Ilmastonmuutosta - Kaisaniemen keskilämpötilat 1829-2016

Helsingin Kaisaniemessä on lämpötiloja mitattu ja myös kirjattu muistiin jo pidemmän aikaa eli aina vuodesta 1829 alkaen, aina tähän päivään asti. Ilmatieteenlaitokselta saa viralliset tiedot kuukausien keskiarvolämpötiloista mainitulla tarkastelujaksolla.

Talonrakentamiseen asia liittyy sikäli, että aina joudutaan laskemaan millainen lämmitys tai jäähdytys taloon pitää suunnitella. Suunnittelun lähtötiedoiksi otetaan viimeisen 30 vuoden ns. "pitkä aikavälin keskiarvo", joka tällä hetkellä lasketaan vuosien 1981-2010 keskiarvojen perusteella. Aikaisemmin laskennan pohjana oli 1971-2000 ja sitä ennen 1961-1990.

Kaikilla tarkastelujaksoilla jakson loppupää on ollut yleensä vähän lämpimämpi kuin jakson alkupää, eli pitkän keskivälin luvuilla laskettaessa taloissa ainakin lämpö riittää. Vaikka tulisi hetkellisesti vähän kovempi tai pidempi pakkasjakso. Jokin sen tapainen taitaa olla nytkin menossa, kun kevät on vähän myöhässä.

Todella pitkässä juoksussa lämpeneminen näkyy ihan silmämääräiselläkin tarkastelulla, kun samoja kuukausia vertaa toisiinsa. Tai sitten sitä on vaan itse näkevinään, jos kuitenkin taustalla on tieto, että lämpenemistä on mainitulla jaksolla tapahtunut? :-) Kas näin. Jos kaavioita ei näe lukea, niin hiirellä klikkaamalla ne kasvavat suuremmiksi.

Tammikuun tilastoissa ehkä viimeiset 10-15 vuotta oikealla olleet leudompia eli vähemmän pakkasta mitä tammikuut

vasemmalla laidalla noin kolmasosan matkaa? Tarkastelujakson keskelläkin on ollut 2 lämmintä tammikuuta. Plussalla siis.

Helmikuun tilastoissa vasemmalla laidalla näkyy pienet plus-merkkiset hampaat ylöspäin oikealla laidalla.

Vasemmalla laidalla eli 1800-luvulla tällaisia plussalle jääneitä helmikuun keskilämpötiloja ei näy lainkaan.

Maaliskuussa sama ilmiö näkyy jo selvästi. Plussalle jääneet keskilämpötilat keskittyvät oikeaan laitaan eli 1900-luvun

lopulle ja 2000 luvun vuosille. Yksi ainut pieni poikkeus näkyy myös tarkastelujakson vasemmalla laidalla.

Huhtikuu on Kaisaniemessä jo reippaasti plussalla. Mutta näin ei aina ollut vielä 1800-luvun alkupuolella.

Ehkä pientä nousua näkyy myös toukokuiden keskilämpötiloissa. Omasta mielestäni näkyy myös aaltoilevaa liikettä.

Mahtaako jaksottaisuus johtua auringon pilkuista?

Aika tasaista, joskin hieman aaltoilevaa vaikutelmaa myös kesäkuissa?

Sama juttu heinäkuun tilastoissa. En minä ainakaan näe kumpaan suuntaan nämä kasvavat, mutta ehkä pientä noin 10v

sykleissä olevaa aaltoliikettä tässä voi nähdä? Toki jos tarkkaan katsoo, niin oikean laidan pylväät ylittävät 20-asteen

rajan useammin kuin vasemmassa laidassa tapahtuu. Ja jos katsoo numeromuodossa olevia tilastoja, kato käy myös

kylmien heinäkuiden kohdalla. Alle +14C keskilämpötila heinäkuussa on sattunut viimeisen kerran vuonna 1928.

Melko tasaisen epäsäännöllistä vaihtelua myös elokuiden kohdalla?

Omasta mielestäni myös syyskuut ovat olleet samanlaisia kautta aikojen, joskaan vuodet eivät ole veljeksiä keskenään,

eli lähimpien pylväiden kesken on aina eroja.

Silmämääräisesti vaikea huomata isoja eroja tai selvää kehitystä lokakuidenkaan kohdalla.

Kun katsotaan marraskuiden sarjaa, niin nyt lämpenemisen jo huomaa. Vasemmalla laidalla on usein ja selviä pakkas-

kuukausia. Oikealla laidalla näitä pakkaselle jääneitä keskilämpötiloja ei enää näy niin paljon, tai jos näkyy - ne ovat

vain vähän pakkasella.

Tarkastelujakson puoliväliin saakka joulukuut oli aina selvästi pakkasella, mutta ei enää puolivälistä eli noin 1900-luvun

puolivälin jälkeen. Nykyään melkein joka toisen joulukuun keskilämpötila on jo selvästi plussalla.

Johtopäätöksiä?

Talvet siis lyhenevät ja leudontuvat kummastakin päästä. Joulukuulle ei riitä enää aina pakkasia, ja varsinkaan huhtikuulla niitä ei enää ole, mutta 1800-luvun puoliväliin saakka huhtikuunkin keskilämpötila saattoi vielä tämän tästä jäädä pakkasen puolelle.

Miten nyt sitten esim. omakotirakentajat ovat reagoineet, kun tilastojen valossa talven ote alkaa kirpoamaan ainakin eteläisestä Suomesta?

Päällisin päin näyttää siltä, että samalla kun ilmasto lämpenee, niin samalla talojen seinät paksunevat, ikkunoita tarvitaan aina vain useampia kerroksia - nykyisin ainakin kolmet tai jopa neljätkin. Samalla myös lämmitysjärjestelmät muuttuvat entistäkin järeämmiksi mm. niin, että nyt jo uusien omakotitalojen rakentajista noin 55% valitsee maalämmön. Tietysti kyllä niitä kylmiä talvia varmaan vielä 50 ja sadan vuoden päästäkin aina joskus tulee. Joten kalliille ja tehokkaalle lämmitykselle ja hyvälle lämmöneristämiselle on silloin tarvetta.

Jotenkin voisi kuitenkin kuvitella asioiden kehittyvän myös toiseen suuntaan?

Että nyt kun talvet lyhenevät ja leudontuvat, niin nyt olisi varaa tehdä seinistä ja ikkunoista ohuempia ja lämmitysjärjestelmiin investoitaisiin aiempaa vähemmän rahaa?

Tai pitääkö sitten tehdä sellainen johtopäätös, että jos 1800-luvun taloissa oli maksimissaan yhdet ikkunat, ja vielä 1900-luvullakin enintään kahdet (ja näistäkin sisemmät pokat nostettiin aina kesäisin pois saranoiltaan), niin oliko noissa taloissa sitten talvella kylmä? En kyllä ainakaan itse muista esivanhempien koskaan valittaneen, että olisi ollut talvisin pirtissä kylmä. Vaikka silloin ei ollut yläpohjassa puolimetrisiä eristeitä, niin kuin nykyään on kaikissa pientaloissa. Ehkä sen ajan ihmiset eivät sitten olleet kylmälle niin arkoja?

Toisaalta ennen vanhaan talvet olivat kuulemma usein runsaslumisia. Ja lumi luotiin talon ympärille niin, että rossipohjan kissankolot ja tuuletusaukot luotiin talvella lumen avulla umpeen. Joten lattia oli varmaankin lämmin.