Ilmankosteudesta prosentit hukassa?

Tuolla alempana "vettä riittää..." postauksen kommenttikentässä tuli puhetta ilmankosteudesta, ja huomasin siihen liittyen muutamia kummallisuuksia.

Vettä muuten riittää...! Siitä siis kirjoittelin tässä linkissä:

http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2016/01/vetta-riittaa.html

Neljä päivää sitten kun pumppaamon tuloputki jäätyi, niin sen jälkeen olen neljänä päivänä pumpannut kunakin päivänä noin 250 litraa vettä, eli tähän mennessä jo kokonaisen kuution! En ymmärrä mistä se määrä vettä hyvin ojitetulle tontille voi tulla? Ja nyt kun on vielä tällaiset paukkupakkasetkin, niin tuollainen 2 kuution viikkovauhti tuntuu aika suurelta. Tulee jo mieleen sellainenkin, että olisiko tuossa talon ohi menevässä vesilaitoksen runkoputkessa joku pieni vuoto? On se putki nimittäin vuotanut useasti ennenkin, ja vesi on tulvinut muutaman kerran ihan kadulle saakka (vaikka itse putki on 4 metrin syvyydessä).

Juuri tätä kirjoittaessani on päällä pakkasennätykset, sillä omista mittareista toinen näyttää -27,6C ja toinen -28,4C pakkasta (mittarit ovat eri puolilla taloa, imuaukon luona on "kylmempää"). Virallinen lämpötila Vantaalla on kuitenkin 5km päässä Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa lentokentän mittari näyttää tällä hetkellä -26,2C. Tämä näkyy jo sähkönkulutuksessakin, joka on nyt noin 3-kertainen tavanomaiseen talvipäivään verrattuna, eli toissapäivänä sähköä meni 142,2 kWh ja eilen sähköä oli mennyt 151,7 kWh.

Ja nyt otsikon aiheeseen eli ilmankosteus, ulkoilmassa tilanne näyttää nyt tältä:

Ulkoilman lämpötila ja kosteus. Paukkupakkasella kosteus laskee?

 Paukkupakkaset alkoivat muutama päivä sitten. Sitä jotenkin haluaisi ajatella niin, että kylmempään ilmaan mahtuu vähemmän kosteutta, jolloin jos lämpötila laskee - silloin kosteusprosentin pitäisi nousta? Ja jos lämpötila laskee riittävästi, silloin kosteus ei enää mahdu ilmaan, ja se alkaa tiivistymään pinnoille. Muodostuu siis kesäinen aamukaste kylmän yön jälkeen... Mutta pakkasilmassa tämä näyttääkin menevän ihan eri tavalla? Samalla kun pakkasta tulee lisää (tätä on nyt jo jatkunut joitakin päiviä), niin samalla myös kosteusarvot laskevat??? Tarkistin ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta, että tämän hetkinen kosteus Vantaalla tosiaan on noin 70%, joten oma mittarini ei näytä väärin. En tiedä onko se näyttänyt väärin sitten joitakin päiviä aiemmin, jolloin ilman kosteus lähenteli 100%:ia?

Huoneilman kosteus on vähentynyt samaan tahtiin, ja jo paljon pidempään:

Työhuoneen lämpötila ja kosteus keskimmäisessä kerroksessa 23.11.2015 - 07.11.2016.

Noissa käppyröissä on pari erikoista piirrettä. Ensinnäkin lämpötiloissa näkyy syvä sukellus joulun pyhinä, kun ei oltu kotona, ja kun lämpötilan annettiin laskea +16-17C tuntumaan. Luulisi, että lämpötilan lasku olisi voinut johtaa kosteusprosentin kasvuun, mutta näin ei näytä käyneen. Kosteusprosentin lasku on jatkunut joulunakin tasaista vauhtia (lämpötilan hetkellisestä putoamisesta huomimatta), ja se jatkuu edelleenkin... Nyt mennään tällä hetkellä noin 23%:n tienoilla. Eli kuivaa on sisäilma.

Mutta kun kukaan asukkaista ei ole saanut oireita, en ole ilmankostutinta vielä hankkinut. Kesällä sisäilman kosteus on meillä ollut 40-50%:n välissä (katsoin käppyrää vähän enempi taaksepäin - sitä riittää huhtikuulle asti, jolloin nämä mitta-anturit tuli hankittua).

Nyt kun sisäilman kosteudesta aloin kirjoittelemaan, niin kovin kaukana aihepiiristä ei ole myöskään sisäilmaongelmat, joihin myös oman työni puolesta törmään aina silloin tällöin. Sisäilmaongelmien aiheuttaja ainakin joskus ellei yleensä aina on kosteus. Se jos tiivistyy rakenteisiin, niin seurauksena voi olla mikrobikasvustoja. Siksi taloissa on kosteussulut, ettei lämpimän sisäilman kosteus pääsisi niin syvälle (seinä/katto)rakenteisiin, että se seinän jäähtyessä tiivistyy ja kastelee paikat niin kuin aamukaste kesäisin kastelee nurmikot.

Mutta nyt jos sisäilman kosteus tuppaa lämmityskaudella kovasti putoamaan, niin onko riski kosteuden tiivistymisestä sittenkään niin suuri kuin on pelätty? Siis jos sisäilmassa ei talvikaudelle ole juurikaan kosteutta, niin mihin se voisi sitten tiivistyä? Tilanne tietysti muuttuu sitten jos käytetään ilman kostuttimia. Mutta siltikin seinien läpi menevä lämpövuoto yleensä kuivaa paikat. Siis jos lämpövuotoa on. Nykyajan taloissa sitä ei enää juurikaan ole.

Nykyajan taloissa on siis kaksi ongelmakohtaa. Toinen niistä on kerroksellinen rakenne. Eri kerrosten väliin voi tiivistyä kosteutta. Ja toinen ongelma on se, että jos sitä kosteutta jostain syystä pääsee tai tiivistyy rakenteisiin, niin nykyään ei enää ole seinän läpi menevää lämpövuotoa (U-arvot on niin hyvät), että se kosteus pääsisi kuivumaan joskus.

Mitä maksaa energialuokituksen nosto?

Mitä maksaa energialuokituksen nosto? Mitä se edellyttää, ja mikä on takaisinmaksuaika? Näitä asioita pohdittiin varsin ansiokkaasti "Tee itse" -lehden 17.12.2015 ilmestyvässä numerossa.

Omasta mielestäni asiassa voitaisiin pohtia ihan hyvin myös sitä, että mikä on energialuokituksen vaikutus esim. omakotitalon hintaan tai vuokraukseen, niin itse luulisin, ettei sillä ole oikein mitään merkitystä. Eihän nyt ainuttakaan talokauppaa sen tähden jätetä tekemättä, että talossa on väärä tai liian huono energiatodistus. Toki maailma voi muuttua, ja ostajat voivat ajatella tulevaisuudessa enempi ympäristömyönteisesti, mutta uskoisin, että tällä hetkellä omakotitalon energiatodistuksilla ei ole suurempaa merkitystä. Eikä kaikki niitä hanki, vaikka laki vaatisi - silloin taloa myydessä vaan kerrotaan, että energiatodistusta ei ole.

Mutta ei sekään nyt ihan poissuljettua ole, etteikö verottaja voisi olla tässä asiassa aktiivinen. Jolloin jos kiinteistöpuolella keksitään jonain päivänä sama idea kuin autoissa, eli (kiinteistö)verot alkaisikin mennä energiatodistuksen arvosanan mukaisesti, ihan niin kuin autoissakin autovero on päästöjen mukaan - niin sen jälkeen energiatodistuksen arvosanalla varmasti on merkitystä, jos sillä on jonain päivänä suora vaikutus asumisen kuluihin kiinteistöveron muodossa.

Lehtiartikkelissa positiivista oli kuitenkin se, että asiat oli hyvinkin konkreettisesti kerrottu. Esimerkkitalot ovat ihan oikeasti olemassa, niiden tämän hetkinen energialuokitus ja kulutustaso tiedetään, ja ilmeisesti paikalle on pyydetty joku alan asiantuntija kertomaan mitä talossa voitaisiin tehdä ja mitä se maksaa. Ja missä ajassa rahansa saa takaisin.

Vaikka lehdessä esitetyt arviot korjausten hinnoista ja takaisinmaksuajoista vaikuttivat yllättävänkin lupaavilta, niin kyllä minä laskelmia maiskuteltuani ja palasteltuani pienempiin osiin uskaltaisin väittää, että lasketut euromäärät taitaa siltikin vaan pitää paikkaansa. Ja jos vaan arviointi saaduista säästöistäkin pitää paikkaansa, sitten myös takaisinmaksuajat on ihan oikein laskettu.

Eikä ne takaisinmaksuajat olleet huonoimmissa energialuokissa kovinkaan pitkät. Esim. jos G-luokan vuonna 1944 rakennettu esimerkkitalo päivitettäisiin kertaheitolla A-luokkaan, niin kulutus putoaa 54800 kWh:sta tasolle 5400 kWh, investointi maksaa noin 25000€ ja takaisinmaksuaika on noin 4 vuotta.



Kannattaako energialuokituksen nosto? Kannattaa se minusta aina silloin, jos takaisinmaksuaika on riittävän lyhyt.



Hyvän energialuokan päivittäminen vielä paremmaksi ei taloudellisesti välttämättä kannata. B-C luokan taloissa takaisinmaksuaika voi olla luokkaa 14-19 vuotta.



Huonompi energialuokka päivittyy parempaan varsin kustannustehokkaasti, ja takaisinmaksuaika on lyhyt, näissä lehden kolmessa esimerkissä kaikki nämä maksaa itse itsensä takaisin 3-4 vuodessa. Mistä muusta rahansa saa takaisin yhtä nopeasti ja yhtä varmasti? Nykyään kun esim. pörssiosakkeet ei tuota käytännössä mitään, ja pankit ei maksa säästöille käytännössä lainkaan korkoa.



Yhdestä asiasta olisin eri mieltä. Älä eristä kellarin lattiaa tai seiniä sisäpuolelta. Se ei välttämättä onnistu, sillä jos ulkoseinän sisäpinta jää eristeen takana "kylmäksi", niin kosteus tiivistyy siihen. Ja jos siinä on sitten puukoolaukset suoraan seinässä kiinni, niin siinä voi olla puun lahoamis/homehtumisriski aika suuri.

 

Uudehko yli 200 neliön talo ei paljon kuluta. Tämä esimerkkitalo oli luokassa B.



Eniten energiaa kului 60-luvun esimerkkitalossa. Tuollaisen kWh-määärän luulisi käyvän jo kukkaron päälle? Asian voisi kuitenkin korjata 14300€ investoinnilla ja 3 vuoden takaisinmaksuajalla. Ihmeellisintä asiassa on se, ettei tälläista korjausta ole tehty jo aikoja sitten... Ehkä iso kulutus ei sitten kuitenkaan käy riittävästi kukkaron päälle?

Energiatodistuksen arvosana voi mennä kertaheitolla ääripäästä toiseen. Investoinnin hinta 25000€, säästöt 6800€ per vuosi ja takaisinmaksuaika 4 vuotta.

Tämä ei ollut (lehden) maksettu mainos.

Ja itsekin isännöitsijän työssäni ihmettelen usein, että näitä euromääräisestikin varsin järkeviä korjauksia tehdään loppujen lopuksi aika vähän. AsOy -maailmassa ainakin joskus tulee vastaan sellainen kumma ilmiö, että mikään ei saisi maksaa mitään, tai ainakin jos investoinnin suuruus on suurehko, ei sitä sitten tehdä, vaikka se maksaisikin itsensä nopeasti takaisin.

Ilmeisesti samaa ajattelutapaa esiintyy sitten omakotitaloissakin, jos ja kun tällaisia tarkoilla esimerkkitiedoilla olevia taloja on ylipäätään löytynyt. Taiteilija on kuitenkin piirtänyt sellaiset havainnekuvat, ettei taloja pysty maastosta tunnistamaan. Sen verran kuitenkin lehdessä kerrottiin, että kaikki esimerkkitapauksina olevat talot sijaitsevat "Keski-Suomen korkeudella".

Sisäilmaongelmista uusi tutkimus?

Kuvassa ilmeisesti homekasvustoa. En tiedä onko kuva Suomesta, enkä tiedä miksi kasvusto näyttäisi pysähtyneen tietylle korkeudelle.

Osa suomalaisista kärsii sisäilmaongelmista. Osa ei kärsi. Näin siis siitäkin huolimatta, että tietyssä joukossa kaikki ovat oleskelleet samoissa tiloissa, ja että aika suurella varmuudella kaikki ovat kuitenkin altistuneet samalla tavalla.

Nyt tähän ilmiöön liittyy joku uusi tutkimustulos, jossa oli saatu selvitettyä se mekanismi, että mitä oikein tapahtuu silloin, kun sisäilma aiheuttaa erilaisia reaktioita, joiden johdosta seurauksena on hyvin konkreettisia oireita ja ylialtistuminen niin, että oireet laukeavat hyvinkin pienestä tekijästä. Esim. jos joku muu ihminen on käynyt "hometalossa", ja kantaa vaatteissaan ja palatessaan jotain hajuja tai hiukkasia, niin senkin seurauksena toinen ihminen voi saada oireita, vaikka ei olisi paikan päällä edes käynyt.

Yritin nyt löytää tuota uutta tutkimusta (sellainen kuulemma on nyt ilmestynyt?), mutta en löytänyt, vaikka hain vähän eri kielilläkin. Ammatillisessa mielessä se olisi ollut kuitenkin kiinnostava. Jos joku muu löytää tällaisen uuden tutkimuksen, jossa on selvitetty, miten joku tietty esim. homeitiö vaikuttaa toisissa ihmisissä niin, että altistumisreaktiot alkavat ja toisilla taas ei ala, niin saa toki vinkata, sitten käyn tiedon lähteillä itsekin lukemassa.

Omassa työssäni (takanapäin yli 10v isännöintiä pk-seudun nopeasti rakennetuissa lähiöissä) näihin asioihin törmää aina silloin tällöin. Moni sairastunut on käynyt ihan henkilökohtaisestikin isännöitsijän toimistolla näyttäytymässä, että oireet eivät ole keksittyjä, ja elämisen laatu kärsii näistä asioista johtuen aika paljon. Siis eläminen käy mahdottomaksi, jos altistuu, eikä pääse jostain syystä sisäilmaongelmia karkuun, eli ei pääse noista tiloista pois. Tai ei välttämättä edes tiedetä, missä tilassa ne altistavat tekijät on. Nehän voivat olla yhtä hyvin kotona, työpaikalla, kauppakeskuksessa, bussissa - tai ihan missä vaan. Silloin ongelmaa on helpompi hakea, jos tietyssä tilassa ongelmat aina lisääntyvät, mutta läheskään aina tilanne ei ole näin selvä. Isännöitsijänä silti joutuu miettimään mitä asioille voisi tehdä.

Ongelmia tuli, kun 1970-luvulla energiakriisin seurauksena taloista tehtiin pulloja. Eikä silloin vielä ymmärretty riittävän ilmastoinnin tärkeyttä ja merkitystä. Myös korvausilman saanti saattoi olla ongelmana, jos tavoitteena oli saada talosta pullotiivis.

Nyt saattaa käydä niin, että historia taas toistaa itseään. Ilmaston muutos on tosiasia, ja sen seurauksena taloista halutaan tehdä mahdollisimman energiapihejä, ja uusissa taloissa energian hukka rakenteiden läpi on lähes olematon. 1970-luvun ongelmista oppineena nyt ymmärretään ilmanvaihdon merkitys, ja siihen liittyen asiat myös hallitaan hyvin. '

Tällä kertaa ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että rakentamisen arkitodellisuus ja huolellisuus ja onnistuminen yleensäkin voi olla käytännössä ihan jotain muuta, kuin miltä se näyttää laboratorio-olosuhteissa tai suunnittelijoiden pöydillä. Ei liity varsinaisesti tähän, mutta tuossa juuri muutama päivä sitten tein havainnon, että eipä näköjään lämpöpumppujen COP-luvutkaan aina käytännössä ole ihan sitä mitä mainospuheissa - ne saattaa hyvinkin jäädä neljäsosaan tai kolmasosaan siitä, mitä mainospuheiden perusteella voisi ymmärtää.

Tuo jutun yläosassa oleva kuva on muuten bongattu tästä linkistä:

http://soundmindkarstula.blogspot.fi/2015/02/sisailmaongelmat-kosteus-vois.html

Sielläkin varsin osuvasti todetaan, että "on siis tärkeätä ennaltaehkäistä ja korjata vaurioita, jotta seuraukset siitä olisi ihmiselle mahdollisemman pienet..."

Tottakai, juuri noinhan se menee! Itse en myöskään usko, että kukaan rakennusten suunnittelijoista tai niiden ylläpidosta vastaavista olisi niin pahantahtoinen, että ihan tieten tahtoen haluaisi jonkun kärsivän sisäilmaongelmista. Sen sijaan itse uskon, että moni varmaankin tekee parhaansa, mutta silti tilanne on tämä mikä se on. Eli sadat tuhannet suomalaiset altistuvat jatkuvasti sisäilmaongelmille. Jotkut (ei useimmat) myös sairastuvat niistä johtuen.

Ja jos katsotaan tätä asiaa vähän kansainvälisemmin, niin Venäjällä (ihan samat leveyspiirit kuin Suomessakin) kukaan ei kärsi sisäilmaongelmista. Siellä energia on halpaa, ja sitä myös lämmittämisessä käytetään. Talojen eristämisestä tai yleiskunnosta ei näytä olevan niinkään väliä, mutta ei siellä silti kylmyydestä kukaan kärsi, vaikka ulkona olisi 20 astetta pakkasta. Niin kuin heillä monesti onkin. Eikä myöskään sisäilmaongelmat eikä allergiat venäläisiä kiusaa (oma havaintoni - ei sen suurempaa tieteellistä tutkimusta tässä taustalla). Viron kieleenkin sana allergia on ilmestynyt vasta ihan viime aikoina, ei sellainen sana kuulemma neuvostoaikoina heillä ollut ollenkaan käytössä.

Vaikka en nyt kehottaisi tuomaan venäläistä rakentamistapaa Suomeen, niin omasta mielestäni jotain valintoja jokainen voi tehdä ihan itsekin. Eikä kaikkea voi sysätä lääkärien tai isännöitsijöiden tai huoltomiesten huoleksi.

Jos antaisin nyt nurinkurisia ohjeita, että miten lähes varmasti - tai ainakin suurella todennäköisyydellä sairastuu, niin ensimmäiseksi kannattaa tietysti aloittaa tupakointi. Sekin on tietysti jokaisen oma valinta ja jokaisen oma asia, ja on kuulemma ihan vaan muiden kannalta hyväkin asia, jos tupakoitsija kuolee muita nuorempana, eikä tarvitse sitten eläkkeitä maksella... No, kunpa se menisikin näin, niin mikäs siinä sitten - mutta usein siellä loppupäässä jos ja kun oireet alkavat, niin tupakoitsija ei enää muistakaan, että se olikin ihan oma valinta, ja hän hakeutuukin hoitoon ihan siinä missä muutkin. Ja ne hoidot sitten taas maksaa yhteiskunnalle aikalailla... Plus että nekin vähät resurssit on sitten aina kaikilta muilta pois, koska eihän tupakoimalla sairastunutta nyt voida heitteille ja ilman hoitoa jättää.

Mutta hyvä vinkki tässä silti on, ehkä nurinkurisista vinkeistä kaikkein paras, sillä tämän linkin mukaan tupakointi lisää keuhkosyövän riskiä 50-kertaiseksi, ja se vielä tehostuu jos onnistuu hakeutumaan sellaisiin paikkoihin, joissa on suuressa määrin huoneilman radonia:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00014

Harvemmin sisäilmassa nyt enää on radonia ja/tai tupakansavua (siis passiivinen tupakointikin voi olla vaarallista), niin sitten tässä kohtaa olen kyllä noin yleensä ottaen oppinut (vai olenko oppinut sittenkään?) olemaan varsin hiljaa, koska terveytensä menettäneet menettävät myös huumorintajunsa, eikä heitä nämä omat pohdintani naurata oikein yhtään.

Mutta edelleenkin jos haluaisi sisäilmaongelmista sairastua ja jos voi/voisi valita oman sukupuolensa, niin kannattaa olla nainen. Omien havaintojeni mukaan (ei nyt välttämättä kovin laaja aineisto, mutta jotain kuitenkin) suurin osa sisäilmaongelmista sairastuvia on naisia, ei toki kaikki. Tätä asiaa joskus pohdittiinkin isännöitsijöiden aamukahvipöydässä, ja joku oli sitä mieltä, että kun pikkupojat hiekkalaatikolla ollessaan syövät paljon enempi hiekkaa kuin tytöt, niin kai niille sitten kehittyy vastustuskykyä myös huoneilman pöpöjä vastaan? No, en tiedä mistä johtuu, mutta tällaisen havainnon olen tehnyt.

Edelleen - sitten jos sattuu olemaan naishenkilö - niin todennäköisyydet paranee, jos hankkiutuu opetusalalle tai terveydenhuollon piiriin niin, että pääsee työskentelemään kouluissa ja sairaalaympäristöissä. Taaskaan ei mitään tieteellistä näyttöä, enkä tiedä mistä johtuu, mutta näin se vaan näyttäisi olevan...? Ja tietysti voi olla virheellinen havainto siinä mielessä, että jos naisista yleensäkin moni on hoitoalalla tai opetustehtävissä, niin sittenhän tämä on ihan luonnollista. Tai sitten on niin, että koulut ja sairaalat eivät ole niin terveitä rakennuksia jostain syystä?

Ammattia ja sukupuolta ei ehkä ole helppo valita tai ainakaan vaihtaa, mutta vielä yksi havainto lisää - jos haluaa sairastella, ei kannata ottaa itselleen mitään lemmikkejä, tai jos ottaa - ottaa korkeintaan yhden kultakalan. Nimittäin jos perheessä on kissa tai koira tai useita vielä vaikka hamstereitakin, niin sisäilmaongelmista ei sitten enää kärsitä niin usein.

Nuo ajatukset oli enempi vähempi kieli poskella kirjoitettu, enkä kaipaa näistä nyt mitään sen tyylistä palautetta, että "et kyllä Mika selvästikään ymmärrä ihmisten terveydestä tai muustakaan tähän liittyen nyt yhtään mitään..." (olen tätä palautetta saanut vuosien saatossa jo ihan riittävästi), mutta tuossa nyt vaan isännöitsijän työssä vastaan tulleita tilanteita ja omia ajatuksiani niihin liittyen. Ehkä niissä voi olla jotain oikeaankin osuvaa? En tiedä. Tavoite on varmasti meillä kaikilla ihan sama, eli jos halutaan elää terveinä, niin mitä meistä jokainen voisi sitten tehdä sen asian eteen? Olisiko olemassa jotain arkielämän valinnan mahdollisuuksia, jotka voisivat edistää terveenä pysymistä? Ehkäpä ne uudet tutkimustulokset (joita en mistään löytänyt) voisivat antaa tähän jotain lisätietoa.

Kiistaton fakta on kuitenkin se, että jos vaikkapa jossain Nokialla menee puhdas vesi ja viemäri vesi, sekaisin - niin sen seurauksena kaikki sairastuvat. Ja kaikki myös paranevat heti kun tilanne menee ohi. Mutta jos jonnekin tulee sisäilmaongelmia, niin kaikki siellä olevat altistuvat, mutta läheskään kaikki eivät sairastu. Mutta ne jotka sairastuvat, ne eivät välttämättä koskaan siitä parane. Ja sen jälkeen elämä on heidän osaltaan kyllä aika vaikeaa. Lisää ihan asiapitoista asiaa esim. tässä linkissä:

http://www.etlehti.fi/homeoire