieni kakku pumppaamolle, ja kai niihin antureihinkin joskus vaan uppoaa enempi mitä matemaattisesti pitäisi mahtua, eli osa menee aina sepelin väleihin vibratessa. Jos jää kaikesta huolimatta kuitenkin yli, sitten puhdistin vanhan sokkelin, joka jää autokatoksen alle, eli tähän kipataan sitten loput:

Vanha sokkeli betoniauton pesua ja mahdollista jämäsatsia varten.

Rautaa menee 60cm x 40cm anturiin aika lailla. Pitkät paksut raudat ovat 16mm eli peukalon paksuisia. Niitä menee 2 tasossa 4 rinnakkain.

EDIT 11.09.2012:
"Raha ei edes käy siinä välissä meidän omalla pankkitilillä. Katsotaan miten homma toimii."

Oikaisen tämän mitä kirjoitin tuossa yläpuolella.

Eli kyllä se raha käväisee sittenkin omalla tilillä, mutta menee samantien eteenpäin. Eli pankin toimesta "raha tuli ja raha meni". Ja parempi näin, sitten näen itsekin, että urakoitsija on rahansa saanut, muuten olisi ollut itsellä vähän epävarma olo liikkuiko raha vai ei. Epähuomiossa olisi voinut käydä ehkä niinkin, että pankki maksaa jonkun sinne skannatun laskun, ja minä maksaisin sen vielä uudestaan (jos joku jotain saatavaa karhuaisi - enkä näkisi mistään onko se jo maksettu vai ei).

Anturarautojen hitsausta

Anturarautojen hitsaus käynnissä.

Hakoja, joiden ala- ja ylälaitaan tulee rinnakkain 4 harjaterästä. Näitä tällaisia hakoja menee 230 millin välein, eli jumalaton määrä.

Eka rautakauppatilaus saapui

Teräsverkkoja, harjaterästä, styroksia ja paljon putkia. Siinä ensimmäisen kuoraman sisältö. Ja hyvin näytti pihaan mahtuvan, vaikka ajattelin että 204m2 100mm styroksia olisi tarvinnut paljon enemmänkin tilaa. Harjateräskin menee tosi pieneen tilaan, olisin kuvitellut rautatankoja olleen paljon isompikin kasa mitä tämä:

2988 metriä harjaterästä.

Montussa näyttää nyt tältä, eli seuraavaksi alkaa betoniraudoitusten teko, ja ensi viikolla päästään varmaan jo valamaan anturit.

Anturimuotit valmiina 4.9.2012.

Maanlossaus kiusaa anturimuottien rakentamista

Koko eilinen ilta ja yö oli melkoista rankkasadetta Vantaalla. Uppopumppu on nyt ollut käynnissä koko ajan. Sen pumppausteho on noin kuution verran tunnissa. Tämän päivän aikana veden pinta montun pohjalla on laskenut muutaman sentin.

Jos tulisi sellainen rankkasade, että sataisi 100mm yhdellä kertaa, silloin jokaisella neliöllä olisi vettä 100 litraa ja 1 kuutio jokaista 10 neliötä kohden. Tällaisen sateen jälkeen kellarimontussa olisi noin 10 kuutiota vettä, kun montun pinta-ala on suunnilleen 100 m2. Periaatteessa kuopan pitäisi olla siis jo tyhjä yhden päivän pumppaamisen jälkeen, mutta ilmeisesti kuoppaan virtaa myös uutta vettä koko ajan, jos maa-aines kuopan ympärilläkin on sateen jälkeen vettynyttä. Ja sen virtauksen mukana kuoppaan lossaa aina lisää maata. Näin on käynyt joka kerta pienempienkin sateiden jälkeen. Tänään oli oikein iso lossaus, ja uppopumppukin jäi maamassojen alle, lossaamisen jälkeen tilanne näytti tältä:

Iso lossaus, ja uppopumppu sen alla. Letkua näkyy kuvan alakulmassa.

Hetkeä aikaisemmin tilanne oli näyttänyt tältä:

Uppopumppu ämpärissä montun reunalla.

Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin alkaa kaivamaan sokkelilaudoitusta taas esiin...

Lossauksen raivausta.

Itse kaivoin uppopumppua esiin tässä kuvasta näkyvästä lammikosta, siellä piti etsiä sitä ihan kyynerpäivä myöden veden alta. Aika hurja paikka näin jälkeenpäin katsottuna, kun vanhan sokkelin rämmäleet ja kielekkeeksi jäänyt nurmikonpaakku roikkuvat ihan pään päällä, kun alla olevat savimassat lohkesivat alta pois:

Tuolla lammikossa se pumppu oli. Pumppu saatiin ylös mutta ämpäri jäi.

Sokkeli kaivettu esiin ja korjattu. Meni yksi lautakin poikki.

Onneksi oli pumpussa vahva kahva. Siitä vetämällä se lähti, vaikka savi imi kovasti.

Pumppu taas toiminnassa, nyt kuormalavan alla. Helpompi sitten kaivaa esille seuraavalla kertaa.

Vielä jos lossaa lisää samasta kohtaa, sitten olisi jo sähkökaappikin montun pohjalla... No, toivotaan että niin ei käy. Sähkökaappi muuten on vanhan sokkelin varassa. Aivan kuten asuntovaunukin. Tällä tontilla vanhoja pieniä sokkeleita on löytynyt jo ainakin neljästä eri kohdasta, eli tässähän on ollut aikoinaan varsinainen mökkikylä. Siis jos kaikkien nyt löytyneiden sokkeleiden päällä on joskus samalla kertaa ollut jokin rakennus. Tai sitten kaikki sokkelit ovat eri ikäisiä.