maanantai 29. lokakuuta 2012

Keskuspölynimuri? Plussat? Miinukset? Kokemukset?

Aiemmasta blogipäivityksestä nostin nyt tähän ihan omaksi keskusteluksi kaksi kommenttia:

Sami29. lokakuuta 2012 6.55
En ottaisi keskuspölynimuria omaan talooni. Letkun roudaaminen ja kaappiin survominen on huomattavasti ärsyttävempää kuin pikku laitteen perässä raahaus, varsinkin kun on monta kerrosta. Lisäksi vanhempieni luona imutehossa keskuspölynimuri hävisi kirkkaasti mielen normi imurille, mutta niitäkin varmaan saa tehokkaampina. En näe juurikaan mitään hyötyjä keskuspölynimurissa saatika että maksaa 5x normi hyvän pölynimurin hinta.

Anonyymi29. lokakuuta 2012 9.06
Itse taas arvostan sen verran pölytöntä sisäilmaa että olen valmis maksamaan sen 5x enemmän kuin pölynimuri.

Letkuja voi myös ostaa jokaiseen kerrokseen omansa. Rasian sijoittaa kaappiin niin letkua ei tarvitse koskaan ottaa sieltä irti. Myös 110mm viemäriputki välipohjassa ja toinenpää kaappiin on helppo konsti säilöä letkua.

Jos halvimmalla yrittää päästä ja ostaa yhden imurasian ja 20metriä letkua niin varmaan on ärsyttävä sulloa kaappiin :) .

.

Itse olen edelleenkin kahden vaiheilla. Pitää kai kysellä lisää mielipiteitä puolesta ja vastaan? Tai tehdä galluppia, että kuinka monella on uudessa talossa keskuspölynimuri? Talopaketeteissa se ilmeisesti tulee aina paketin mukana?

Löysin myös aiheesta aika hyvän keskusteluketjun vuodelta 2007, ja poimin sieltä muutamia faktoja puolesta ja vastaan, tässä linkki:

www.vauva.fi -sivuoston keskustelu vuodelta 2007

Keskuspölynimurin hankintaa puoltaisivat seuraavat seikat:

- sopii paremmin allergia- ja astmaperheelle, kun mikropölyhiukkaset menevät ulos (tosin meillä ei ole pölyallergikkoja eikä astmaatikkoja)
- imurin ääni on hiljaisempi, kun imuri ei huuda korvan vieressä
- keittiön rikkaluukku on kätevä
- käynnistysnappi imurin kahvassa kätevä, ei tarvitse kävellä koneelle asti
- taloa myydessä (myynti ei tosin suunnitelmissa) oletusarvona voi olla, että uudessa talossa pitää olla keskuspölynimuri
- pölypussi isompi, tarvitsee vaihtaa harvemmin
- imuteho suurempi

Tavallisen pölynimurin hankintaa puoltaisivat seuraavat seikat:

- suutinvalikoima on paketeissa yleensä niukka, eli suuttimia voi joutua hankkimaan lisää (ellei ole vanhaa tav. imuria)
- tilantarve
- imurin säilytyskaappi likaantuu enemmän kuin tavalliset kaapit
- jos keskuspölynimurissa ei ole äänenvaimenninta, niin tiheään rakennetulla asuinalueella imurin ääni kantautuu naapuriin poistoima-aukosta
- hinta meidän talossa ekan tarjouksen perusteella noin 1300€ plus asennuskulut, eli tavallisia imureita saa sillä rahalla 7 kpl (käytännössä meillä on jo imuri, eikä uutta välttämättä tarvita (ja sama raha pitää investoida noin 10-20 vuoden välein, koska kaikki laitteet kuluvat
- keskuspölynimuri pitää integroida ilmanvaihtokoneisiin, jotta ne syöttävät 50 litraa enempi ilmaa sillä aikaa kun imuri käy. Muuten tulee takasta savut sisään, jos takassa tuli samaan aikaan. Uudet talot tehdään niin tiiviiksi.
- putkistot ei tukkeudu koskaan (putkitukokset saa toki auki, mutta aikaa kuluu jos imaisee sinne sukan sisään)
- tavallista imuria voi käyttää vaikka autokatoksessa, jos imuroi auton, mutta keskuspölynimurin letku ei ehkä yllä ulos talosta?
- imupistokkeiden paikka rajoittaa sisustamista (ei voi jättää esim. sohvan taakse)
- lisäletku voi maksaa 200€ eli tavallisen imurin hinnan, yksi pitkä letku taas ei ole kätevää monikerroksisessa talossa
- mitä tapahtuu jos jotain palavaa tai kuumaa menee vahingossa keskusimurin putkeen? Esim. kytevä hiili? Tavallisen imurin voi heittää ovesta pihalle, kuskuspölynimuria ei voi.

Tuleeko vielä jollakin jotain muuta mieleen?


Puzerin keskuspölynimureita Myyrmäen omakotimessuilla.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Omakotimessuilla Myyrmäessä

Poikettiin tänään Omakotimessuilla Myyrmäessä, kun huominen päivä kuluu ääntenlaskennassa Tikkurilan Lummetiellä (en ole itse ehdokkaana).

Eniten saatiin tällä reissulla vinkkejä keittiön suunnittelussa ja keskuspölynimurimen toteuttamisessa. Olin ollut vähän kahden vaiheilla, että tuleeko meille lainkaan keskuspölynimuria, kun sen keskusyksikkö pitäisi laittaa kellarin kulman tekniseen tilaan, ja sieltä matka 3-kerroksisen talon ylimmän kerroksen makuuhuoneisiin tulisi olemaan aika pitkä. Mutta keskuspölynimuri voidaan toteuttaa jopa 35 metrin imuputkella. Se riittää hyvin, käytännössä pisinkin matka taitaa meillä jäädä alle 20 metrin. Ja jos osat saa alle 1000 eurolla (ei sisällä asennusta, mutta osataan laittaa paikoilleen itse), niin eiköhän se kannata sitten ottaa. Ensimmäinen ja tarkempi tarjous saadaan sitten, kun laitan kotimaiselle valmistajalle eli Puzerille ensin oman talon pohjapiirrokset.

Löydettiin kivoja rappusten mallistoja Hoviportailta, keittiöideoita ja messutarjouksia mm. Puustellista ja Elegasta, lasiterassimalleissa upeita esimerkkejä ja mallistoja oli Siesta Groupilla (tästä vantaalaisesta yrityksestä en ollut kuullut ennen mitään, Lumon yms. ovat kyllä tuttuja jo entuudestaan). Muutama mukava ulko-ovimallikin löytyi. Ja nähtiin pari tuttua maalämpöpumppujen myyjääkin, eli ihan mukavat messut. Aurinkokin paistoi.

Harkkoseinän valamista pimeässä ja pakkasessa

Päivät alkavat lyhentyä ja illat pimentyä, mutta halogeenivalaisimilla näkee kuitenkin iltahämärissä aika hyvin. Tässä kuvia eiliseltä:

Pimeyttä hankalampi on kuitenkin lämpötilan laskeminen pakkasen puolelle. Tänään aamulla lentokentän mittari näytti alhaisimmillaan -8C klo 09:00 aikoihin. Eli aamu alkoi betonimyllyn ja -kelkan lämmittämisellä kosaanikaasulla. Myös vesi jota käytetään valamiseen joudutaan lämmittämään. Mutta tällaista tämä talvityö on. Vielä pärjäillään kuitenkin.

torstai 25. lokakuuta 2012

Hallipuhallin hankittu

Tehdään ehkä sittenkin niin, ettei ihan heti laiteta kellaria talvea odottamaan, kun ollaan saatu ontelolaatat harkkojen päälle ja ulkoseinien täytöt tehtyä. Pystyy siellä sisälläkin tekemään alapohjan valutyöt ja kevyet (siis ei-kantavat) väliseinät harkoista. Kunhan lämpötila vaan pidetään suht lähellä nollaa, eli ei päästetä kovin paljon pakkasen puolelle. Sitten voidaan valutöitä tehdä talvellakin. Lämpötilaa pidetään riittävän ylhäällä hallipuhaltimella ja lisäksi saunan korsteenia voidaan muurata sen verran, että sinne saadaan tilapäinen kiuas paikoilleen. Sitten saadaan hyödynnettyä myös rakennuksella syntyneet puujätteet. Eli tässä viimeisin ostos, hallilämmitin (ostettu käytettynä):

Kellarin seinistä on nyt muurattu alimmat 8 riviä, eli RUH-380 harkot kokonaan. Tästä ylemmäs tulevat kerrokset ovat PEH-380 lämpöharkkoja. Niiden muuraus on juuri alkanut.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Betoni ja bitumi, hinnat Suomi, Viro ja Venäjä

Hintavertailuja tehty taas kolmessa maassa, ja jossain määrin yllättävää ehkä se, että suomalaista Icopalin bitumikermiä, samoin kuin venäläisvalmisteista bitumia kannattaa ostaa Virosta. Se on siellä kaiken edullisinta.

Ja sementissä sama juttu. 25 kg:n säkki maksaa Suomessa vajaan kympin, Virosta saa 40 kg:n säkin vitosella. Sementin hinnoissa Venäjä sijoittuu näiden puoliväliin. Ja nämä siis puhtaan sementtijauhon hintoja, joihin lisätään veden lisäksi vielä myöskin hiekka.

Jos Venäjälle lähtee käymään, siellä kannattaa myös tankata. Diesel on noin puolet halvempaa mitä Suomessa ja Virossa.

Mistä näitä uunoja oikein tulee? Volyymi 2

"Mööpeli" -blogin kirjoittaja kuvassa omassa asiakaspalvelutyössään muutamia asiakastyyppejä, joista tunnistin heti itsekin muutamia. Ties vaikka olisi juurikin sama tai samat henkilöt asioineet kahdessa eri firmassa? Nämä Mööpeli-blogin analyysit löytyy täältä:

http://moopeli.blogspot.com/2012/10/mista-naita-uunoja-oikein-tulee.html#comment-form

Mietin uskallanko kertoa näistä samoista itsekin, ja päätin uskaltaa. Silloin ehkä muillekin vähän avautuu, että miten hyvin As Oy -muotoisessa asumisessa jokaisen elämää seurataan. Ainakin joskus. Korostan kuitenkin, että meillä asiakkaista on 99% erittäin mukavia ja asiallisia, mutta tuhansien joukkoon jää sitten se 1%, joka on hiukan haastavampi.

Tässä kohtaa suosittelisin myös lukemaan Kari Hotakaisen "Juoksuhaudantie" -nimisen romaanin. Se on itselläni nyt menossa, ja olen päässyt suunnilleen puoliväliin. Erityisen hyvää Kari Hotakaisella on samojen asioiden kerronta eri ihmisten näkövinkkelistä, ja siitä miten he kuvittelevat vastapuolen näkevän samat asiat - ja usein nämä kuvitelmat ovat pelkästään henkilön omaa mielikuvitusta. Tapahtumat näyttävät keskittyvän kiinteistövälittäjän ympärille, mutta kyllä näitä juttuja tapahtuu ihan oikeassakin elämässä, ja kyseisen romaanin tapahtumahtumat olisi voitu sijoittaa myös isännöitsijän toimistoon. Eli näin asiakkaat meillä:

Mööpeli -blogin "kyykyttäjä"
Kiusaa isännöitsijää, omaa naapuria tai taloyhtiön hallitusta. Useimmiten yksin asuva iäkäs nainen. Taloyhtiössä on aina jotain pielessä, ja se on joko isännöitsijän, oudon naapurin tai hallituksen syy. Uhriksi valikoituu useinkin joku kiireinen tai hiljainen ihminen, joka ei ehdi, jaksa tai viitsi ikinä sanoa vastaan. Usein valittaa itse keksimästään huonosta asiakaspalvelusta yrityksen johdolle (joka on ehkä itsekin kuullut sivukorvalla asiakaspalvelutilanteen, jossa ainut ei-asiallinen osapuoli oli asiakas itse, ja yrittää vierittää sen työntekijän niskoille, lisäksi uhkaa yleisönosastokirjoituksilla, jos ei toimitusjohtaja ota valitusta vakavasti). Lisäksi vaatii erityispalveluita, esim. että ei voi kertoa asiaansa naisvirkailijalle, vaan haluaa puhelimeen jonkun miehen. Jolloin tietysti vastataan, että meillä tietyt asiat hoitaa tietty henkilö, eikä näissä taloyhtiöiden asioissa ole esim. sukupuolella mitään merkitystä. Läheistä sukua Mööpeli -blogin "marttyyrille" sekä seuraavalle asiakastyypille (kerrostalokyttääjä):

"Kerrostalokyttääjä"
Näitä siis ihan oikeastikin on. Legendaarinen "www.kyttaajat.net" -sivusto on ilmeisesti lopetettu (en löytänyt sitä enää linkittämistä varten), mutta noillakin sivuilla tarjolla olleita tilastoja naapurin vedenkulutuksesta, grillaamisesta (naapuriyhtiön parveke), metelöinneistä, vieraista ja yö-vieraista, kaupassa käynneistä, naapuriyhtiön remonteista yms. tulee säännöllisen epäsäännölisesti. Yleensä ne ovat ruutupaperille käsin kirjoitettu. Joskus sivumäärä saattaa olla lähes 10 kpl, jos tulee koko kuukauden raportti kerralla. Viikkoraportissa on yleensä ollut vain muutama sivu. Kun näiden todenperäisyyttä on sitten joskus jatkuvista pyynnöistä johtuen oikeastikin tutkittu, ja asuntoon on menty ihan itse kuuntelemaan, niin juuri silloin mitään ääniä ei kuulu. Se taas johtuu siitä, että se ilkeä naapuri on niin ovela, ettei se metelöi ikinä silloin, kun heidän naapureillaan sattuu olemaan joku kylässä. Jatkuvasti paikalla oleva vieras olisi varmaan ollut yksinasuvalle hyvinkin mieleen, mutta isännöitsijätoimisto ei voi sellaista palvelua järjestää. Ajankäytön kannalta parasta olisi, jos näille kyttäysraporttien toimittajalle uskaltaisi sanoa, että emme enää halua näitä tällaisia jatkossa, mutta kun joskus heillä voi olla ihan oikeitakin havaintoja, jolloin mahdollinen oikea vahinko saadaan jo ennalta ehkäistyä, tai ainakin siitä saadaan tieto niin varhaisessa vaiheessa, että isommilta vahingoilta vältytään. Eli näistä tarkka-silmäisistä ja -korvaisista on välillä oikeasti hyötyäkin. Ongelma on kuitekin siinä, että jatkuvasti huutaa "varokaa susi tulee", niin kukaan ei enää usko, jos joskus susi tulee oikeasti, jolloin vakiosoittajan kohdalla isompia apuvoimia ei uskalla hälyyttää ihan heti, vaan ensin huoltomies käy varmistamassa, että mikä tilanne on, ja jos on oikeasti hätä, hoidetaan se sitten.

"päivi-rasanen" (huomaa pienellä kirjoitettuna):
Ihminen, joka haluaisi kieltää kaiken. Oli se sitten juridisesti mahdollista taikka ei. Mutta esimerkiksi koiraa ei saisi pitää, tai ainakin sen pitäisi olla mykkä. Myös lasten itku, yöllä WC:ssä tai parvekkeella käynti, parvekegrillaus ja tupakointi missä tahansa taloyhtiön tontilla pitäisi kieltää yhtiön järjestyssäännöissä, ja/tai yhtiöjärjestyksessä myöskin. Isännöitsijän aika kuluu selvitystyössä, että miksi näin ei ole mahdollista tehdä.

"Besser-Wisser":
Osaa ja tietää kaikki asiat aina paremmin kuin kukaan muu. Haukkuu isännöitsijän kättelyssä, ettei se saa kaadatettua esim. yhtä puuta, joka vaatisi vain yhden soiton kaupungille tai sähkölaitokselle, niin kaupungin tai sähkölaitoksen miehet tulisi heti paikalle ja kaataisi sen. Eli melkoisen saamatonta touhua. Joskus saattaa saada puolelleen ison joukon asukkaista. Todellisuudessa esim. puunkaato vaatisi lupahakemuksen kirjallisesti, ja takana pitää olla vielä hallituksen päätös asiasta, ei isännöitsijä nyt oma-aloitteisesti ala talojen pihoista puita kaadattamaan. Ja silloinkaan mitkään "kaupunginmiehet" ei niitä kaada, vaan pitää tilata puunkaataja, joka tietysti maksaakin aina jotain. Myös yhtiön talousasiat on "Besser-wisserillä" paljon paremmin hoidossa, mitä isännöitsijätoimistolla. Pisimmälle viety esimerkkitapaus syntyi kirjanpitäjän tehdessä "virheen" (jota oikeasti ei ollut), jolloin kirjanpitäjän selostusta ei uskottu, isännöitsijä joutui selostamaan samat asiat, ja sen jälkeen kysyttiin vielä lakimieheltä lausuntoa, joka sähköpostilla ihan ilmaiseksi saatiin. Tämän jälkeen syntyi salaliittoteoria, jossa kirjanpitäjä oli tehnyt virheen, isännöitsijätoimisto yritti sitä suojella ja peitellä, ja vielä joku tuttu lakimieskin oli puhuttu samaan juoneen. Huhumyllyn ja bessser-wisserin pysäyttämiseksi tarvittiin Kiinteistöliitosta noin 10-sivuinen lausunto, jonka allekirjoitti 2 lakimiestä, ja joka maksoi taloyhtiölle noin 600 euroa. Sen jälkeen salaliittoteoria ei tosin enää jatkanut elämäänsä, mutta kopiokuluineen yms. kuluineen melko pienelle taloyhtiölle tuli asiassa yli 1000 euron kulut. Besser-Wisser on yleensä eläkkeelle jäänyt jonkun alan arvostettu asiantuntija, joka puhuu yhtiökokouksissa erittäin vakuuttavasti, mutta ei koskaan halua mukaan hallitustyöskentelyyn korkeaan ikään tai terveydentilaan vedoten.

"Sentin-venyttäjä":
Vastustaa aina ja kaikkea joka maksaa, ja vaatii saada esim. isännöitsijäntodistukset ilmaiseksi, koska on hallituksen jäsenenä tehnyt niin paljon ilmaista työtä taloyhtiön eteen. Hei haloo! Isännöitsijäntodistus maksaa siksi, että se on meille ylimääräinen työ, ja meidän pitää saada siitä jokin korvaus. Jos hallituksen jäsen olisi tehnyt ilmaista työtä isännöitsijätoimistolle eli meille, sitten kai maksun määrästä voitaisiinkin keskustella, mutta jos tekee ilmaista työtä omalle taloyhtiölleen tai jollekin muulle ulkopuoliselle taholle, niin miksi meidän pitäisi sitten osallistua siihen tekemällä ilmaiseksi hänelle jotain? Samoin yhtiökokouksissa vastustaa kaikkia remontteja, eräässä esimerkissä onnistuikin niin hyvin, että puisen rivitalon julkisivun puuosat jätettiin maalaamatta. Siinä kohtaa "säästyi" 30 tuhatta. Kun asiaan oli sitten pakko palata noin 5 vuoden päästä uudestaan, silloin maalaamatta jääneet puuosat olivat jo lahonneet niin pahasti, ettei pelkällä maalaamisella enää selvitty. Puuosat piti uusia kokonaan, ja kun talo oli käytännössä kokonaan puuta, loppulaskuksi tuli yli 500.000 euroa.

Ehkä tässä nämä "tärkeimmät" meilläkin, ja mietimme välillä hyvinkin pitkään, miten me voitaisiin kaikkia palvella mahdollisimman hyvin. Ilmeisesti kaikkien tyytyväiseksi saaminen on joko mahdotonta, tai maksaisi niin paljon, ettei se kannata. Lisäksi on vaikea löytää töihin sellaisia "upseeri-astronautti-MacGaiver" -yhdistelmiä (riittäisikö edes tämäkään kokemus ja osaaminen?), jotka pystyisivät vaativaisimmankin asiakkaan tarpeisiin vastaamaan. Taloyhtiön tekniset ja taloudelliset asiat osaamme kyllä, mutta miten pärjäämme kaikkien ihmisten kanssa? Kerran eräs vanha isännöitsijä totesi osuvasti, että "isännöitsijänä pärjää parhaiten pappi, jolla on jokin teknis-kaupallinen jatkokoulutus". Mielestäni erittäin hyvin sanottu.

Ehkä tässä on sitten osasyy sille, että meidän alalla on jatkuva työvoimapula, ja uusia ja nuoria ei isännöintialalle hakeudu? Nyt isännöitsijöiden keski-ikä on jo 52v ja tästä joukosta joka toinen jää eläkkeelle 10 vuoden sisällä. Tai sitten alalle tulijat pelottaa pois joskus oikeastikin vaikeat kiistat ja pieleen menneet remontit, joissa voi äänen voimakkuus ja sävy olla hyvinkin kova, kun urakoitsija haluaa rahansa, ja taloyhtiö kieltää, että laskua ei missään tapauksessa saa maksaa. Näitä sattuu aina joskus ja ainakin yhden kerran urakoitsijan kiukku kohdistui juurikin isännöitsijään (joka on siis vain lenkki ketjussa, ja toimii pelkästään taloyhtiön hallituksen ja hallituksen palkkaamaan juristin määräämällä tavalla), eli turkulainen urakoitsija olisi halunnut, että "se kävis jotenkin sillai, että joku ajais niiku autolla päälle", eli isännöitsijä jäisi auton alle ja joutuisi ainakin sairaalaan:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011033013456197_uu.shtml

maanantai 15. lokakuuta 2012

Vielä Bitumikermin hinnoista (Starkissa)

Ensimmäiset rullat bitumia tulivat tosiaan aika hintaviksi, kun ne 3.10. kävin hakemassa Starkista. Laitoin tästä nyt heille sähköpostia, ja asia on nyt korjattu. Olivat pahoillaan, että kaikki tuoteryhmät eivät olleet jostain syystä tulleet mukaan niihin alennusprosentteihin, joista oli alunperin sovittu. Jatkossa hintaongelmaa Starkin bitumikermissä ei enää ole, ja se pärjää hinnassa jo oikein hyvin esim. Byggmaxin hinnoille. Tosin on se bitumi yhä noin puolta halvempaa Viron puolella, eli varmaan tulee vielä tarvittavat bitumirullat ostettua paikalliselta K-Raudan kauppiaalta sieltä.

Tämä nyt siis vähän niin kuin jatkokertomuksena 3.10.2012 blogipäivitykselle "Bitumikermiä ja kevytsoraharkkoja". Virheitä varmaan voi sattua joskus kaikille kauppiaille (kai siellä on joku rasti-ruutuun-systeemi, että mistä tuoteryhmistä omakotirakentaja saa alennusta, ja jokin ruksi erehdykssä puuttui?) Mutta tämä asia on nyt korjattu, kun otin asian puheeksi. Lisäksi pyysivät Starkissa, että jatkossa otan heti yhteyttä omaan myyjään/yhteyshenkilöön, jos jokin asia tai hinta tuntuu kummalliselta.

Eli ei tässä nyt sitten enää mitään ongelmia. Ei ainakaan omasta mielestäni.

Harkkojen valu etenee nyt kuudetta riviä. Yhteensä harkkoja tulee 14 kerrosta. Tässä kuva tältä illalta, noin seitsemän maissa on jo "täyspimeys":

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vantaan vartti-maratonilla, sen jälkeen harkkoja kantamassa

Tänään oli erittäin aurinkoinen ja hieno syyspäivä. Juuri sopiva ulkoiluun. Jottei vapaa-aika menisi ihan pelkäksi rakentamiseksi, niin käytiin tänään oman firman joukkueella juoksemassa Vantaan Vartti-maraton eli Fun Run. Aurinkoisessa syyskelissä on mukavaa välillä ulkoilla juosten, mutta sen verran tämä rakentaminen on kuitenkin omaa aikaa vienyt, etten ole tänä kesänä juoksulenkillä käynyt kuin ehkä pari kertaa. Joten nyt oli hyvä hetki juosta tähän väliin 10,55 km lenkki.

On ne huikeita ohituksia ja kovia vauhteja, mitä nuo 42 kilometrin huippujuoksijat pitävät koko ajan yllä, eli ne menevät siksakkia meistä hitaammista ohi, ja minuutin parin päästä ovat jo kadonneet kokonaan näkyvistä. Tuntuu, että vaikka antaisi sellaiselle kevytsoraharkon käteen tai vaikka yhden molempiin kainaloihin, niin siltikään ei pysyisi tällainen tavallinen sunnuntaijuoksija näiden huippu-urheilijoiden perässä...

Vantaan Maratonin päätteeksi vielä 1420kg harkkojen kantamista illalla, kunnes ilta pimeni.

Tässä vähän kuvia tältä päivältä, ei nyt liity rakentamiseen tällä kertaa, ellei sitten aasinsiltana se, että työpaikkakin tarvitaan, jotta rakentaminen olisi ylipäätään mahdollista. Joku viisas on sanonut niinkin, että niin kauan kuin riittää töitä ja terveyttä, selviää aika monesta asiasta. Ja työporukassa on välillä kiva tehdä jotain muutakin kuin töitä.

Tai myöskin voidaan ajatella niin, että on se rakentaminenkin vaan melkoista hyötyliikuntaa, ja vaatii pitkäjänteistä jaksamista, ihan niin kuin pitkän matkan juoksutkin. Sitä alkaa jo ihan itsekin arvostamaan isoja vanhoja taloja, jotka on rakennettu ennen kuin betonipumppuja, eli tiilien muuraamista varten lykättiin betonit ylös kottikärryillä, niin ylös mitä talo oli korkea. On siinä tarvittu kovakuntoisia rakennusmiehiä.


Minä olen eturivissä keskellä, muissa kuvissa kameran takana.


Kuva matkan varrelta.


Maalissa juoksun jälkeen.

Koko joukkue pääsi maaliin asti, eli siinä mielessä onnistumisprosentti oli 100%. Moni alitti oman tavoiteaikansakin. Ja videokin tämän päivän juoksutapahtumasta löytyy Youtubesta, tästä linkistä:

Realco Vantaan Vartti-Maratonilla

lauantai 13. lokakuuta 2012

105 tonnin nostourakka käsin

Kovaa hommaa myös tämä kevytsoraharkkojen latominen. Laskettiin tänään, että kun kuorma-auto toi harkot pihaan, sen kuormakirjassa yhteispaino oli 35.000 kiloa. Kovasti vaan painoa kertyy, vaikka harkon tiheys on vain 700 grammaa litralta, eli 30% kevyempää mitä vastaava tilavuus vettä.

Jokainen harkko nostetaan käsin liukumisluiskalle, sieltä se nostetaan kellarin pohjalle odottamaan latomista, ja latoessa se nostetaan vielä kolmannen kerran. Täten käsin nostoja kertyy yhteensä 105.000 kilon edestä. Eli parin rekka-auton painon verran (täydessä lastissa ajoneuvoyhdistelmän enimmäispaino saa olla enintään 60 tonnia).

Harkkoauton HIAB olisi voinut nostaa osan harkkolavoista suoraan kellarin kuopan pohjalle, jos auto olisi päässyt perä edellä montun laidalle. Sivuttaisnosto onnistuu vain auton viereen, eli kaikki lavat jäivät täten montun reunalle maan tasolle. Sieltä niiden lemppaus ei onnistu mitenkään niin, että ne laitettaisiin yhdellä nostolla suoraan kellarin seinään kiinni. Aina kun lava tyhjennetään, harkkoja tulee niin nopealla tahdilla, ettei niitä mitenkään ehdi sitä vauhtia muuraamaan. Ja jossain välisssä apupoikien pitää sekoittaa muurarille myös lisää laastia ja laittaa harkkoihin harjateräkset paikoilleen, joten ei onnistu sekään, että harkkoja siirreltäisiin montun pohjalle vähän hitaammassa tahdissa, jolloin saman harkon nostokertoja tulisi vähemmän.

Tänään nosteltiin vähän yli 5000 kiloa, ja kyllä se hiukan tuntuu käsivarren lihaksissa. Selkä kesti yllättävän hyvin, eli ei tunnu miltään. Huomenna sitten vielä lähtö Vantaan Maratonille (en juokse tällä kertaa kuin neljäsosan), joten sen jälkeen tuntuu varmaan jaloissa myös. Tässä muutamia kuvia tältä päivältä:


Harjateräkset hitsataan kulmista kiinni.


Kulma hitsattuna.


Raudoitusuran teko harkon päihin.


Työkalu, jolla sahattu ura lohkaistaan.


Vanha valu autokatoksen alla hiukan halki. Tämän takia taloa siirrettiin metrillä länteen, eli vanha valu jää purkamatta maan alle.


Yksi lavallinen harkkojan painaa 1420kg. Tänään saatiin 3 miehessä menemään vähän yli 3 lavaa eli noin 5000 kg.


RUH 380 harkkoja. Niissä on kaksi puolikasta koloa keskellä, eli mahtaako ilmatasku myös eristää lämpöä?


Harkkolaastia 1000 kg:n pussista. Ämpäri kerrallaan kannetaan kellarin monttuun. Kätevää kun ei tarvitse hiekkaa sekaan, eli lisätään vain vesi.


Säädettävä kelkka. Ilman sitä olisi homma hidasta.


Aurinkokin pilkahti. Vielä olisi muutama harkko latomatta.


Harjateräs jätetään betonin keskelle, jotta se ei ruostu.


PEH 380 harkoissa hakanen pitää harkon kasassa, ettei se pääse leviämään.


Lämpöharkkojen väliin tulee laastisauman kohdalle villaa.

Pari videota myös "Videot" välilehdellä harkkohommista. Toinen eiliseltä, ja toinen filmattu tänään.

torstai 11. lokakuuta 2012

Kellarin muurausta ja FinnBuild messuja

Tällä hetkellä toinen harkkorivi kellarin muurauksessa menossa. Eilen katsottiin Zeetan kanssa sähkösuunnitelmat alustavasti läpi, eli pientä edistymistä joka suunnalla.


Vasemmalla kylmävarasto, keskellä saunatilat, oikealla takkahuone.

Tämä iltapäivä kului FinnBuild -messuilla Helsingin messukeskuksessa, jotka avoinna vielä huomenna klo 17:00 asti, ja jonne sisäänpääsy ilmainen. Näytteille asettajia molemmissa alahalleissa, ja vielä jätehuoltoa, kierrätystä yms. yläkerroksessa. Erittäin paljon katselemista myös omakotirakentajalle.


Finn Build messut 2012.


Finn Build messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Hintavertailua Suomi vs Viro

Aikaisemmissa blogipäivityksessä (Bitumikermiä ja kevytsoraharkkoja) kirjoitin, että 7 rullaa Icopalin bitumikermiä Suutarilan Starkissa tuli maksamaan aikalailla, eli noin 144 euroa per rulla. Samanlaista "Trebolit Clacier" -merkkistä tavaraa olisi saanut Ruotsin Malmon lähellä Trelleborgissa olevan tehtaan valmistamana saman määrän 82,79 eurolla Byggmaxista. Nämä rulla siis poistoeränä Byggmaxissa ja nämä tiedot nettikuvien perusteella ja netissä mainitun rullan painon perusteella, en ole käynyt Byggmaxin rullia itse katsomassa.

Nyt selvitettiin myös mitä samat tavarat olisivat maksaneet Viron puolella. Sama Starkista ostettu bitumirulla olisi maksanut Võrun K-raudassa 31,98 euroa per 10 metrin rulla, metrin leveänä. Võru sijaitsee Etelä-Virossa noin 80 km Tartosta "kaakon kulmalle" päin, ja käydään siellä aina välillä kun meillä on kesämökki siellä.

Tämäkään 31.98€ ei ole vielä kaikkein halvin hinta tässä kohtaa, vaan paikallisessa K-raudassa on myynnissä myös vastaavanlaista venäläistä bitumikermiä, kuulemma yhtä hyvää sekin, ja sen hinta on 31,60€ per 15 metrinen rulla. Jolloin 10 metrin rullaksi muutettuna rullan hinnaksi tulee 21,07 euroa. Se on jo aika paljon vähemmän kuin Starkille maksettu 144 euron rullahinta. Onneksi Starkista tuli ostettua vain anturan yläpintaan tulevat bitumit, eli vielä ehtii ostamaan kellarin ulkoseinänä tulevat bitumikermit halvemmalla, jolloin keskihinta tulee vielä melko kohtuulliseksi tässäkin.

Hintavertailu siis kannattaa, ihan jo Suomen sisälläkin (esimerkkinä Byggmax vs Starkki bitumin osalta). Mutta samoilla tuotteilla on myös eri hintoja eri maissa, ja hintaerot voi olla ihan mihin suuntaan tahansa. Eli ei se nyt aina niinkään ole, että kaikki tavara olisi järjestään Virossa halvempaa, tai vaikka olisikin, rahtimaksut lisättynä saman tavaran voi siltä saada Suomesta edullisemmin.

Ruokakaupassakin esim. kahvi ja sokeri ovat Suomessa aina halvemmat mitä Virossa, samoin kuin tölkkiin pakattu maito, diesel maksaa molemmissa maissa saman verran (hintero Viron hyödyksi max 10 eurosenttiä), mutta bensa on Virossa halvempaa kuin Suomessa.

Suomalaiselle rakentajalle sepeli on halvempaa kuin virolaisen rakentajan ostama sepeli, mikä johtuu siitä että sepeli tuodaan Viroon Suomesta, tai tehdään paikan päällä esim. peltokiviä murskaamalla. Kova kallio on Virossa Tallinnan kohdalla 170 metrin syvyydessä ja Etelä-Virossa kallioperän päällä on noin 300 metriä moreenia ja muuta tavaraa. Eli kalliolouhoksia Virossa ei ole missään, paitsi palavan kiven, liuskekiven ja hiekkakiven yms. pehmeiden maa-ainesten osalta. Sepeliäkin kuitenkin tarvitaan, kun Virossa uusia taloja rakennetaan.

Myös viemäriputkien mutka- ja haarapalat näyttää olevan Virossa huomattavasti halvemmat mitä Suomessa. Suomessa edullisimmin näitä saa mm. Biltemasta, sikäli mikäli heidän valikoimistaan löytyy. Viemäriputkien osahinnat muodosta riippuen ovat Võrun K-Raudassa hintahaarukassa 1,96€ - 12,50€. Suomessa voi maksaa 20 euroa. Myös ruuvit, naulat ja hitsauspuikot saa Virosta oleellisesti halvemmalla.

Hintavertailua myöhemmin lisää sitä mukaa, kun talon rakentaminen edistyy.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Salaojat ja pumppaamo toimii


Vedenpinta 15 cm anturan alla.

Pumppaamossa on tilapäinen pumppu, joka huolehtii vedenpinnan tasosta ja hyvin näyttää toimivan. Varsinainen ja pumppaamon mukana tullut pumppu asennetaan myöhemmin. Puolivälissä (teknisen tilan kulmalla) salaojakaivon vedenpinta oli 15 cm anturan alapinnan alla. Niskakaivot terassin kulmilla (kylmävaraston kulmat) ovat varmaankin jonkin verran korkeammalla (en tullut nyt niitä mitanneeksi), mutta siellä nyt ei asialla niin suurta merkitystä kun se on kaukana varsinaisen asuintalon kellarin sisätiloista, ja todennäköisesti rakennekuvien mukainen salaojien syvyys täyttyy sielläkin.

Kylmävarasto on ainakin omissa ajatuksissa tavallaan muusta talosta irrallinen, koska se lisättiin suunnitelmiin vasta viime tingassa (jos kerran terassin alle mahtuisi 80 cm sokkelitilaan joka tapauksessa konttaamaan, miksei samalla kaivettaisi sen verran syvältä että sinne tulee kunnollinen huonetila?) Samalla poistuu kahdenkertaisen vesieristeen ongelma kkylppärin seinän kohdalta, kun varaston puolelle ei siihen kohtaan bitumieristettä tule seinälle. Ja näin sitten tehtiin "bunkkeri" terassin alle. Ja jälleen tuli muutos suunnitelmiin, eli jos kerran talon kyljessä on kylmävarasto, niin miksi se ei voisi olla tarvittaessa lämmin? Nythän ne eristeet on paljon helpompi laittaa kuin joskus perästäpäin. Eli taas tuli muutos suunnitelmiin, ja tämän seurauksena esim. lattiavalut yms. ovatkin nyt yhtenäiset, kun ei tarvitse erottaa lämmintä ja kylmää lattiaa toinen toisistaan.

Vielä noista salaojien korkeuksista, että kuvien mukaan salaojaputken alapinta pitäisi olla joka kohdassa vähintään 10 cm anturan alapinnan alapuolella. Sitten kosteus ei enää kiipeä karkean sepelin läpi anturaan. Tai vaikka kiipeäisikin, sitten viimeistään se kosteuden nousu pysähtyy anturan yläpintaan, johon on kosaanikaasulla liimattu bitumikermi (se joka oli Starkissa melkoisen kallis). Anturoiden sisällä on vähintään 70 cm ja enimmillään yli metrin sepeli (kuopasta tuli vahingossa terassin kohdalla ehkä 20 cm liian syvä). Sieltä sepelin seasta kosteus ei pääse nousemaan millään konstilla. Tai jos nousisikin, sitten seuraava este on 20 cm styroksi, jonka päällä on 18 cm alapohja, joka jo varmasti pysyykin kuivana.

Jos kuitenkin alapohjaan tulisi esim. jonkun vesivahingon seurauksena paljon ylimääräistä vettä ja kosteutta, niin ehkä jälkikuivatuksesa sepelin seassa olevan radonin poistoputkistonkin voisi silloin ottaa käyttöön? Eli jos sen kautta voidaan imeä radonit pois, voisiko imeä myös kostean ilman? En tiedä. Ja mistä se korvausilma pääsee radonputkeen? Talon ympäriltä salaojakaivoista ja putkista? Ilmeisesti, koska talon sisäilma falskaa maaperään huonosti. Tai falskaa se sekin sen verran, että jos radonista tulisi ongelma, kyllä sekin jotain kautta eli jonkun hiushalkeaman tai muun reitin kautta yleensä sisäilmaan pääsee. Ainakin vanhemmissa taloissa on päässyt.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Katu korjattu ja pesty & kellari nousee

Erittäin sateinen perjantai 5.10.2012. Työt kuitenkin edistyvät. S-kivet ovat jälleen omilla paikoillaan jalankulkijoiden valotolpan juuressa:


S-kivet jälleen paikoillaan.


Sateen avittamana katua on myös pesty.


Eka harkkorivi menossa.

Myös kellarin harkkoseinät on saatu alulle. Kellarin lattia tulee aikanaan olemaan toisen harkon ylätasolla, eli sisäpuolelle tulee vielä 2 x 100 millin styroksit ja noin 18 cm paksu betonivalu.

torstai 4. lokakuuta 2012

Liikennevalot toimii taas, mutta tuplatyötä tehdään

Tänään kävi liikennemerkkimiehet ja laittoivat Rekolan valoristeyksen taas toimimaan normaalisti. Valot menivät pimeiksi 18.9.2012, kun jalankulkijoiden valotolppa horjahti kaivantoon.

Pari viikkoa ja pari päivää pärjättiin omasta mielestäni ihan hyvin ilman liikennevalojakin, vaikka kaupungille oli kyllä kuulemma tullut soittoja ja valituksia siitä, että liikenne ei ollut toiminut tuossa risteyksessä. En minä sitten tiedä miten hyvin sen liikenteen olisi pitänyt toimia, kun kahdesta suunnasta oli kääntyminen kielletty ja yhdellä suunnalla oli "moottoriajoneuvolla ajo kielletty" -merkki, eli periaatteessa vain linja-autoilla ja hälytysajoneuvoilla oli lupa kulkea ohi, mutta muuten tie oli virallisestikin poikki melkein 2 viikkoa. Toki siitä nyt muutkin autot silti kulkivat ja ohi pääsivät, eikä me kenenkään kulkua estetty, jos vaan jotenkin kaivurin ohi mahtui menemään. Linja-auton tullessa kaivuri itse väisti syrjään.

No - pahoittelut joka tapauksessa, jos tämä nyt aiheutti hankaluuksia tai mielipahaa jollekin toiselle, mutta ei tässä nyt toki ilkeyttään eikä tahallaan haluttu hankaluuksia enempää mitä vesiliittymän kaivamisen takia oli pakko. Hyvällä onnella tietysti asiat olisi nopeamminkin voineet mennä, jos vaikka heti aluksi olisikin löytynyt se oikean tyyppinen vesiputki.

Mutta tänään oli jo liikennevalot toiminnassa, ja enää ei puutu kuin pinta-asfaltti, joka tulee sitten kun kelit sallii, eli todennäköisesti ensi viikon alkupäivinä.


Taas toimii valot.


Siis täh? S-kivet on kadonneet?


S-kivet löytyivätkin orapihlaja-aidan juuresta...


Vaikka just hetki aikaisemmin katu näytti tältä, kivet ladottu.

Eli tässä kävi siis vielä sillä tavalla, että kaivamisesta johtuen tolpan johto ilmeisesti pingoittui maan alle eri tavalla mitä se oli ennen, ja se jäi liian lyhyeksi, ja sen takia tolpan juuresta piti kaivaa uudestaan. On se nyt sitten sekin kohta kaivettu moneen kertaan auki ja kiinni. Ja ne S-kivet meidän täytyy näköjään pistää vielä kerran ja vielä uudestaan siihen paikoilleen.

Kieltämättä vähän epäonnen työmaa ollut tämä risteyksen kaivaminen, joten tämä S-kivien uudelleen latominen on jo aika pieni juttu tässä kaiken muun rinnalla. Eiköhän me siitäkin selvitä.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Bitumikermiä ja kevytsoraharkkoja

Eilen hain Starkilta 7 rullaa bitumikermiä anturan ja alimmaisen harkon väliin kosteuseristeeksi. Seitsemässä rullassa kermiä oli yhteensä 70 metriä, kermin leveys oli metrin ja yhden rullan paino 40 kg. Hintaa ostokselle tuli Suutarilan Starkilla yhteensä 1010,24 euroa, eli noin 144 euroa per rulla eli noin 14,4 euroa per neliö. Pakko oli ostaa, kun ne tarvittiin heti, ja tänään niitä on poltettu jo kiinni, tässä kuvaa:

Tämän enempää ei näitä Icopalin kermirullia kuitenkaan näillä näkymin Suomen puolelta osteta. Nimittäin puhelinsoitto Viroon paikalliseen K-rautaan paljasti, että sama Icopalin rulla maksaa siellä 33 euroa, eli enemmän kuin 4 kertaa vähemmän mitä hinta Suomen puolella. Vai oliko sitten Suutarilan Starkki tälle tuotteelle poikkeuksellisen kallis ostospaikka? En tiedä. Ja onhan sitä Icopalin kermiä myös kahta eri kokoa, mutta se ohuempi menee ulkokattojen aluskatteeksi, sitä ei voi anturan ja harkon väliin laittaa. Ensi viikonloppuna kuitenkin reissu Viroon, niin selvitetään onko tämä hintaero oikeasti totta. Jos on, reissussa tienaa helposti tonnin.

Tänään tuli myös HB-kivitalojen harkot pihaan. Otin myös laastikelkan sitä kautta, heidän hinta säädettävälle kelkalle oli 120 euroa, sama kelkka Starkilla olisi maksanut 150 euroa, en sitten osaa sanoa paljonko siitä hinnasta olisi saanut alennusta. Otin kuitenkin samassa kuormassa kuin harkotkin. Tässä kuvia harkkolastista, oli muuten yksi pisimpiä peräkärryjä mitä olen ikinä nähnyt:

Harkkojavojen purkamisesta myös videota "videot" -välilehdellä.