Vedellä on voimaa!

Jäätyvällä vedellä on kovat voimat. Tai ainakaan muuta selitystä en keksinyt, kun tänään huomasin että kukkaistutusaltaaseen oli yhteen kohtaan syntynyt melkein sormen levyinen aukko. Viime kesänä kyllä tein kaikki kivet hiomalaikan avulla näkyviltä pinnoiltaan noin 2-3 millin tarkkuuteen, eli isoja rakoja ei jäänyt. Paitsi sisäpuolella multaa päin (tai tarkemmin patolevyä päin) saattoi olla vähän isompiakin koloja. Lopuksi vielä tein betonista pienen kaaren ylimmän kivirivin päälle. Kaarevat linjat ovat mielestäni puutarharakentamisessa ihan kauniita.

Jokin on talven aikana puskenut betonikiviä erilleen.



Päälle valettu betonivalukin on katkennut.

Sama kohta kauempaa.

Sama kuva sisältäpäin. Omasta mielestäni tein kaikki ihan oikein - eli
patolevy kiertää betonikivimuuria sisältäpäin. Kun märkä multa talvella
jäätyy ja samalla laajenee, niin patolevyn pitäisin ensin "joustaa" eli kuplat
pitäisi mennä lyttyyn. Keväällä kun routa sulaa, alkuperäinen asento
palaa takaisin. Mutta tästä huolimatta - betonikivet ovat liikkuneet ihan
reilusti. Helppohan tuo on korjata, eli potkii vaan kivet sisään päin, takaisin
omille paikoilleen...