maanantai 30. lokakuuta 2017

VILP:n optimointia

Lokakuun 20. päivä laitoin lattialämmöt päälle. Nyt lämpöpumpulla on mahdollisuus käydä arkisin 5 tuntia joka yö, sekä lisäksi ja tarvittaessa pieni ja muutaman tunnin rupeama keskellä päivää. Siis kalliiden aamu- ja iltapäivätuntien välissä. (Näin varmistuu lämpimän käyttöveden riittävyys joka hetki.)

Viikonloppuisin on tarjolla halpaa sähköä ympäri vuorokauden. Silloin lämpöpumppu voi euromääräisessä tarkastelussa käydä ihan mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Laitoin kuitenkin estot yön tunneille, jolloin lämpöpumppu joutuu käytännössä lämmittämään taloa ja käyttövettä aina päivisin. Päivisin vuorokauden ulkolämpötilakin on korkeampi. Siksi myös VILP:n hyötysuhde on parempi - lämpimästä ilmasta on helpompi ottaa lämpöä talteen kuin kylmästä yöilmasta.

Yhtenä syynä erilaisten käyntiaikojen ohjelmoinnille eri päiville on se, että minua on aina kiinnostanut se, kannattaako lämpöpumppua mieluiten ajaa yötuntien halvalla sähköllä? Silläkin uhalla, että yöllä on aina kylmempää. Vai olisiko taloudellisempaa sittenkin käyttää lämpöpumppua päivän lämpimämpään aikaan, jolloin käyntiaika on lyhempi? Mutta sähkö on samalla kalliimpaa. Ostan siis tuntihinnoiteltua pörssisähköä nyt.

Testijaksoa on nyt takana ensimmäinen viikko. Tällä jaksolla yölämpötila on ollut nollan kieppeissä. Päivisin on ollut +4C lämmintä. Vuorokautinen lämpötilan vaihtelu on siis aika pientä, kun aurinko ei useinkaan paista. Toisin kuin keväällä, jolloin aurinko voi lämmittää päivälämpötilat jo yli +10C ja lumi sulaa vauhdilla. Silti öisin on usein keväisinkin vielä yöpakkasia.

Nyt viimeisen 10 vuorokauden lämmönkulutus näyttää lokakuun lopussa tältä:

Talo Rautio. Sähkön kulutus 19-29.10.2017. Ilmasta veteen lämpöpumppu alkoi lämmittää myös lattiaa 20.10.2017.

Kuun alkupuoli - aina 20.10 saakka oli suhteellisen lämmintä (ja sateista :-) ). Sähköä kului tasaiseen tahtiin noin 20 kWh/vrk ja lattialämmitys ei ollut päällä ollenkaan. Takan viihdelämpö riitti. 20.10 lämpötila kuitenkin sukelsi, ja lattialämmitys piti laittaa päälle. Ruuvailin kiertävän veden lämpötilaa portaittain aina hieman suuremmaksi, niin että mukavalta tuntui. Jolloin kulutus vakiintui 24.10 tasolle noin 35 kWh/vrk. Lattialämmitys lisäsi siis kulutusta noin 15 kWh/vrk, jos lämpö tehtiin VILP:llä yön tunteina.

28.10. tuli viikonloppurytmi päälle, ja nyt ajastukset olivat täysin päinvastaiset, eli pumppu ei saanut käydä enää yön tunteina, vaan se oli pakotettu käymään päivällä. Sähköhän on viikonloppuisin aina suunnilleen saman hintaista ja yhtä halpaa. Nyt kulutus putosi viikonlopun molempina päivinä tasolle noin 30 kWh, eli säästöä tuli noin 5 kWh/vrk.

Kumpi rytmi oli nyt sitten parempi? Arkirytmi yökäyntinä, vai viikonlopun päivärytmi? No lasketaanpa vähäsen:

Jos tähän aikaan vuodesta päivän kalleimpina tunteina pörssisähkö maksaa myyjän marginaali ja ALV 24% lisättynä enimmillään noin 8c/kWh (tällaisina hetkinä pumppu ei käy) ja tyypillisen päivätunnin hinta on noin 6c/kWh, ja yösähkön hinta on noin 4c/kWh, niin talon lämmittämisestä johtuvalle noin 15kWh:n vrk-kulutukselle tulee lisähintaa yösähköllä 4c/kWh x 15 kWh = 60 senttiä = 0,60 euroa per vrk. (15kWh on saatu miinuslaskulla 35 kWh/vrk - 20 kWh/vrk; 20 kWh kului sähköä jo aiemminkin, kun lämmitys ei ollut vielä päällä).

Viikonloppuisin ja päiväkäynnillä lämpöpumppu kävi 4c maksavilla päivätunneilla. Kun päiväkohtainen (lisä)kulutus oli 10 kWh, niin vuorokauden lämpöpumppulämmityksen hinnaksi tuli 40 senttiä eli 0,40 euroa. Viikonloppuisin VILP:n kannattaa ehdottomasti käydä päiväsähköllä, koska hintaeroa yön ja päivän välillä ei sähkössä käytännössä ole.

Mikäli viikonloppu rytmi olisi voimassa koko viikon samanlaisena, silloin arkipäivisin 6c/kWh (päivä)hinnalla sama 10 kWh kulutuksen lisäys maksaisi 6c/kWh = 60 senttiä. Eli lopputulos on sentilleen täysin sama kuin silloin, jos lämpöpumppu käy yön aikana halvemmalla yösähköllä, mutta huonommalla hyötysuhteella, ja kuluttaa siitä johtuen enempi sähköä.

Johtopäätös:
Euromääräisessä tarkastelussa näin syksyn kuukausina ei ole mitään merkitystä sillä antaako VILP:n käydä arkipäivisin yöllä tai päivällä. Kustannus on molemmissa tapauksissa sama, eli tässä esimerkissä 60 senttiä per päivä. Viikonloppuisin pumpun kannattaa antaa pyöriä lämpinä päivätunteina, jolloin kustannus on 10 kWh x 4c/kWh = 40 senttiä per päivä. Mikäli lämpöpumppua käyttäisi viikonloppuisinkin yörytmissä, eli jos arkirytmin laittaisi päälle viikonloppuisinkin niin, että pumppu käy aina ja vain yöllä, silloin kustannus olisi tässä esimerkissä 60 senttiä. Eli ei kannata.

Tietysti näkökulmia asiaan on muitakin kuin kuluttajan oma kukkaro. Arkisin pörssisähkö on päivällä kalliimpaa siksi, että kulutus on päivällä suurempaa kuin yöllä. Siinä mielessä lämpöpumppua kannattaisi käyttää yöllä, koska silloin sähköverkossa ei ole muuta kuormitusta. Kuitenkin vesivoimalaitokset ja ydinvoimalaitokset pyörivät käytännössä koko ajan 24h/vrk - oli kulutusta tai ei. Vesilaitoksella voidaan tietysti avata luukut ja päästää vesi koskeen niin, että voimalan turbiini ei turhaan pyöri, mutta ydinvoimaloissa vastaavaa mahdollisuutta ei oman tietoni mukaan ole.

Nyt saatu "tutkimustulos" pätee mielestäni vain syksyyn. Talvella ja keväällä tilanne on eri. Talvella pitää olla onnellinen, jos lämpöpumppu käynnistyy edes päivällä, sillä jos ei se käy edes päivälläkään, silloin talo putoaa varavoiman eli suorasähkön varaan. Tällaisia näinkin kylmiä talvipäiviä aina tulee.

Keväällä vuorokautinen lämmönvaihtelu on suurta. Katsotaanpa miten tämä testi silloin sujuu. Kesäisin talon lämmitys ei ole päällä. Pelkästä lämpimästä käyttövedestä lämpöpumpulle aiheutuu niin vähän käyttötunteja, että on aikalailla sama milloin se pyörähtää käyntiin. Kesälläkin tietysti kannattaa välttää aamun ja illan kalliit tunnit, joita on yleensä 1 kpl aamulla ja 1 tunti iltapäivällä.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Lämmöt päälle ja savut sisään

Tämä oli kait sitten se päivä syksystä, jolloin talvi yllätti autoilijat? Joka vuosihan se sama uutinen tulee lehtiin ja telkkaristakin. Nyt esim. Lempäälässä valtatie 3:lla oli 8 auton ketjukolari:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710202200474349_u0.shtml

Meillä taas oli se päivä vuodesta, kun laitoin lämmöt päälle ja kuinka ollakaan - taas tuli savut sisään. Täsmälleen samalla otsikolla kirjoitin myös viime vuonna lokakuun 6. päivä - tässä linkissä:

https://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2016/10/lammot-paalle-ja-savut-sisaan.html

Lämpöjen päälle laittaminen tarkoittaa siis sitä, että nyt laitoin tänä syksynä ekan kerran lattialämmitystä päälle, viime vuonna sama piti tehdä jo 2 viikkoa aikaisemmin, eli 6.10.2016. Savujen sisään tuleminen ei tähän sinänsä liity, mutta joskus sitä vaan sattuu - ja sattui tänään, ja oli sattunut viime vuonnakin just sille päivälle, kun talo oli jäähtynyt sen verran, että takkojen lisäksi tarvittiin jo muutakin lämmitystä. Nyt oli siis ekan kerran ruoho härmässä, auton lasit jäässä ja ihan kunnolla pakkasta aamulla, meidän kotimittari näytti -3,6C pakkasta.

Ensimmäinen pakkasaamu. Lämpötila ulkona -3,6C.


Lähelle -4C on ollut myös Malmin lentoasemalla.
Maassa olevat lehdet jäässä.

Savupiipusta savu kohoaa...

Tällä kertaa laitoin itse asiassa kaikki tulisijat päälle. Meillä on saunassa puukiuas, ja lisäksi 2 takkaa, eli yhteensä 3 tulisijaa. Ja siinä tuli samalla opittua se, että näin ei pidä enää jatkossa tehdä - tai jos tekee, sitten pitää myös jättää kellarin ulko-ovi rakoselleen. Sillä muuten korvausilmaa ei tule tarpeeksi, ja seurauksena on se, että jostain tulipesästä ilma loppuu, sitten se jää kytemään, ja lopulta savut tulevat sisään... Ja kun savut tulevat sisään, seurauksena on luonnollisesti palohälytys ja hälytysten siirtymisen "testaus". Hyvin näytti kaikki toimivan tälläkin kertaa...

Ensin kun paloilmaisin alkaa huutamaan, sen jälkeen
alkaa kännykässä piippailla, kun hälytyksiä tulee talosta
ja viestiä vaimolta, että "ootko lämmittämässä saunaa"?
Joo olin, eli ei tarvitse kutsua palokuntaa paikalle.

Talon pikkuhiljaa valmistuessa tiiveys on sekin koko ajan parantunut. Kun sain tuuletettu savut pihalle takkahuoneesta ja kellarista yleensäkin, kokeilin vielä oven avaamista testaamalla kuinka kova alipaine talossa oli. Oven avaaminen tuntui raskaalta, ja auki työnnetty ovi paiskautui heti takaisin kiinni ja lukkoon saakka. Kas näin:



Parisen vuotta sitten eli 14.10.2015 tein samalle ovelle saman testin - silloin ovi ei mennyt lukkoon saakka, vaikka kiinni se tuli kyllä ihan hyvin, kas näin:


Mikä sitten on parantanut talon tiiveyttä? No ainakin kellari on näiden videoiden välissä paneloitu sisäpuolelta. Lisäksi ulosnäkyvä sokkeli on levytetty ulkoapäin. Puutalon puolella eli ylemmissä kerroksissa on lisätty listoja paikoilleen. Siitä kai tämä kehitys nyt sitten johtuu.

No olisiko pitänyt rakentaa jokaisen tulisijan alle putki, josta tulisi korvausilmaa? En tiedä. Ehkä se olisi ollut hyvä ratkaisu, jos siitä saa tehtyä niin ilmatiiviin, ettei kyseinen putki ole samalla kylmäsilta, joka jäähdyttää takkaa sillä välin, kun takka ei ole käytössä. Nythän esimerkiksi savuhormin kautta tulee tulisijaan ja sieltä huoneisiin korvausilmaa, eli savuhormia ainakaan ei ihan ilmatiiviiksi pysty rakentamaan. Sitä paitsi savupelleissä pitää nykyään olla EU:n määräämä reikä, jotta häkämyrkytyksen vaara olisi pienempi.

Mitään tarvetta kaikkien tulisijojen yhtäaikaiselle käyttämiselle ei kuitenkaan ole. Eli helpoin ratkaisu tässä tilanteessa on tietysti se, että käyttää kaikkia tulisijoja vuoron perään ja silloin korvausilma ei ole ainakaan tähän mennessä loppunut vielä kesken.

Nyt kun on lattialämmöt käännetty päälle, niin tänä vuonna tein ajastuksen lattialämmityksen kiertovesipumpulle niin, että se käynnistyy joka yö klo 24:00 - 05:00 väliseksi ajaksi. Eli viideksi tunniksi joka vuorokausi. Ja kun lattia lämpenee, sen jälkeen myös lämpöpumppu menee hetken viipeellä päälle. Yöllä on pörssisähkön käyttäjälle tarjolla edullista sähköä:

Pörssisähkön hinta. Kalliit tunnit on punaisella.
Viime lokakuussa tein ajastukset toisella tavalla. Silloin lämmitys oli päällä pari tuntia päivällä, ja tunti iltaisin, yhteensä siis 3 tuntia. Nyt siis itselleni on epäselvää edelleenkin se, että kannattaako ilmasta veteen lämpöpumppua käyttää öisin vai päivisin? Kumpi tulee halvemmaksi? Öisin on siis halpaa sähköä, mutta myös matalampi lämpötila, jolloin lämpöpumpun hyötysuhde on heikompi.

Saa nyt sitten nähdä, että miten lokakuun lopun sähkönkulutus tästä kehittyy. Lokakuun alkupuolella eli ensimmäisen 19 päivän aikana sähköä ei ole kovin paljon kulunut, ei ainakaan jos tilannetta vertaa vuoden takaiseen lokakuuhun. Tein yhdistelmätaulukon, jossa 19 lokakuun ekaa päivää on tältä vuodelta 2017, ja päivät 20-30.10 ovat vuodelta 2016. Yhdistelmätaulukko näyttää tällä hetkellä tältä:

Lokakuun alku 2017 ja lokakuun 2016 loppupuoli vertailussa.
Nyt siis tänä vuonna lokakuun sähkönkulutus on ollut noin 20 kWh tai vähän allekin per vuorokausi. Yhteensä 19 päivän aikana sähköä on mennyt tänä vuonna 385,2 kWh. Vuosi sitten koko lokakuun sähkönkulutus oli 1417 kWh ja vuorokausikohtainen kulutus noin 40 kWh:n tasolla - kuten yllä olevasta graafista näkyy. Pudotus on huomattava. Ja suurin yksittäinen tekijä on varmastikin lämpöpumpun lämpimän veden säätö, sillä pudotin sen lämpötilaa +55C:stä +50C:hen. Ja tämä matalampi lämpötila - vaikka ei täytäkään normeja - riittää kuitenkin vallan hyvin, eli mistään ei ole tarvinnut tinkiä. Mutta lämpöpumpun käyttämä sähkö on mielestäni pudonnut aivan oleellisella tavalla.

Mitä siitä sitten voi seurata, jos ja kun +50C käyttöveden lämpötila ei täytä alanormia, joka on +55C? No pahimmillaan voisi tulla legionellabakteereja, ja niistä voisi sairastua. Mutta uudessa talossa, jossa kaikki säiliöt ovat ehjiä - niin sairastumisia ei mielestäni voi mitenkään tapahtua. Siis se on eri vettä se, joka seisoo paikallaan varaajassa, ja se on taas eri vettä, joka tulee suihkussa ja lämpimästä juomavesihanasta (käyden putkea pitkin vesivaraajan läpi).

Eikä se juomavesihanasta tuleva lämmin vesi voi mitenkään lämminvesivaraajan läpi mennessään "tietää" oliko sen varaajan lämpötila +50C vai +55C ja oliko siellä varaajan puolella legionellabakteereita vai ei. Tai kyllä sen verran eroa toki huomaa, että nyt saa hanan vipuvartta enempi kääntää lämpimän veden puolelle mitä ennen oli tarve, mutta muuta käytännön eroa ei ole. Hanan sekoittajassa veden lämpötila tasataan suihkussa käydessä noin +37C -tasolle, eikä +50C tai +55C asteista vettä käytännössä tarvita koskaan.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Savupellin nokihiukkasten ongelman ratkaisu

Edellisessä eli alla olevassa blogipäivityksessäni kyselin, olisiko jollakin jokin "kikka-kakkonen", jolla saisi ratkaistua 2-hormiseen savuhormiin liittyvän toisen ongelman, jota en ollut vielä onnistunut ratkaisemaan.

Samoja ongelmia on ollut muuallakin uusissa taloissa, jotka ovat riittävän tiiviitä, mutta onneksi nokihiukkasongelmaan on olemassa helppo ja yksinkertainen ratkaisu - joka tuntuu toimivan!

Siis on näistä raksablogeista vaan suunnattomasti apua, sekä rakentamisen aikana, että vielä sen jälkeenkin, kun täältä saa jatkuvasti hyviä neuvoja, eikä maksa mitään! Vaikka kaikki eivät haluakaan kirjoitella julkiselle seinälle, niin yksityisviestit tavoittavat totta kai aivan yhtä hyvin.

Nyt siis ongelman analysointi itselläni meni ihan oikein, eli kun tuli sammuu ja pellit on suljettu, silloin ilmavirtaus savuhormissa kääntyy. Koska rakennuksiin on säädetty sisälle pieni alipaine, niin IV-kone imaisee ns. "puuttuvat litrat" siitä mistä se helpoiten ne saa, eli meidän talon tapauksessa yksi vuotoilman lähde on savupellin aukko. Eli ilmaa tulee sisään myös siitä pellin yläpuolelta, jossa on milli-pari rakoa. Vedon tuntee tietyissä keleissä vielä pidemmän matkan päästäkin. Jolloin tähän vetoon tarttuu mukaan aina nokipartikkeleita, ja varsinkin silloin kun savupelti avataan.

Kun savupelti suljetaan (silloin kun hiillos on hiipunut), silloin mitään ongelmaa ei ole, koska ilmavirta hormissa ei ole vielä kääntynyt, eli lämpimästä takasta virtaa vielä lämmintä ilmaa rakennuksesta ulos - vieden nokihiukkaset mennessään. Mutta uudelleen tulta tehdessä ja savupeltiä avatessa huoneeseen tulee pellin avauksen yhteydessä pöllähdys nokihiukkasia, ainakin jos savupeltinä on käytetty rautakaupan hyllyillä yleisesti myynnissä olevia savupeltejä, esim. tällaisia:

Tämä kuva on bongattu K-raudan sivuilta, tästä linkistä:
https://www.k-rauta.fi/rautakauppa/tulisijat-ja-savuhormit
Nyt - jos ei halua, että nokihiukkaset hyppivät lattialle joka kerta, kun haluaa tehdä takkaan tulet, niin pitääkin menetellä seuraavasti:

1) Laita ensin takkatoiminto päälle.
2) Avaa savupelti vasta sitten.
3) Tee takkaan tuli.

Nyt kun itselle on iskenyt aina välillä laiskuus, niin en ole aina viitsinyt takkatoimintoa käyttää ollenkaan, vaan olen avannut sytytyksen ajaksi ihan vaan vaikka viereisen oven tai ikkunan hieman raolleen. Eihän siinä näin syksyisin paljonkaan lämpöä hukkaan mene, ja sitten ei tarvitse kävellä kellarissa olevan IV-koneen takkatoiminto-napille.

Mutta jos teenkin (ja olen nyt muutaman kerran tehnyt) niin, että aina ensin käynnistän takkatoiminnon, jolloin rakennukseen tulee 15 minuutin ajaksi ylipainetta, niin silloin ylipaine puskee savupellin yläpuolelta huoneilmasta hormiin päin (eli kääntää siinä normaalisti olevan ilmavirran toiseen suuntaan), ja kun savupellin avaa vasta sitten, silloin nokihiukkasia ei tietenkään "vastatuuleen" tule, eli ne pysyvät hormin sisällä. Muutaman päivän käyttökokemuksella tämä näyttää toimivan. Ja toimii kuulemma muuallakin, kiitos vinkin antajalle!

(Nyt voisin vaikka laittaa rikkaimurin myyntiin, jos joku muu ei ole tätä samaa "kikka-kakkosta" vielä keksinyt :-) )

Tupla-hormiin liittyy toki vielä toinenkin ongelma, eli se, että jos vain toinen tulisija on käytössä, niin käyttämättä olevan hormin kautta IV-kone vetää toisesta hormista katolle menevät savut takaisin sisään. Tähän ei liene muuta lääkettä kuin se, että tuplahormin hormit pitäisi ulkokatolla rakentaa eri mittaisiksi. Tai sitten talon sisäpuolella vähemmän käytetyn hormin savupellin edusta pitää sulloa täyteen esim. sanomalehteä, niin kuin meillä on tehty. Ei kovin kaunista, mutta eipä tule savut sisään.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Liian tiivis talo?

Voiko talo olla liian tiivis? Omasta mielestäni ei voi. Eikä talon runkoa täysin ilmatiiviiksi edes saa - ei vaikka rakennettaisiin avaruusasema. Tai ainakin kansainvälinen avaruusasema ISS on aikoinaan kärsinyt ilman paineen laskemisesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kansainvalisen-avaruusaseman-ilmanpaine-laskenut/2280664#gs.6ePZqR4

"Sisäilmaongelmista" en ole kuullut avaruusasemalla olevan mutta sellaisen välttämiseksi asuinrakennuksista yritetään tehdä mahdollisimman tiiviitä. Rakentamisen yhteydessä tehdäänkin nykyisin yleensä talon rungon tiiveystesti, jonka tuloksena tiedetään mikä on rakennuksen ilmanvuotoluku.

Pienellä ilmanvuotoluvulla perustellaan usein myös rakennuksen energiatehokkuutta, eli edullisia lämmityskuluja. Näin tämä asia ei kuitenkaan omasta mielestäni mene, sillä uusissa taloissa ilmanvuotoluku on hyvin pieni, eikä ole mitenkään mahdollista, että rungon läpi falskaisi ulos lämmintä ilmaa - ja vieden samalla lämpöä mukanaan ohi IV-koneiden ja lämmöntalteenottolaitteiston. Taloihin kun rakennetaan aina pieni alipaine.

Kun aikoinaan opiskelin Englannissa 1990-luvulla, niin vanhat Viktoriaaniset talot (Victorian houses, jotka oli rakennettu vuosina 1837–1901) olivat ainakin silloin paljon hatarampia. Jos oli kylässä sellaisessa talossa, jonka ulko-ovi oli merelle päin, niin ulko-ovesta kun tultiin eteiseen, jossa oli kokolattiamatolliset portaat yläkertaan ja rappusten vierestä meni sisäovi keittiöön, niin keittiön ja eteisen välissä oleva sisäovi saattoi välillä paiskautua itsestään kiinni, jos se sattui olemaan sillä hetkellä auki, kun mereltä tuli kova tuulenpuuska. Näissä tällaisissa taloissa rungon tiivistäminen varmasti vaikuttaisi lämmityskuluihin aika paljonkin, mutta Suomessa talot ovat jo lähtökohtaisesti niin tiiviisti tehty, että täällä tiivistyksen lisäämisellä tällaista vaikutusta ei mielestäni enää ole.

Esim. omassa talossamme IV-kone imee joka sekunti ulos ilmaa 109 litraa, ja samaan aikaan kone puhaltaa sisälle taloon 102 litraa raikasta ulkoilmaa. Jokainen sekunti 7 litraa jää "puuttumaan", ja siten pidetään yllä pientä alipainetta koko ajan. Jolloin talon pitää olla todella hatarasti rakennettu, jos alipaineesta huolimatta lämmintä ilmaa falskaisi ulos seinärakenteen läpi samaan aikaan?

Seinärakenteisiin liittyy siis kolme erilaista käsitettä, jotka mielestäni menevät arkipuheissa iloisesti sekaisin, eli lämmöneristävyys, seinän hengittävyys ja seinän vuotoisuus.

Yksi rakennuksen ulkoseinän tarkoitus - ja samalla varmaankin aivan ensimmäinen seinän tarkoitus? - on ollut kivikauden ajoista alkaen lämmöneristyskyky. Sitä siis mitataan U-arvoilla eli lämmönläpäisykertoimella, ja se kertoo kuinka tehokkaasti seinän läpi pääsee lämpöä läpi tiettyjen lämpötilaerojen vallitessa eri puolilla seinää. Esim. omassa talossamme ulkoseinän U-arvo on puutalon osalta 0,17 ja kellarin harkkoseinän osalta 0,15. Mitä pienempi on U-arvo, sitä parempi on lämmöneristys. Ja sitä pienempiä ovat lämmityskulut.

Toinen ulkoseiniin liittyvä ominaisuus on seinän hengittävyys. Se on rakennuksen ulkoseinissä yksisuuntainen ominaisuus, ja tarkoittaa sitä, että miten hyvin eri kaasut, esim. hiilidioksidi tai vesihöyry voi siirtyä seinärakenteisiin ja sitä kautta ulkoilmaan eli ulos talosta. Jos tämä tapahtuu helposti, silloin talo on "hyvin hengittävä", jos taas vesihöyryn ja muiden kaasujen läpikulku seinästä on estetty esim. muovilla, silloin seinä ei hengitä, vaan vesihöyry ja muut kaasut poistuvat talosta ulos ilmanvaihtokoneen kautta.

Vesihöyry tai hiilidioksidi voi siirtyä seinärakenteisiin kahdella tavalla - joko ilmavuotojen kautta rakenteen raoista (konvektio), tai rakenteiden lävitse suodattumalla (diffuusio). Tämä ensin mainittu on kosteuden siirtäjänä erittäin tehokas, mutta samalla myös ei-toivottu tapa - sillä sisäilmasta ilmavirran mukana seinärakenteeseen siirtyvä kosteus yleensä myös tiivistyy sinne, jolloin riski mikrobikasvustoista lisääntyy.

Konvektio eli ilmavirtaus voidaan estää laittamalla rakenteeseen ilmatiivis kerros, joka sijaitsee rakenteen sisäpintaa lähellä siten, että siihen asti päässyt kostea sisäilma ei voi seinän sisällä jäähtyä "liikaa" ja siten tiivistyä seinän sisään ylimääräiseksi kosteudeksi. Tätä kosteussulkua eli käytännössä useimmiten muovikerrosta kutsutaan usein ilmansulkukerrokseksi. Tiili- tai harkkorakenteissa taloissa ilmansulkukerroksena toimii rappaus tai tasoitekerros.

Rakenustekniikassa, aina kun puhutaan talon hengittämisestä, tarkoitetaan siis ilman sisältämän vesihöyryn vapaata kulkemista seinärakenteessa höyryn osapaine-erojen mukaan, ja kun seinä rakennetaan niin, että se höyrynpaineen näkövinkkelistä harvenee ulospäin, silloin rakenteeseen mahdollisesti joutunut kosteus pääsee sieltä pois. Tällöin rakenteen vikasietoisuus on hyvä, ja yksi hyvän rakennuksen tärkeistä asioista on juurikin rakenteiden kuivumiskyky. Talo pitää aina suunnitella sellaiseksi, että se osaa kuivattaa itse itsensä, koska aivan varmuudella talon elinkaaren aikana vastaan tulee joskus jonkin sortin vesivahinko. Joko putkivuodosta johtuen, tai kattovuodosta, tai kondenssikosteudesta johtuen. Mutta jos paikat kuivuvat helposti, ongelmia ei yleensä tule.

Lämmönhukan eli lämmön johtavuuden sekä seinän (höyryn)hengittävyyden lisäksi ulkoseinän kolmas ominaisuus on sen "vuotoisuus". Sitä mitataan ilmanvuotoluvulla. Eikä sillä ole ainakaan minun mielestäni mitään tekemistä lämmityskulujen eli energiatehokkuuden kanssa. Eikä hyvä rungon tiiveys tarkoita sitäkään, etteikö seinä olisi silti ja samalla myöskin hengittävä. Seinä on hengittävä, jos kosteus voi vaivatta poistua seinän sisältä ulos seinästä - joko ulkoilmaan tai sisäilmaan, riippuen puuseinässä siitä, kummalle puolelle muovikalvoa kosteus on sattunut joutumaan.

Tällä hetkellä talot rakennetaan aina niin, että ensin tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi, ja vasta sitten alkaa rakentaminen. Ilmanvaihdon suunnittelun osalta suunnittelun ja rakentamisen pitäisi kuitenkin mennä mieluummin ehkä vähän lomittain, eikä perättäin niin, että ensin suunnitellaan - ja sitten vasta rakennetaan?

Sillä nykyisessä systeemissä ilmanvaihdon tulo- ja menopuolen litramäärät määrätään jo ennen, ennen kuin on mitattu ja tiedetään mikä on kyseisen rakennuksen ilmanvuotoluku. Sehän on pelkästään huolellisuudesta kiinni, eikä sitä voi etukäteen tietää.

Nyt siis voi käydä niin, että jos alipainetta ylläpitävän "puuttuva litramäärä" onkin asetettu liian suureksi, niin se voi aiheuttaa tiettyjä käytännön ongelmia (tai hauskuutuksia). Hauskaa voi olla esim. se, että raolleen jätetty tai työnnetty ulko-ovi lentää paine-erosta johtuen kiinni, jolloin voi kokeilla saako sen tulemaan niin rajusti kiinni, että ovi lukittuu. Kokeilin sellaista omaksi ilokseni tässä videossa muutamia kertoja, mutta en onnistunut kertaakaan saamaan kellarin ulko-ovea lukkoon saakka:


Vähemmän hauskaa on sen sijaan se, että kun alipaineesta johtuvat puuttuvat ilmalitrat kuitenkin aina jostain taloon tulevat, niin IV-kone repii ne sitten vaikka väkisin - ihan mistä vaan helpoiten saa.

Tästä syystä 2-hormista savupiippua ei uusiin taloihin kannattaisi enää ollenkaan rakentaa. Meillä sellainen on, ja "liian tiiviissä" talossa se on mielestäni ongelmarakenne, jota ei saa millään toimimaan (paitsi säätämällä ilmamäärät uusiksi, ja alipainetta pienemmäksi).

2-horminen savupiippu yläkerran makuuhuoneessa.


Tässä 2-horminen savupiippumme ylimmän kerroksen, eli yläkerran makuuhuoneen kulmassa. Lähellä katon rajaa on savupellit, ja toiset savupellit ovat kellarissa. Siltikään hormi ei ole aivan ilmatiivis, itse asiassa se taitaa olla pääasiallinen ilmanottoaukko niiden litrojen osalta, jotka eivät tule taloon IV-koneen kautta.

Ensimmäinen ongelma 2-hormisessa savupiipussa on siis se, että siihen liitettyjä tulisijoja (meillä saunan kiuas ja takkahuoneen takka) ei voi käyttää eri aikaan. Sillä jos toinen palaa ja toinen ei, silloin katolla toisessa hormista tulee savua, ja toisesta ei. Siitä seuraa se, että kun toisesta hormista tulee savua ulos, toisesta hormista IV-kone imaisee osan savusta sisään. Meillä se tarkoittaa sitä, että aina kun tekee saunan puukiukaaseen tulet (eikä aiokaan käyttää takkahuoneen takkaa), niin IV-kone imaisee saunan kiukaan savut yläkerran makuuhuoneeseen. Aluksi palohälytyksen toiminnan testaaminen tuntui ihan järkevältä aina silloin tällöin, mutta lopulta siihenkin kyllästyy, jolloin ongelma hoidettiin kuntoon näin:

Vasen hormi tulee saunasta ja oikea takkahuoneesta. Oikea hormi on
käytössä todella harvoin, eli takkahuoneen takkaa käytetään vain kovilla
pakkasilla. Ei sitä muutoin ole juurikaan tarvittu. Jolloin oikeasta
hormista tuli aiemmin sisään ne savut, jotka menivät vasenta hormia
pitkin katolle. Ongelma loppui, kun oikea savupellin edusta on sullottu
täyteen sanomalehteä. Enää ei tule savut sisälle. Ja jos oikeaa hormia
joskus käytetään, sitten vaan sanomalehdet pois siitä edestä...

2-hormiseen savuhormiin liittyy vielä toinenkin ongelma, jota en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Ongelma näkyy tässä kuvassa:

Vasemmalla lattialla on nokihiukkasia, ja oikealla rikkaimuri, jolla
sitten aina imuroidaan nokihiukkaset pois lattialta - aina kun kyllästyy
niitä katsomaan...

Saunan pesässäkään ei voi jatkuvasti tulta pitää, ja kun tuli sammuu ja pellit on suljettu, silloin ilmavirtaus hormissa kääntyy. Sen seurauksena vasen hormi - johon en ole sullonut sanomalehteä (ehkä kohta pitäisi?), koska se on useita kertoja viikossa käytössä ympäri vuoden, niin siitä pellin yläpuolelta, jossa on milli-pari rakoa, niin siitä tulee aika kova veto, jonka tuntee vielä pidemmän matkan päästäkin. Jolloin vetoon tarttuu mukaan aina nokipartikkeleita, ja varsinkin silloin kun savupelti avataan.

En tiedä olisiko tähän olemassa jotain käytännöllistä "kikka-kakkosta", jolla nokipartikkelien sisään lentämisen pistemäisen vedon mukana voisi estää?

No edelleenkin hyvä neuvo olisi se, että pyytäisin IV-ammattilaista säätämään ilmavirtoja uudelleen. Siis että vähempikin alipaine riittäisi... Mutta kun talo vanhenee, ja kun ovien ja ikkunoiden tiivisteet samalla heikkenevät vuosi vuodelta, niin vuosien saatossa voikin käydä niin, että nyt säädetyt IV-litramäärät onkin ihan oikein, ja nokipartikkeleiden leijailu loppuu, kun "puuttuvat litrat" tulevatkin ikkunoiden ja ovien tiivisteiden rakosista. Sitä odotellessa...

Tietysti jos olisin rakentanut hatarammin talon, niin silloin tätä "nokipölyt lattialla" -ongelmaa ei lainkaan olisi...? ;-) Mutta en minä silti sanoisi, että talo on liian tiivis. Hyvä se vaan, ettei ole juurikaan hallitsemattomia ilmavirtoja rakennuksen rungon läpi. Ja huom! meidän talo ei suinkaan ole mikään "pullotalo", sillä ilmanvuotoluvun testissä meille tuli arvosanaksi 1,44. Koska talossa on 7 kpl ulko-ovia, joista 2 on pari-ovia, niin en alkanut jaksaa näitä sen paremmin asentamaan. Todennäköisesti jokainen ulko-ovi kuitenkin falskaa ainakin vähän.

Eikä meillä sen puoleen seinätkään ole mitään passiivitalon paksuja rakenteita. Siitä johtuu heikompi energiatodistuksen arvosana, joka meillä on "D". Oma filosofiani on kuitenkin sellainen, että lämmönhukka on ainut konsti, jolla seinän saa pysymään kuivana. Ilman lämmönhukkaa seinään mahdollisesti tullut kosteus ei ymmärrä lähteä seinästä ulos. Lämpöhukkaa ei kuitenkaan pidä toteuttaa hallitsemattomilla läpivirtauksilla seinien läpi. Joten seinä ei voi koskaan olla liian tiivis.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Syyskuun sähkönkulutus

Syyskuussa sähköä kului 546,1 kWh. Tämä oli taas uusi alarajaennätys - tällä kertaa syyskuulle. Perättäisiä alarajaennätyksiä on nyt tullut jo kolmena perättäisenä kuukautena. Yhtenä taustasyynä todennäköisesti on vesivaraajan lämpötilan pudotus +55C:stä +50C asteeseen. Lämpöpumppu pääsee alempaan lämpötilaan huomattavasti helpommin, ja tämä siis näkyy sähkönkulutuksessa myöskin. Itse asiassa tämän kuun sähkönkulutus syyskuussa eli 546,1 kWh on vähemmän mitä viime kuun eli elokuun kulutus, joka oli 579,2 kWh. Elokuun suurempi kulutus todennäköisesti johtuu siitä, että elokuussa oli 31 päivää - syyskuussa vain 30.

Jos katsotaan neljän perättäisen syyskuun sähkönkulutuksia, niin kehitys näyttää tällä hetkellä tältä:
syyskuu 2014 = 1434,1 kWh,
syyskuu 2015 = 1310,0 kWh
syyskuu 2016 = 740,0 kWh
syyskuu 2017 = 546,1 kWh

Pudotus on ollut huimaa, eli syyskuun 2017 kulutus oli enää reilu kolmasosa siitä, mitä sähköä meni syyskuussa vuonna 2014. Neljä perättäistä syyskuuta ei kuitenkaan ole aivan suoraan verrannollisia keskenään, sillä vuoden 2014 syyskuun päivät 1.9-27.9 olivat rakentamisen aikaista sähköä. 27.9.2014 muutettiin asumaan, ja siitä eteenpäin lukemat ovat asumisen ajalta. Syyskuussa 2015 elettiin vielä suorasähkön aikaa, mutta vuosina 2016 ja 2017 on syyskuun ostosähkö ollut enää se osa, mitä on tarvittu sen jälkeen kun ilmasta veteen lämpöpumppu on ensin ottanut lämpöä ulkoilmasta. Ja edelleen 2017 lukemiin vaikuttaa se, että jokin kuukausi sitten varaajan lämpötilaa pudotettiin 10% eli +55C:stä +50C asteeseen.

Kuukausittaiset käppyrät näyttävät nyt sitten tältä:


Päivittäiset käppyrät näyttävät puolestaan tältä:



Suomen Rakennusmääräyskokoelman D1 osio tässä linkissä

http://www.finlex.fi/data/normit/28208/D1_2007.pdf

määrää, että kylmä vesi ei pääsääntöisesti saa olla yli +20C, ja että lämminvesilaitteiston lämpötila on vähintään +55C. Näillä molemmilla lämpötiloilla pyritään siihen, että lämmin vesi ei sisältäisi haitallisia bakteerikasvustoja. Esim. legionellabakteeri sietää +50C lämpötilan, mutta se kuolee +55C:n lämpötilassa. Edelleen sama säädöskokoelma säätää, ettei lämpimän veden lämpötila saa ylittää +65C, jottei kukaan polta itseään.

No nyt jos lämmin vesi onkin vain +50C astetta, niin se ei tältä osin täytä voimassa olevia normeja. No ei täytä ei. Tosin lämpöpumpun voi ohjelmoida niin, että se lämmittää veden esim. kerran viikossa tasolle +55C, jolloin viimeisetkin bakteerit - myös legionellabakteeri kuolee (jos sellaisia on jostain tullut).

Kuitenkin lämmin vesi "ei tiedä" kuinka lämmin sitä lämmittänyt lämmön lähde oli. Varaajan läpi virtaava lämmin käyttövesi on hanasta tullessaan esim. suihkussa käydessä noin 37-38C, ja se on siis eri vettä, mikä seisoo varaajassa koko ajan paikoillaan - joko +55C tai +50C lämpöisenä. Kun kaikki on uutta ja ehjää, nämä kaksi vettä eivät voi sekoittua keskenään. Eli legionellabakteerilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä juomaveden joukkoon. Jos talo on vanha ja varaajan sisuskalut ovat syöpyneet puhki, silloin seisova vesi ja sen läpi virtaava vesi tietenkin sekoittuvat.

Mutta - vaikka vesiputkessa seisoviin vesiin tulisikin legionellabakteereita esim. silloin, kun talo on loman aikana pitkään tyhjillään, niin legionellabakteeri kuolee aina, jos se joutuu ihmisen ruuansulatuskanavaan. Eli juotuna vesi ei sairastuta, ja Suomessa hanavettä voi juoda aina - tarvitsematta miettiä esim. sitä, että kauanko vesi on putkessa seissyt. Esim. legionellabakteeri pitää "vetää henkeen", sillä vain keuhkojen kautta se voi sairastuttaa. Tarkemmin asiasta tässä linkissä:

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/legionella