Pientalon turvallisuussuunnitelmat, osa 1/2

Alun perin ajattelin, etten kirjoittele turva-asioihin liittyen tänne mitään. Enkä ole tästä syystä mitään turvallisuuteen liittyvien hankintojen hintojakaan tänne laittanut. Eipä sitten ainakaan "alan erikoismiehet" pysty päättelemään, että kuinka turva-asiat on järjestelty. Eikä pystyisi ehkä päättelemään muutenkaan, koska nykyään pienellä rahalla saa jo tosi paljon.

Joten laitteistojen hankintahintoja ei nyt sitten näy rakentamisen kuluissa, eikä palvelumaksuja näy kuukausittaisissa asumisen kuluissa. Mutta muuten kaikki kustannukset kyllä ovat ylhäällä, jospa vaikka joku muu rakentaja niistä jotain hyötyisi...?

Mutta maailma on nyt näköjään muuttunut. Ehkä on hyvä avata nyt sitten tätäkin aluetta, ja jakaa omaa tietoa tai kokemusta, jotta kutsumattomat vieraat saataisiin pysymään loitommalla. Olin joskus turva-alalla itsekin töissä opiskeluaikoina. Aloitin teollisuusvartijana, ja lopetin sen uran myynti-insinöörinä, kun sain omat opiskelut valmiiksi ja lähdin pian sen jälkeen oman alan hommiin eli insinööriksi konepajalle. Sieltä siirryin sitten myöhemmin isännöintialalle, ja se ura minulla jatkuu edelleenkin.

Teen tästä aiheesta 2-osaisen päivityksen niin, että tarkastelen tässä ekassa osassa talon ulkopuolta, ja jälkimmäisessä osassa katsotaan sitten mitä on tehtävissä talon sisällä. Ja mitä asioita tähän liittyen kannattaisi ottaa suunnittelussa huomioon.

Jos halutaan, ettei kotiin tulisi kutsumattomia vieraita, niin suunnittelu kannattaa aloittaa tontin laidoilta. Tontti kannattaa valaista hyvin, ja mieluiten myös aidata. Teollisuustontit ja monien asuintalojenkin tontit on aidattu mm. Helsingin Kuusisaaressa tai Kulosaaressa todella korkeilla ja/tai massiivisilla raja-aidoilla. Mutta ei aidan välttämättä sellainen tarvitse olla. Ihan jo pienikin aita, vaikka puusta tehty rima-aita tai viheraita riittää osoittamaan, että julkinen alue päättyy. Tällainen aita on usein myös kiinteistön kaunistus, ja sillä on silti iso psykologinen merkitys. Vaikka aita itsessään ei tulijaa millään tavalla pystyisikään estämään tai rajoittamaan. Kutsumaton vieras kuitenkin yleensä kiertää aidattuja ja hyvin valaistuja paikkoja.

Meilläkin vielä omalta tontilta raja-aita puuttuu kokonaan (mutta se rakennetaan tänä kesänä - se ollut ohjelmassa koko ajan, mutta ei ole vaan vielä keritty tekemään). Samoin pihan valaistuksessa ilmeni olevan parantamisen varaa, niin kuin edellisen päivityksen kuvista ja videoista näkyy - niin eihän niistä kuvista oikein mitään selvää saa. Vaikka muuten piha onkin sen verran valaistu, että siellä hyvin näkee itse kulkea joka paikassa. Mutta nyt sitten hankitaan myös tehokkaampia valaisimia, jotka syttyvät liiketunnistimella. Sen lisäksi niissä voisi olla myös aikaohjaus, eli kello-ohjatusti sähkönsyöttö olisi vain esim. öiseen aikaan jolloin talon asukkaat eivät pihalla enää oleskele. Muuten puutarhan tunnelmavalaistus voisi vähän kärsiä, jos siellä olisi samaan aikaan tehokkaat valonheittimet. Nyt puutarhan valaistus näyttää esim. tältä:

Puutarhan valaistusta. Toteutus Airamin Easy-Connect valosarjaa käyttäen.

Toinen seikka, mikä piha-alueiden suunnittelussa pitäisi huomioida on pensaiden ja sitä suuremman kasvillisuuden sijoittelu. Jos isot pensaat tai koristepuut tai muuta vastaavaa laittaa ihan rakennuksen ulkoseinien viereen, se tarjoaa hyvät piiloutumispaikat kutsumattomille vieraille. Ja eipä talon seinän viereen nykyään saisi istuttaa muutenkaan mitään muuta kuin kiviä tai sepeliä, koska 50-luvun tyyliin seinustoja kiertävät puut, pensaat ja kukkapenkit aiheuttavat myös oman mikroilmastonsa. Silloin ilma ei vaihdu ja rakenteet eivät tuuletu hyvin, ja lisäksi maaperä pysyy kosteana. Varsinkin jos sitä vielä kastellaan lisää. Lisäksi kasvien juuret tunkevat perustuksiin, ja isot puut roskaavat myös talon katon, jos ovat liian lähellä rakennusta. Talon seinustat pitää siis valaista hyvin, ja sinne pitää jättää reilusti tilaa, esim. näin:

Jos räystäistä tekee suljetut, ne voidaan valaista, ja silloin linnut ei pääse
 eikä pesi ullakolla. Eikä talon seinustalla hiiviskele ketään asiattomia niin,
etteikö heitä huomattaisi. Pihan kasvillisuus kannattaa muutenkin
sijoittaa riittävän kauas rakennuksesta, jolloin talo pysyy terveenä.

Siinä missä tuhoeläimiä (mm. jyrsijät) houkuttelee paikalle ruokapalkka, niin isompia kutsumattomia vieraita houkuttelee pihalla näkyvät tavarat. Ne pitäisi saada suojaan, tai ainakin pois näkyvistä. Monesti autotallit tahtookin täyttyä kaikesta muusta tavarasta niin, että auto jääkin muutaman vuoden asumisen jälkeen aina pihalle seisomaan, kun se ei enää mahdu talliin sisään.

Mikäli tontille ei mahdu autotallia, yksi hyvä varasto voisi siinä tilanteessa olla myös esim. merikontti. Se ei ole kovin kallis (uudenkin saa jo muutamalla tonnilla), ja sen voi verhoilla esim. lautaverhoilulla, vaikkapa näin:

Merikontti verhoiltu samalla laudalla mitä itse talokin.
Nyt räystään alla rakennusaikaisia lautoja, jatkossa ojan puolelle
tulee polttopuut ja pihan puolella pyykkinarut.

Merikontin säilyttäminen ja luvanvaraisuus voi vaihdella eri paikkakunnilla. Esim. Mäntsälä vaatii kontista ilmoituksen, jos se on asemakaava-alueen ulkopuolisella asuintontilla, ja Mäntsälässä pitää tehdä toimenpideilmoitus jos kontti on asemakaava-alueella. Tämä on ehkä yleisin suhtautumistapa merikonttiin monella muullakin paikkakunnilla. Tiukin suhtautuminen merikonttiin lienee Kangasalan kunnassa, jossa kunnan omassa rakennusjärjestyksessä säädetään, että Kangasalalla konttia pidetään rakennuksena, ja se vaatii luvan.

Todellisuudessa ja juridisesti katsottuna kontti tai varastointisäiliö ei kuitenkaan ole rakennus eikä rakennelma. Se on siirrettävä erillislaite, johon kunta tai kaupunki voi itse omassa rakennusjärjestyksessään kohdistaa sellaisia lupaehtoja, mitä kunnassa tai kaupungissa valtuusto on erikseen päättänyt. Rakennus- ja maankäyttölain 126§:n mukaan "Rakennusluvan sijasta rakentamiseen voidaan hakea toimenpidelupa sellaisten rakennelmien ja laitosten, kuten maston, säiliön ja piipun pystyttämiseen, joiden osalta lupa-asian ratkaiseminen ei kaikilta osin edellytä rakentamisessa muutoin tarvittavaa ohjausta."

Jokaisen kunnan ja kaupungin omassa rakennusjärjestyksessä sitten tarkemmin säädetään, tarvitseeko kontti toimenpideluvan vai ilmoituksen - ja jos ei kunta/kaupunki ole säätänyt kontin osalta yhtään mitään (niin kuin tilanne on esim. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla), niin silloin merikontti on siirrettävä erikoislaite, jota rakentamisen lainsäädäntö ei lainkaan koske. Eikä kontin säilyttäminen tontilla vaadi mitään lupia. Esim. meillä merikontti on laskettu pyöreiden tukkipuiden päälle, ja se on tarvittaessa ja helpostikin siirrettävä/siirrettävissä:

Meidän merikontti on pyöreiden tukkipuiden päällä.

Itsestään liikkumisen estämiseksi merikontti on kuitenkin ovien saranoinnin
kohdalta ankkuroitu maahan pilarikenkien avulla. Pihalaatoitusta
tullaan jatkamaan vielä kontin ympärille, nyt etureuna vasta laatoitettu.
Muuta tapaa etuseinän verhoilemiseksi ei oikein keksitty.

Jos auton renkaat, öljyt, moottorisahat yms. työkalut ovat kaikki kontissa, niin ne ovat samalla myös paloturvallisessa paikassa. Eikä auton öljyjä tai moottorisahoja nyt ehkä muutenkaan viitsi asuintalon sisällä alkaa säilyttämään. Niistä tulee kuitenkin omat hajunsa. Samalla palokuormakin kasvaisi. Myös kottikärryt, haravat yms. puutarhanhoitovälineet on mukavampi vielä konttiin, ja siellä ne pysyvät tallessa lukkojen takana.

Nyt jos piha on aidattu, hyvin valaistu, ja kaikki irtain tavara on lukkojen takana, niin vielä jos haluaa, ulos voi vielä asentaa kamerajärjestelmän. Niin kuin meilläkin on tehty. Viimeistään sellainen pitäisi olla sitten jo varma tae sille, että asiattomat tunkeilijat eivät edes tule - tai jos tulevatkin, lähtevät nopeasti pois.

Kamerajärjestelmä voidaan suunnitella esim. näin:

Sisääntuloportille voidaan suunnata helposti näkyvillä oleva, riittävän suurikokoinen ja helposti havaittavissa olevalla paikalla oleva kamera. Se voi olla joku vanha kamera, jonka ottavat kuvat eivät kovin kummoisia ole. Tai se voi olla myös vanha ja epäkuntoon mennyt kamera, jonka ei välttämättä tarvitse toimia ollenkaan. Tai tähän tarkoitukseen käy myös esim. Clas Ohlssonilla myytävät ns. "feikkikamerat", jotka ovat aidon kameran näköisiä, mutta sisältä päin tyhjää täynnä. Sellaiset eivät paljon edes maksa, eli noin 30-40 eurolla saa. Tällainen kamera on nimeltään "syöttikamera" ja sen osalta ainoa oleellinen asia on se, että se varmasti huomataan jo kaukaa.

Hyvänä lisäominaisuutena on myös se, että jos feikkikameran sähköjohdoissa kuitenkin kulkee sähkö, eli kameran johdot olisivat aitoja ja toiminnassa. Tällöin kamera voidaan kytkeä osaksi rikosilmoitinjärjestelmää, esim. sireenin ulostuloon, jolloin jos joku katkaisee feikkikameran sähköjohdon, johdon katkeaminen aiheuttaa heti hälytyksen. Toteutus voi mennä tässä kohdin esim. näin:

Autokatoksen keskimmäinen pylväs. Syöttikamera katsoo postilaatikolle.
Kameran johdot on asennettu niin, että ne olisi mahdollisimman helppo
katkaista esim. sivuleikkurilla. Jolloin katkaisu aiheuttaa hälytyksen.
Tähän kameraan on myös helppo kohdistaa spraymaalausta, tai sen voi
helposti lykätä pitkällä harjanvarrella katsomaan vaikka taivaalle...

Jos kutsumaton vieras aivan ensiksi iskee syöttikameran kimppuun (niin kuin on tarkoituskin), ja katkoo sen johdot tai spraymaalilla sotkee sen linssin tai tuuppaa sen harjanvarrella katsomaan taivaalle, niin vieressä oleva oikea kamera on suunnattu niin, että se ottaa tästä tuhoamisesta hyvät kuvat - ennen kuin mitään todellista vahinkoa ehtii vielä ollenkaan tapahtua. Parasta mitä syöttikameralle voisi tapahtua on se, että joku tosiaan katkaisee siltä johdon, jolloin hälytyksen saapuessa melkeinpä suoralta kädeltä uskaltaa soittaa eteenpäin 112. Syöttikameran johto ei varmastikaan katkea koskaan vahingossa. Tai en ole itse ainakaan sellaista tapauksesta koskaan kuullut.

Oikeiden kameroiden sijoittelussa kannattaa huomioida mahdollisimman laaja kattavuus eri suuntiin, sekä riittävä suoja auringolta ja sateelta. Mikäli järjestelmään kuuluu syöttikamera, sen pitää näkyä jonkun oikean kameran kuvassa hyvin. Kamerajärjestelmien keskusyksiköissä alkaen kokoluokat ovat 4:lle tai 8:lle kameralle. Mikäli systeemiä aikoo myöhemmin (ja tarvittaessa) laajentaa, kannattaa ehkäpä ostaa heti 8:n kameran systeemi. Tai muussa tapauksessa mahdollinen lisälaajennus pitää tehdä itsenäiseksi systeemiksi omaan uuteen keskusyksikköön/tallentimeen, jos kameramäärä kasvaa suuremmaksi kuin 4 kpl. Tämäkään vaihtoehto ei ole ollenkaan huono - sillä mitä enempi itsenäisiä systeemeitä on, sen parempi. Joku niistä toimii silloin aina.

Oikeat kamerat voivat näyttää esim. tältä, ja ne voidaan sijoittaa
auringolta ja sateelta suojaan esim. näin. Tavallinen kulkija ei näitä
välttämättä edes huomaa, mutta rikosten suunnittelija kiertäessään
kohteet etukäteen osaa varmasti näiden paikat katsoa jo etukäteen.

Jos valitsee ns. "kupukameran" niin kuin tuossa yllä olevassa kuvassa on, niin siitä on vaikea nähdä mihin suuntaan se on suunnattu. Eikä koko kameraa välttämättä pimeässä huomaa ollenkaan. Tätä kameraa ei voi myöskään harjanvarrella kääntää väärään asentoon. Myöskin spraymaalaus on korkeasta sijainnista johtuen aika hankalaa. Tai tikapuut pitää sitten olla saatavilla.

Nykyään kameroissakin hinnat ovat pudonneet ja kuvan laatu on parantunut. Muutos on ollut viime aikoina nopeaa. Vielä jos talonrakentaja tekee johtojen vedot kokonaan itse, niin saatava säästö on huomattava. Kameroiden kappalehinnat tänä päivänä ovat maksimissaan muutamia satasia kameran tyypistä ja merkistä riippuen. Kameroiden lisäksi ei nykyään enää muuta tarvita kuin keskusyksikkö eli tallennuslaite. Sen paikka on talon sisällä sellaisessa paikkaa, ettei murtomies pääse siihen helposti käsiksi.

Jos tallennuslaite menisi varkaiden mukana, sitten todennäköisesti menetetään myös kaikki tallenteet. Aikaisemmin tähän systeemiin kuului yhtenä osana myös TV-monitori. Sitä ei kuitenkaan nykyään tarvitse ostaa enää ollenkaan. Nykyisin TV-monitorina toimii jokaisen oma läppäri, tai kiinteä tietokone. Niitähän on joka talossa jo ihan muutenkin. Läppäriltä kuva on helppo siirtää myös telkkariin.

Läppärille pitää vaan asentaa katseluohjelma, jolla kamerajärjestelmään saa yhteyden. Internetyhteys on suojattu/katkaistu niin, että ulkopuoliset eivät pääse (ei ainakaan pitäisi päästä) internetin yli katsomaan kuvia.

Valvontakameran kuvat saa omalle tietokoneen ruudulle ihan parissa
sekunnissa. Syöttää vaan oikean IP-numeron (jonka PC muistaa), jolloin
kameran kuvat tulevat ruudulle ihan reaaliajassa. Jos joku kameroista on
suunnattu vaikkapa ulko-ovelle, siitä näkee heti meneekö ovea avaamaan
ollenkaan. Tämä voisi olla esim. vanhusväestölle hyvä apu.

Kameran kuva reaaliaikaisena PC:n ruudulla.

Keskusyksikkö eli tallennuslaite näyttää tältä. Mitään muita osia
kamerasysteemin ei kameroiden lisäksi tänä päivänä enää tarvita.



Jotta tallentimen kuvat näkyisivät tietokoneella, pitää internetistä ladata sitä
varten katseluohjelma. Se ei maksa mitään. Ohjelman kielen saa suomeksi.

Katseluohjelman ohjeet löytyy esim. Youtubesta, jossa on hyvät
demontraatiot ihan kädestä pitäen. Englannin kielellä tosin.

Youtuben opetusohjelma menossa kamerajärjestelmän käyttöön perehtyvälle.

Seuraavaksi katsotaan mitä ja millä tavalla voidaan suojata talon sisätiloja, sekä rakentamisen aikana, että sen jälkeisenä asumisaikana. Eli ensi kerralla tarinaa hälytysjärjestelmistä.

Eka pihasuunnitelma tehty

Itse asiassa aivan ensimmäisen pihasuunnitelman tai luonnoksen sellaisesta teki kylläkin arkkitehti Immo Teperi. Ja minusta siinä oli hyvät lähtökohdat, joten otin äsken käyttöön kourallisen värikyniä, ja tein suunnitelmaa eteenpäin. Ensimmäinen omatekemä pihasuunnitelma olisi täten valmis. Arkkitehdin luonnoksesta muutamia yksityiskohtia poistin, ja muutamia lisäilin. Ja tämmöinen siitä sitten tuli (toivottavasti digikameran kuvasta saa jotain selvää? Originaali koko on lähes A3, joten se ei mahdu omaan skanneriin):

Pihasuunnitelman 1. versio (itse tehty).

Meillä tontille ei mahdu autotallia, mutta merikontin saa aina laittaa. Se kun ei vaadi rakennuslupaa eikä naapureiden suostumuksia. Sellainen tontilla jo onkin, se toimii rakennusvaiheessa hyvänä varastona ja ruokailutilana. Ja kun kontti on hyväkuntoinen (vain yhden merimatkan tehnyt), ajattelin että se saa siihen nykyiseen paikkaan jäädä vielä rakentamisen jälkeenkin ns. "ulkovarastoksi". Kun en viitsisi ihan kaikkea autonrenkaista alkaen talon sisään kantaa. Toki kontti vielä vuorataan samalla vuorilaudalla mitä itse talokin, vuorilautaa jää kuitenkin aina yli, ja sama ajatus peltikatossa. Tilaan kattopeltiä sen verran reilummin, että siitä riittää kattoa kontin päälle myös, jolloin lopputuloksena on se, että kontti muistuttaa ulkoapäin katsottuna aika paljon puusta tehtyä varastorakennusta.

Arkkitehdin pihasuunnitelmissa ei kuitenkaan merikonttia ollut. Joten itse jatkoin laatoitettua pihaa niin pitkälle, että se yltää ihan merikontin etuoville saakka. Laatoitettu piha on yksi yhtenäinen kokonaisuus sekä 47 neliön autokatoksessa, että sen katoksen edustalla, johon laatoitusta tulee äsken tekemäni suunnitelman mukaan noin 95 neliötä. Tämä alue pitäisi autoille sitten riittää. Autokatokseen mahtuu hyvin ajamaan, ja sieltä on hyvä peruutella pois. Autokatos on myös julmetun korkea, eli sinne mahtuu tarvittaessa vähän isompikin auto. Autokatoksen katto on siis samalla korkeudella kuin 2-kerroksen lattia, ja se on merenpinnasta 30,6 metrin korkeudessa. Maanpinta on 26,2 metrissä. Eli autotallin korkeudeksi tulee tästä laskettuna 4,2 metriä. Toisin sanoen esim. Hiace-merkkisiä pakettiautoja mahtuisi autokatokseen 2 päällekkäin, ja vielä jäisi 190cm korkeiden autojen päälle 40 cm tyhjää tilaa.

Alunperin olin ajatellut "autopihaa" pidemmälle sisäpihalle, mutta tässä suunnitelmassa autoilla ei ole sisäpihalle mitään asiaa. Lisäksi merikontin ja autokatoksen väliin tulee koiraa varten aita. Tällöin kadulta pääsee autokatokseen aina ilman, että tarvitsisi aidan veräjää availla. Tässä suunnitelmassa vieraspaikat ovat enempi vähempi autokatoksen edessä, mikä tarkoittaa silloin sitä että omat autot eivät pääse poistumaan, jos joku vieras jättää oman autonsa talon päätyyn. Mutta sitten pitää vaan sinksailla niin, että taaimmaisetkin autot pääsevät kadulle.

Lumisina talvina täytyy olla myös lumelle hyvä paikka, ja sen suunnittelin sisäpihalle, ihan autopihasta aidalla erotetulle nurmikolle. Tähän sisäpiha-aitaan pitää tehdä hyvät "pariovet", jotta kolalla voi lykätä suoraan lumet laatoitetulta pihalta nurmikon puolelle. Koska autokatokseen ei sada, lumitöitä on vain se 95 neliötä, joka jää autokatoksen ulkopuolelle. Toki sisäpihalla kulkevia kävelypolkujakin voi pitää talvella auki, mutta välttämätöntä se ei ole.

Lumiesteet talon katolle pitää tehdä kunnolliset ja huolella. Ja kattorakenteista pitää tehdä tarpeeksi vahvat. Kaikki lumi mitä katolle sataa, se sinne myös kevääseen asti jääköön, koska tontilla ei ole misään niin suurta tilaa, että katolta pudotetut lumet saisi johonkin muuhun paikkaan mahtumaan. Jos kuitenkin katto on pakko tyhjentää, sitten ne lumet joutuu myös ajamaan tontilta pois. Ja se ei ole ihan halpaa lystiä.

Arkkitehti oli ajatellut kävelyportin pohjoiseen reunaan, ihan päärappujen kulmalle. Itse suttasin sen yli vihreällä värikynällä, eli siihen tulee nurmikkoa koko matkalle, ja tuonne suunnalle kävelevä saa käyttää vieressä eli muutaman metrin päässä olevaa ajoneuvoliittymää. Siirsin kävelyportin tontin lounaiseen kulmaan, eli sisäpihan vasempaan alareunaa. Silloin tontilta pääsee poistumaan jalan molempiin suuntiin. Ja itse asiassa siitä kävelyportistakin voisi tehdä ison, eli pariovet. Silloin pihaan pääsee hätätilanteessa sitäkin kautta, jos vaikka paloauton tarvitsee päästä terassin kuistille. Sitten pääsee aitaa rikkomatta.

Katettu terassi on sokkelin korkeuden verran maasta irti, ja siihen on mielestäni loogista laittaa terassin ympärille reunakivillä pengerretty kukkapenkki, joka rajoittuu kävelypolkuihin. Samalla katetun terassin alle jäävä kylmävaraston eli maakellarin ominaisuudet paranevat. Tosin tästä maakellaristakin tehtiin loppumetreillä tarvittaessa lämmin. Eli lattiaan, seiniin ja kattoon tulee ihan normaalit eristeet, mutta lämmityslaitetta siinä tilassa ei ole. Jos se joskus halutaan muutamaksi päivää lämmittää, se onnistuu sitten siirrettävällä sähkölämmittimellä. Mikäli tämä pengeretty kukkapenkki on etelän ja lännen puolella, sitten on käytännössä seinän edessä maata kahteen suuntaan, yhdellä suunnalla on talo, ja yhdellä suunnalla on saunan kuisti, joka on hieman maanpinnan alapuolella, sisäpihalle päin. Talon seiniä päin en pengerrettyjä kukkapenkkejä rakentelisi, mutta mielestäni kylmävaraston seinillä ei ole merkitystä, onko seinän vieressä istutuksia vai ei? Kun eihän siellä maakellarissa kukaan asu, se on vain varastotilaa? Tässä pohdiskelen siis sitä, että nykyisin kait suositellaan sellaista, että ihan seinän viereen metriä lähemmäs talon seinää ei saa istuttaa mitään. Pensas tai joku muu istutus voi aiheuttaa oman mikroilmastonsa, joka pitää seinärakenteen kosteana. Mutta mitä väliä sillä sitten, jos varaston seinissä olevat kevytsoraharkot olisikin hiukan kosteampia? Siis tässä esimerkki, kaunis kuva, mutta tuleeko talolle tai sen sokkelille ongelmia, kun kukkapenkit on pengerretty ihan seinään kiinni, siis näin:

Patolevyn listaa ei näy, kivet sementillä seinässä kiinni ja kohta kasvit myös. Kuva jostain netistä.

Omassa suunnitelmassani pengerretyillä kukkapenkeillä katettuun terassiin menevät portaat jäävät "kukkapenkin sisään", eikä portaiden kyljet näy. Portaat voisi itse asiassa "intergroida" kukkapenkkiin niin, että ne kyljet kaareutuvat suoraan niin, että se muuttuu rappujen molemmin puolin kauniin tasaisena kaarena kukkapenkkiä reunakivetykseen. Siis osasinko nyt yhtään selostaa, millaista tavoittelen? Lainaan tähän nyt toisesta blogista, eli "kukkulan kuningatar" -blogista heidän talon päärappuset, joissa on kauniisti kaareutuvat reunakivet. Eli ajattelin ihan samaa ideaa meidän terassille, kas näin:

Lähde Kukkulan Kuningatar -blogi. Kauniisti kaareutuvat rappuset.

 



Ja tässä vielä toinenkin netistä löytynyt kuva, vähän samasta teemasta:

Rappuset integroitu kukkapenkkiin reunakivillä.

Koska tontti on pieni, jokainen neliö (itse asiassa jokainen puolikaskin neliö) täytyy hyödyntää, ihan niin kuin japanilaisessa puutarhassa :-) Esim. kontin takana on pieni tila (ei sitä merikonttia ihan naapurin talon kulmaan kehdannut kiinni laittaa ;-). Joten sinne mahtuu mielestäni vielä pieni grillikatos, joka puolestaan kannattaa "intergroida" siihen kontin ympärille tulevaan lautavuoraukseen kiinni. Eli se kontin ympärivuoraus jatkuu sitten tontin kulmalle päin vähän pidemmälle. Jään vielä miettimään, tulisiko grillikatoksesta täysin katettu (taitaa mennä katon kulmat liian lähekkäin naapuritalon kanssa?) vai olisiko se puoli avoin (siis vähän niin kuin laavu -idealla, vai olisiko grillauspaikka sitten täysin avoin? Ulkogrilliä (siis puilla lämpiävää) käytettäisiin kesällä. Kun tulee syksy ja ilmat viilenevät, sitten pitää siirtyä katetulle terassille, jossa (palomääräyksistä huolimatta?) voi mielestäni käyttää kaasugrilliä, tai ainakin sähkögrilliä. (Siis lähtökohtaisesti avotulen teko on aina kielletty terassilla ja parvekkeella, ellei taloyhtiössä ole erikseen jotain muuta sovittu - näin ainakin vastaan isännöitsijän työssäni kaikille kyselijöille, ja lisään että sähkögrilliä saa käyttää, jos ei sen käyttöä ole puolestaan kielletty yhtiön järjestyssäännöissä).

Eteläisessä rajassa kiinni olevassa naapurin talossa on tällä hetkellä vaaleaksi rapattu seinä. Sen eteen sopii mielestäni harvakseltaan muutama tuija, ja keskelle omenapuu. Siis vähän niin kuin näin, mutta kuvasta poiketen tuijat ovat harvemmassa rivissä. Kohdevalojen sijainti on hyvä, ja naapurin valkoista seinää voisi aivan loistavasti "laajentaa" ja korostaa vielä valkoisella kivetyksellä, eli näin:

Tuijat rivissä. Itse tekisin harvemman rivin, etteivät kasva toisiinsa kiinni (kuva jostain netistä).

Miltä siis näyttäisi, jos nuo äskeisen kuvan tuijat kohdevaloineen laittaisi harvaan riviin tuonne tuon valkoisen seinän edustalle? Tämä kuva otettu 7.8.2012 jolloin kaivinkone saapui tontille ensimmäisen kerran:

Mahdollisesti myös kirsikkapuu voisi tulla seinän edustalle, sikäli mikäli kirsikkapuu ei mene keskelle tonttia kävelytöiden risteykseen. Sinne voisi myös laittaa pienen suihkulähteen, kun se on niin keskeinen paikka pihassa? Ja merikontin eteen mahtuisi luumupuu. Isompia puita tontille ei tule. Mielestäni on parempi jos yksikään puu ei kasvaisi korkeutta edes talon räystäälle asti. Sitten ei tarvitse putsata kattoa ja räystäitä roskista. Eikä tarvitse tulevien sukupolvien tilata puunkaatopalveluita ammattikaatajilta. Aiemmin tontilla olleet lahot koivut saatiin vedettyä köydellä tontin keskelle, mutta se ei jatkossa enää onnistu. Ja menihän noistakin lahokoivuista viime vuoden keväällä yksi vahingossa naapuritalon puhelinpiuhan päälle. Vakuutus sen vahingon pari viikkoa sitten korvasi, paitsi että jäi siitä vieläkin vahinkoa 150 euron omavastuun verran, mutta ihan mukava että loput sain vakuutuksen kautta.

Tontin itälaidalla menee avo-oja, ja siinä on ojan partaalla rivissä kaikki tontilta löytynee isot kivet. Ne estävät soran valumisen ojaan. Siihen voisi vielä lisäillä pieniä kauniita kiviä ja niiden lomaan jotain kivien sekaan sopivia istutuksia. Kauniimpia kiviä on jo kerätty erilleen varmaan pari kuutiota. Loput kivet vien omaan metsään sitten kun rakentaminen on joskus ohi, myös pihan osalta.

Viime vuonna avo-ojan reuna näytti tältä (merikontti oli juuri saapunut):

Avo-ojan laita viime vuonna 1.9.2011. Naapurin talo oli vielä tiilen värinen tuolloin.

Lisäksi avo-ojaa kohden tulee autokatoksen päälle iso terassi toiseen kerrokseen. Sinne kulmiin arkkitehti ehdotti isoja ruukkuja ja niihin jokin korkea kasvi, esim. tuija. Tässä eräs kuva Italiasta, jossa terassilla pari palmua (meille ei nyt ihan sentään palmuja tule, ei edes kesäksi, mutta idea voisi olla jotain tämän suuntaista):

Terassi Italiassa. Kuva jostain netistä.

Mielestäni ihan hyvä ehdotus se tämäkin, eli pihasuunnitelmaa täytyy itse asiassa tehdä useammassa eri tasossa.

Alunperin ajattelin laittaa pihaan myös kylpytynnyrin, mutta se ei nyt taida mahtua mihinkään. Jos ja kun talon etelän seinään keittiön ikkunan viereen tulee joskus aurinkolämpö keräinputket (tilavaraus ja paikka on valmiiksi suunniteltu), niin näissä aurinkopaneeleissa teho on suurimmillan juuri siihen aikaan vuodesta, kun lämmityksen tarve on kaikkein pienin. Eli esim. kylpytynnyrin veden saisi lämmitettyä keskikesällä käytännössä ilmaiseksi. Aurinkolämpökeräinputket näyttävät siis tältä:

Aurinkolämpökeräin. Kuva löytyi www.pellettipojat.fi -sivuilta.

Ja tässä paikka keittiön ikkunan oikealla puolella, johon sille on jätetty sopiva tila:

Aurinkolämpökeräimen paikka (alarivistä "puuttuu" yksi ikkuna).

Tai oikeasti takana jatkuu autokatos, joten ikkunaa ei edes voisi olla tuossa alakulmassa. Aurinkolämpökeräin ottaa auringon säteilystä lämmön talteen yli 90%:n teholla. Mikäli auringon valosta tehtäisiin sähköä aurinkopaneelien avulla, silloin hukkaan menee säteilyenergiasta yli 80%, jolloin "talteen" eli sähköksi saadaan muutettua tasokeräimillä vain alle 20%. Vielä olisi siis tekniikassa kehittymisen varaa tässä kohdin. Tuollainen alle 20%:n hyötysuhde on kuin jokin höyrykone noin 200 vuotta sitten :-).