Vesiliittymän kaivuu alkoi

Kaivuuhommien esivalmistelut tehtiin jo eilen sunnuntaina leikkaamalla asfalttiin kaivannon reunat ja poistamalla pensasaitaa noin 4 metrin matkalta. Muutaman katukivenkin siinä jo ehdin ottaa irti, mutta jätin kuitenkin useimmat vielä paikoilleen, jotta kaivurimies näkisi ihan itse peilausmiehen merkinnät. Siinä kohdassa meni joku sähköjohto juuri alta.

Peilausmiehen merkintöjä katukivissä.

Peilaus tehtiin viime keskiviikkona. Sitä aikaistettiin parilla päivällä oman työmatkani vuoksi, ja parempi olisi ollut jos sen olisi voinut tehdä vasta perjantaina, koska ajoradalla monet merkinnät olivat kuluneet pois melkein kokonaan.

Kuluneita merkintöjä ajoradalla.

Peilausmiesten kanssa oli kuitenkin pakko tai ainakin erittäin hyödyllistä sopia yhteinen aika, jolloin paikat katsotaan läpi. Ei noiden pelkkien merkintöjen perusteella ymmärrä mitä missäkin kohtaa on, osassa kohtaa oli niin paljon tavaraa, että sitä oli hankala peilatakin. Ja osa merkinnöistä tuli pensasaidan juureen, ruohikolle. Eli keskiviikkona saatu selostus oli paljon hyödyllisempi kuin perjantaina saadut pelkät merkit tiessä - vaikka ne olisikin perjantaina tehtynä ehkä säilyneet paremmin maanantaille.

Jalkakäytävää avattaessa reitti oli jalankulkijoilta hetkellisesti kokonaan poikki. Aika harva tai tuskin kukaan silti viitsi lähteä risteyksen yli toisen kautta kiertämään. Ihminen on kait samanlainen kuin muurahainen, joka kulkee totuttua reittiä, ja siitä on vaikea poiketa, vaikka olisi millainen satunnainen este? Nytkin oli tehty kunnon aita kuormalavoista melkein ajoradalle asti, eikä se pidätellyt juuri ketään. Osa kävelijöistä olisi ehkä kiivennyt kaivurinkin ylitse, jos vaan olisi annettu tikapuut lainaksi? ;-) Pyöräilijätkin hujahtivat kaivurin ja sen kauhan välistä sellaisella vauhdilla, että ne huomasi vasta sitten kun olivat jo kaukana.

Tilapäinen aita, joka ei pysäyttänyt ketään kulkemasta.

Tietyömerkit paikoillaan. En tiedä huomasiko kukaan näitäkään? Eihän ne ole olleet paikoillaan vielä viikkoakaan? ;)

Soneran valokuitukaivo.

Soneran valokuitu kulkee ihan tontin nurkalta, tontin rajaa hipoen. Kysyinkin Soneralta, olisiko heidän kaivosta saanut nyt valokuituliittymän samalla kun on kaivanto auki taloon, niin menisi sitten siinä samalla kaivamisella. Sonera ei periaatteessa omakotitaloihin valokuituyhteyksiä myy, mutta he lupasivat kuitenkin selvittää asiaa. Asia kesti, mutta lopulta sain vastauksen, että yhteys järjestyy, jos maksaa liittymismaksua 6000 euroa ja sen päälle kuukausittain yritysliittymämaksun, joka on "vähän kalliimpi". En kysynyt kuinka paljon kalliimpi, eli meille ei sitten tässä vaiheessa valokuitua tule. Esim. Elisalta saa langattoman nettiyhteyden, jolloin 20 megan yhteys maksaa noin 12 euroa kuussa. Tuolla 6000 eurolla saa näitä kuukausimaksuja aika paljon, eli 500 kuukautta, eli 41 vuotta. Se riittää minulle oikein hyvin, sen jälkeen joutaa jo muuttaa vaikka vanhainkotiin...

Jouduttiin muuten tukemaan Soneran kaivoa alhaalta päin isoilla kivillä, ettei se kupsahda kaivantoon kyljelleen. Siinä saattaisi valokuidut katketa samalla kaikki kerralla.

Soneran kaivo alhaalta tuettuna. Ilmassa roikkuu jotain sähköjohtoja.

Soneran kaivo oli muutenkin meille ongelmallinen. Se nimittäin sattui juuri keskelle putkien linjausta. Aluksi tarkoitus oli ohittaa kaivo Rekolantien puolelta, mutta muutettiin sittenkin suunnitelmaa, ja mennään kaivon oli LVI-Trion puolelta. Tuli täten kaivettua kaivo ympäri molemmin puolin.

Kaivurimiehen piti olla joka hetki valppaana. Ei pelkästään siksi, että mitä maan alta paljastuu seuraavaksi, vaan myös siksi, että ylhäällä tolpissa kulki sähkö- ja puhelinlinjoja, joten puomia ei pystynyt nostamaan normaaliin tapaan ylös. Lisäksi koneen vasemmalla puolella oli jalankulkijan liikennevalotolppa, joka haittasi ja hetken aikaa esti koneen pyörimistä. Silloin konetta piti ajaa metri ees-taas että sai pyörittyä edes jotenkin.

Valotolppa koneen kyljessä ja johdot yläpuolella.

Kaivuuhommat tontin puolelta katsottuna.

Jalkakäytävän kohdalla oli muutenkin melkoinen putkien ja kaapelien hässäkkä. Ennen kaivamista ajattelin, että kyllä sinne sekaan aina muutama viemäri ja puhtaan veden putki mahtuu. Mutta ei sinne enää montaa putkea saa sekaan ujutettua sen jälkeen, kun meidän putket on maahan kaivettu.

Melkoinen putkihässäkkä. Nämä on pakko kaivaa käsin alta auki noin 3 metrin syvyyteen asti.

Eka päivä ohi. Päästiin ekalle ajokaistalle.

Ylikulkusilta jalankulkijoille.

"Videot" -välilehdellä vähän videota kaivuuhommista.

Kaapeleiden peilaus tehty & pieniä aikataulumuutoksia

Nyt on mielenkiintoisia kiekuroita ja koukeroita asfaltti täynnä. Ei niitä kameran linssille oikein saa kunnolla, mutta siellä ne ovat asfaltissa Laurintien ja Rekolantien risteyksessä, jos joku haluaa käydä paikan päällä katsomassa. Tai jos on jo käynyt ja ihmetellyt mitä ne ovat, niin ne kertovat mitä missäkin kohtaa on, ja kovasti siellä tosiaan kaapelia ja kaapelikerää, kieppejä ja jatkoksia on risteyksen alla, eikä niitä kaikkia ihan varmuudella saatu peilattua. Eli jännät paikat tiedossa, sitten kun kaivamishommat alkavat. Ne muuten alkavat ensi sunnuntaina asfaltin aukileikkauksella. Maanantaina on sitten jo kaivuuhommat käynnissä, tiistaina tulee vesilaitoksen mies tarkastamaan tilanteen, ja jos kaikki on kunnossa, kytkentä kaivoihin (puhdasvesi, viemärivesi ja sadevesi) tehdään ensi viikon keskiviikkona. Sen jälkeen saadaan alkaa laittamaan kuoppaa kiinni.

Ei mennyt ihan hommat niin nopeasti tällä viikolla, mitä ensin oli suunnitelmissa. Eli alunperin piti olla anturoiden betonivalut jo huomenna, ja betoniautotkin oli jo keskiviikolle tilattuna, mutta siirsin ne perjantaille. Eli anturan raudoituksia ei saatukaan ihan vielä valmiiksi, samoin tarkastuskin on vielä kesken, eli kaupungin rakennusvalvonnan tarkastaja tulee paikalle vasta torstaina. Vastaava mestari ja rakennesuunnittelija kävivät tarkastamassa raudoitukset jo tänään, ja muutamiin paikkoihin piti rautoja vähän lisätä. Joten kaiken pitäisi nyt olla kunnossa sitten kun kaupungin tarkastaja tulee. Jolloin jos hän antaa valuluvan, sitten anturit valetaan seuraavana päivänä eli perjantai aamuna. Paikalle tulee silloin kolme autokuormaa betonia Lujabetonin Tattarinsuon betoniasemalta. Enimmillään betonipumpun pitää yltää 19,4 metrin päähän - mikä on talon ristimitta. Ensi viikolla valulla on sitten hyvää aikaa kuivua ja kovettua, kun kaivetaan vesiliittymää koko viikko.

Myös pumppaamon piti alunperin ilmestyä jo tänään tiistaina tontille, mutta ei sitä ainakaan vielä äsken tontilla näkynyt. Eipä sen puoleen ole enää mitään kiirettäkään, kun valuhommat siirtyikin perjantaille. Asennus pumppaamon osalta käy niin, että salaojavesien pumppaamo tökätään tuoreeseen betonikakkuun, jolloin siellä on ja pysyy. Talo (tai siis talon korko) on suunniteltu niin, että ainoastaan salalojavedet pumpataan ylös. Kellarin jätevesi liruttaa tontilta viemäriin ihan itsekseen, myös kellarista. Tässä tämän päiväisiä kuvia:

Peilausmiesten piirtämiä kiekuroita asfaltissa.

Anturaraudoituksissa viimeiset metrit menossa.

Viimeiset harjateräkset vielä kärryllä.