Mutta ei näistä kummastakaan mitään haittaa ole ollut, "seinänaapuri" tontin laidalla on oikein mukava, ja jos kotiin tullessa tai kotoa lähtiessä joku seisoo linja-autopysäkillä, tai on menossa pysäkille, niin kaikki antavat tietä ihan kiitettävästi...
Mutta nurmikko - jos meillä sellainen jo olisi, se rajoittuisi siis naapuritalon seinään kiinni. Samoin suihkulähde, jos sellainen tulee nurmikolle - ja jos se menisi rikki, niin siitäkin hulahtaisi sitten vesimassat suoraan naapurin talon seinään. Ei hyvä?
Eikä se nyt välttämättä ihan mukavaa olisi myöskään ruohonleikkurin kanssa hääriä ja joskus ehkä vahingossa naarmuttaa naapurin seinää. Siksi ajattelin, että asialle täytyy tehdä jotain. Tässä siis alkutilanne kartalta katsottuna näyttää tältä:
Jotta ruohonleikkurilla ei tarvitsisi raaputtaa naapurin seinää, ja jotta ei olisi vaaraa, että suihkulähteen tai piha-altaan vesi karkaa naapurin talon seinään, niin ajattelin kaivaa talon seinän eteen pienen puron. Tai ojan. Kaivannon nimeksi omasta mielestäni sopii vaikka "turhapuro", koska vettä siinä ei (toivottavasti) koskaan kulje. Tässä lähtötilanne, tältä näytti maastossa vielä hetki sitten:
Puron uoma kaivettu. Meni lapiohommiksi, koska kaivurilla - tai edes minikaivurilla ei tähän paikkaan oikein nyt pääse. Oikealla naapurin takapihan aitaa ja ojan päässä punainen rajapyykki. |
Rajapyykki vähän lähempää. Sen vieressä vasemmalla oma tötsäni, joka näkyy vähän kauemmas. |
Hauska tämä meidän "virallinen valvoja" joka tulee paikalle heti katsomaan, kun tontilla jotain tapahtuu. Sitten kallistelee päätään, ja jos kaikki on kunnossa, kävelee pois... |
Sitten vesitesti puutarhaletkullla, että kallistaako kaivanto tasaisesti tontin perällä olevaan avo-ojaan päin. |
Salaojaputki ja sadevesikaivo paikoillaan. Täytöt alkamassa. |
Putket peitetty. Sitten vaan turhapuroa rakentamaan. Suodatinkangas jo paikoillaan, sen päällä vähän hiekkaa. Hiekan päälle tulee tiiliskiviä. |
Alkuperäisen styroksin vieressä lisäsoiro styroksia. Sen päälle tulee seuranpääkiviä. |
Seinän vierustan kivitäyttö etenee. Omalle puolelleni en ole vielä reunuskiviä laittanut. |
Sama lähempää. Puron uoma kulkee siis kuvan vasemmassa reunassa. |
Alkutilanne. |
Aika jännä tonttiratkaisu. Jotenkin epäilisin, että vastaava tuskin menisi täällä Espoossa läpi. :) Tulisiko naapuritalon seinän vieressä olla sepeli, ettei kosteus pääse kivijalkaan (vai onko tämä varsinainen haitta vain kellarillisissa taloissa)? Toki tuo ojitus auttaa ainakin parantamaan tilannetta.
VastaaPoistaEhkä meillä Vantaalla ollaan rakennusvalvonnassa vähän joustavampia - siis esim. muutaman neliön ylitys voi mennä rakennuslupahakemuksessa läpi, mutta esim. Espoossa on käsittääkseni ihan varma juttu, että yhtään neliötä ei saa rakentaa enempää, mitä tontin kaava sallii.
PoistaTietääkseni Tampereella - ja tarkemmin sanoen Pispalan harjulla on muutamia tontteja, joissa talo on rakennettu tontin rajaan kiinni, ja on myös sellaisia taloja, joissa autotallin ovet avautuvat suoraan kadulle. Eli kadulta ajetaan auto talliin, ja kadulle myös autotallista peruutetaan.
Tämä meidän tontin tai rakennusten sijoittelu tontilla juontaa kait 1960-luvulle, Tampereen Pispalanharjun talojen historia juontuu kait 1800 luvulle, ja aikaan jolloin asemakaavaa ei siellä vielä ollut, ja taloja vaan rakennettiin sikin sokin. Jyrkästä rinteestä voi johtua, että "tontille ei pääse" (muuta kuin kävellen), jolloin autotalli on sitten kadussa kiinni, eikä sitä voi rakentaa ylemmäs rinteeseen kadusta irti...
Kosteudesta vielä... Naapuritalon sokkelia vierusti joku muovi, joka oli jo rispaantunut. Sitten muovia vasten oli 5 cm styroksi pystyssä. Muuta ei sitten ollutkaan, styroksia vasten oli suoraan märkä multa ja savi. Nyt naapurin taloon koskematta, jätin noin 5cm savi/multakerroksen, ja siihen sitten turhapuroa nurmikon rajaukseksi...