torstai 24. tammikuuta 2019

Havaintoja maalämmön mitoituksesta ja sähkön hinnoista 1/2019

Helsinki korotti kaukolämmön hintojaan viime syksynä noin 20%:n kertakorotuksella, ja ilmeisesti vielä ensi keväällekin 2019 on luvassa jokin pienempi korotus. Kaukolämpö ei tietenkään ole ainoa eikä pakollinen ratkaisu minkään taloyhtiön lämmitykseen, joten jos joku haluaa miettiä muitakin vaihtoehtoja, niin aina on vapaus valita.

Nyt eräs helsinkiläinen rivitaloyhtiö on siirtymässä maalämpöön aivan näillä näppäimin. Taloyhtiössä on lämmitettäviä asuinneliöitä yhteensä 2456m2. Ensimmäinen tarjouskilpailu toteutettiin niin, että pyydettiin tarjouksia maalämmöstä taloyhtiön olemassa olevilla pinta-ala, energiankulutus yms. tiedoilla ja tarkoitus oli vertailla saadut tarjoukset. Siitä hommasta ei tullut yhtään mitään.

Ensinnäkään kaikki tarjoajat eivät suostuneet edes maalämpöratkaisua tarjoamaan. Yhden myyntimiehen mielestä VILP olisi ollut parempi, ja hänellä oli siihen oma hinta ja omat - kieltämättä erittäin hyvät ja loogiselta tuntuvat perusteet. Tarjouksia pyydettiin 4 kpl, ja loput 3 tarjosivat maalämpöpaketit, joissa kaikissa oli eri hinta ja erilaiset sisällöt. Sisältöerot oli melkoiset, hintaeroista nyt puhumattakaan. Ja jokaisen myyjän mielestä toiset kilpailijat olivat väärässä, ellei jopa vähän kieroja huijareitakin siinä samalla. Nopeita päätöksiäkin kärtettiin milloin milläkin hyvällä extra-edulla tai verukkeella.

Siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin palkata konsulttitoimisto laskemaan, että mitä oikeasti tarvitaan, ja sen jälkeen kun mitoitukset on saatu kohdilleen, sitten saman konsulttitoimiston tehtäväksi tuli pyytää uudet tarjoukset ja vertailla ne.

Jos en itse isännöitsijänä ollut onnistunut saamaan samalla sisällöllä vertailukelpoisia tarjouksia, niin ei siinä onnistunut konsultiksi valittu insinööritoimistokaan. Kaksi kärkiehdokasta kuitenkin saatiin sen verran hyvin samalle viivalle, että näistä voitiin valita parempi ja tarjousvertailuvaihteesta päästiin toteutusvaiheeseen.

Toteutukseen valitussa vaihtoehdossa pumput on 3 kpl Boschin 7000 LW EHP 38 kW:n pumppuja. Lämminvesivaraajiksi tulee 2 kpl 750 litraisia varaajia, joihin tulee kumpaankin yksi 9 kWh:n sähkövastus. Lämpökaivoja tulee 11 kpl, kussakin 300 metriä hyötysyvyyttä, jolloin hyötysyvyyden yhteismäärä on 3300 metriä.

Hetkinen?

Eikös aikaisemmin ollut sellainen peukalosääntö, että tarvitaan yksi metri kalliokaivoa yhtä neliömetriä kohden? Eli jos on vaikkapa 200 neliön omakotitalo, niin siihen riitti 200 metrinen kaivo (plus mahdollinen pehmeän pään putkitettava osuus siihen yläpuolelle). Niin miksi nyt tällä kertaa yhteensä 2456 neliön lämmitettävä ala vaatiikin kalliokaivoa huikeat 3300 metriä, eli 1,34 metriä per neliö?

Syynä on se, että mitä lyhyempi kaivo, sen kylmempi paluuneste. Ja sama toisinpäin - kun kalliokaivoa tehdään pidemmälti, paluunesteen lämpötila on korkeampi, ja sen myötä lämpöpumpun hyötysuhde on parempi ja sähköä kuluu vähemmän. Myös lämpöpumppu rasittuu vähemmän ja kestää pidempään. Näin se on nyt nykyään laskettu.

Omakotipuolella nopeimmat kaupat tekee kuitenkin aina sellainen maalämpömyyjä, jolla riittää pokkaa alimitoittaa systeemi kaikkein eniten, ja yksi alimitoituksen työkalu on jättää kallioreikä liian lyhyeksi. Ei se välttämättä jäädy, mutta sieltä saatava haalea paluulämpö vaatii lämpöpumpulta enempi tehoja, tai pahimmassa tapauksessa lyö sähkövastukset päälle. Eli halvan maalämmön ostaja pissaa pitkässä juoksussa omille nilkoilleen, jos mitoitus ei ole kaikilta osin riittävä.

Ei tämänkään rivitaloyhtiön maalämpöjärjestelmä silti ole 100%:n tehoasteelle mitoitettu. Vaan oletus on, että kovimpina pakkaspäivinä tarvittava lisälämpö tehdään sähköllä keskimäärin muutamana päivänä vuodessa.

Miksi näin?

No nyt 3 lämpöpumppua tekee lämpöä sen verran mitä pystyy. Olisi jonon jatkoksi vielä voitu laittaa vaikka neljäskin lämpöpumppu, mutta jos se käynnistyy kovina talvina vain hetkeksi ja keskimäärin kolmen vuoden välein, niin se ei kannata. Mieluummin tehdään sitten muutama päivä vuosittain lisälämpöä sähkövastuksilla.

Tämä viisaus pätee omakotitalopuolelle myöskin. 100%:n teholle mitoitettu järjestelmä tekee tosi kalliisti ne viimeiset prosentit, plus käy turhaa pätkäkäyntiä kesäisin, ja se kuluttaa kompressoria. Tässä rivitaloesimerkissä todennäköisesti jo yksikin pumppu pystyy tekemään kesäisin käyttövedet, jolloin 2 muuta pumppua ei käynnisty ollenkaan. Näin vältetään pätkäkäynti kokonaan.

Samalla kun taloyhtiö siirtyy maalämpöön ja sähkönkulutus moninkertaistuu verrattuna siihen mitä se oli aikaisemmin, niin nyt samalla kilpailutetaan sähkösopimus myöskin. Sähkön hintaan kuitenkin vaikuttaa aina myös se, että kuinka paljon sähköä vuosittain käyttää. Mitä suurempi kulutus, sen halvemmalla ne kWh:t pystyy ostamaan.

Sähkösopimuksen voi tehdä joko toistaiseksi voimassa olevana tai määräaikaisena. Määräaikainen sopimus voi olla esim. 1v, 2v tai 3-vuotinen. Erikoisin ilmiö tässä kohtaa (siis tällä hetkellä tammikuussa 2019) on se, että halvimmat kWh:t tarjotaan joko 2v tai 3v määräaikaissopimuksissa. Siis mitä pidemmän sopimuksen asiakas suostuu tekemään, sitä halvemmalla sähköä saa ostaa.

Hetkinen? Miksi näin?

Hyvä kysymys. Olettaisin, että sähkön myyjillä on sellainen näkemys, että seuraavina vuosina sähkön hinta laskee? Oletus voi perustua esim. siihen, että noususuhdanne on juuri taittunut tai taittumassa. Eli jos alkaa lama, silloin teollisuus käy hitaammalla, ja sähköä tarvitaan vähemmän. Samalla jos ja kun sähköä tarvitaan vähemmän, niin sähkön tuotantomäärät uhkaavat samaan aikaan lisääntyä. Jonain päivänä varmaakin Olkiluoto-3 valmistuu, ja sen jälkeen sähköstä voi olla ylitarjontaa?

Viime aikoina sähkön hinta on ainakin 1-2 vuoden aikana noussut. Sekin voi olla syynä sille, että nyt povataan tuleville vuosille pientä laskua? No, jos sähkön hinta saattaa laskea, niin sähkönsiirtohinta takuulla nousee, ja voi nousta sähköverotkin. Joten kokonaishinnat varmaankin nousevat siitä, mitä ne ovat nyt. Mutta sähkönmyyjät eivät ota veroihin tai siirtomaksuihin mitään kantaa, vaan ne aina lisätään siihen sähkön hinnan päälle.

Mikäli sähkön myyjät olettaisivat sähkön hinnan nousevan vielä lisää, niin silloin 3-vuotinen määräaikaissopimus pitäisi olla kaikkein kallein ratkaisu, jos sähköä haluaa ostaa kiinteillä hinnoilla määrätyn ajan?

Nykyisin maalämpö tulee myös yli puoleen uusista omakotitaloista (siitäkin huolimatta ettei uusissa taloissa ole ominaiskulutusta juuri ollenkaan). Ja maalämpöä myydään omakotitalorakentajille erittäin aggressiivisesti ja myynnin tuoksi hyvin laadituilla Exceleillä. Näissä Exceleissä on erittäin taitavasti laskettu jokaiselle vuodelle tietty määrä sähkön hintaan korotusta, jolloin maalämpöinvestoinnin takaisinmaksuajaksi saadaan näyttämään erittäin lyhyeltä. Itse olen kuitenkin asunut omassa talossani jo 4 vuotta, ja ainakaan sinä aikana sähkö ei ole kallistunut ollenkaan. Päin vastoin kilpailuttamalla olen saanut poljettua yksikköhintoja alaspäin.

Uusissa taloissa on myös energiankulutusarvio laskettu usein hieman yläkanttiin. Meillä rakennusluvan liitteenä oli energiaselvitys, jonka mukaan talon olisi pitänyt kuluttaa 26000 kWh vuosittain. Kun oli eka vuosi asuttu suorasähköllä, sähköä oli kulunut 12kk aikana vain 17000 kWh. Toki meidän talon tapauksessa eka vuosi oli sellainen kalenterivuosi johon sattui noin 20% leudompi talvi. Se toinen 20% jäätiin lasketusta tasosta perään siksi, että kellaritalossa on 3-kerrosratkaisu, joka on energiatehokkaampi kuin jos kaikki tilat olisivat sijoitettu vaikkapa yhteen kerrokseen. Jos vielä lattiarakenteeksi valitaan tuulettuva rossipohja, silloin pakkanen pääsee talvella myös lattian alle. Kellaritaloissa pakkanen ei pääse lattia alle, mutta tätä nykyisissä energialaskelmissa ei huomioida mitenkään.

Kuva bongattu jostain netistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti