http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2015/11/iski-kiire-tai-laiskuus.html
Nyt käänsit nupit takaisin samaan asentoon, ja tällä kertaa nuo ylläolevassa linkissä näkyvät numerot näyttivät tältä:
Lähtölämpötila +25C (perjantaina +33C)
Lämpöpatterin lämpötila +24,7C (perjantaina +30,7C)
Tuloilman lämpötila IV-koneen mittauspiste +23,1C (perjantaina +25,6C)
Huoneilman lämpötila +20,5C (perjantaina +21,4C)
Nyt siis kun alkupäässä lähtevän veden lämpötila laski 8 astetta, niin huoneen lämpötila laski vain 0,9 astetta eli noin asteen verran. Tietysti tässä kohtaa on huomioitava parikin asiaa:
Ensinnäkin kyseessä on eri lämmitysmuotojen nolla-summa-peli. Jos takkaa käytetään vähemmän, tai ei ehditä käyttää ollenkaan, sitten lämmitystä saa (tilapäisesti?) vaikka IV-koneenkin kautta. Ja jos sitä vääntää pienemmälle, niin asukkaita tarkkailemalla mieluummin laitetaan tulta takkaan, kuin haetaan villapaitaa päälle...
Toinen huomioitava asia tässä on myös se, että aikajänne on vielä aika lyhyt, ehkä pitää odotella vielä huomiseen, ja katsoa mihin lämpötila lopulta tasaantuu, sillä ei rakenteet kovin äkkiä jäähdy. Tosin ehkä ne ei jäähdy tämän enempää muutenkaan, kun takan käyttö oletettavasti lisääntyy.
Miten tämä näkyy nyt sitten sähkön kulutuksessa? No katsotaanpa:
Jos nyt halutaan minimoida ostoenergian määrää, niin aika "mitättömän pienellä" säädöllä siitä saattaa saada pois jo jopa 15%. Se on aika paljon - jos tästä ottaisi kokovuotisen käytännön. Kilovattimäärän muutos myös tukee sitä havaintoa, että IV-koneen kautta tosiaan liikkuu merkittävä määrä kilovatteja, sillä mitään muita muutoksia tämän "kokeilun" aikana ei ole tehty, eikä säätilakaan nyt kovin rajusti ole muuttunut.
Miten lukemat muuttuisi, jos IV-koneen lämpöpatterille ajettaisiin vaikkapa +50C -asteista vettä? No, ehkäpä senkin tässä tänä talvena jossain vaiheessa vielä kokeilen. Nimittäin jos IV-kanava on toimiva, ja useissa kelioloissa jopa täysin riittävä lämmönsiirron muoto, niin sitten tämän havainnon perusteella pitää alkaa arvioimaan lattialämmityksen tarpeellisuutta ihan uudestaan.
Siis lattialämmityshän - jos sellainen asennetaan - on nykyisin tapana asentaa kaikkiin huoneisiin koko lattian laajuudelta. Se paitsi maksaa, on myös aina jonkin sortin vesivahinkoriski myöskin. Jos ei lattialämmitysputket tai jakotukit usein vuodakaan, niin yllättävän usein joku vahingossa poraa sen putken rikki... IV-koneen kautta kulkevaan lämpimään ilmaan ei sen sijaan minkäänlaista vesivuotoriskiä liity. Eikä liity kustannuksiakaan. Sehän on pakko rakentaa jo ilmanvaihdon takia, joten jos se toimii myös apulämmittimenä tai passiivitaloissa jopa pääasiallisena lämmittimenä (?), niin tämä kaikki tulee kaupan päälle ja ihan ilmaiseksi. Toki lattialämmitys on hyvä ja tehokas, mutta tarvitseeko sen kattaa koko lattia, vai riittäisikö jos lattialämmitys putkea olisi vain 2-3 kierrosta ulkoseinän sisäpuolella olevassa lattiassa talon ympäri?
Lopuksi tuli vielä mieleeni miettiä vieläkerran lämpöpumpun asetukset uudestaan. Ei tässä nyt välttämättä enää ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin, vaikka erilaisia vaihtoehtoja kyllä olisi ainakin 2 kpl, eli nykyinen ja entinen kytkentämalli.
Eli nyt meillä on ollut lämpöpumppu siis vasta yhden kuukauden. Jäljellä on vielä 199 kuukautta, jonka jälkeen pumppu on loppuun ajettu, ja se joutaa kaatopaikalle. Eli vielä ehtii tehdä muutoksia, jos niihin ilmenee aihetta... Piirsihän meillä arkkitehtikin talon kolmeen kertaan - sen toisen kerran ihan vain siksi että näin itsekin, ettei se toimi - ja sitten palattiin lähes alkutilanteeseen takaisin, ja lopputulos olikin ihan hyvä. En tiedä pääseekö lämpöpumppumiehet välttämättä yhtään tämän helpommalla, mutta väliäkös sillä, jos itse maksan käytetyn ajan ja tarvikkeet...
Eli nyt siis ensimmäinen lämpöpumpun asennus meni meillä niin, että lämpöpumpusta tuli koko lämmityksen keskus, ja pumpulta lähti oma piiri lattialämmitykseen (ns. matalalämpöpiiri), ja oma piiri vesivaraajalle (ns. korkealämpöpiiri). Tässä lopputuloksessa havaittiin kuitenkin kaksi ongelmaa:
Eka ongelma oli se, että lopputulos olikin vähän erilainen, mitä olin itse sen kuvitellut olevan... Itse nimittäin kuvittelin tai luulin ostaneeni lämpöpumpun pelkäksi apulämmittimeksi, enkä missään nimessä halunnut, että siitä tulee lämmityksen keskus, joka ohjaa vesivaraajaa ja lattialämmitystä. Toinen ongelma oli ehkä astetta pahempi, eli lämmityksen tehon mitoitus.
Alkuperäinen lämmityksen mitoitus oli oikein, ja se oli toteutettu suorasähköllä niin, että varaajan kyljessä oli 3 kpl 6 kWh lämpövastuksia. Ne yhdessä lämmittävät tarvittaessa 18 kWh:n teholla lämmintä käyttövettä, jota käytettiin sellaisenaan, tai alennetulla lämpötilalla lattialämmityksessä. Tällä teholla talo "selviytyy", jos tulisi pakkasta 26 astetta, johon talo on mitoitettu.
Tähän mennessä kaikkein suurin mitattu kulutus vuorokaudessa on ollut 190,52 kWh sähköä, ja se oli 29.12.2014, jolloin vuorokauden keskilämpötila oli -17,4C. Mutta jos joskus tulisi oikeasti 26 asteen pakkanen, niin varaajalta löytyy tarvittaessa tehoa se 18 kWh, jolloin jos ne kaikki vastukset hohkaavat 24h vuorokaudessa, niin sähköä menisi joka päivä 432 kWh, eli 12960 kWh per kuukausi. Se olisi aika hurja määrä sähköä...
No nyt kun on lämpöpumppu, ja kun lämpöpumppu oli hetken aikaa eli muutaman päivän "kaiken keskuksena", niin lämpöpumppuhan menee itse pois päältä heti kun ulkolämpötila putoaa -15C tai sen alle. Jolloin lämpöpumpun omat vastukset yht. 2x 4,5 kWh kytkeytyvät päälle - mutta nämä yhteensä 9 kWh sähköteholla eivät riittäisi pitämään koko taloa lämpöisenä...
Jolloin nämä ensin tehdyt kytkennät raksittiin irti, ja palautettiin lattialämmön lähteeksi vesivaraaja, jota nyt sitten lämmittää ensisijaisesti lämpöpumppu, ja apuna on tietysti kaikki ne vastukset, mitä on varaajan kyljessä tai lämpöpumpun sisällä.
Vaikka tuo ekassa kytkentämallissa havaittu noin 9 kWh:n tehonvajaus näytti aluksi aika pahalta ongelmalta (eli jos talon lämmitys olisi jätetty siihen asentoon mitä se oli, talo ei olisi selvinnyt seuraavasta talvesta - paitsi jos olisi tullut nykyajalle tyypillinen lauha talvi ilman kovia pakkasia).
Euromääräisessä tarkastelussa tuollainen 9 kWh:n tehonvajaus ei olisi ollut mikään ylitsepääsemätön ongelma:
Siis jos olisin hakenut Gigantista 4 kpl tuollaisia 2 kWh:n siirrettäviä öljylämpöpattereita, niin ne olisivat maksaneet yhteensä parisen sataa, mikä olisi ollut ihan mitätön lisähinta itse ilma-vesi-lämpöpumpun hinnassa. Ja nyt kun tiedetään, että varaajasta voidaan IV:n kautta siirtää helpostikin 1 kWh:n teho, niin se 9 kWh:n tehonvajaus olisi helposti katettu näin (8 kWh siirrettävillä lämpöpattereilla ja 1 kWh IV-koneen kautta). Eikä jo tehtyjä kytkentöjä olisi ehkä tarvinnutkaan purkaa. Paitsi ehkä kotona ei oltaisi järin iloisia, jos meille tulisi sähköllä ja töpselillä toimivat lämpöpatterit melkein joka huoneeseen... Tosin eihän niitä aina tarvitsisi esillä pitää, ainoastaan silloin kun on kovat pakkaset.
No kannattaako tuohon alkuperäiseen tilanteeseen nyt sitten palata? Eli käynkö hakemassa ne neljä lämpöpatteria, ja soitanko lämpöpumppumiehille, että palauttaisitteko kaikki kytkennät vielä takaisin siihen ekaan tilanteeseen?
No enpä tiedä - en ole varma.
Siis nyt kun tässä vaiheessa olen oppinut, että lämpöpumppu tekee lämmintä vettä varsin huonolla hyötysuhteella (en olisi kuvitellut, että hyötysuhde on niin heikko, COP alle kakkosen luokkaa), niin totta kai olisi järkevämpää se, että IV-piiri ja lattiapiiri olisi kytketty suoraan matalalämmön piiriin, ja pumppu tekisi näiden tarpeisiin vain enintään +30C vettä. Jolloin jos lämmön lähde eli ulkolämpötila on jotain +5C - +7C, niin pumpun hyötysuhde olisi puolta parempi, eli todennäköisesti COP luvut menisivät päälle neljän.
Mutta ei tämä (siis alkutilanteessa olleet kytkennät) kuitenkaan meidän talossa ihan ongelmaton olisi sekään, joten hyvin todennäköinen on sekin vaihtoehto, että nykyisiä kytkentöjä ei tästä enää muuteta. Syynä tälle on se - että vaikka nytkin ulkosalla on ilma-vesi-lämpöpumppu lämmittäjän unelmakelit, niin meillä kuitenkaan lattialämmityksen kiertovesipumppu ei ole edes päällä. Siis kun sille ei ole tarvetta olla päällä. Meillä on lämmitystä varten myös oman metsän ilmaiset puut (ja tällä hetkellä ainakin pariksi vuodeksi eteenpäin rakentamisesta yli jäänyttä laudan pätkää), niin käytetään ensisijaisesti ne pois siihen asti mitä takan lämmitysteho riittää. Sitten kun pakkasta on riittävästi, otetaan myös lattialämpö käyttöön. Mutta sitten voi olla taas ilma-vesi-lämpöpumppu joko kokonaan kiinni, tai ainakin hyvin heikoilla hyötysuhteilla, jos pakkasta on liikaa... Eli matalalämpöiselle lattiavedelle meillä ei välttämättä ole juurikaan tarvetta.
Tässä siis tämän kertaisia pohdintoja... Minulle suurin oivallus oli tässä se, että kyllä ilma-vesi-lämpöpumpulla ja muutaman satasen sähköpattereilla voi pärjätä koko vuoden ympäri ihan yhtä hyvin kuin maalämpöpumpullakin. Mutta hintaero näiden kahden välillä on noin 10 tuhatta euroa, jolloin jos unohdetaan kokonaan ne polttopuut (eihän kaikissa Suomen taloissa ole takkaakaan), niin ilma-vesi-lämpöpumppu saattaa kuitenkin maksaa itse itsensä paljon nopeammin takaisin kuin maalämpö?
Siis nythän maalämpöä kaupitellaan aika aggressiivisesti. Ostajalle annetaan käteen sellaiset Excelit, joissa sähkön hinnan nousuvauhdilla yms. pelotellaan ylisuurilla kustannuksilla, jos ei ota maalämpöä. Itselläni yksi vuosi suorasähköllä osoitti, ettei näillä väitteillä välttämättä ole mitään katetta? Etenkin jos nykytalvet ovat aina näin lauhoja... Lisäksi suorasähkön vaihtoehto jää monelta rakentajalta kokonaan näkemättä/kokematta, koska maalämpö laitetaan uuteen taloon jo heti rakennusvaiheessa (ja ilman kotitalousvähennyksiä).
Sitten kun maalämpö on laitettu, niin se jälkeen uusilla asukkailla on tapana ihastella mitättömän pientä sähkönkulutusta, joka usein saattaa olla esim. tasolla 7000-8000 kWh per vuosi. Ja tästä tietysti iso kiitos lankeaa juurikin sille maalämpöinvestoinnille, eikö vain?
Oikeasti en osaa sanoa onko maalämmöllä tässä jutussa loppujen lopuksi niin erityisen suurta roolia?
Siis totta kai maalämpö pienentää sähkölaskua, ja totta kai yksin sillä pärjää ympäri vuoden, mutta itse rohkenisin olla sitä mieltä, että suurin kiitos uusien talojen pienestä kulutuksesta perustuu hyvään tiiveyteen, hyville eristeille ja näistä johtuen pienelle ominaiskulutukselle - eikä niinkään maalämmölle.
Jos maalämpö ei (omasta mielestäni) uudessa talossa välttämättä kannata, niin vanhassa talossa se kannattaa yleensä aina. Jos maalämpö maksaa 20 tonnia, niin sillä rahalla ei vielä kovin paljon energiaa säästäviä korjauksia tehdä...