tiistai 31. heinäkuuta 2012

Nyt se sitten alkaa...

Nyt vihdoin viimein päästään rakentamisessa alkuun. Ja kaikenlaisia järjestelyitä ja soittamista tässä asioiden alkuun saamisessa näyttääkin riittävän!

Ensin piti tehdä aloituskokouksen tiimoilta soittokierros, että miltä vastaavan mestarin ja arkkitehdin aikataulut näyttävät tässä lähipäivinä - lähinnä siis ensi viikon aikana, ja sitten kyselin Vantaan rakennusvalvonnasta miten heille sopii. Onneksi oli sielläkin vapaata just sopivalla hetkellä, eli aloituskokous saatiin sovittua ensi viikon perjantaille.

Vielä puuttuu detaljikuvia, nekin pitäisi tulla lähihetkinä, ja niiden perusteella osataan kaivaa kellarille oikeanlainen kuoppa, eli riittävän laaja ja riittävän syvä. Noin suunnilleen kuopan koon osaisi tietysti arvioida arkkitehdin kuvistakin, mutta parempi se niin, että on detaljikuvatkin leimattu, ja niillä sitten lähdetään vasta asiassa eteenpäin. Silloin ainakin virheen mahdollisuudet pienenee, jos on olemassa kuvat ja jos tehdään kuvien mukaan... ;) Kaivuriurakoitsijakin jo odottelee milloin päästään aloittamaan, samoin Viron timpurit ovat odotelleet jo keväästä asti milloin päästään hommiin, mutta semmoista se elämä on - joskus joutuu odottelemaan.

Paalutusmieheltä vielä varmistelin, että elokuussa on hänen aikatauluissaan tilaa, ja harkotkin saadan tontille muutama päivä sen jälkeen, kun teen niistä tilauksen. Ontelolaatat (kellarin katto) pitääkin sitten tilata jo 6 viikkoa etukäteen.

Eiköhän tämä tästä mene niin, että ei tule turhia odotusaikoja sitten enää työvaiheiden väliin. (Vai onko toiveunta?)

Kävin eilen Virossa Võrun K-raudassa, ja kainaloon jäi rosterinen lukittava postilaatikko. Hinta yllätti, se maksoi vain 23,10 euroa! Ja oli paketissa jossa luki ihan selvällä suomenkielellä, että "postilaatikko" - ei ollut kuitenkaan valmistajan tietoja, joten en tiedä onko joku halpa kiinalaistuote? Ei kai nyt Suomessa voida postilaatikoita valmistaa noin halvalla? Eli täällä kaupoissa hintahaitari on 100-200 euroa (rosteriselle laatikolle). Kaiken kallein postilaatikko Võrun K-raudassa olisi maksanut vähän vaille 50 euroa, mutta se oli sellainen "ulkomaalais-tyylinen", että en minä sitä ostanut.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Asuntomessut Tampereellla 2012

Tänään tuli pienessä tihkusateessa katsottua tämän vuotiset asuntomessut Tampereella. Tai aamulla oli siis pari tuntia aurinkoista, sitten alkoi tihuuttaa klo 11 maissa. Saavuimme alueelle tasan klo 10, jolloin pari minuuttia ennen alueen avautumista porteilla oli jo jonoa 20-30 metriä jokaisella lippukassalla. Nopeasti se jono kuitenkin hävisi, ja ihmiset katosivat alueelle. Ensimmäisen pari tuntisen aikana ehti nähdä aika paljon, väenpaljous ei häirinnyt. Myöhemmin saapuneet tai sateessa sisälle pyrkivät kuitenkin ruuhkauttivat omakotitalo kohteet täysin jo puolen päivän aikoihin niin, että melkein jokaisen kohteen ovella oli 20 metriä jonoa ennen kuin pääsi edes sisälle. Ja sitten sisätiloissa esim. portaikossa jono seisoi aivan paikoillaan, ja yläkerrassa käyntiin piti varata ainakin puolituntia tai tunti per talo. Emme kuitenkaan jonoon jääneet niin pitkäksi aikaa seisoskelemaan, vaan hypättiin köysien yli vastavirtaan ja taas seuraavaan kohteeseen sen verran mitä niitä nyt enempiä jonottamisia pystyi näkemään.

Asuntomessujen suosio näyttää aina vaan kasvavan vuosi vuodelta? Tai sitten Tampere on sijainniltaan niin sopiva, että iltapäivällä parkkipaikkana toimivan Pirkkahallin kaikki parkkipaikat olivat niin täynnä autoja mitä sinne ikinä vaan sattui sopimaan. Ei sitten ihme, että perillä kohteissakin oli jonoja ja ruuhkaa. Ja ilmeisesti kävelijöiden jonossa tapahtuu sama ilmiö kuin ruuhka-aikoina kaupungillakin, jolloin autot seisovat kadulla ja eteenpäin ei pääse. Joskin asuntomessutaloissa omasta mielestäni jono olisi voinut mennä ihan hyvin lähes kävelyvauhtia koko kohteen läpi - edellyttäen, että kukaan ei kovin pitkäksi aikaa pysähdy ihmettelemään. Ja eikä siinä mitään jos esim. pysähtyy ottamaan kuvia vaikkapa 15 sekunniksi, mutta nyt messuilla aika yleinen käytäntö näytti olevan sellainen, että joku seisahtuu ovensuuhun tai johonkin muuhun kapeikkoon, ja katselee siinä sitten selkäreppuineen ja kasseineen 5-10 minuuttia ympäriinsä paikoillaan pyörien niin, että kukaan ei pääse ohi... Kävi jo mielessä, että onko paikalle asennettu piilokamera kuvaamaan, että kuinka kauan toisilla hermot kestävät, ennen kuin joku sanoo ovensuun tukkivalle henkilölle, että voisitko ihan oikeasti siirtyä edes pari askelta jonnekin päin, jotta takana tulevien ei tarvitsi seistä paikoillaan? Vai eikö kaikki sitten ymmärrä sitä, että jos jonossa yksi pysähtyy kapeimmalle kohtaa, niin silloin ei myöskään takana tulevista yksikään pääse eteenpäin. Takaisin päin toki pääsee, jos kävelee vastavirtaan talosta ulos. Mutta suomalaiset ovat rauhallista kansaa ja kaikkien hermo piti - kukaan ei sanonut kellekään mitään...

Heh, pieni sivujuonne - mutta kerran sattui eräässä tavaratalossa sellainen tapaus, että asiakkaalla alkoi kännykkä soivaan liukuhihna- portaissa ostoskärryissa ostosten alla olevassa kassissa, ja hän sitten alkoi kaivamaan sitä esille ihan portaisen yläpäässä tukkien portaat kokonaan ja estäen takanaan olevilta mahdollisuuden päästä liukuhihnalta pois. Jolloin seurauksena oli läpipääsemätön tungos, jossa monet kompuroivat ja kaatuivat, koska liukuhihnaporras lappasi koko ajan lisää porukkaan jo lattialle kompastuneiden ihmisten päälle... Kunnes vartija sitten pysäytti ne portaat. Onneksi kukaan ei loukkaantunut ainakaan pahemmin, mutta silloin muutamilla hermo petti ja kännykkäänsä kaivanut sai kyllä kuulla...

Yksi tapa messujen kehittämiseen voisi muuten olla sekin, että mainoksia jakavan sisään heittäjän sijaan messutalon ovella olisikin portsari, niin kuin ravintolan ovella on tapana. Eli sisään pääsee uusia katselijoita sitä mukaan, kun toisia tulee ulos. Nyt jos taloon mahtuu kohtuudella esim. 100 ihmistä, ja jos siellä oikeasti oli huippuhetkinä esim. 2 kertaa enempi ihmisiä, niin silloin olkapäät toisissaan kiinni edetään jonossa 5-10 sentin askelilla, ja kukaan ei näe oikein yhtään mitään... Jotenkin tuntuu, että ei kovin kivaa se sekään, että seistään paikoillaan toinen toisissa kiinni?

No, anyway - joku varmaan jo ehti luulla, että olipas mulla nyt ikävä messukokemus, kun näin valitan, mutta ei sentään - ihan tässä vain halusin herätellä ajattelemaan, että voisiko asiat toimia paremminkin? Ja vieläpä ihan pienellä hienosäädöllä? Eli ihan kiva reissu oli tälläkin kertaa, ja esim. sisustamisesta nähtiin paljon rohkeitakin värikokeiluja, vaikka tuntui välillä että tällä kertaa nähtävää oli jollain tapaa vähemmän kuin esim. kahtena aikaisempana kertana Kokkolassa ja Vaasassa. Ja meille kun itselle on tulossa talo 3-kerrokseen, niin nyt nähtiin tosi palojon 2-kerroksisia taloja, ja oli ainakin yhdessä talossa (aeroc Kivitalo Louhi) yleisöllä pääsy kellariinkin. Kovin paljon oli taloissa käytäviä, eli omasta mielestäni hukkatilaa. Tässä vähän messujen antia kuvien muodossa:


Casa Forte. Kaunis talo kadulta katsottuna.


Casa Forte. Kaunis piha. Valkoiset kivet sopivat tähän hyvin.


Casa Firte. Musta valkoinen tyyli jatkui sisätiloissakin.


Casa Forte, kylppärin pinnat betonia, myös ammeen ympärys. Jotenkin tuli tunne, että rakentaminen on jäänyt keskeneräiseksi.


Casa Forte, Shampoohylly betoniseinässä.


Casa Forte. Yläkerran käytäviä. Mielestäni hukkatiloja. Näitä samanlaisia käytäviä oli muissakin taloissa aika paljon.


Casa Forte. Ehkä ihan kiva idea kuormalavoille? Mutta en minä tällaista omaan kotiini haluaisi. Eräs toinen paikalla ollut messuvieras arveli rahojen loppuneen rakentamisen lopussa.


Casa Forte. Yläikkunoiden pesun lisäksi taitaa olla koukussa roikkuvien verhojen vaihto myöskin vähän hankalaa?


Deko-Talon Hyvinvointikoti. Kivat värit sisustuksessa.


Deko-Talon Hyvinvointikoti. Kivat värisävyt tässäkin.


Liekö arkkitehti saanut innoituksensa ja päämitat näihin taloihin linnun pöntöstä? En tiedä, mutta se tuli ekaksi itselläni mieleen.


Myös näissä LOFT-talojen yläikkunoissa on kovasti pesemistä - ikkunat ovat isoja ja ne ovat korkealla.


Onnistuneesti nikkaroitu. Mahtavatko jäädä alueen lasten käyttöön myös asuntomessujen jälkeen?


Aeroc-kivitalo Louhi.


Aeroc-kivitalo Louhi. Koristekiviä ikkunasyvennyksessä sisä- ja ulkopuolella.


Aeroc-kivitalo Louhi, kellarin valaistusta.


Aeroc-kivitalo Louhi, lattiapinta betonilla. Ensisilmäyksellä tuntui keskeneräiseltä. Keskellä oleva porrastus lienee vaarallinen? Jos suihkussa oleva ei kynnystä muista, niin voi astua helposti "tyhjän päälle".


Aeroc-kivitalo Louhi. Yläkerrassa lasisilta eteisen ylitse. Ei messuvieraiden käytössä.


Sama lasisilta toisesta kuvakulmasta. Tästä kun naisväki käy kesähameissa ylitse, niin alla olevat näkevät minkä väriset pikkupöksyt on hameen alla. Tai että onko pikkupöksyjä lainkaan...


Aeroc-kivitalo Louhi. Näkymät yläkerran makuuhuoneesta.


Lakka Kivitalo HausKaks, yläkerran terassi kiertää melekin koko talon.


Terassi toisesta näkökulmasta.


Lakka Kivitalo Hauskaks. Ensin oli sohva ja sen ympärille rakennettiin talo? Tai sitten löytyi sopivaan koloon juuri sopiva sohva.


Omatalo Ruusuvuori. Kivasti sisustettu makuuhuone.


Omatalo Ruusuvuori. Valo heijastuu aika kivasti epätasaiseen seinäpintaan.


Omatalo Ruusuvuori. Sauna.


Passiivikivitalo Ideal. Tapetti kaartuu seinästä kattoon.


Passiivikivitalo Ideal. Peilin keskellä on ikkuna ulos.


Passiivikivitalo Ideal. Voimakkaat värisävyt tapetissa.


Talo Korko. Aidon näköistä aaltopeltikuviota tapetissa.


Talo Korko. Tulisija ulkona. Tosin melko pieni, tuhkat ja hiilloksen jämät saa siivoja joka kerran jälkeen?


Talo Korko. Sadeveden keräys ja portti sisäpihalle.


Villa Pärssinen ja maisema-WC?


Villa Pärssisen maisema-WC kuvattu naapuritalon pihalta. Siis miksi ihmeessä WC:n eteen on tehty noin iso ikkuna? Se pitää peittää verhoilla tai sälekaihtimella? Jolloin miksi noin iso ikkuna on ylipäätään laitettu ihan siihen WC-pöntön eteen?

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lainapaperit allekirjoitettu

Tämä on tavallaan jatkokirjoitus asiaan "pankkien vertailu kannattaa", joka löytyy

tästä linkistä:

Vanhan asunnon myynti tapahtuu tänään, ja siinä yhteydessä myös tonttilaina siirtyy uuteen pankkiin. Eilen teimme aika nopean ja ehkä yllättävänkin valinnan pankin suhteen. Laina nostettiin meille aivan uudesta pankista, jonne meillä ei ollut aiemmin mitään siteitä. Kuitenkin asiakaspalvelu, lainatarjous ja ensivaikutelma noin yleensäkin olivat niin hyvät, että tuli todellakin sellainen fiilis, että meidät ihan oikeasti halutaan sen pankin asiakkaiksi.

Koska omassa työssäni olen tekemisissä kaikkien pankkien ja kaikkien tämän alueen kiinteistövälittäjien kanssa, en nyt halua puhua näistä kummistakaan niiden oikeilla nimillä, vaan totean että hyviähän ne ovat kaikki.

Tosin tällä kertaa pankeista saaduissa lainatarjouksissa kuitenkin 2 nousi ylitse muiden ja niistä toinen valittiin eilen - itse asiassa aika pikaisella aikataululla, eli kun iltapäivällä oltiin pankkiin yhteydessä, että "otettaisiin sitten se laina teidän pankista", niin aikavaraus pankkivirkailijalle onnistui jo samana iltana klo 18:00. Kun muuten ongelmana olisi ollut se, että minulla ja vaimolla on päivisin työesteitä, niin yhteistä aikaa olisi ollut arkipäiville hankala löytää.

Siinä sitten rakennuslaina-asioiden yhteydessä laitettiin kaikki muutkin pankkiasiat kuntoon, alkaen aina siitä, että lapsetkin alkavat meillä jo olemaan siinä iässä, että heille voi hankkia ensimmäisen pankkikortin, jolla voi sitten pitää pikkuisen rahaa tilillä, ja harjoitella kortilla maksamista. Isoista summista ei ole tietystikään kuukausitasolla ainakaan meidän lasten kohdalla kyse, mutta tuntuu jotenkin helpommalta jos ja kun viikkoraha maksetaankin omalta tililtä lapsen tilille, ja perästäpäin sitten tiliotteista nähdään mitä sille rahalle on sen jälkeen tapahtunut. Eli missä ja kuinka paljon sitä korttia on käytetty. Käteisen rahan käytöstä meille vanhemmille ei jäisi mitään tietoa, ja käteisessä rahassa vielä sekin ongelma, että jos sen hukkaa, sitä ei saa takaisin. Hukatun pankkikortin voi sen sijaan aina kuolettaa ja uusia. Kunhan sitten ei hukkaa tunnuslukuja siinä mukana.

Uusia kortteja tuli meillekin aika lailla. Pankin palvelu pakettiin sisältyi vielä erillinen Visa-kortti, tavallaan varakortiksi ulkomaan matkoille jos varsinainen kortti häviäisi. Tai jos sen vaikka suosiolla jättäisikin kotiin. Sitten tulee vielä rakennushankkeelle oma erillinen tilinsä, johon minulla ja vaimolla on yhdessä käyttöoikeus, ja nimenomaan kaikki lainannostot ja laskujen maksut kulkevat tämän tilin kautta. (Ja tähänkin tiliin siis oma pankkikortti kummallekin). Tämä tili palvelee myös As Oy:n kirjanpitoa, kun meidän omakotitalo on As Oy muotoinen. Rahaa rakennustilille tulee aina sitä mukaa, kun skannataan saapuneet laskut pankille (jos lasku on maksukelpoinen ja työ hyväksytty). Tämmöistä "skannaa ne laskut meille" -palvelua meille ei esitelty kuin tässä yhdessä pankissa, joten pankeissa taitaa sittenkin olla eroja. Eli vertailu kannattaa. Muissa pankeissa rahaa olisi saanut valmiusastetodistuksia vastaan, ja niiden laatiminen laahaa aina pikkuisen perässä. Eli siinä helposti urakoitsijakin hermostuu, jos joutuu rahojaan odottamaan.

As Oy muotoisessa rakentamisessa kuvio on monimutkaisempi myös sikäli, että As Oy rakentaa ja omistaa talon. Me omistamme osakekirjan, joka oikeuttaa hallitsemaan As Oy:n ainutta huoneistoa, eli käytännössä koko omakotitaloa. Pankin näkökulmasta me olemme kuitenkin henk.koht. veloista vastuissa, ja rakentamislainan ovat meidän henk.koht. omia lainoja - jotka me sitten kirjanpidossa taas lainaamme eteenpäin As Oy:lle. Tämä kuvio siitä syystä, että jos emme ottaisi pankista henk.koht. lainaa - emme myöskään saisi vähentää asuntolainan korkovähennyksiä omassa verotuksessamme. Eli jos lainat olisikin As Oy:n nimissä - ei se As Oy mitään korkovähennyksiä saa, eikä sillä ole mitään sellaisia tulojakaan, josta ne vähennykset voisi tehdä.

Korkomarkkinoill edetään mielenkiintoisia aikoja. 5v-kiinteäkorkoista lainaa saa alle 2,5%:n kokonaiskorolla ja Euribor 12kk-sidotun lainan kokonaiskorko alkaa niukin naukin kakkosella, siitäkin huolimatta että pankin marginaali on yhden prosentin luokkaa, tai itse asiassa vähän yli. Inflaatio on kuitenkin nyt samaan aikaan 3-3,5%:n luokkaa, eli todellinen lainan korko on negatiivinen.

Paperia näissä pankkiasioissa tulee aina hurja määrä, nytkin kaikki velkakirjat, panttaussitoumukset, tilinavaukset, lasten tilinavaukset, pankkikorttihakemukset, arvo-osuustilin avaukset yms. tekivät paperinipun paksuudesta reippaasti yli 2 senttiä. On siinä lukemista, jos joskus jaksaa kaikki ne vakioehdot läpi lukaista. Ja aikaakin näissä menee. Päästiin pankista pois vasta ilta kahdeksalta, eli tuli pankkivirkailijallekin tosi pitkä päivä. Ja jos pankkivirkailija itse tämän jutun lukee, niin suuret kiitokset vielä erittäin ystävällisestä palvelusta myöskin.

Nyt sitten odotellaan aloituskokousta. Ja lisäksi rakennesuunnittelijalta puuttuu vielä se detaljikuva, josta selviää kaivettavan kuopan tarkka syvyys. Sitten sen kuopan voikin jo kaivaa pikapuoliin.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Eka linjapukkipari valmis

Ensimmäinen linjapukkipari valmistui jo tänä iltana. Luotinarun sihtaaminen kulmapisteen ylitse onkin ihan kivaa puuhaa, siis sellaista pientä nyhräämistä. Kun kulmapisteet on merkitty rautanaulalla puupalkin päähän, luotinarun voi pingoittaa naulan kannan alle. Silloin naru pingottuu toisen kulmapisteen yli, ja linjapukkiin voi tehdä merkinnät. Ja sitten sama toiselle linjapukille niin, että irrottaa narun ensimmäisestä kulmapisteen rautanaulasta, ja merkitsee toiselle pukille tarkan luotinarun paikan. Sen voi vielä riippuvalla punnuksella tarkentaa. Kun tässä nyt ei ole muutakaan kiirettä tällä kertaa. Aloituskokous pitäisi pitää, mutta ilmeisesti ovat poistuneet kesälomilleen niin arkkitehti, vastaava mestari kuin kaikki muutkin. No odotetaan hetki, heinäkuussa on Suomi kiinni.

Kulmapisteet merkitty

Kaupungin mittamiehet kävivät laittamassa talon nurkkapisteen paikoilleen eilen. Ihan näyttää olevan millin tarkkuudella naula oikeassa kohdassa puupalkin päässä. Tämä näin suuri mittatarkkuus taitaa nyt kuitenkin seuraavassa vaiheessa kadota, kun pitää ottaa kellaria varten savea pois noin 3 metrin paksuudelta, ja se kuoppa pitää tehdä ainakin metrin (?) suuremmaksi kuin mitä itse rakennus tulee olemaan. Muuten ei saa salaojitusta ja kellarin seiniä tehtyä.

Eli seuraavaksi sitten linjapukkien rakentamista. Yksi rakennuksen kulmista tulee kiinni tontin rajaan, joka kulkee metallitööteillä merkityissä pisteissä. Korkeuspiste on merkattu kadunvarressa olevaan sähkötolppaan.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Tontin raivaus

Viime kesänä tontti raivattiin pajupuskista ja lahoista koivuista. Tänä vuonna tontin raivaus olikin jo helpompaa. Tontin olivat vallanneet lupiinit, maitohorsmat, koiranputket yms ruohot jotka ylsivät jo melkein leukaan asti. Hyvä että sekaan mahtui. Ne on nyt raivattu raivaussahan trimmerilla pois. Ero on aika huomattava, eikö vain? Ensi viikolla tontille ilmestyy sitten ne nurkkapisteet.

2 ostotarjousta

No nyt alkoi tapahtua!

Ensimmäinen kirjallinen ostotarjous vanhasta asunnosta saatiin eilen. Ja toinen tänään. Hyviä tarjouksia molemmat. Lisäksi saattaa olla kolmaskin ostotarjous vielä tulossa.

On tämä maailma nykyään ihmeellinen, ensin menee 4 kuukautta niin, ettei tapahdu yhtään mitään. Ja sitten kun alkaa tapahtua, kaikki tapahtuu melkein minuuttien ja tuntien sisällä.

Erittäin huojentavaa kuitenkin se, että tämä asia saatiin nyt pois alta, ja pääsee tämän jälkeen keksittymään varsinaiseen rakentamiseen.

Rakentamisen valmisteluissakin edistystä on myös tapahtunut, eli nurkkapisteiden merkitseminen kaupungintoimesta tapahtuu ensi viikolla, sähkölaitos toi sähköt tontille viime viikolla, ja seuraavaksi katsotaan mikä on tarkka paikka vesiliittymän paikaksi tontin laidalla.

Aloituskokous pidetään sitten jossain lähiaikoina, pitää keskustella vielä arkkitehdin ja vastaavan mestarin kanssa että miten heidän kalentereihin sopii.

Seuraavaksi pitää kuitenkin leikata tontilta ruohot. Lupiinit, maitohorsmat yms ovat kasvaneet jo yli metriä korkeiksi.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

4 kuukauden epätietoisuus...

Toukokuun 9. päivä kirjoittelin tänne blogiini seuraavasti: "Asuntokauppakin näyttää vilkastuvan kesää kohden, ensin näytti siltä ettei vanhan asunnon myynti etene lainkaan, mutta nyt näyttäisi siltä, että lähihetkinä tässäkin asiassa saadaan asiat eteenpäin."

Siitä on nyt pari kuukautta. Silloin toukokuussa näytti siltä, että vanhan asunnon myynti on hyvinkin lähellä, eli periaatteessa kaupat oli jo alustavasi sovittu siten, että kun meidän asunnon ostajan oman asunnon kaupat varmistuvat (hänen ostajansa oli matkoilla silloin), niin sen jälkeen laitetaan nimet lappuihin ja kummankin asuntokaupat on sillä selvä. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Ja kun oman asuntomme myynti aloitettiin maaliskuun puolivälissä, niin nyt heinäkuun alkaessa on takana päin jo lähes neljän kuukauden epätietoisuus siitä, että kauankohan tässä nyt vielä kuluu aikaa, että vanhasta asunnosta päästään eroon.

Nyt tämä epätietoisuus näyttäisi taas yhden kerran päättyvän, tai ainakin itse olen jälleen kerran erittäin toiveikas sen suhteen, että edistystä tulee tapahtumaan - ihan jo lähimpien päivien aikana. Silloin myöskin jälkimmäisen välittäjän oma arvio kävisi toteen siitä, että asuntomme on kuukaudessa myyty.

Ei pitäisi toki nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta enhän ole nuolaissutkaan? Olen ainoastaan toiveikas. Muutenkin aina pitää ajatella positiivisesti, ja kun tarpeeksi yrittää, niin asioilla on tapana aina järjestyä.

On tämä epätietoisuudessa odottelu (siis odotteluajan pituutta kun ei tiedä kukaan) kuitenkin henkisesti melkoisen raskasta. Siis tiedossa on, että näytöissä käy jatkuvasti iso määrä katsojia, jopa 9 pariskuntaa yhdellä kertaa. Naapurikin on tämän vahvistanut. Ja tältä pohjalta tiedossa on, että silloin kun on runsaasti kävijöitä, silloin on hintatasokin oikea. Ja edelleen on tiedossa, että tällä samalla hintaa samanlaisia asuntoja ostetaan ja myydään koko ajan - ei tässä siis ole kyseessä ollenkaan mikään erityisen harvinaisen asunnon myynti, vaan samanlaisia asuntoja löytyy pelkästään Vantaallakin varmaan tuhansittain, joista osa on koko ajan myynnissä. Tältä pohjalta kun tätä asiaa nyt itse järkeilen, niin 100%:lla varmuudella ostaja löytyy joskus, ja kiinteistövälittäjälle maksetaan siitä, että hän etsii jokaiselle asunnolle sen ostajan. Mutta silti ei vaan jaksaisi odotella...;-)

Jos tässä nyt saavutetaan läpimurto lähipäivinä tai jopa lähitunteina, sitten rakennuslainan saannille oleva reunaehto tulee täytetyksi, ja vielä on sen verran kesää ja syksyä jäljellä, että rakentamisessa päästään aika pitkälle. Kun rakentamisen kokonaisajalle oli alunperin budjetoitu aikaa noin 2 vuotta, niin 3-4 kuukauden myöhästyminen alussa ei merkitse periaatteessa mitään.

Tosin edelleenkin on huonoin ajateltavissa oleva skenaario on tietysti sellainen, että asuntoa ei saada tänä kesänä myytyä, vaan se vuokrataan ja jatketaan myyntiharjoituksia taas ensi keväänä uudestaan.

Asuntokauppaa odotellessa tässä muutamat kuvat Lappeenrannan loma-asuntomessuilta (kuvaa klikkaamalla kuva suurenee - viimeiset kuvat villa "Adelesta", jossa hintana 890.000 euroa, ja vaimokin päässyt viimeiseen kuvaan mukaan...),