Liian tiivis talo?

Voiko talo olla liian tiivis? Omasta mielestäni ei voi. Eikä talon runkoa täysin ilmatiiviiksi edes saa - ei vaikka rakennettaisiin avaruusasema. Tai ainakin kansainvälinen avaruusasema ISS on aikoinaan kärsinyt ilman paineen laskemisesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kansainvalisen-avaruusaseman-ilmanpaine-laskenut/2280664#gs.6ePZqR4

"Sisäilmaongelmista" en ole kuullut avaruusasemalla olevan mutta sellaisen välttämiseksi asuinrakennuksista yritetään tehdä mahdollisimman tiiviitä. Rakentamisen yhteydessä tehdäänkin nykyisin yleensä talon rungon tiiveystesti, jonka tuloksena tiedetään mikä on rakennuksen ilmanvuotoluku.

Pienellä ilmanvuotoluvulla perustellaan usein myös rakennuksen energiatehokkuutta, eli edullisia lämmityskuluja. Näin tämä asia ei kuitenkaan omasta mielestäni mene, sillä uusissa taloissa ilmanvuotoluku on hyvin pieni, eikä ole mitenkään mahdollista, että rungon läpi falskaisi ulos lämmintä ilmaa - ja vieden samalla lämpöä mukanaan ohi IV-koneiden ja lämmöntalteenottolaitteiston. Taloihin kun rakennetaan aina pieni alipaine.

Kun aikoinaan opiskelin Englannissa 1990-luvulla, niin vanhat Viktoriaaniset talot (Victorian houses, jotka oli rakennettu vuosina 1837–1901) olivat ainakin silloin paljon hatarampia. Jos oli kylässä sellaisessa talossa, jonka ulko-ovi oli merelle päin, niin ulko-ovesta kun tultiin eteiseen, jossa oli kokolattiamatolliset portaat yläkertaan ja rappusten vierestä meni sisäovi keittiöön, niin keittiön ja eteisen välissä oleva sisäovi saattoi välillä paiskautua itsestään kiinni, jos se sattui olemaan sillä hetkellä auki, kun mereltä tuli kova tuulenpuuska. Näissä tällaisissa taloissa rungon tiivistäminen varmasti vaikuttaisi lämmityskuluihin aika paljonkin, mutta Suomessa talot ovat jo lähtökohtaisesti niin tiiviisti tehty, että täällä tiivistyksen lisäämisellä tällaista vaikutusta ei mielestäni enää ole.

Esim. omassa talossamme IV-kone imee joka sekunti ulos ilmaa 109 litraa, ja samaan aikaan kone puhaltaa sisälle taloon 102 litraa raikasta ulkoilmaa. Jokainen sekunti 7 litraa jää "puuttumaan", ja siten pidetään yllä pientä alipainetta koko ajan. Jolloin talon pitää olla todella hatarasti rakennettu, jos alipaineesta huolimatta lämmintä ilmaa falskaisi ulos seinärakenteen läpi samaan aikaan?

Seinärakenteisiin liittyy siis kolme erilaista käsitettä, jotka mielestäni menevät arkipuheissa iloisesti sekaisin, eli lämmöneristävyys, seinän hengittävyys ja seinän vuotoisuus.

Yksi rakennuksen ulkoseinän tarkoitus - ja samalla varmaankin aivan ensimmäinen seinän tarkoitus? - on ollut kivikauden ajoista alkaen lämmöneristyskyky. Sitä siis mitataan U-arvoilla eli lämmönläpäisykertoimella, ja se kertoo kuinka tehokkaasti seinän läpi pääsee lämpöä läpi tiettyjen lämpötilaerojen vallitessa eri puolilla seinää. Esim. omassa talossamme ulkoseinän U-arvo on puutalon osalta 0,17 ja kellarin harkkoseinän osalta 0,15. Mitä pienempi on U-arvo, sitä parempi on lämmöneristys. Ja sitä pienempiä ovat lämmityskulut.

Toinen ulkoseiniin liittyvä ominaisuus on seinän hengittävyys. Se on rakennuksen ulkoseinissä yksisuuntainen ominaisuus, ja tarkoittaa sitä, että miten hyvin eri kaasut, esim. hiilidioksidi tai vesihöyry voi siirtyä seinärakenteisiin ja sitä kautta ulkoilmaan eli ulos talosta. Jos tämä tapahtuu helposti, silloin talo on "hyvin hengittävä", jos taas vesihöyryn ja muiden kaasujen läpikulku seinästä on estetty esim. muovilla, silloin seinä ei hengitä, vaan vesihöyry ja muut kaasut poistuvat talosta ulos ilmanvaihtokoneen kautta.

Vesihöyry tai hiilidioksidi voi siirtyä seinärakenteisiin kahdella tavalla - joko ilmavuotojen kautta rakenteen raoista (konvektio), tai rakenteiden lävitse suodattumalla (diffuusio). Tämä ensin mainittu on kosteuden siirtäjänä erittäin tehokas, mutta samalla myös ei-toivottu tapa - sillä sisäilmasta ilmavirran mukana seinärakenteeseen siirtyvä kosteus yleensä myös tiivistyy sinne, jolloin riski mikrobikasvustoista lisääntyy.

Konvektio eli ilmavirtaus voidaan estää laittamalla rakenteeseen ilmatiivis kerros, joka sijaitsee rakenteen sisäpintaa lähellä siten, että siihen asti päässyt kostea sisäilma ei voi seinän sisällä jäähtyä "liikaa" ja siten tiivistyä seinän sisään ylimääräiseksi kosteudeksi. Tätä kosteussulkua eli käytännössä useimmiten muovikerrosta kutsutaan usein ilmansulkukerrokseksi. Tiili- tai harkkorakenteissa taloissa ilmansulkukerroksena toimii rappaus tai tasoitekerros.

Rakenustekniikassa, aina kun puhutaan talon hengittämisestä, tarkoitetaan siis ilman sisältämän vesihöyryn vapaata kulkemista seinärakenteessa höyryn osapaine-erojen mukaan, ja kun seinä rakennetaan niin, että se höyrynpaineen näkövinkkelistä harvenee ulospäin, silloin rakenteeseen mahdollisesti joutunut kosteus pääsee sieltä pois. Tällöin rakenteen vikasietoisuus on hyvä, ja yksi hyvän rakennuksen tärkeistä asioista on juurikin rakenteiden kuivumiskyky. Talo pitää aina suunnitella sellaiseksi, että se osaa kuivattaa itse itsensä, koska aivan varmuudella talon elinkaaren aikana vastaan tulee joskus jonkin sortin vesivahinko. Joko putkivuodosta johtuen, tai kattovuodosta, tai kondenssikosteudesta johtuen. Mutta jos paikat kuivuvat helposti, ongelmia ei yleensä tule.

Lämmönhukan eli lämmön johtavuuden sekä seinän (höyryn)hengittävyyden lisäksi ulkoseinän kolmas ominaisuus on sen "vuotoisuus". Sitä mitataan ilmanvuotoluvulla. Eikä sillä ole ainakaan minun mielestäni mitään tekemistä lämmityskulujen eli energiatehokkuuden kanssa. Eikä hyvä rungon tiiveys tarkoita sitäkään, etteikö seinä olisi silti ja samalla myöskin hengittävä. Seinä on hengittävä, jos kosteus voi vaivatta poistua seinän sisältä ulos seinästä - joko ulkoilmaan tai sisäilmaan, riippuen puuseinässä siitä, kummalle puolelle muovikalvoa kosteus on sattunut joutumaan.

Tällä hetkellä talot rakennetaan aina niin, että ensin tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi, ja vasta sitten alkaa rakentaminen. Ilmanvaihdon suunnittelun osalta suunnittelun ja rakentamisen pitäisi kuitenkin mennä mieluummin ehkä vähän lomittain, eikä perättäin niin, että ensin suunnitellaan - ja sitten vasta rakennetaan?

Sillä nykyisessä systeemissä ilmanvaihdon tulo- ja menopuolen litramäärät määrätään jo ennen, ennen kuin on mitattu ja tiedetään mikä on kyseisen rakennuksen ilmanvuotoluku. Sehän on pelkästään huolellisuudesta kiinni, eikä sitä voi etukäteen tietää.

Nyt siis voi käydä niin, että jos alipainetta ylläpitävän "puuttuva litramäärä" onkin asetettu liian suureksi, niin se voi aiheuttaa tiettyjä käytännön ongelmia (tai hauskuutuksia). Hauskaa voi olla esim. se, että raolleen jätetty tai työnnetty ulko-ovi lentää paine-erosta johtuen kiinni, jolloin voi kokeilla saako sen tulemaan niin rajusti kiinni, että ovi lukittuu. Kokeilin sellaista omaksi ilokseni tässä videossa muutamia kertoja, mutta en onnistunut kertaakaan saamaan kellarin ulko-ovea lukkoon saakka:

Vähemmän hauskaa on sen sijaan se, että kun alipaineesta johtuvat puuttuvat ilmalitrat kuitenkin aina jostain taloon tulevat, niin IV-kone repii ne sitten vaikka väkisin - ihan mistä vaan helpoiten saa.

Tästä syystä 2-hormista savupiippua ei uusiin taloihin kannattaisi enää ollenkaan rakentaa. Meillä sellainen on, ja "liian tiiviissä" talossa se on mielestäni ongelmarakenne, jota ei saa millään toimimaan (paitsi säätämällä ilmamäärät uusiksi, ja alipainetta pienemmäksi).

2-horminen savupiippu yläkerran makuuhuoneessa.

Tässä 2-horminen savupiippumme ylimmän kerroksen, eli yläkerran makuuhuoneen kulmassa. Lähellä katon rajaa on savupellit, ja toiset savupellit ovat kellarissa. Siltikään hormi ei ole aivan ilmatiivis, itse asiassa se taitaa olla pääasiallinen ilmanottoaukko niiden litrojen osalta, jotka eivät tule taloon IV-koneen kautta.

Ensimmäinen ongelma 2-hormisessa savupiipussa on siis se, että siihen liitettyjä tulisijoja (meillä saunan kiuas ja takkahuoneen takka) ei voi käyttää eri aikaan. Sillä jos toinen palaa ja toinen ei, silloin katolla toisessa hormista tulee savua, ja toisesta ei. Siitä seuraa se, että kun toisesta hormista tulee savua ulos, toisesta hormista IV-kone imaisee osan savusta sisään. Meillä se tarkoittaa sitä, että aina kun tekee saunan puukiukaaseen tulet (eikä aiokaan käyttää takkahuoneen takkaa), niin IV-kone imaisee saunan kiukaan savut yläkerran makuuhuoneeseen. Aluksi palohälytyksen toiminnan testaaminen tuntui ihan järkevältä aina silloin tällöin, mutta lopulta siihenkin kyllästyy, jolloin ongelma hoidettiin kuntoon näin:

Vasen hormi tulee saunasta ja oikea takkahuoneesta. Oikea hormi on
käytössä todella harvoin, eli takkahuoneen takkaa käytetään vain kovilla
pakkasilla. Ei sitä muutoin ole juurikaan tarvittu. Jolloin oikeasta
hormista tuli aiemmin sisään ne savut, jotka menivät vasenta hormia
pitkin katolle. Ongelma loppui, kun oikea savupellin edusta on sullottu
täyteen sanomalehteä. Enää ei tule savut sisälle. Ja jos oikeaa hormia
joskus käytetään, sitten vaan sanomalehdet pois siitä edestä...

2-hormiseen savuhormiin liittyy vielä toinenkin ongelma, jota en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Ongelma näkyy tässä kuvassa:

Vasemmalla lattialla on nokihiukkasia, ja oikealla rikkaimuri, jolla
sitten aina imuroidaan nokihiukkaset pois lattialta - aina kun kyllästyy
niitä katsomaan...

Saunan pesässäkään ei voi jatkuvasti tulta pitää, ja kun tuli sammuu ja pellit on suljettu, silloin ilmavirtaus hormissa kääntyy. Sen seurauksena vasen hormi - johon en ole sullonut sanomalehteä (ehkä kohta pitäisi?), koska se on useita kertoja viikossa käytössä ympäri vuoden, niin siitä pellin yläpuolelta, jossa on milli-pari rakoa, niin siitä tulee aika kova veto, jonka tuntee vielä pidemmän matkan päästäkin. Jolloin vetoon tarttuu mukaan aina nokipartikkeleita, ja varsinkin silloin kun savupelti avataan.

En tiedä olisiko tähän olemassa jotain käytännöllistä "kikka-kakkosta", jolla nokipartikkelien sisään lentämisen pistemäisen vedon mukana voisi estää?

No edelleenkin hyvä neuvo olisi se, että pyytäisin IV-ammattilaista säätämään ilmavirtoja uudelleen. Siis että vähempikin alipaine riittäisi... Mutta kun talo vanhenee, ja kun ovien ja ikkunoiden tiivisteet samalla heikkenevät vuosi vuodelta, niin vuosien saatossa voikin käydä niin, että nyt säädetyt IV-litramäärät onkin ihan oikein, ja nokipartikkeleiden leijailu loppuu, kun "puuttuvat litrat" tulevatkin ikkunoiden ja ovien tiivisteiden rakosista. Sitä odotellessa...

Tietysti jos olisin rakentanut hatarammin talon, niin silloin tätä "nokipölyt lattialla" -ongelmaa ei lainkaan olisi...? ;-) Mutta en minä silti sanoisi, että talo on liian tiivis. Hyvä se vaan, ettei ole juurikaan hallitsemattomia ilmavirtoja rakennuksen rungon läpi. Ja huom! meidän talo ei suinkaan ole mikään "pullotalo", sillä ilmanvuotoluvun testissä meille tuli arvosanaksi 1,44. Koska talossa on 7 kpl ulko-ovia, joista 2 on pari-ovia, niin en alkanut jaksaa näitä sen paremmin asentamaan. Todennäköisesti jokainen ulko-ovi kuitenkin falskaa ainakin vähän.

Eikä meillä sen puoleen seinätkään ole mitään passiivitalon paksuja rakenteita. Siitä johtuu heikompi energiatodistuksen arvosana, joka meillä on "D". Oma filosofiani on kuitenkin sellainen, että lämmönhukka on ainut konsti, jolla seinän saa pysymään kuivana. Ilman lämmönhukkaa seinään mahdollisesti tullut kosteus ei ymmärrä lähteä seinästä ulos. Lämpöhukkaa ei kuitenkaan pidä toteuttaa hallitsemattomilla läpivirtauksilla seinien läpi. Joten seinä ei voi koskaan olla liian tiivis.

Esilämmitettyä korvausilmaa savupiipun kautta?

Millaiselta ajatukselta kuulostaisi, jos sisälle taloon otettaisiin esilämmitettyä korvausilmaa savupiipun kautta? Ainakin omasta mielestäni se kuulostaisi aika pöljältä, tai ainakin kummalliselta. Vaikka varmastikin totta olisi se, että jos tulisija on ollut jokin aika sitten päällä, ja jos hormin rakenteet ovat vielä lämpöisiä, niin silloin kaikki se ilma, mikä vedetään sisään savupiipun kautta, niin pakostakin se esilämpenee siinä samalla ja sisälle tullessaan...

Ai että miksikö tällaisia mietin?

Ekan kerran havahduin tähän ilmiöön tammikuun paukkupakkasten aikana. Kun menin kovilla pakkasilla tekemään tulta saunan pesään, niin melkein näpit jäätyi kiinni kiukaan metalliseen suuluukkuun. No ei nyt ihan sentään. Mutta kyllä se selvästi metallinkylmältä tuntui, kun kiukaan metalliosiin joutuu tulta tehdessään pakostakin koskemaan (ainakin kädensijoihin ja tuhkaluukkuun).

Mietin silloin, että mistä kylmää voi päästä löylyhuoneeseen? Sauna kun on ulkoa tullessa vasta kolmannen oven takana. Eipä siinä tietysti kovin kauaa tarvinnut miettiä, kun keksii, että savupiipun kautta ilmeisesti pääsee pikkuisen ilmaa sisään. Siltikin, vaikka meillä savupiippu menee katolle kolmen kerroksen läpi, ja siinä matkalla on hormissa kahdet sulkupellit (yhdet kellarissa - toiset vielä ylimmässä kerroksessa, ettei kylmä ilma pääsisi kovin syvälle piippuun). Vaikka nämä olivat pakkasilla molemmat kiinni, niin ei se reitti siltikään ilmeisesti ihan täydellisen ilmatiivis kuitenkaan ole.

Eikä meidän talo ole mitenkään erityisen pullomainen tai tiivis ole noin muutenkaan, ei ainakaan nykyajan mittapuulla. Tiiveystestissä ilmanvuotoluvun arvosanaksi tuli 1,44. Eikä meidän talo ole myöskään mikään energiapihi - ei ainakaan nykyajan mittapuulla. Talon rakennuslupa ehdittiin ja onnistuttiin saamaan 2 viikkoa ennen rakennusmääräysten kiristymistä kesällä 2012. Joten meidän talo ei kuulu nyt minkään kokonaisenergiatarkastelun piiriin.

Talon voisi siis jättää vaikka suoran sähkölämmityksen varaan, niin kuin se ekan asumisvuoden noin kokeilumielessä jo olikin. Energialuokka meidän talossa oli rakennuslupaa hakiessa "A"-luokassa (silloin kun oli käytössä vielä ne vihreät energiatodistukset). Mutta sittemmin energiatodistusten laskentasääntöjä muutettiin, ja markkinoille tuli ns. "siniset todistukset", joissa energialuokka lasketaan pelkästään teoreettisesti ja matemaattisia malleja käyttäen, eikä aidot ja oikeat kulutustasot merkitse enää mitään. Sen muutoksen myötä meidän talo putosi energialuokassa luokkaan "D".

Tässä vaiheessa varmaan voisi päätellä, että tämä talo taitaa olla melkoinen harakanpesä? Tai ainakin saattaisi helposti ihmetellä miten talvella tällaisessa pystyy ollenkaan asumaan, kun tiiveystestin tulos on mitä on, eikä energialuokassakaan kovin korkealle nousta...

Todellisuudessa talossa ei tunne vedontunnetta missään. En ainakaan ole huomannut. Tai no, ehkä silloin kun paukkupakkasilla käy laittamassa saunan kiukaaseen tulet, ja jos näpit melkein jäätyy peltiosiin kiinni, niin ehkä siinä kohtaa voi vähän vedon tunnettakin havaita. Mutta muuten en ole kyllä huomannut mitään. Kun jokin aika sitten lämpökameralla tein kuvauksia, niin ainut vuotokohta löytyi olohuoneen alakulmasta TV-tason takaa. Siitä lisää mm. tässä linkissä:

http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2016/02/testissa-pari-lampokameraa.html

Tuollaiset TV-tason takana olevat pistevuodot ymmärtääkseni ja ilmeisestikin katoaisivat kokonaan myöskin lämpökameran kuvasta, jos esim. saunahormin sulkupellit jättäisi vähän raolleen siinä vaiheessa, kun tulta ei ole pitkään aikaan poltettu? Nimittäin kaikki koneellisen ilmanvaihdon avulla toteutetut talot ovat alipaineistettuja.

Meillä ilmaa vaihtuu noin 100 litraa sekunnissa, ja siitä ilmamäärästä 7 litraa eli noin 7% tulee jostain mistä tulee, todennäköisesti juurikin savupiipun kautta, tai sitten liesituulettimen torven kautta, ja joissakin taloissa ehkä myöskin takan korvausilmaputkea pitkin - jos sellainen on rakennettu. Mutta meillä sellaista ei kuitenkaan ole, eikä ole ollut tarvetta sille edes näin jälkikäteenkään katsoen. Kyllä takat meillä toimivat muutenkin, ja syttyvät takkatoiminnolla hyvin. Kirjoittelin muuten jo kerran aikaisemminkin ilmanvuotoluvun suhteesta lämmityskustannuksiin, ja nuo jouluiset pohdinnat siis tässä linkissä:

http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2015/12/ilmanvuotoluku-ja-lammityskulut.html

Sitten tässä tuli jokin aika sitten mielenkiintoinen tutkimus ja sen pohjalta lehtiartikkeleita passiivitaloista, ja siitä miten niistä suurin osa ei ylläkään sellaisiin tavoitetasoihin, mihin suunnitelmien mukaan olisi pitänyt yltää. Ja lisäksi taloissa asuvat valittavat vedon tunteesta. Artikkelin voi lukea esim. tästä linkistä:

http://www.rakennuslehti.fi/2016/03/vain-kolmasosa-nollaenergia-ja-passiivitaloista-paasi-energiankulutustavoitteisiinsa/

Tai sitten sama juttu tarkemmin tässä linkissä, josta voi lukea koko tutkimusraportin (63 sivua, noin 12,75 megabitin PDF -tiedosto):

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159847

Itse pohdiskelin tähän liittyen asioita nyt niin, että eikös olekin aika nurinkurista (?), jos tiiveystestauksessa aivan olemattoman pieniä vuotolukuja saaneet passiivitalot koetaan asukkaiden puolelta vetoisina (mm. tutkimuksessa mukana olleet Puuseppä ja Onnelanpolku ihan nimeltä mainiten), ja sitten taas esim. meidän talossa, jossa on paljon huonommat testitulokset, niin mitään vedon tunnetta meillä ei ole. Tai en ole huomannut, eikä ole kukaan muukaan valitellut.

Joten meneekö tässä kohtaa asiat nyt sitten niin, että meillä korvausilma kyllä pääsee taloon suhteellisen helposti (myös sen 7 litraa sekunnissa osalta, kun sitä ei koneellisesti tuoda), jolloin ohivirtausilmaa ei meillä huomaa. Sitä varmaan tulee pienissä määrin, hitailla virtausnopeuksilla, ja riittävän monesta paikkaa... Mutta jos passiivitalossa ohivirtausilman kulkureitit onkin jo todella tiukassa, niin sieltä mistä sitä sitten kuitenkin tulee, niin sitä tuleekin sitten niin voimakkaina ja pistemäisinä suihkuvirtauksina, että se sitten jo häiritsee talon asukkaitakin?

Silloinhan passiivitalo ei olekaan onnistunut sille asetetuissa tavoitteissaan? Siis vaikka passiivitalon runko ei vuoda käytännössä yhtään, niin tämä seikka ei sitten kuitenkaan poista vetoisuutta, vaan päin vastoin vetoisuuden tunne jopa lisääntyy? Sillä eihän mikään talo ole niin tiivis kuin esim. avaruusalus. Jos olisi, silloin tilanne, jossa talosta puhalletaan ulos joka sekunti (meidän talon lukuja käyttäen) 109 litraa sekunnissa, ja sisäänpäin vain 102 litraa sekunnissa, niin yöksi kun käydään nukkumaan ja laitetaan kaikki ovet ja ikkunat kiinni, niin aamulla kun monen tunnin perästä heräillään, niin kaikkien ikkunoiden pitäisi olla jo kaarellaan sisäänpäin, jos ohivirtauksena "puuttuvaa" korvausilmaa ei olisi mistään tullut...

Sitten takaisin tämän aiheen otsikkoon.

Tein nimittäin tänään sellaisen kokeen, että mitä jos raotan saunan hormin sulkupeltejä vähäsen, niin silloinhan tuo alipaineen muodostukseen tarvittava 7 litran ohivirtaus tulee juurikin kokonaan tai lähes kaikki savupiipun kautta, eikö vain? Tulee se osittain sitä savupiippua pitkin kait ihan muutenkin ja joka tapauksessa, eipä kait sitä millään täysin estääkään voi? Enkä tiedä onko se kovinkaan puhdas väylä ottaa raitista sisäilmaa, tuskinpa vain...?

Mutta puolen tunnin mittainen koe meni siis tänään näin:



Aamulla klo 07:00 ulkoilman lämpötila on -0,7C.

 

Samaan aikaan saunan mittari näyttää noin +30C.
Saunassa on saunottu viimeksi eilen illalla.

 

Kokeen alkaessa kiukaan kivillä lämpömittari näyttää +25,9C ja
tuhkaluukussa oleva johdon pää +23,6C. Nämä luvut tietysti
tarkentuvat, kun mittari jätetään puoleksi tunniksi paikoilleen.



Koejärjestely näyttää siis tältä. Sulkupellit on nyt avattu. Jos ilmaa virtaa sisäänpäin,
se pitäisi sitten huomata tuhkaluukussa lämpötilan alenemisena.

Puolisen tuntia on kulunut. Ulkolämpötila edelleen sama -0,7C
ja saunan hormissa sulkupelti on ollut koko ½-tuntia auki.

 

Kiukaan kivillä lämpötilaksi on tarkentunut ½-tunnin päästä +27,1C.
Tuhkaluukussa oleva johdon pään anturi näyttää +22,9C.

 

Lähikuva johdon päästä, eli toisesta mittauspisteestä.

Johtopäätöksiä:

Jos tulisija ei ole ollut vähään aikaan käytössä, ja jos sulkupellin avaa - ilmavirta lähtee tulemaan savupiipun kautta ulkoa sisäänpäin. Sillä mistä muualtakaan noin +30C asteisessa saunassa lämpömittarin anturaan voisi tallentua lämpötilaksi +22,9C, ellei ulkokatolta tulisi viileää ilmaa sisälle? Toki se noin nolla-asteinen ilma lämpenee tullessaan kiukaan läpi ja noin 11 metrisen tiilipiipun läpi aika hyvin. Eli tässä tapauksessa sisään tulee esilämmitettyä korvausilmaa savupiipun kautta.

Entä miten tällaisen tulisijan saa sitten syttymään, jos kerran ilmavirta kulkee ihan vastakkaiseen suuntaan mitä sen palamisreaktion aikana pitäisi kulkea? No, ilmanvaihtokoneen takkatoiminnalla tietenkin... Muuten tulee savut sisään. Niin kuin on muutamia kertoja jo tullutkin, kun ei aina viitseisi takkatoiminnolle kävellä, ja sitten elää toiveissa, että jospa se siitä nyt kuitenkin syttyisi...

Jatkopohdintoina voisi sitten pohtia mm. että olisiko tässä mitään järkeä, jos sulkupellit avaisi aina kun hormi on riittävästi jäähtynyt? Mitä seuraisi, jos koko puuttuva 7 litran ohivirtausilma tulisikin helpointa reittiä, eli savupiipun kautta?

No itse asiassa kesäisin näin tapahtuukin. Silloin ei tule aina laitettua savupiipun sulkupeltejä saunomisen jälkeen kiinni ollenkaan. Silloin tietysti energiaa menee aika paljon "hukkaan" koska lämmin kiuas ja savuhormi puhaltavat ilmaa pihalle useita tunteja vielä sen jälkeenkin, kun viimeiset hiillokset ovat jo hiipuneet. Mutta kun kiuas ja hormi ovat riittävästi jäähtyneet, niin sen jälkeen sitten ilmavirtaa kääntyykin toisinpäin, ja suurin osa ohivirtausilmasta talon sisään tuleekin ilmeisesti savupiipun kautta.

En ole vain tullut tätä asiaa aikaisemmin näin ajatelleeksi, mutta näin tämä asia ilmeisesti on?

Ilmanvuotoluku ja lämmityskulut

Jouluisin on aikaa ajatella.

Itseäni on kiehtonut jo pitkään tiiveystestien mainoslauseet, että mitä pienempi ilmanvuotoluku, sitä pienemmät lämmityskulut. Siis onko se asia oikeasti näin?

Ymmärrän kyllä sen, että jos meillä olisi ajatusleikkinä vaikkapa heinälato, jossa seinälautojen välissä on helposti puolen sentin rakoset. Koska tuuli puhaltaa ladosta läpi käytännössä esteettä, niin jos tuollaisen rakennuksen haluaisi talvipakkasilla lämmittää, niin totta kai lämmitys onnistuu sitä helpommin, mitä paremmin onnistuu vuotokohdat tilkitsemään, ennen kuin edes yrittää lämmittämistä.

Mutta sitten jos tullaan nykyajan tai edes tämän vuosituhannen (puu)taloihin, niin eihän niistä nyt enää tuuli puhalla läpi käytännössä mistään kohdasta. Jolloin jos mietin esim. meidän nykyistä taloa, niin ilmavirtoja hallitaan tulo- ja menopuhaltimilla. Niiden avulla taloon luodaan pieni alipaine, koska imupuoli talosta pidetään isompana kuin tulovirtaus. Meillä 241m2 ja noin 750 kuution talossa (rakennusluvassa kuutioita on 919m3, mutta kai siinä on sitten jo yläpohjat ja kaikki muutkin ei lämpimät tilat mukana), niin meillä ilmavirrat kulkee näin:

Talo Rautio
Ilmanvaihdon litramäärät, litraa per sekunti
	(jäte)imu l/s	tuloilma l/s	erotus
2.kerros	-44l/s	28l/s	-16	l/s
maantaso	-20l/s	32l/s	12	l/s
kellari	-45l/s	42l/s	-3	l/s
yhteensä	-109l/s	102l/s	-7	l/s

Taloon siis puhalletaan 102 litraa ilmaa joka sekunti, ja samaan aikaan pihalle imetään 109 l/s, ja nämä ilmavirrat kohtaavat toisensa IV-koneen lämmön talteenottokennossa. Paitsi jos on viileä kesäyö, tuloilma puhalletaan kennon ohi lämmittämättä sitä poistoilmalla (IV-kone alkaa silloin jäähdyttää taloa). Samoin näyttää tapahtuvan muinakin vuoden aikoina, jos sisälämpötila kipuaa liian ylös (jolloin lämmön talteenotto näyttää menevän automaattisesti pois päältä, ja jäteilman lämpötila on sama kuin huonelämpötila).

Nyt siis nykyisessä tilanteessa, kun talon sisätilat jäävät koneellisen ilmastoinnin virtauslukuja katsomalla "tappiolle" 7 litraa joka sekunti, niin eihän se silti sitä tarkoita, että talossa alkaisi vuosien saatossa ikkunat painua sisäänpäin kaarelle alipaineesta johtuen Tosiasiassa taloon aina kuitenkin tulee (pienellä viipeellä) täsmälleen sama määrä ilmaa, mitä sieltä puhalletaan ulos. Helpoimmat ohivirtausreitit ovat omasta mielestäni keittiön liesituulettimen putki katolle (jos liesituuletin ei ole päällä), sekä savupiiput (jos tulisija ei ole päällä).

Varmaankin myös ovien ja ikkunoiden tiivisteet falskaa jotain, vaikka ovet ja ikkunat nyt uudet vielä onkin. Vaikein paikka lienee talon runko, jossa villojen välissä on muovi ja vielä sen jälkeen huoneilmaa vasten on kipsilevyt, jotka on pariin kertaan maalattu lateksimaalilla (jossa muovikerros), joten ihan heti en usko, että runkorakenteen läpi kovin paljon tuosta 7 litraa sekunnissa ilmamäärästä tulee, koska helpoimpiakin reittejä on.

Joten what´s the difference?

Eli mitä eroa on jos vaikkapa seinärakenteen ilmanvuotoluku olisi tasan nolla, kun kuitenkin alipaineen tarvitsema ohivirtausilma tulee jostain mistä se helpoiten pääsee? Ja kulkureitistä riippumatta se on sisään tullessaan aina yhtä kylmää. Eli eikö ole ihan sama tuleeko 7 litraa sekunnissa ikkunan raosta tai villojen läpi? No ehkä tämä ei ihan sama kuitenkaan ole.

Uusien rakennusten ilmanvuotolukuihin alettiin ensimmäistä kertaa kiinnittää huomiota noin 10 vuotta, sitten - jolloin esim. Oulun asuntomessuille 2005 (jossa tähän asiaan erityisesti kiinnitettiin huomiota) valmistuneiden talojen ilmanvuotoluvun keskiarvo oli 2,0:n paikkeilla. Tähän verrattuna meidän talossa oleva ilmanvuotoluku vajaan parin vuoden takaa on tosi hyvä, kun sellaiseksi saatiin 1,43. Mutta nykyään valmistuviin taloihin tuokin arvo on jo tosi huono, nyt yli ykkösen lukuja ei taida tulla enää missään. Hirsitalojakin on saatu jo alle 0,5:n.

Mutta mitä tämä nyt sitten säästää, jos runkorakenne savupiiput yms. tunnetut aukot tukittuna saadaan näyttämään alhaisia vuotomääriä? Jostainhan se alipaineen vaatima ilmamäärä kuitenkin tulee joka tapauksessa... Sillä muuten ikkunat painuisivat kaarelle, jos ei ulospuhallusta vastaavaa korvausilmaa mistään tulisi tilalle.

Oikeastaan paras vastaus tähän asiaan löytyy tästä linkistä:

https://www.rakennustieto.fi/Downloads/RK/RK110501.pdf

Tuolla dokumentissa (tarkemmin sanoen sivun 8 yhteenveto-osuudessa) on kerrottu, että kun ei ole vetoja ja epämiellyttävää kylmän tunnetta, niin se mahdollistaa alhaisemmat huonelämpötilat. Nimittäin jos vetoa on, silloin sitä torjutaan lämpötilaa lisäämällä, joka puolestaan johtaa energiankulutuksen kasvuun. Tai sama toisinpäin - jokainen aste, jolla huonelämpötilaa pudotetaan, säästää lämmityskuluissa 5%.

Nyt jos runkorakenteeltaan tiivis talo mahdollistaa vedottomuuden kautta matalammat huonelämpötilat - mutta jos asukas omien mieltymystensä mukaisesti kuitenkin pitää huonelämpötilat ylhäällä, niin silloin tiiviistä runkorakenteesta ja alhaisista ilmanvuotoluvuista ei taida olla mitään käytännön hyötyä, ei ainakaan euromääräisessä tarkastelussa?

Toki tiivis runko aina kannattaa tehdä, sillä ylimääräisiä kustannuksia siitä ei synny. Jos syntyy säästöjä, se on sitten aina kaikki kotiin päin. Tästä linkistä löytyy tiiviin talon rakentajalle hyviä vinkkejä:

http://www.slideshare.net/MotivaOy/esitys-bus-4-puutalon-energiatehokkaat-liitokset



Kuvakaappaus yllä olevasta linkistä, sivu 19/21.

Tässä vielä pari linkkiä tiiveysmittauksia tekevien yritysten kotisivuille, joissa (totta kai) mainostetaan, että tiivis runkorakenne tuo isot säästöt lämmityskuluissa. Näin asia varmasti onkin, mutta ilmeisesti vain jos sisälämpötilat pidetään alhaalla? Sillä eihän alipaineistetusta talosta lämmin ilma koskaan ulospäin virtaa?

http://vertia.fi/tiiveysmittaus/ilmanvuotoluku/

http://www.uudenmaanlampokuvaus.fi/tiiviysmittaus

Täällä taas Joensuulainen yrittäjä on vähän ns. totuudenmukaisemmalla linjalla, todeten mm. että tiiveysmittaus ei ole välttämättä pakollinen (jos luku 4,0 ei haittaa):

https://www.joenenergiatalo.fi/tiiveysmittaus/

Meillä tiiveysmittaus tehtiin aikanaan näin, siis reilut 1,5 vuotta sitten:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/03/28/tiiviystesti-tehty-ilmanvuotoluku-143/

Lisää kokemuksia takan korvausilmasta

Otsikkoni alkaa sanalla "lisää" (ruotsiksi "mera", englanniksi "more") siksi että sain idean tähän päivitykseen "Hei me rakennetaan talo..." -blogista, jossa puolestaan on edelleen linkityksiä muihin blogeihin, joissa on kirjoitettu samasta aiheesta, tässä linkki "Hei me rakennetaan talo..." -blogiin:

http://rakennetaantalo.blogspot.fi/2015/10/kokemuksia-takan-korvausilmasta.html

No miten siis meillä? No ei meillä ainakaan Talo-Värjölän tapaisia ongelmia ole takan kanssa ollut koskaan, ei ainakaan tässä määrin mitä Tapani Värjölä kirjoittaa omassa blogissaan tässä linkissä:

http://tvarjola.blogspot.fi/2011/02/tiivis-talo-ilmanvaihto-ja-takka.html

Miten meillä sitten on hoidettu takan tai takkojen korvausilma (meillä on 2 takkaa ja puukiuas)? No ei tätä ole hoidettu itse asiassa mitenkään. Eli meidän talossa ei ole minkäänlaista korvausilmaventtiiliä missään päin taloa, eikä takan tai takkojen alle ole tuotu tuloilmaputkia takkaa varten. Meillä tosin talo taitaa nykymittapuulla olla aika hatara (?), sillä tiiveysmittauksessa meille ilmanvuotoluvuksi tuli 1,43, tässä linkissä mittauksesta lisää:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/03/28/tiiviystesti-tehty-ilmanvuotoluku-143/

Silti - vaikka talo vuotaa - niin kyllä meilläkin silti aika voimakkaana ja helposti tuntuu sama ilmiö mitä Talo-Varjolassakin. Jos on takka päällä, niin ulko-oven avaaminen tuntuu raskaalta. Imu vetää auki päin tökättyä ovea takaisin kiinni - lähes lukkoon saakka. Kellarissa meillä rakentaminen vielä vähän kesken, mutta - kas näin voi leikkiä kellarin ulko-oven kanssa (tässä yhtenä iltana filmailin, kun olin laittanut puukiukaaseen tulen):

 



Sellaiset lieveilmiöt ollaan kuitenkin omassa talossa huomattu, että jos joillain tietyllä ilmaa (esim. kostean nihkeä aamu), niin jos vetoa ei ole ja jos keskikerroksen Tiileri-takka-leivinuuni ei vedä, sitten pitää vähän raottaa vieressä olevaa ulko-ovea. Niin jo vetää. Ja takkatoiminto auttaa aina, jos sitä muistaa ja viitsii käyttää.

Kellarista tulevassa tiilipiipussa meillä on kahdet sulkupellit, toiset kellarikerroksessa tulisijan lähettyvillä, ja toiset ylimmässä kerroksessa makuuhuoneen katon rajassa. Näin estetään kovilla pakkasilla pakkasen laskeutuminen piipun sisään. Tiilipiipussa on 2 rinnakkaista hormia, joista toinen on kytketty kellarissa saunan puukiukaaseen, ja toinen hormi menee kellarin takkahuoneen takalle.

Sellainen ilmiö on nyt aina välillä huomattu, että jos tehdään tuli puukiukaaseen, niin taloon tulee sen verran alipainetta, että kun savu menee toista hormia ylös - niin se tulee rinnakkaista hormia alas taloon takaisin - jos ei myös takkahuoneen takassa ole tulta. Ei tätä usein tapahdu mutta joskus kyllä.

Toinen satunnainen ilmiö on myös sellainen, että kun esim. kellarin saunassa palaa tuli ja molemmat sulkupellit siinä hormissa ovat auki katolle saakka, niin joskus talon alipaine vetää osan savusta ylimmän sulkupellin kautta yläkerran makuuhuoneeseen. Se savu siis tulee kait sulkupellin päältä tai alta, onhan siinä milli tai pari liikkumatilaa. Tämä ilmiö on tosin nyt opittu hallitsemaan siten, että kellarissa olevaa alempaa sulkupelliä raotetaan vähemmän kuin yläkerran pelliä. Silloin hormissa oleva imu ei saa "tarpeeksi" ilmaa alimman sulkupellin läpi, ja se imee osan ilmasta myös ylemmän sulkupellin kautta, jolloin savua ei pääse sisään sen ylemmän sulkupellin aukosta, kun imu ja ilmavirtaus käy vastakkaiseen suuntaan.

Meillä kaikki toimii siis ihan normaalisti, ja IV-koneessa olevaa 15 minuutin takkatoimintoa voi käyttää, jos muistaa ja haluaa. Mutta yleensä takat syttyvät kyllä ihan hyvin ihan muutenkin. Ja mitään takalle erikseen järjestettyä korvausilmaa meillä ei siis ole olemassa.