Tällä hetkellä on tiedossani, että uutta Suomen ennätystä ei syyskuussa 2012 tehty. Löytyy ainakin yksi vieläkin kalliimpi vesiliittymä Helsingin puolella, joka tosin aiheutui pitkästä etäisyydestä kadun varteen sekä matkalla olleesta kallioisesta maaperästä, jossa jouduttiin tekemään paljon räjäytystöitä. Joten joskus nämä vesiliittymätyöt voivat olla aika kalliita, ja kallis loppuhinta ei välttämättä tarkoita sitä, että liittymän tekemisessä olisi mennyt jotain pieleen. Tontin ostajan pitää olla siis erittäin valppaana tonttia ostaessaan!
Kuitenkin tässä kohtaa tulee vastaan filosofinen kysymys, että kuinka suuria taloudellisia ponnistuksia omakotitalon rakentajalta voidaan kohtuudella vaatia? Onko raja esim. 100 tonnia vai 500 tonnia tai vaikka miljoona? Vai ihan jotain muuta? Jossain täytyy kuitenkin kulkea jokin sellainen enimmäiskustannusten määrä, jolloin talonrakentajan täytyy saada tehdä poikkeusluvalla omalle tontilleen porakaivo ja/tai likakaivo, jos putkia ei voida kustannussyistä vesilaitoksen putkistoihin kytkeä. Myös lainsäädäntö tuntee mahdollisuuden tällaiseen poikkeusmenettelyyn, vaikkakaan en ainakaan pääkaupunkiseudulla itse tiedä yhtään tapausta, että joku omakotitalon rakentaja olisi tällaista erivapautta koskaan saanut. Eli voidaan ehkä sanoa, että kunnalliseen vesiverkkoon on tällä hetkellä käytännössä pakko aina liittyä, maksoi mitä maksoi.
Olin myös viime vuonna ilmeisesti vähän väärässä luulossa kuvitellessani, että "Jos kaivuutyö pysyy 5 metrin ympyrän säteen sisällä (siis ympyrän, joka on 10m halkaisijaltaan), silloin rakentaja maksaa kaiken". (tämä lainaus yllä olevasta aiemmasta blogipäivityksestäni 17.11.2012).
Nimittäin myöhemmin huomasin, että ei tämä välttämättä menekään ihan näin, ja kun kaikki laskut olivat saapuneet marraskuun puoliväliin 2012 mennessä, tein asiasta 22.11.2012 HSY:lle reklamaation/vahingonkorvausvaatimuksen, jossa hankkeen kokonaiskustannukset eriteltiin, ja niihin liittyen laskin erilleen sen osuuden, mikä oli (omasta mielestäni vesilaitoksesta johtuvaa) ylimääräistä ja täysin turhaa työtä ja mikä olisi kokonaan vältetty, jos esim. vesilaitoksen putkistokuvat olisivatkin olleet täysin paikkaansa pitävät, tai jos vesilaitos olisi tehnyt liitynnän siihen ensimmäiseen vesiputkeen, joka löydettiin.
Turhan työn ja turhan kustannuksen määräksi sain omissa laskelmissani 18.682,42€ euroa. Lähtökohtaisesti alun perin viikon työstä tulikin loppupeleissä kahden viikon työt, jolloin nopealla laskutoimituksella kokonaiskulut eli 48 tonnia voisi jakaa puoliksi ja sen perusteella voisi kait vaatia puolet eli noin 24 tonnia korvauksia. Nyt vaadittu summa on ehkä vähän alakanttiin laskettu, ja vaatimus on argumentoitu siten, että vastapuolen pitäisi olla kyseinen argumentaatio ja sen perusteella saatu noin 18 tonnin vaatimus aika helppo hyväksyä. Tällöin noin 2/3 kokonaiskustannuksista jäisi vielä itselleni, koska enempää en ole edes vaatinut.
Tämän kirjeen lähettämisestä tulee nyt huomenna kuluneeksi tasan 4 kuukautta, ja vesilaitoksen suunnalta ei ole kuulunut mitään. En osaa sanoa, onko tämä ihan normaali aikaviive reklamaatioiden käsittelyssä, mutta näin pitkä viive tuntuisi vähän turhan pitkältä, jos sama aika kuluisi myös vesiliittymätöiden tilaamisessa. Eli jos vaikkapa nyt maaliskuussa 2013 laittaisin työtilauspyyntöä, että haluttaisiin tehdä vesiliittymätöitä ensi kesänä eli heinäkuussa 2013, ja sitten heinäkuussa tilanne olisi yhä edelleen se, että vesilaitos ei ole vastannut vielä mitään, niin kyllähän se vähän outo tilanne olisi. Eikö vain?
Tammikuussa 2013 aloin parisen kuukautta vastausta odoteltuani pohdiskella, että mahtoiko se marraskuussa lähettämäni reklamaatio mennä ylipäätään perille? Joskus kirjeitä voi Itellan postissa vaikka hävitäkin. Asian varmistamiseksi ja tarkistamiseksi soittelin 15.1.2013 HSY:n kirjaamoon, että onko se marraskuussa postitettu reklamaatio saapunut perille.
Kirjaamon virkailija vastasi, että kyllä se kirje tuli ja että asia on vielä käsittelyssä. Ja virkailija kertoi myös lisätietona, että heillä asiaa käsittely on siirretty sille-ja-sille henkilölle, jonka puhelinnumero on se-ja-se. Soitin sitten sen jälkeen asiaa käsittelevän päällikön kännykkänumeroon, ja kyselin, että missä vaiheessa asian käsittely etenee ja että onko hän ehtinyt asiaan tutustua ja mitä mieltä hän itse siitä on. Sain puhelimessa vastauksen, että hän on kyllä lukenut reklamaatiokirjelmän, ja aikoo seuraavaksi käydä asiaa läpi heidän työmaapäälliköiden kanssa, jotta kuulee heidänkin version tapahtumista, ja sen jälkeen hyvin pian, eli ihan muutaman viikon kuluessa saisin asiaani kirjallisen vastauksen. Ja että varmasti se kirjallinen vastaus asiaan tullaan antamaan.
Joten jäin taas odottelemaan. Kului puolitoista kuukautta, ja mitään ei taaskaan kuulunut.
26.2.2013 kysyin sähköpostilla, että onko asiaani nyt ehditty käsitellä, koska tammikuun puolivälissä keskusteltiin puhelimessa, että vastaus tulisi ihan muutaman viikon sisään, mutta helmikuun loppuun mennessä en ollut mitään saanut. Sähköposti meni HSY:n kirjaamon kautta asiaa käsittelevälle päällikölle, joka ei ainakaan vielä ole asiaan mitään vastannut, vaikka tästä kyselystä on nyt kulunut kuukauden verran aikaa. HSY:n kirjaamo kuitenkin kuittasi sähköpostikyselyni vastaanotetuksi, ja edelleen välitetyksi, eli nyt kirjallista evidenssiä asian käsittelystä on marraskuulta oleva reklaamaatiokirjelmä ja tilannetietokysely siihen liittyen helmikuun lopulta. Kai sitten jossain vaiheessa pitää taas uudestaan alkaa kyselemään, että milloin asia etenee, jos taas kuukaudet kuluvat, ja mitään ei kuulu.
Tämä asia on jokatapauksessa kuluttajasuojalain alainen. Ja ensimmäinen askel kaikissa asioissa on aina se, että kuluttaja ottaa yhteyttä vastapuoleen ja yrittää sopia asian. Tätä olenkin jo yrittänyt, mutta neljään kuukauteen en ole vastapuolelta mitään vastausta saanut, en edes suullisesti, eli periaatteessa en tiedä mikä on vastapuolen näkemys asiaan ja mikä olisi heidän ehdotus, että miten tästä nyt sitten jatketaan. Itse pitäisin erittäin kohtuullisena, että vesilaitos tulee tässä kohdin kustannuksissa vastaan, koska heidän ohjeittensa mukaan koko ajan edettiin. Vai olisivatko he vaikka nyt jälkikäteenkin toivoneet, että olisinkin toiminut kaivuutöissä jollain tavalla toisin, ja siten vastoin heidän omia ohjeitaan?
Jos vastapuolen kanssa ei päästä sopuun, sitten kuluttajalla on sen jälkeen mahdollisuus vielä kuluttajansuojalain alaiset asiat kuluttajavalituslautakunnan tutkittavaksi, jolloin sitä kautta saadaan suositus, miten asiassa pitäisi edetä. Tähän asti asiassa ei aiheudu kummallekaan osapuolelle lisäkustannuksia. Jos asiat eivät mahdollisessa kuluttajavalituslautakunnan käsittelyssä ratkea, sitten seuraava askel lienee asian käsittely käräjillä, jolloin asioihin jo saadaan sitovia päätöksiä, jotka ovat ulosottokelpoisia. Tästä käsittelystä tietysti aiheutuu prosessin hävinneelle osapuolelle isot kustannukset. Yksi laki, jonka nojalla asiaa voitaisiin käräjillä tutkia on Vahingonkorvauslaki. Siinäkin lähtökohtana on se, että jokainen kärsii vahinkonsa lähtökohtaisesti itse. Mutta jos kuitenkin kykenee näyttämään toteen vahingon määrän, ja jos osoittaa todeksi syy-yhteyden, että vahinko on aiheutunut jonkun toisen toiminnasta, niin vahingonaiheuttajakin voi silloin joutua vahingosta vastuuseen.
Nyt kuitenkaan kun asiassa ei ole vielä toisen osapuolen vastinetta olemassa, niin toistaiseksi odotellaan, josko sellainen jossain vaiheessa saadaan. Ja jos siinä on hyvin perusteltuna se, että vesilaitos ei ole vastuussa tapahtuneesta, niin asia on silloin silllä selvä. Eli turha minun sitten on tässä mitään mussuttaa, jos nyt tapahtunut onkin lain tai jonkun muun säädöksen mukaan ihan okei. Joten korostetaan vielä lopuksi sitä, tällä hetkellä kun asian käsittely on kesken, jolloin tilanne on oikeasti vielä se, että kukaan ei ole syyllinen mihinkään, ja nyt esitetty vahingonkorvausvaatimuskin voidaan ehkä osoittaa vääräksi. Sikäli mikäli joku siihen sopiva laki on olemassa. Mikä se sellainen laki sitten mahtaisi olla, joka tässä kohtaa tulisi vesilaitoksen avuksi? Sitä en itse tiedä enkä ole löytänyt, mutta eiköhän vastapuoli sen sitten kerro, jos joku heille sopiva ja riittävän hyvä pykälä jostain lakikirjan sivuilta sattuu löytymään. Mutta jos ei löydy, ja jos vasta-argumentointi jää ontuvaksi, sitten argumentoinnin pitävyys voidaan tarvittaessa testata vaikka käräjilläkin. Sikäli mikäli asiassa ei nyt sitten muuten päästä sopuun. Mutta toivottavasti päästään.
Joten jos ei nyt syntynyt Suomen kalleinta vesiliittymää, niin mahdollisesti syntyi Vantaan kallein. Tai ainakaan itselleni ei ole saapunut toistaiseksi mistään sellaista tietoa, että jossain päin Vantaata omakotitalon vesiliittymä olisi tullut maksamaan vielä enemmän.
Tämän hetkisen tiedon valossa tässä kaivettiin Vantaan kallein vesiliittymä.
Meillä aikanaan mökin sähköliittymän tilaus jäi sähkölaitoksen tilauksen vastaanottaneen henkilön pöydälle. Ei tullut liittymää sovittuna ajankohtana ja kyseinen henkilö ei myöskään vastannnut yhteydenottoyrityksiimme. Saimme lopulta liittymän paljon myöhemmin kuin piti, mutta saimme kuitenkin. Vaimo teki valitksen sähköyhtiöön liittymän tilauksen hoitamatta jättäneestä henkilöstä ja laitokselta ei pitkään kuulunut mitään. Lopulta saimme vastauksen ja erittäin anteliaan korvauspäätöksen asiasta, vaikka muistaakseni emme erikseen edes korvausta olleet vaatineetkaan.
VastaaPoistaItse en ihan täysin ymmärrä, miksein teidän tapuaksessanne vesilaitos vain käsittele asiaa nopeasti ja maksa perustelemaasi korvausta. Ehkä monopoliasemassa olevan laitoksen ei tarvitse, kun kilpailu ei pakota välittämään asiakkaista. Vaikka kaikki vantaalaiset tietäisivät kyseisen laitoksen hoitavan asiat hankalasti, on heidän silti hankittava liittymänsä sieltä.
Toivottavasti saatte asiaan ratkaisun (odottelu on ikävintä) ja toivon tietysti onnekkaampaa liittymätyötä omalle kohdallemmekin. Itsekäs kun olen.
Mun mielestä kaupungin / kunnan pitäisi hoitaa liittymän kaivaminen. AInakin me maksamme kunnalle liittymästä ihän käsittämättömän liittymismaksun ja silti työ jää meille. Näin myös kunnalla (tai vesilaitoksella, miten vain) olisi vastuu tällaisissa teidän tapauksen kaltaisissa äärimmäisissä katastrofitilanteissa.
Mutta jännityksellä odotellaan, mitä teille vastataan.
Virheitä sattuu kaikille, paitsi jos ei mitään tee, ei satu virheitäkään. Lisäksi ihminen varmaan toimii luonnostaan niin, että mukavat asiat tekee aina heti alta pois, mutta ikäviä asioita helposti lykkää tuonnemas. Tosin ei vastaamista lykkäämistäkään nyt ihan ikuisesti voi tehdä. Mutta odotellaan ihan rauhassa.
VastaaPoistaSekin olisi ihan yksi mielenkiintoinen ajatusmalli, että rakentaja voisi vaikkapa itse valita alkaako kaivamaan itse, vai kaivaisiko vesilaitos liittymän tontille. Jälkimmäisessä valinnassa olisi silloin sekin etu, että silloin poistuu se ajoittamisen ongelma, eli nyt okt-rakentaja joutuu hyvin tarkasti ajoittamaan oman kaivamisensa niin, että putki on näkyvillä silloin kuin vesilaitoksen kytkentäporukka tulee. Jos ei ole valmista, seuraava yritys voi mennä vaikka viikon tai parin viikon päähän, missä saakka se jonon pää sitten meneekin.
Meillä oli kuitenkin tässä kohtaa vissiin jonkin sortin erityiskohtelu (?), kun ei jouduttu jonon perään, vaan vesilaitoksen miehet tuli heti soitettaessa paikalle, ja uudelleen kytkemisen ajankohdat saatiin sovittua aina siihen hetkeen, kun vesiputki oli taas seuraavan kerran näkyvillä. Kolmeen kertaan siis se paineellinen putki jouduttiin loppujen lopuksi kaivamaan esille. Kytkentäyritysten lukumäärällä mitattuna saatettiin muuten tehdäkin ihan Suomen ennätys tässä kyseissä lajissa? Ellei joku sitten sattumoisin tiedä sellaista tapausta, jossa vesiliitymän kaivuussa putket olisi kaivettu vähintään 4 kertaa esille? En ole ainakaan itse sellaisesta tapauksesta koskaan kuullut.