lauantai 31. maaliskuuta 2018

Maalämpötalojen sähkönkulutus?

Tässä linkissä mielestäni hyvä talo hyvällä paikalla:

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/vantaa/14519669

En ole talossa käynyt, enkä talon nykyisiä asukkaita tunne, vaikka talo ihan tässä lähistöllä sijaitseekin. Myynti-ilmoituksesta puuttuu enää vain se, että jokirannan lähettyvillä sijaitsevan talon joella eli talon vieressä olevan uimarannan lisäksi Vantaan toinen uimaranta on sekin hyvin lähellä, eli vajaan kilometrin päässä sijaitsevalla Kuusijärvellä.

Laitan vielä muutamat kuvakaappaukset tähän mukaan, koska jos kaupat tapahtuvat nopeasti, sitten tuosta ylläolevasta linkistä ei hetken päästä löydy enää mitään tietoja.




Jotta ei menisi pelkäksi kehumiseksi ja myynti-ilmoituksen mainostamiseksi, niin yhteen asiaan kiinnitin kuitenkin huomiota, ja vähän ihmettelin - lämmityskuluja nimittäin. No - myynti-ilmoituksessa oleva 150€ kuussa ei ole talon kokoluokka huomioiden mitenkään suuri, mutta on se kuitenkin hiukan suurempi mitä meidän talossa, jossa on neliöitä suunnitelleen saman verran (tai vähän enemmänkin). Meillä siis ostosähköä kuluu 1151,64 euroa vuodessa (vuosi 2017), ja tämän lisäksi kuluu myös 6 pinomottia polttopuuta. Polttopuulla sisälämpötila nostetaan +23C tasolle, ja puita ei kuluisi yhtään, jos tyydyttäisiin asumaan +17C lämpötiloissa.

Myynnissä oleva talo on kuitenkin 2-kerroksinen, ja tämä kerrosratkaisu säästää lämmityskuluissa, sillä talo kuluttaisi omien laskelmieni mukaan 22,8% enemmän energiaa, jos kahteen kerrokseen rakennetut tilat olisikin rakennettu vain yhteen kerrokseen:


Talossa ei myöskään näy (ei näy ainakaan kuvissa) ulkoporeallasta, mutta sähköllä toimiva saunankiuas siellä on. Meillä kiuas lämpenee puilla, ja siinä hommassa kuluukin puita1 kuutio kesäkaudellakin, jolloin muuten taloa ei tarvitse lämmittää. Tai pikemminkin tarvitsee jäähdyttää.

Kuvien perusteella myyntitalossa on vesikiertoinen lattialämmitys (kuten meilläkin), tai ainakaan lämpöpattereita ei kuvissa näy.

Kaikki hyvät edellytykset lämpöpumpulle olisi siis olemassa, mutta silti sähkönkulutus on tasolla 15-17.000 kWh per vuosi, siis ihan sama määrä meilläkin kului sähköä vuosina 2014-2015 eli syyskuulta syyskuulle, jolloin asuttiin aluksi 12kk kokeeksi suorasähköllä.

Sen jälkeen otettiin lokakuussa 2015 VILP, tai siinä yhteydessä tuli opittua 2 asiaa: varaajassa olisi pitänyt olla välipelti, jotta lattiakiertoon olisi saanut haaleaa vettä suoraan lämpöpumpusta. Ekaksi lämpimän käyttöveden lämpötilana oli +55C, ja sillä asetuksella säästöä aikaisempaan eli suorasähkön aikakauteen ei syntynyt käytännössä yhtään. Säästöä alkoi tulla vasta, kun seuraavana vuonna käyttöveden lämpötila pudotettiin +50C asteeseen. 

Nyt kuukausi sitten laskin käyttöveden lämpötilaa vielä lisää, nyt se on meillä enää +46C - ja taas on tullut huimasti lisää sähköä - ja ilman, että käyttömukavuus asumisessa olisi kärsinyt mitenkään.

En tiedä millaiset käyttöveden lämpöasetukset myynnissä olevassa talossa mahtaa olla, enkä tiedä minkä merkkinen maalämpöpumppu siellä on. Pumppu oli kuitenkin uusittu vuonna 2016, enkä tiedä tuliko silloin saman merkkinen pumppu, mitä aikaisemminkin oli ollut. Kuitenkin jos pumppu pitää uusia 5 vuoden välein, silloin säästöä ei varmaankaan synny, päinvastoin lämmityskulu saattaa olla suurempikin, kuin mitä suorasähköllä olisi ollut?

Maalämpö ei siis lämmitysmuotona näytä olevan ihan 100,0%:n tae alhaisemmille lämmityskuluille, ainakaan silloin, jos tulee korjauskuluja. Mutta tätä ei yleensä sanota ääneen, eli lämpöpumppujen ostajat ovat yleensä valmiit puhumaan vain positiivisista kokemuksistaan.   

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Talvi ei hellitä vielä(kään)

Viime talvena otin lattialämmöt jo kokonaan pois helmikuun viimeisellä viikolla:

https://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2017/02/tama-talvi-oli-sitten-tassa.html

Nyt lattialämmöt ovat edelleen päällä 5 tuntia per päivä, ja näin saa olla vielä ainakin pari päivää, vaikka aurinko lämmittääkin taloa jo päivisin aika mukavasti. Mutta vielä on pari kylmää yötä jäljellä:

Parin kylmän yön jälkeen näkyy Vantaan ennusteissa myös kylmien öiden jälkeen korkeita sinisiä pylväitä, eli runsaita lumisateita toiselle pääsiäispäivälle eli 2.4. Jos ne toteutuvat, sitten maisemat näyttää taas hetken aikaa talviselta, eikä lumikolaa kannata vielä viedä varastoon.

Muuten näyttää keväiseltä nyt kyllä. Aurinko paistaa, mutta isot lumikasat vielä muistuttavat talvesta.

Näkymä kadulta.

Salaojapumppaamo, joka jäätyi talvella. Laitoin
lunta päälle ja lumikasa ei ole paljon sulanut vieläkään.

Takapihan terassilta lumi on sulanut jo melkein kokonaan.

Mutta takapihan nurmikon päällä on vielä ainakin metrin korkea lumikasa.

Pihapolku on vielä kunnolla jäässä puutarhan puolella.


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Ilmastonmuutosta - Kaisaniemen keskilämpötilat 1829-2016

Helsingin Kaisaniemessä on lämpötiloja mitattu ja myös kirjattu muistiin jo pidemmän aikaa eli aina vuodesta 1829 alkaen, aina tähän päivään asti. Ilmatieteenlaitokselta saa viralliset tiedot kuukausien keskiarvolämpötiloista mainitulla tarkastelujaksolla.

Talonrakentamiseen asia liittyy sikäli, että aina joudutaan laskemaan millainen lämmitys tai jäähdytys taloon pitää suunnitella. Suunnittelun lähtötiedoiksi otetaan viimeisen 30 vuoden ns. "pitkä aikavälin keskiarvo", joka tällä hetkellä lasketaan vuosien 1981-2010 keskiarvojen perusteella. Aikaisemmin laskennan pohjana oli 1971-2000 ja sitä ennen 1961-1990.

Kaikilla tarkastelujaksoilla jakson loppupää on ollut yleensä vähän lämpimämpi kuin jakson alkupää, eli pitkän keskivälin luvuilla laskettaessa taloissa ainakin lämpö riittää. Vaikka tulisi hetkellisesti vähän kovempi tai pidempi pakkasjakso. Jokin sen tapainen taitaa olla nytkin menossa, kun kevät on vähän myöhässä.

Todella pitkässä juoksussa lämpeneminen näkyy ihan silmämääräiselläkin tarkastelulla, kun samoja kuukausia vertaa toisiinsa. Tai sitten sitä on vaan itse näkevinään, jos kuitenkin taustalla on tieto, että lämpenemistä on mainitulla jaksolla tapahtunut? :-) Kas näin. Jos kaavioita ei näe lukea, niin hiirellä klikkaamalla ne kasvavat suuremmiksi.

Tammikuun tilastoissa ehkä viimeiset 10-15 vuotta oikealla olleet leudompia eli vähemmän pakkasta mitä tammikuut
vasemmalla laidalla noin kolmasosan matkaa? Tarkastelujakson keskelläkin on ollut 2 lämmintä tammikuuta. Plussalla siis.

Helmikuun tilastoissa vasemmalla laidalla näkyy pienet plus-merkkiset hampaat ylöspäin oikealla laidalla.
Vasemmalla laidalla eli 1800-luvulla tällaisia plussalle jääneitä helmikuun keskilämpötiloja ei näy lainkaan.

Maaliskuussa sama ilmiö näkyy jo selvästi. Plussalle jääneet keskilämpötilat keskittyvät oikeaan laitaan eli 1900-luvun
lopulle ja 2000 luvun vuosille. Yksi ainut pieni poikkeus näkyy myös tarkastelujakson vasemmalla laidalla.

Huhtikuu on Kaisaniemessä jo reippaasti plussalla. Mutta näin ei aina ollut vielä 1800-luvun alkupuolella.

Ehkä pientä nousua näkyy myös toukokuiden keskilämpötiloissa. Omasta mielestäni näkyy myös aaltoilevaa liikettä.
Mahtaako jaksottaisuus johtua auringon pilkuista?

Aika tasaista, joskin hieman aaltoilevaa vaikutelmaa myös kesäkuissa?

Sama juttu heinäkuun tilastoissa. En minä ainakaan näe kumpaan suuntaan nämä kasvavat, mutta ehkä pientä noin 10v
sykleissä olevaa aaltoliikettä tässä voi nähdä? Toki jos tarkkaan katsoo, niin oikean laidan pylväät ylittävät 20-asteen
rajan useammin kuin vasemmassa laidassa tapahtuu. Ja jos katsoo numeromuodossa olevia tilastoja, kato käy myös
kylmien heinäkuiden kohdalla. Alle +14C keskilämpötila heinäkuussa on sattunut viimeisen kerran vuonna 1928.

Melko tasaisen epäsäännöllistä vaihtelua myös elokuiden kohdalla?

Omasta mielestäni myös syyskuut ovat olleet samanlaisia kautta aikojen, joskaan vuodet eivät ole veljeksiä keskenään,
eli lähimpien pylväiden kesken on aina eroja.

Silmämääräisesti vaikea huomata isoja eroja tai selvää kehitystä lokakuidenkaan kohdalla.

Kun katsotaan marraskuiden sarjaa, niin nyt lämpenemisen jo huomaa. Vasemmalla laidalla on usein ja selviä pakkas-
kuukausia. Oikealla laidalla näitä pakkaselle jääneitä keskilämpötiloja ei enää näy niin paljon, tai jos näkyy - ne ovat
vain vähän pakkasella.

Tarkastelujakson puoliväliin saakka joulukuut oli aina selvästi pakkasella, mutta ei enää puolivälistä eli noin 1900-luvun
puolivälin jälkeen. Nykyään melkein joka toisen joulukuun keskilämpötila on jo selvästi plussalla.

Johtopäätöksiä?

Talvet siis lyhenevät ja leudontuvat kummastakin päästä. Joulukuulle ei riitä enää aina pakkasia, ja varsinkaan huhtikuulla niitä ei enää ole, mutta 1800-luvun puoliväliin saakka huhtikuunkin keskilämpötila saattoi vielä tämän tästä jäädä pakkasen puolelle.

Miten nyt sitten esim. omakotirakentajat ovat reagoineet, kun tilastojen valossa talven ote alkaa kirpoamaan ainakin eteläisestä Suomesta?

Päällisin päin näyttää siltä, että samalla kun ilmasto lämpenee, niin samalla talojen seinät paksunevat, ikkunoita tarvitaan aina vain useampia kerroksia - nykyisin ainakin kolmet tai jopa neljätkin. Samalla myös lämmitysjärjestelmät muuttuvat entistäkin järeämmiksi mm. niin, että nyt jo uusien omakotitalojen rakentajista noin 55% valitsee maalämmön. Tietysti kyllä niitä kylmiä talvia varmaan vielä 50 ja sadan vuoden päästäkin aina joskus tulee. Joten kalliille ja tehokkaalle lämmitykselle ja hyvälle lämmöneristämiselle on silloin tarvetta.

Jotenkin voisi kuitenkin kuvitella asioiden kehittyvän myös toiseen suuntaan?

Että nyt kun talvet lyhenevät ja leudontuvat, niin nyt olisi varaa tehdä seinistä ja ikkunoista ohuempia ja lämmitysjärjestelmiin investoitaisiin aiempaa vähemmän rahaa?

Tai pitääkö sitten tehdä sellainen johtopäätös, että jos 1800-luvun taloissa oli maksimissaan yhdet ikkunat, ja vielä 1900-luvullakin enintään kahdet (ja näistäkin sisemmät pokat nostettiin aina kesäisin pois saranoiltaan), niin oliko noissa taloissa sitten talvella kylmä? En kyllä ainakaan itse muista esivanhempien koskaan valittaneen, että olisi ollut talvisin pirtissä kylmä. Vaikka silloin ei ollut yläpohjassa puolimetrisiä eristeitä, niin kuin nykyään on kaikissa pientaloissa. Ehkä sen ajan ihmiset eivät sitten olleet kylmälle niin arkoja?

Toisaalta ennen vanhaan talvet olivat kuulemma usein runsaslumisia. Ja lumi luotiin talon ympärille niin, että rossipohjan kissankolot ja tuuletusaukot luotiin talvella lumen avulla umpeen. Joten lattia oli varmaankin lämmin.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Earth hour

Ulkovalaistus antaa talolle aika paljon ilmettä, ja talo on kovasti paljon eri näköinen, jos kaikki ulkovalot ovat pois päältä. Tässä Earth-hour kuvia meiltä hetki sitten.

Katsoin myös aikaisempien vuosien Earth-hour -tunnin sähkönkulutuksia. Eipä niissä juuri eroa "normaaliin" ollut, eli ulkovalaistus ei nykyään kovin paljon sähköä kuluta, oli se sitten päällä taikka ei.




sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Lähes nollaenergiatalot tulivat 1.1.2018 - mikä muuttui?

Lähes nollaenergiarakennuksilla tarkoitetaan rakennuksia, joiden energiatehokkuus on erittäin korkea, ja joiden tarvitsema vähäinen energia katetaan hyvin laajalti uusiutuvalla energialla. Erittäin korkea energiatehokkuus tarkoittaa raja-arvona 82 kWhE/m2 kulutusta (tai ainakin vielä hiljattain Ympäristöministeriön ehdotus E-luvun uudeksi ylärajaksi oli 82 kWhE/m2).

Mikä sitten muuttui 1.1.2018?

Käytännössä ei muuttunut juuri mikään. Ainakaan vielä ei muuttunut. Eli moni rakentaja ehti hakea ja saada rakennuslupansa jo ennen 1.1.2018. Nyt näitä jemmassa olevia rakennuslupia rakennetaan ensin pois, ja niiden pohjalta aikanaan valmistuvia pientaloja 1.1.2018 voimaan tulleet säädökset eivät vielä koske. Yleisestikin ottaen muutokset olivat loppujen lopuksi paljon pienemmät, mitä "lähes nollaenergia-tason" ennakkoon pelättiin tarkoittavan. Asiasta aikoinaan noussut iso haloo puri ilmeisen hyvin:

https://www.sisailmauutiset.fi/maaraykset/nollaenergiatalojen-vaatimustasoa-kohtuullistettiin/

Toinen asia, mikä muuttui 1.1.2018 oli se, että Suomen rakentamismääräyskokoelma poistui ja sen tilalle tuli lakiin kirjattuja määräyksiä, sekä muilta osin ohjeita ja suosituksia, jotka löytyvät mm. tästä linkissä:

https://www.edilex.fi/rakentamismaaraykset

Vaikka nyt erityisen järisyttäviä ja isoja muutoksia ei vuodenvaihteessa näyttänyt tulevan, niin silti uusilla määräyksillä on tai pelätään olevan kustannuksia nostavat vaikutukset rakentamiseen. Esim. tässä linkissä Omakotiliiton toiminnanjohtaja Kaija Savolainen ilmaisee huolensa säädösehdotusten asumisen kustannuksia nostavasta vaikutuksesta, joissa nollaenergiarakentamisen vaatimille laite- ja rakennusinvestoinneille voisi tulla jopa 30 vuoden takaisinmaksuaika:

https://kuntalehti.fi/uutiset/tekniikka/uusista-rakennuksista-lahes-nollaenergiataloja-2018/

Tuo on kyllä hurja juttu, jos noin käy, ja silloin 30 vuoden takaisinmaksuaika olisi mittakaavassa ihan jotain muuta, mitä nyt on jo pidetty liian pitkänä, jos aurinkosähköpaneeleissa takaisinmaksuaika on noin 17 vuotta, ja uudisrakennuksen maalämpöpumpussakin reippaasti yli 10 vuotta. Mutta mitään 30 vuoden takaisinmaksuaikoja ei ole kuitenkaan vielä tähän mennessä tullut rakentamisessa missään vielä aiemmin vastaan.

Jos toisaalla selvästikin pelätään lähes nollaenergiarakentamisen lisäävän kovasti rakentamisen kustannuksia, niin toisaalla taas rauhoitellaan ja toppuutellaan:

https://rakennusmaailma.fi/pientaloteollisuus-valmiina-nollaenergiarakentamiseen/

"Lähes nollaenergiatason vaatimukset eivät aiheuta pientalojen suunnitteluun juurikaan muutoksia. Rakenteet, talotekniikka, energiavalinnat ja U-arvojen vertailuarvo pysyvät samantapaisina kuin tänäkin päivänä. Taloautomaatio kehittyy tulevaisuudessa ja reaaliaikainen energiankulutuksen seuranta on tavallista"-toteaa TM:n Rakennusmaailma ylläolevassa linkissä. Ja näinhän tämä on jo tänäkin päivänä, eli ei mitään uutta tässä kohdin.

Samassa TM: Rakennusmaailman artikkelissa luetellaan myös useita hyviä keinoja, miten matalaan energiankulutukseen voidaan päästä - tai on jo päästy. Esimerkiksi omakotitaloissa yläpohjan eristepaksuus on vuosien saatossa kasvanut 25 sentistä 50 senttiin. Energiatodistus ja E-luvun laskenta ovat muuttaneet lämmitysjärjestelmän valintaperusteita (aluksi muutti ehkä liikaakin? Jolloin korjaavana toimena suorasähkön kerrointa pudotettiin 1,7:stä 1.2:een).

Lisäksi rakentamisen yksityiskohtiin ja laatuun kiinnitetään nykyisin enemmän huomiota, ja tästä yhtenä esimerkkinä rungon ilmanvuotoluvussa on tapahtunut huimaa kehitystä. Jos vuonna 2005 ilmanvuotoluku oli noin 4, niin nykyisin päästään useimmiten jo alle ykkösen.

Itse neuvoisin tässä kohtaa kaivamaan myös netistä esille rintamamiestalon piirustukset, ja lukemaan ne ajatuksella läpi. Talomalli oli kuitenkin omalla ajallaan suuri energiatehokkuuden innovaatio, jossa energiahukka otettiin taloin päämitoilla hyvin haltuun. Lisäksi talon keskelle asetettu takka takasi tulisijan lämpöä tasaisesti ja kaikkialle taloon. Nämä samat periaatteet on hyviä yhä tänäkin päivänä.

Laskeskelin kerran itsekin kerrosluvun vaikutusta energiatehokkuuteen, ja omissa laskelmissani päädyin sellaiseen lopputulokseen, että jos omassa talossani (kellari ja 2 asuinkerrosta) kaikki tilat laitettaisiin 2 kerrokseen, niin energiankulutus ei nykyisestä paljon muutu. Mutta jos siitä vielä mennään eteenpäin niin, että kaikki tilat laitetaan vain 1 kerrokseen, silloin lopputulos muuttuu isosti, ja energiaa kuluisi vuodessa 22,8% enemmän - verrattuna siihen tilanteeseen, että tilat sijoitetaan kahteen kerrokseen. Omat laskelmani löytyvät tästä linkistä:

talo-rautio.talovertailu.fi/2015/01/11/kerrosluvun-vaikutus-energiatehokkuuteen/

Kerroslukua lisäämällä energiankulutusta voidaan siis pienentää varsin huomattavasti, täysin ilmaiseksi ja täysin ilman rakennusteknisiä tai sisäilma riskejä. Tietysti energiankulutusta voi pienentää kerrosluvun lisäämisen sijaan myös esim. ulkoseinien eristepaksuutta lisäämällä (ja useimmat juuri näin tekevätkin), mutta se maksaa rahaa,  ja siinä vaihtoehdossa joutuu ottamaan myös enempi riskiä kosteusvikojen osalta. Joskushan jokaiselle talolle vesivahinko aina sattuu, jos vaikka putket tai katto vuotavat, tai sattuu jotain muuta, jonka seurauksena rakenteet kastuvat.

Jos taloonsa rakentaa useamman kuin yhden kerroksen, se myös mahdollistaa talon rakentamisen vaiheittain, jolloin taloudellinen rasitus pienenee samassa suhteessa kuin rakentamiselle saa jatkoaikaa. Esim. muuttotarkastuksessa meillä oli valmiina vasta 2 asuinkerrosta, ja kellari oli tekemättä - poislukien sauna ja kylpyhuone, jotka olivat valmiina jo muuttotarkastuksessa. Mutta muuten kellari rakennettiin vasta myöhemmin kuntoon asumisen aikana. Samalla tavoin 1,5 tai 2 kerroksisen talon vintin voi tehdä joskus myöhemmin - jos tekee. Voihan se olla puolivalmista tilaa ja varastona käytössä vaikka ikuisesti, jos lisätiloja ei koskaan tarvitsekaan.

Lähes aina uusiin taloihin tulee myös takka - siltikin, vaikka pääasiallinen lämmön lähde olisi maalämpö. Jolloin tulisija on olemassa lähinnä vain sähkökatkojen varalta ja mukavuuskäytössä siksi, että onhan takat nykyään todella komeita ja elävää tulta on mukava katsella. En tiedä missä määrin näin syntyvää viihdelämpöä voidaan tarjota energialaskelmiin? Mutta kyllä kai polttopuista saatava ja arvioitu lämpö näihin laskelmiin kelpaa, kun kerran kelpaa öljykin, jolloin fossiilisen polttoaineen energiamuotokerroin on 1,00, samalla kun uusiutuvissa polttoaineissa vastaava kerroin on 0,50. Nämä uudet energiamuotokertoimet koskevat siis niitä uusia rakennuksia, joissa hankkeen lupahakemus on jätetty 1.1.2018 jälkeen.

Eli polttopuille on siis varsin edulliset kertoimet, jolloin ahkera polttopuilla lämmittäjä voisi saada jopa muihin rakenneratkaisuihin helpotuksia?

Jos miettii talon lämmittämistä ainakin jossain määrin myös puilla, niin meillä tämä on toteutettu seuraavasti:

Pääasiallinen lämmönlähde lämmityksessä on ilmasta-veteen lämpöpumppu, tai kovilla pakkasilla sen hyytyessä suorasähkö. Talvella 2017-2018 näitä suorasähkön tunteja meillä tuli helmikuun lopulla 14 kpl, siis niin, että 6 kWh:n vastus oli päällä yhteensä 14 tuntia. Suorasähkö on siis Etelä-Suomen VILP taloissa aika harvinainen tilanne.

VILP-lämpöä ohjaa vesikiertoinen lattialämmitys, jossa lämpötilaa ohjaa ulkoilma-anturi. Siis mitä kylmempi ulkoilma, sitä kuumempaa vettä lähtee lattiakiertoon - ja tämä reagoi nopeasti ja heti kun ulkoilma pakastuu. Jos sama olisi tehty huonelämpötila-anturilla, silloin lämpimämpää vettä lattiakiertoon alkaisi tulla vasta silloin, kun huonelämpötila lähtee laskuun, eli vasta usean tunnin viipeellä.

VILP on mitoitettu niin, että sen teholla talon saa yksinkin pysymään lämpimänä, ja tällä hetkellä VILP lämmittää taloa +17C asti. Siis jos polttopuita ei käytettäisi ollenkaan, niin talon lämpötila asettuisi kauttaaltaan +17C tasolle. Mutta koska tuollainen lämpötila ei ole kovin mukava asumislämpötila, ja koska takkaa tykätään muutenkin polttaa, niin takan avulla (tulipalopakkasilla käytössä on kaksikin takkaa ja puukiuas saunassa), niin näiden avulla lämpötila nostetaan yleensä sinne +23C paikkeille, mikä nyt sitten mukavalta tuntuukin.

Tällä tavoin polttopuita kuluu vuosittain lämmityskaudella 5 pinomottia, ja kesäkaudella vielä 1 pinomotti saunassa, eli vuositasolla puuta menee 6 pinomottia. Tietysti jos valittaisiin alhaisempi huonelämpötila, silloin puita menisi vähemmän, ja jos tyydyttäisiin asumaan +17C lämpöisissä huoneissa, silloin polttopuita ei menisi yhtään.

Miten sitten on varmistettu, ettei eri järjestelmät kilpaile tai sodi toinen toisiaan vastaan? No tällä hetkellä VILP "tietää" ainoastaan sen, että mikä on lämminvesivaraajan lämpötila, ja huolehtii siitä, että siellä oleva vesi on tietyn lämpöistä, nyt kuukausi sitten laitoin tavoitelämpötilan +48C asteeseen. Sitä ennen se oli +50C, ja sitä ennen +55C - jolloin näissä lämpötiloissa VILP ei säästänyt käytännössä mitään.

Lattialämmitys ottaa lämpönsä vesivaraajasta ja lähtevän veden lämpötilan säätötiedot ulkoilma-anturista. Lattialämmityksen säädin ei tiedä huonelämpötiloista mitään - sen tietää vain loppukäyttäjä, joka sitten polttaa takkaa tarvittaessa, jos sisällä tuntuu liian vilpoiselta.

Tietysti tämän saman olisi pystynyt toteuttamaan myös huonekohtaisella lämpötila-anturilla. Mutta silloin ehkä kävisi niin, että kun takankäytöstä johtuen huonelämpötila nousee (ja on tarkoituskin nousta esim. +17C:stä +23C:een), niin huonekohtaisella säädöllä muu lämmitys ehkä loppuisi, ja kaikki jäisi takan varaan?

Kerrostaloissa - jos joku ei tyydy taloyhtiön tarjoaman lämmön määrään, niin aina voi hankkia rautakaupasta omalla rahalla oman lämpöpuhaltimen, jolloin oman huoneistonsa lämpötilan voi säätää haluamalleen tasolle (mutta lämmityssähkön lasku jää silloin itselle).

Näissä esimerkeissä käy kuitenkin samalla aina niin, että patteritermostaatti kytkee vesikierron pois, jolloin asukas maksaa omilla sähköillään käytännössä koko huoneiston lämmityksen, eikä enää saa sitäkään kaukolämpöä lämpöpattereihinsa, jonka taloyhtiö olisi toki kustantanut. Tavallaan ulkolämpötila-anturi olisi kerrostaloissakin parempi systeemi kuin patterikohtainen termostaatti? Ja nykyisin siis isot vuokrataloyhtiöt käytännössä rajoittavat vuokra-asuntojen lämpötilat noin +19-20C tasolle, joka sitten taas kaikille asukkaille ei riitä.

Meillä takkaa siis poltellaan silloin tällöin ja tarvittaessa syyskuulta toukokuulle eli 9kk vuosittain. Kesällä takkaa ei pysty käyttämään, vaikka elävää tulta olisi silloinkin mukava kastella. Lisäksi VILP:stä tulee lattialämpöä 5 kk vuosittain, eli lokakuulta maaliskuulle. Nyt kun on ollut kylmä maaliskuu, niin lattialämmöt on vieläkin päällä.

Tässä vielä loppuun kuva ja linkki päämitta-optimoituun rintamamiestaloon, jossa siis ulkoseinän, alapohjan ja yläpohjan pinta-ala on pieni suhteessa lattian pinta-alaan. Toisin sanoen, mitä vähemmän on seinää, yläpohjaa ja alapohjaa suhteessa asuinpinta-alaan, sitä energiatehokkaampi talo.

Yllä oleva kuva on bongattu tästä linkistä:

https://hulluarkkitehti.fi/2016/11/

Tuossa linkissä on hyvää, monipuolista ja värikästä  kerrontaa rintamamiestalosta ihan noin muutenkin.Vaikkakaan artikkelin kirjoittaja eli "hullu arkkitehti" ei jostakin syystä huomannut talon hyviä puolia luetellessaan kiinnittää huomiota talon päämittoihin?

Ei ole kyllä huomannut kiinnittää päämittoihin huomiota moni muukaan, ei edes nykyaikana, vaikka pyrkimyksenä on tehdä mahdollisimman energiatehokkaita taloja. Niin vieläkään en ole huomannut, että kukaan olisi keksinyt ratkaista asiaa talon päämittojen avulla? Tietysti nykyajan talot ovat niin energiatehokkaita jo ihan muutenkin, ettei asialla ole enää juurikaan taloudellista merkitystä.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Okt-asumisen kuluihin voi vaikuttaa!

Omakotitalossa asuva voi vaikuttaa omilla valinnoillaan asumisen kustannuksiin aika paljonkin.

Omakotiliitto tutki ja vertaili kunnallisten maksujen suuruutta, ja niistä löytyi aika suuria eroja. Kunnallisia eli paikallisesti päätettäviä maksuja ovat kiinteistövero, kunnan/kaupungin sähkölaitoksen perimät siirtomaksut ja sähkön hinta (tämän voi jakaa myös termeihin lämmityssähkö ja käyttösähkö), vesimaksut ja jätemaksut.

Esimerkkitalona oli 120 neliöinen ja 30-vuotias puutalo (jossa kiinteistöveron ikäalennus on -1,25% per vuosi). Talo oli sähkölämmitteinen ja se sijaitsi 1000m2:n omalla tontilla. Tutkimus tehtiin nyt toista kertaa, ja se laajennettiin koskemaan 52 kuntaa, joissa asuu 71% suomalaisista.

Ja mitä havaittiin? Vertailun halvimman ja kalleimman kunnan välinen ero oli noin 1000 euroa vuosittain. Tässä kuvassa 10 edullisinta ja 10 kalleinta (klikkaamalla kuvaa se suurenee, kunnan nimen perässä suluissa kunnan perimä vero):











Keskimäärin esimerkkitalon asumiskulut kunnallisten maksujen osalta olivat 3700€/kk ja vaihteluväli oli Seinäjoen 3300 eurosta Raision lähes 4300 euroon. Ja näihin päälle tulee vielä lisäksi ei-kunnallisia maksuja, esim. vakuutukset, remontit, asuntolainat, korkokulut, nuohous yms.

Olen myös itse pitänyt kirjaa asumisen kuluista jo vähän reilun 3 vuoden ajalta, ja tulokset löytyvät tästä linkistä:

http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/p/kustannukset-asuminen.html

Itselläni asumisen kulut ovat painuneet vuosi vuodelta alaspäin mm. sähkön kilpailuttamisen ja ilmasta-veteen lämpöpumpun hankkimisen myötä niin, että vuodelta 2017 asumisen kulut olivat itselläni 3259,92€. Tämä siis alittaa 30-vuotiaan esimerkkitalon kustannukset Seinäjoella, jossa jo pelkistä kunnallisista maksuista kertyy noin 3300 euroa vuosittain. Uusissa ja hyvin eristetyissä taloissa asuvat myös välttyvät aika pitkälti energian kustannuksilta, ja remonttikuluja ei tule uusiin taloihin käytännössä ollenkaan.

Seuraavassa kuvassa keskimääräiset maksut ja niiden osuudet:


Nyt kun tänä päivänä väki pakkautuu pk-seudulle, niin minusta ihan mielenkiintoista on katsoa myös kustannusten tasoa yli 60.000 asukkaan kunnissa:


Tässä tulee esiin mielestäni mielenkiintoinen ja aika huomattava ero Vantaan ja muun pk-seudun eli Espoon ja Helsingin välillä. Kunnalliset maksut Espoossa ja Helsingissä ovat siis ihan omaa luokkaansa, jos niitä vertaa Vantaan tasoon, joka on listalla neljänneksi viimeisin.

Tämä on ainakin itselleni yllätys, kun aina olen ollut itse siinä luulossa, että Vantaalla mm. kiinteistöverotus olisi paljon kovempaa kuin Helsingissä ja Espoossa, mutta tässä graafissa tämä asia näyttääkin olevan euromääräisessä tarkastelussa ihan päin vastoin. Eli jos ja kun joku ostaa talolleen tontin Espoosta tai Helsingistä, niin jo itse tontti maksaa suunnilleen 2-3 kertaa niin paljon, kuin mitä maksaisi vastaava tontti Vantaalla.

Ja tuo juurikin selittää sen, miksi Espoo ja Helsinki pärjäsi tässä vertailussa noinkin huonosti. Sillä kun maa on kallista, niin vaikka kiinteistöveroprosentti olisikin Espoossa ja Helsingissä hieman Vantaata edullisempi, niin kokonaisuutena ja tontin arvosta laskettuna Espoon ja Helsingin vuotuinen kiinteistöveron määrä rasittaa espoolaista ja helsinkiläistä omakotiasujaa kaksinverroin enemmän, kuin mitä Vantaalla asuva joutuu kiinteistöveroja maksamaan. Eli jos jo aluksi maksaa tontista kalliin hinnan, sen vaikutus näkyy kalliina verona läpi koko asumisen ajan.

Omakotiliitto toivoo lisää tehokkuutta kunnallisiin liikelaitoksiin, sillä asumiskustannuksiin voidaan vaikuttaa, kun energia- ja kuntayhtiöiden päätöksentekoon lisätään avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä ja toimintaan tehokkuutta, peräänkuuluttaa Omakotiliiton toiminnanjohtaja Kaija Savolainen.

Itse toimin tällä hetkellä Omakotiliiton liittovaltuuston jäsenenä, ja paikallisen Rekola-Asola omakotiyhdistyksen puheenjohtajana.

Minusta kaikkien omakotiasujien kannattaisi liittyä Omakotiliiton jäseneksi, koska kukaan muukaan ei omakotiasujan puolia pidä. Tai en ainakaan tiedä, että pitäisi. Liittyminen käy helposti ja nopeasti vaikkapa netissä, esim. oman yhdistyksemme liity-jäseneksi-sivu löytyy täältä:

http://www.rekola.fi/liityjaseneksi

Lähivuosien uhkakuvana on Sote-uudistusten myötä se, että kuntien verotuottojen pudotessa noin kolmanneksen verran, kunnat saattavat helposti ryhtyä paikkaamaan omaa talouttaan kiinteistöjen omistajilta perittävillä maksuilla. Houkutus tulojen kasvattamiseen voi olla suuri, sillä eihän kuntien velat mihinkään häviä, vaikka tulevat verotuotot putoaisivat.

Itse henkilökohtaisesti - ja myös Omakotiliiton aktiivina olisin sitä mieltä, että näin ei pidä päästää tapahtumaan. Kyllä kuntaveroakin voidaan nostaa, jos kunta rahaa tarvitsee, ja silloin maksajiksi pääsevät kaikki muutkin kunnan asukkaat, eikä pelkästään kiinteistöjen omistajat.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Tipaton tiistai


Tänään oli uudessa talossa ensimmäinen tipaton tiistai. Se alkoi itseasiassa jo eilen eli maanantain puolella klo 13:00 aikoihin, jolloin vieressä kulkevan kadun alla meni iso vesiputki rikki. Ja sen jälkeen ei hanoista tullut vettä. Ei tipan tippaa.

Tilanne oli varmasti harmillinen myöskin vesijohtoverkostoja pk-seudulla hoitavalle HSY:llekin, sillä tällä kadulla koko katu ja sen alla olevat putket tullaan uusimaan vuoden päästä. Mutta tämä putki nyt sitten ehti hajota vielä ennen sitä. Eikä ollut ensimmäinen kerta - sinä aikana, kun me ollaan tässä asuttu, niin meidän kieppeillä vesijohto on hajonnut jo ainakin pari kertaa aikaisemminkin, joten tämä oli jo kolmas kerta pienellä aikaa.

Tällä kertaa tapahtuma oli aika raju, olin juuri käymässä pikaisesti kotona, kun vieressä alkoi tapahtua, eli asfaltin kappaleita irtosi kadun pinnasta, ja niitä lenteli joka suuntaan, ja katu itsessään pullistui eli nousi puolisen metriä ylöspäin kahdesta eri kohtaa. Liikenne suljettiin heti, ja paikalle tuli sekä vesilaitoksen että pelastuslaitoksen miehiä.

Vesirikkoaluetta eristetään liikennevaloristeyksen keskellä.
Oikealla näkyvä keltaisissa huomioliiveissä oleva mies seisoo pullistuman
päällä, ympärillä virtaa joka puolella vettä kadulla.
Etualalla etummaisen lapsen pään yläpuolella näkyy asfaltissa pitkä halkeama.
Vuotokohta on tässä. Asfalttia irtosi noin "ruumisarkun" kokoiseslta alueelta.
Itse joudun tässä vaiheessa poistumaan paikalta, ja kun taas palasin kotiin myöhään illalla, sitten olikin jo kaivettu koko risteysalue auki laajalta alueelta.

Iltaan mennessä koko risteysalue oli myllätty ylösalaisin, ja keskelle
risteystä oli kaivettu iso kuoppa.

Iso kuoppa yläkerran ikkunoista katsottuna. Ahkeria miehiä, painoivat
hommia läpi yön, tosin todennäköisesti tai ainakin toivottavasti miehet
vaihtuivat siinä välissä, eikä klo 13:00 paikalle saapuneet tehneet enää
yötä siihen perään? En tiedä.

Pieniä ilta- ja yöaskareita oli minullakin, kun vettä ei enää ollutkaan saatavilla hanasta kääntämällä. Muutamat litrat juomavettä kävin hakemassa naapurissa olevasta K-kaupasta, jossa ei ollut vesikatkosta lainkaan, koska heille vesi tulee toiselta kadulta. K-kauppias lupasi, että saisin hakea heiltä kraanavettä vielä lisääkin, joten kiitokset siitä Minnalle - kävinkin sitten myöhemmin täyttämässä astiat vielä uudelleen.

Ruuanlaiton lisäksi muita ongelmia äkillisen vesikatkon syntyessä on mm. se, että WC:tä ei voi vetää kuin yhden kerran, sen jälkeen tankki ei enää täyty. Ja astianpesukone ja pyykinpesukone ei toimi ollenkaan. Eikä suihkuun pääse. Jos vesikatko on suunniteltu, ja jos siitä kerrotaan etukäteen, sitten vettä voi kerätä etukäteen, ja jos päästää vaikkapa porealtaan täyteen, se riittäisi varmuudella pitkän aikaa. Mutta nyt tällä kertaa ei siis ehtinyt tehdä mitään etukäteen.

Illalla kotiin tullessa oli "talousveden" eli WC-pönttöjen huuhtelemiseen ja peseytymiseen tarvittavan veden saamiseksi kaksi keinoa olemassa. Toinen niistä olisi ollut se, että olisin alkanut virittelemään varapumppua, ja letkua, ja sen jälkeen olisin voinut nostaa vettä salaojapumppaamosta, ja kantaa sen sisään ämpäri kerrallaan.

Ajattelin, että helpommalla kuitenkin pääsisin, jos laittaisin saunan päälle, ja veisin sinne sadevesisaavillisen eli 200 litraa lunta sulamaan. Joten ei kun toimeksi...

Lumen lapiointi sadevesisaaviin alkamassa.

Sadevesisaavi saunan lauteilla. Täydensin sitä vielä kippaamalla päälle poltto-
puiden kantamiseen käytetyillä muovilaatikoilla lisää lunta tynnyriin. Ja sitten
tuli kiukaaseen ja lämpötila +90C asteeseen.

Samaan aikaan tytär kävi "lainaamassa" vettä naapurilta, joka asui muutaman
sadan metrin päässä. Siitä ei ollut oikein muuta hyötyä kuin se, että saatiin
lisää vettä WC:n huuhteluun. Nimittäin vesi oli aivan ruosteesta ruskeaa, niin
ei sitä tehnyt mieli juoda. Keskellä täysin kirkas ostovesi K-kaupasta. 

Seuraavan aamun kuvia. Pitkä halkeama uudessa asfaltissa menee suoraan
kuoppaan. Asfaltti on siis vasta muutaman vuoden vanha, koska itse tein
vesiliittymät samasta kuopasta, joka työn jälkeen asfaltoitiin.

Aamun hyörinää liikennevaloristeyksessä.

Samaan aikaan saunassa. Lumi oli sulanut, mutta ihme
kyllä lunta oli aamulla vielä jäljelläkin, eli 200-litran
saavi ei sula yhdessä yössä. WC:n huuhteluun vettä
kuitenkin oli.

Tänään aamulla otin käyttöön myös 300-litraisen sadevesi-
saavin, joka täyttyikin suojakeleissä nopeasti. Illalla jouduin
kuitenkin ottamaan pohjatulpan pois, jotta yöpakkaset
ei halkaisisi säiliötä tai rikkoisi hanaa. Sadeveden keräyksen
myötä vettä esim. WC:n huuhteluun oli jo niin paljon, ettei
sitä enää tarvinnut säästellä.

Nykyään kun syöksytorvet ohjataan suoraan sadevesikaivoihin, niin veden
kerääminen on hankalaa kun ämpäriä tai edes pesuvatia ei saa mahtumaan
sinne väliin. Lumikolan avulla veden keräys kuitenkin onnistuu.


Tiistai-iltana tilanne olikin sitten jo ohi. Tällä kertaa selvittiin helpolla, itse
olin jo alkanut varautua siihen, että vesikatko saattaisi kestää vaikka viikon.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Lämpöpumppu (ILP) tuulettuvaan rossipohjaan?

Suomessa on ainakin muutama yksittäinen talo, jossa on kokeiltu lämpöpumpun sijoittamista talon tuulettuvaan rossipohjaan (jossa tuuletusaukot eli "kissankolot" on talvella suljettu). Houkuttimena tässä on ollut alapohjan "puoliviileä tila", joka on läpi vuoden selvästi plussalla, aivan niin kuin maakellari. Maakellarissa lämpötila pysyy maaperän lämmöstä johtuen aina plussalla läpi vuoden - silloinkin, kun ulkona on -20C asteen paukkupakkaset.

Mikään yleinen viritelmä tästä alapohjan ilpistä ei kuitenkaan koskaan tullut. Eikä viime aikoina ole enää näkynyt keskusteluja missään edes niiden talojen osalta, jotka aikanaan tähän kokeiluun lähtivät. Eli onko lämmityksen säästöt edelleen kuinka hyvin totetuneet? Nyt kun lähes 10 vuotta ensimmäisten kokeilujen alkamisesta on jo kulunut.

Ilmeisesti ensimmäisen ILP:n talonsa alapohjaan laittoi "Pekkapoika" -blogin pitäjä, joka kertoi tässä linkissä asentaneensa ILP:n suorasähkölämmitteisen omakotitalon ryömintätilaan 3 vuotta aikaisemmin, ja oli yllättynyt seurantajakson hyvistä tuloksista:

https://pekkapoika.wordpress.com/2014/11/22/ilmalampopumppu-ryomintatilassa/

Paikan päälle tuli myös Tekniikan Maailman Rakennuslehti, joka tutki ja testasi miten kyseisen 120-neliöisen talon lämmittäminen alapohjan ILP:llä onnistui. Koejakson aikana 120-neliöinen omakotitalo kyettiin pitämään lämpimänä, joten lopputuloksena voitiin todeta, että maalämmön hyödyntäminen myös tällä tavoin oli mahdollista. Testin aikana talon seinäpatteri kytkettiin pois päältä aina yläkertaa myöten. Vain keittiön, kodinhoitohuoneen ja kph:n lattialämmitys olivat päällä, mutta nekin vain yöaikana. TM-Rakennusmaailman tekemästä testistä on kerrottu tässä linkissä:

https://rakennusmaailma.fi/ilmalampopumppu-ryomintatilassa/

Aihepiiristä syntyi myös ainakin joitakin nettikeskusteluita internetin keskustelupalstoille. Nämäkin keskustelut ovat hiipuneet jo useita vuosia sitten, mutta löytyvät edelleenkin esim. näistä linkeistä:

http://www.masinistit.com/keskustelupalsta/viewtopic.php?f=2&t=45676

http://lampopumput.info/foorumi/index.php?topic=17427.0

http://lampopumput.info/foorumi/index.php/topic,17752.0.html?PHPSESSID=rp5jq4l7fs7luleigaune2vsn4

Jos alapohjan lämpöä hyödyntävä ILP oikeasti olisi ollut hyvä keksintö, niin olisi sen nyt luullut yleistyvän niin, että tänä päivänä jo kaikissa uusissa rossipohjaisissa taloissa olisi ILP alapohjan ryömintätilassa? Mutta näin ei ole, jos talossa ILP on - se on yhä vieläkin aina ulkoseinässä.

Jo kivikauden asukkaiden eli luolamiesten keksimä maakuoppa ei ole ollenkaan huono keksintö. Se on kesällä vilpoinen, antaa tuulelta suojaa ja varmasti auttoi selviämään talvesta. Vielä pohjoisempana napa-alueilla "maakuoppa" rakennettiin lumesta leikkaamalla. Eli kyseessä siis iglu, ja sielläkin on sisällä ilman mitään lämmityslaitteita noin +4C (siis ihan sama lämpötila kuin maakellarissakin, vaikka samaan aikaan iglun ulkopuolella saattaa olla -40C ja kova tuuli.

Iglu-esimerkin avulla voidaan pohtia, että onko sisälämpötilan päätyminen plussalle sittenkään maalämmön ansiota, vai johtuuko se (ainakin iglun osalta) sittenkin tuulensuojasta, ja siitä, että sisällä oleskellaan, eli kyseessä onkin passiivitalo, joka ei lämmitystä kaipaa, ja jossa ei lämmityslaitteita ole?

Tietysti jos Etelä-Suomessa routa yltää enimmillään puolen metrin tai metrin syvyyteen (maalajista ja talven ankaruudesta riippuen), niin routarajan alapuolelle jäävässä maakellarissa on totta kai aina lämpötila plussalla, koska pakkanen ei talven aikana sinne asti yllä. Jos maakellarin rakennetaan maan pinnalle, sen päälle riittää Etelä-Suomessa metrinen maakerros varmistamaan se, ettei kellariin viedyt elintarvikkeet jäädy talven kovimmilla pakkasillakaan.

Mutta ei tuo maakellari (tai rakennuksen alapohja) silti mikään sellainen "maalämmön lähde" ole, että sitä kannattaisi alkaa ILP:n avulla vartavasten hyödyntämään. Siltikään, vaikka jotkut omakotiasujat raportoivat, että alapohjassa saattaa talvellakin olla jopa +5 - +10C lämmintä läpi talven.

Siis fysiikan lakien mukaan (jos eri aineiden esim. ilman ja veden ominaislämpökapasiteetteja vertaillaan), niin mikäli halutaan lämmittää 1000 litran vesivaraajassa olevaa vettä +1 asteen verran, niin ilman siirtohäviöitä siihen tarvittava lämpö voitaisiin teoriassa ottaa jäähdyttämällä 4000 kuutioa ilmaa yhden asteen. Tai 400 kuutiota ilmaa 10 asteella. Eikä noin suuria ilmamääriä alapohjassa ole, joten siellä olevan ilman energiapitoisuus on nopeasti syöty. Sen jälkeen ilmamassan pitää "latautua" uudelleen, eli saada uutta lämpöä jostain lisää, jotta se voisi taas luovuttaa lisälämpöä. Ja mistä se alapohja sen lämmön sitten saa?

Tilannetta on analysoitu nettikeskusteluissa mm. "oikeaan maalämpöön" tai mahdollisiin huonoihin eristeisiin viitaten seuraavasti:



Tämä ylläoleva kuvakaappaus löytyy siis tästä linkissä:

http://www.masinistit.com/keskustelupalsta/viewtopic.php?f=2&t=45676&start=80

Jos maasta huokuvalla lämmöllä olisi taipumusta lämmittää kellareita tai talon alla olevia alapohjatiloja niin, että pelkästään siitä aiheutuu plussalle nouseva lämpötila, niin olisin kai minäkin tällaisen ilmiön sitten myös omassa kellarissani aikoinaan huomannut. Meidän talon kellari siis rakennettiin runkonsa osalta valmiiksi aina kellarin katoksi (siis talon välipohjaksi) tuleviin ontelolaattoihin asti syksyllä 2012. Sen jälkeen kellari peitettiin pressuilla, ja rakentaminen jäi talvitauolle odottamaan seuraavaa kevättä. Joten tältä näytti tammikuussa ja alkukeväästä 2013:

Kellari lumen alla 1.1.2013

Helmi-maaliskuuta, rakentamisen taas alkaessa.

Tiilipiipun tiiliä kellarissa. Yhdestä ikkunasta poistettu styroksi, ja nähtävästi
siitä on myös tultu sisään kellariin siitä päätellen, että vieressä on tikapuut
ja tikapuiden vieressä on ikkuna-aukon suojana ollut styroksi päätyseinää
vasten nojaamassa tiilikasan takana. Peräseinällä näkyy jäätyneitä vesi-
vanoja (ehkä huurtumisesta johtuvaa eli jäätynyttä kondenssikosteutta?)
Mutta jäätä joka tapauksessa, joten sisäilma on käynyt pakkasella.

Joten jos rossipohjaisten talojen alakerrassa on lämpötila reilusti plussalla, niin veikkaisin, että siihen on syynä jokin muukin kuin pelkästään maasta huokuva "maalämpö".

Ja edelleen veikkaisin, että jos rossipohjainen talo jäisi vuosikausiksi kylmilleen (kai näitä tällaisiakin tapauksia Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin suunnalla jo alkaa olla? Siis kun kaikki talot ei vaan mene kaupaksi? Niin sitten talosta tulee poismuuttaneiden "kesämökki"), niin jos tyhjilleen ja kylmilleen jääneestä talosta otetaan kokonaan (perus)lämmötkin pois, ja jos vesikin katkaistaan, ja jos sitten mennään talvella katsomaan ja mittailemaan kovilla pakkasilla lämpötiloja sinne alapohjaan, niin enpä usko, että mittari näyttää läheskään +5C tai +10C.

Vaan silloin olosuhteet alapohjassa on jotakuinkin samat kuin tuossa yllä olevissa kellarikuvissani, jossa siis talon rakentaminen on vasta siinä vaiheessa, että lämmöt ei ole vielä olleet kertaakaan päällä.

Joten itse kallistuisin siihen uskomukseen, että alapohjan lämpö on sitä suurempi, mitä huonompi on lattia eristys. Toki - kaikki se lämpö, mikä on jo päässyt asuintiloista karkuun, ja jäänyt vaikka alapohjan vangiksi, niin jos se pumpataan takaisin uuteen kiertoon eli uudestaan asuintiloihin, niin eihän se tietysti huonoasia ole. Mutta alapohjan osalta ei se ole myöskään riskitöntä. Kosteus voi olla riski alijäähtyneelle alapohjalle varsinkin keväisin, ja jos kävisi niin, että pakkanen pääseekin talon alle, niin routa voi rikkoa rakenteita tai jäädyttää putket.

Meillä kun on kellari talon alla (nyt asumiskäytössä siis - yllä olevissa kuvissa vasta rakenteilla), niin itse ole aina kuvitellut, että kellarin lämpötalouteen osasyy on myöskin "maalämpö" siis ainakin niin, että eihän pakkanen koskaan pääse talon alle, koska talon alapohja on noin 3 metrin syvyydessä. Siis paljon routarajan alapuolella. Sen olen kyllä huomannut itsekin, ettei kellari talvella paljon lämpöä kaipaa eikä tarvitse, ja siihen kai syynä pienet ikkunat ja seiniä ympäröivät maamassat, joiden päällä taloa kiertää styrokslevyt. Niin minnekäs lämpö sieltä karkaisi, kun sivuille ei pääse, ja yläpuolella on itse talo.

Mutta ei se tämän talven jäljiltä kuitenkaan kovin kaukana ole ollut sekään, etteikö pakkanen olisi meillä saattanut päästä talon alle. Salaojapumppaamo jäätyi helmikuun paukkupakkasissa, ja nyt kun tänään mittasin toiselta puolen taloa salaojakaivon pohjalla olevan veden lämpötilan, niin tulos oli itselleni yllätys:

Pakkaset ovat lauhtuneet ja salaojakaivon kylmille sisäpinnoille on konden-
soitunut ja jäätynyt tosi paljon kosteutta.

Lämpömittari molskasti kaivon pohjalla olevaan veteen,
ja lämpötila siinä 1-2 astetta plussa.

Mittasin saman vielä toisellakin mittarilla. Näyttö jäi noin metrin korkeuteen,
siinä korkeudessa oli nyt +0,5C ja kaivon pohjalla +1,0C. Kosteusprosentti
oli 62%.
Luulisin, että salaojaveden lämpötila kuvastaa aika hyvin sitä lämpötilaa, mikä 3 metrin syvyydessä maaperän sepelissä tällä hetkellä on, ja jos lämpöä on talven jäljiltä enää +1C, niin ei se kovin paljon ole. Paljon ei puutu, etteikö mentäisi kohta jo pakkasen puolelle.

On tuo +1C kuitenkin ihan erilainen lämpötila kuin -20C, joka oli monena päivänä ulkomittarissa Vantaallakin vielä parisen viikkoa sitten. Ja siinä lämpötilassa oma ilmasta-veteen lämpöpumppu eli VILP hyytyi kokonaan ainakin kahtena päivänä.

Sen verran nuo "lämpöpumppu alapohjaan" -keskustelut inspiroivat itseäni ajattelemaan, että pitäisikö VILP sijoittaa ulkona aina salaojakaivon päälle? Jolloin jos VILP:n ympärille rakentaisi talveksi jonkin "koirankopin" siis lautakopin, joka ei estäisi ilmavirtauksia, niin mitä jos sinne kopiin sisään tulevasta salaojakaivosta poistaisikin kannen? Silloin kai maaperässä vapaana ja sulana näkyvä vesi alkaisi lämmittää VILP:n alla olevaa ilmaa? Jolloin jos lautakopin aukkoja "kuristaisi" niin, että VILP:n käynnistyessä kohdistuisi imua myös salaojakaivoon, niin silloinhan VILP imisi lämmintä ilmaa eli "maalämpöä" myös sieltä?

No VILP - ihan niin kuin ILP tarvitsee käyntiin pyörähtäessään valtavat ilmamäärät, eikä se mitenkään voi "hengittää" pelkästään sen ilmamäärän varassa, mikä noin 315 mm leveästä salaojakaivosta mahtuisi tulemaan. Mutta jos salaojakaivosta tulee edes sen verran lämpöä, että se sekoittuessaan vapaaseen ulkoilmaan lämmittäisi sen ulkoilman VILP:n alla noin -15C tasoon, niin silloinhan se sekoitussuhde riittää ja -15C lämpötilasta meidän VILP pystyy ottamaan lämmön talteen ihan normaaliin tapaan. Mutta -20C lämpötilassa oleva ulkoilma ei sille kelpaa, ja silloin se pysähtyy.

Nyt meillä on omasta VILP:stä lähimpään salaojakaivoon noin 2 metriä. Eli pienellä sivuttaissiirrolla kaivosta voisi tuoda haaran VILP:n alle, jolloin haaraputki olisi talon ympäri kiertävän styrokslevytyksen alla - suojassa pakkaselta.

Pitäisikö kokeilla? Sitten tämmöinen pieni kaivuuhomma olisi ensi kesän hommia.

Siis jos salaojapumppaamon tai likaviemärin kannen läpi huokuva lämpö sulattaa kannesta lumet, niin voisiko salaojakaivo ilman kantta lämmittää ulkona seisovaa (ja mahdollisesti lautakopin sisään jäävää) VILP:iä siinä määrin, että se kävisi vähän kovemmillakin pakkasilla?

VILP:iä ei voi siis viedä alapohjaan. Tai ei kannata viedä. Sillä VILP tekee lämpimät käyttövedet kesälläkin, niin kesällä sen teho alapohjan viileydessä olisi huonompi kuin vapaassa ulkoilmassa Lämpimissä kesän helteissä VILP saa auringon hyvin lämmittämää ilmaa "raaka-aineeksi", mutta alapohjassa on kesälläkin viileää.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Helmikuun sähkönkulutus

Helmikuussa sähköä kului 1270 kWh. Loppukuun pakkasissa polttopuitakin kului aikalailla, sillä kaikki tulisijat eli 2 takkaa ja saunan puukiuas olivat kylmimpinä päivinä kaikki käytössä. Pakkasellakin aurinko lämmitti niin, että VILP toimi aina iltapäivisin, paria päivää lukuun ottamatta.

Noiden kahden päivän aikana, kun VILP ei lainkaan käynnistynyt, piti käyttää suorasähköä. Ensimmäisellä kerralla 22.2.2018 oli 6 kW:n vastus päällä 4 tuntia ja jälkimmäisellä kerralla 10 tuntia 28.2.2018. Jälkimmäisestä päivästä eli helmikuun viimeisestä tuli myös tämän talven ennätyspäivä, jolloin sähköä meni 73,3 kWh. Tältä näyttää helmikuun päiväkohtaiset kulutuskäppyrät:

Talo Rautio - päivittäinen ostosähkön määrä helmikuussa 2018. Eniten tänä talvena 2017-2018 sähköä kului 28.2.2018,
jolloin sähköä kului 73,3 kWh. Tammikuun 2018 vrk-ennätys oli 47,1 kWh ja joulukuussa 2017 sähköä kului eniten itse-
näisyyspäivänä 6.12.2017, jolloin kulutus oli 52,4 kWh.
28.2.2018 tarkemmassa tarkastelussa. Vihreät pylväät ovat tuntikohtaisia kulutuksia. Vaakatasoinen viiva on
tuntikohtainen pörssisähkön hinta Fortumin Tarkka-asiakkaille. Tässä siis näkyy halpojen tuntien kalastelua,
ja kalliiden tuntien välttelyä. sähkö oli erityisen kallista aamun tunteina, jolloin kulutus oli pientä. Yön 
edullisina tunteina oli koko ajan 6 kW:n sähkövastus vesivaraajan kyljessä päällä, koska lämpöpumppu ei
ollut käynnistynyt edellisenä päivänä. Jolloin jos VILP-talo putoaa suorasähkölle, edullisinta on lämmittää
yön tunteina. Halpoja tunteja on siis samassakin vuorokaudessa aina saatavilla, vaikka kWh:n huippuhinta
oli yli 30 senttiä per kWH.

Kuukausittaiset kulutukset vuoden 2014 alusta alkaen. Lopputalven kylmyydestä johtuen sähköä kului nyt helmikuussa
enemmän mitä edellisessä kuussa tammikuussa. Tammikuun kulutus oli 1146 kWh eli 124 kWh vähemmän.
Jos pörssisähkö on kallista juuri silloin kun sähköä eniten tarvitsee, niin kannattaako pörssisähköä sitten lainkaan ostaa? Saahan sähköä perinteiseen tapaan ostettua myös kiinteällä kWh-hinnalla. Jos lasken pelkällä jakolaskulla oman sähköni hinnan vuonna 2017, niin vuonna 2017 sähköä kului yhteensä 10618,43 kWh. Samaan aikaan sähkölaskut olivat yhteensä 1151,64 euroa.

Noista luvuista laskettuna yhden kWh:n kpl-hinnaksi tulee 1151,64€ / 10618,43kWh = 10,85 c/kWh. Tästä jos vähentää pois 2,8c/kWh:n sähköveron, ja 3,4 kWh:n siirtomaksut, niin sähköenergian hinnaksi jää keskimäärin 4,65 senttiä/kWh. Jos tämän alle saa ilman kuukausimaksuja ostaa sähköä luotettavalta sähkönmyyjältä, niin minusta sellainen kiinteähintainen sähkösopimus kannattaa varmaankin hyväksyä? Pitää kuitenkin muistaa, että nyt on markkinoilla myös pienehköjä "meklariliikkeitä", jotka kaikki eivät ole täysin luotettavia, lisää tästä esim. täällä linkissä:

https://www.talouselama.fi/uutiset/hamara-sahkokauppias-yrittaa-nyt-ihan-uudella-yrityksella/0d3d099d-9987-319a-9663-4de9a5547595

Lauhan talven päätteeksi helmikuu tuntui myös kylmältä. Nyt päättyneen helmikuun lämmitystarveluvuksi tuli Vantaalla 712. Pidemmässä tarkastelussa eli ihan jo 10 viimeisen vuoden tarkastelussa kylmempiäkin helmikuita on ollut peräti 3 kertaa eli vuosina 2012, 2011 ja 2010. Kaikkein kylmin helmikuu on ollut 2011, jolloin helmikuun lämmitystarveluku Vantaalla on ollut 792. Nyt tänä talvena helmikuu oli niin kylmä esim. Joensuussa ja Kuopiossa.

Lämmitystarveluvut Vantaalla. Vuodesta 2008 lukien tämä helmikuu oli neljänneksi kylmin helmikuu. Aiemmat 5
helmikuuta ovat olleet lauhempia. Lämpimimmät helmikuut ovat olleet vuosina 2008 ja 2014.