Omakotiliiton liittovaltuustoon

Omakotiliiton liput liehuivat tänä viikonloppuna Mikkelin Mikaelin
kongressi- ja konserttitalon pihalla. Aurinkokin pilkahteli taivaalla.

Liittokokous käynnissä.

Vuosi sitten liityin omakotiliiton jäseneksi, ja eka jäsen vuosi kului oman kyläyhdistykseni eli Rekola-Asolan omakotiyhdistyksen puheenjohtajan tehtävissä. Minut siis valittiin puheenjohtajaksi siis heti ekassa syyskokouksessa, jonne menin paikalle pian sen jälkeen, kun olin mukaan liittynyt.

Nyt tänä viikonloppuna pidettiin Suomen omakotiyhdistyksen liittokokous Mikkelissä. Olin sielläkin, nyt siis ihan ekaa kertaa tällaisessa kokouksessa mukana, ja nyt minut valittiin Suomen omakotiliiton liittovaltuuston jäseneksi. Liittovaltuusto on ylin päättävä elin Suomi -tasolla.

Miksi sitten pitäisi liittyä mukaan omakotiliiton toimintaan - tai miksi itse liityin?

No ainakin itselleni on tullut paljon uusia tuttavuuksia tätä kautta. Vaikka olen asunut suunnilleen samoilla kylillä jo noin 20 vuotta, niin rivitaloalueelta kun muuttaa omakotitaloalueelle, niin ei täältä kyllä aluksi tunne yhtään ketään. Mutta nyt on tullut paljon tuttuja yhdistystoiminnan kautta. Lisäksi pääsee retkille, kylätapahtumiin - ja myös mukaan järjestämään ja ideoimaan niitä. Jäsenyyden myötä saa myös paljon alennuksia eri puolille, sekä paikallisiin liikkeisiin, että myös liiton pääyhteistyökumppanit myöntävät jäsenille monia alennuksia ostoksista. Vuosittainen jäsenmaksu tuleekin takaisin jo heti, jos vaikka ostaa läheisestä rautakaupasta yhden 9 litran maalipurkin...

Entä ketkä kaikki sitten voivat liittyä omakotiyhdistykseen?

Liittoonhan kuuluu Suomessa yhteensä noin 75000 jäsentä. Tähän kysymykseen en olisi oikeaa vastausta vielä eilen tiennytkään, mutta nyt tiedän. Omakotiliiton toiminnassa ovat siis mukana myös pari-, rivi- ja kerrostalo sekä vapaa-ajan asukkaat. Omakotiliiton jäsenyys ei siis ole sidoksissa asumismuotoon, vaan jokaisen oma koti on siellä missä itse kukin asuu. Itse asiassa omakotiliiton nimi olisikin varmaan parempi kirjoittaa yhdyssanan sijaan ihan erikseen, eli "oma koti liitto", silloin tuo oman kodin käsite tulisi laajemmin ja oikein ymmärretyksi.

Entä mitkä asiat ovat sitten omakotiliitolle tärkeitä, tai miten liitto haluaa olla asumisen asialla ja paremman asumisen puolesta puhuja?

Liiton toimistolla tehdään joka päivä 70 tuntia töitä omassa kodissa asumisen eteen, ja yksi tärkeimmistä jäsenpalveluista on mm. puhelinpalveluna annettava laki-, rakennus-, energia- ja pihaneuvonta. Näitä asioita liitossa hoitaa yli 30 hengen ammattilaisrinki. Lakineuvontaa on nyt laajennettu myös sähköiseen lakineuvontaan, jossa jäsen voi kysyä lakineuvoa myös kirjallisesti. Lisäksi neuvoja, ohjeita ja vinkkejä jaetaan jäsenille 4 kertaa vuodessa ilmestyvässä Omakoti -lehdessä.

Nyt kun kerran liitosta on kyse, ja joukkovoimaa käytetään, niin edunvalvonta on myös tärkeä asia, ja sitä tehdään kolmella eri tasolla: Paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja myös EU:n tasolla. Omakotiliitto on pyynnöstä osallistunut lukuisiin lainsäädäntöhankkeisiin, ja kantaa on otettu myös energiatodistusasioissa. Tässä kohdin mielestäni ehdottomasti tärkein ja upea saavutus on sähkön energiakertoimen muuttuminen. Aiemmin kerroin rakennusluvan kokonaisenergiatarkastelussa oli suoran sähkölämmityksen osalta 1,7 - mutta jatkossa tämä tulee laskemaan 1,2:een.

Tämä on ehdottoman järkevää näin, sillä nyt mahdollistuu uudestaan suoran sähkölämmityksen talot. Suora sähkölämmitys yhdistettynä esim. varaavaan takkaan on ihan riittävä uusissa taloissa, jotka jo lähtökohtaisesti kuluttavat hyvin vähän energiaa, jos kuluttavat ollenkaan. Nyt tällä hetkellä kuitenkin uusiinkin taloihin joudutaan pääsääntöisesti asentamaan lämpöpumppu, ja useimmiten asennetaan jopa maalämpö, vaikka ei sellainen uudessa talossa todennäköisesti koskaan maksa itse itseään takaisin.

Myös asumismenojen kasvun taittamisessa, jätevesisääntelyn uusissa lakimuutoksissa, ja kiinteistöveron kasvuun liitto on ottanut jatkuvasti kantaa. Kiinteistövero tuli alun alkaen voimaan 1993, ja sen jälkeen sen suuruus on jo kasvanut 3-kertaiseksi. Moni kunta onkin paikannut sen avulla omaa talouttaan, samalla kun esim. yhteisöveron tuotto on viime vuosina laskenut (niin vastaavasti kiinteistöveron tuottoa on nostettu - ja ilmeisesti nostetaan vielä lisää).

Aina joskus pitkäaikainen vaikuttamistyö tuo myös tuloksia - esim. kotitalousvähennyksen korvausprosentti nousee 45:stä 50:een prosenttiin vuoden 2017 alusta lukien.

Haluaisitko itse liittyä mukaan omakotiyhdistykseen? Nyt se nimittäin kannattaa tähän aikaan vuodesta, sillä vuoden 2016 lopun kuukausilta jäsenmaksua ei enää peritä (siis marras-joulukuun 2016 ajan jäsenenä saa siis olla ilmaiseksi, sillä jäsenmaksun perintä alkaa vasta 2017 vuoden alusta). Jäsenmaksun suuruuden määrittää kukin paikallisyhdistys itse, mutta se on keskimäärin noin 25 euroa vuodessa.

Liittyminen käy kätevästi esim. tästä linkistä:

http://www.omakotiliitto.fi/liittymislomake

Ja nythän on siis erittäin pätevää liiton palvelua kohta puoliin saatavilla, kun minäkin olen mukana siellä liittovaltuustossa 1.1.2017 alkaen...:-) (No vitsi-vitsinä...:-)

Mut hei - jos asiaa nyt tarkemmin pohdin, niin tietysti tämänkin blogin kautta kyllä nyt saa yhteyttä tarvittaessa omakotitalon liittovaltuustoon, eli ei muuta kuin viestiä tulemaan, jos ja kun päätöksentekijöille jotain asiaa on... Arjen asioissa neuvoisin kyllä olemaan jatkossakin yhteydessä liiton toimistoon, koska siellähän se asiantuntija-apu kuitenkin on.

Nyt viikonlopun kokouksessa vaihtui myös omakotiliiton puheenjohtaja, uutena puheenjohtajana aloittaa 1.1.2017 Ari Rehnfors Espoosta. Edellinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja Lauri Harjula jatkaa liiton kunniapuheenjohtajana 1.1.2017 lukien.

Tässä vielä muutamat kuvat Mikkelistä:

Torin kulmaa. Tässä pamahti noin 30 vuotta sitten, kun tähän päättyi
Helsingin Jakomäestä alkaneen pankkiryöstäjän pakomatka vuonna 1986.
Rakennukset oli korjattu niin hyvin, ettei niissä näkynyt mitään.
Ei näkynyt edes muistolaattaa.

Torilla oli myös näkyvästi esillä ensi kesän asuntomessut.

Kokouksen lopuksi Mikkeliin satoi lunta. Näkymä kongressi- ja
konserttitalon ikkunasta.

Esilämmitettyä korvausilmaa savupiipun kautta?

Millaiselta ajatukselta kuulostaisi, jos sisälle taloon otettaisiin esilämmitettyä korvausilmaa savupiipun kautta? Ainakin omasta mielestäni se kuulostaisi aika pöljältä, tai ainakin kummalliselta. Vaikka varmastikin totta olisi se, että jos tulisija on ollut jokin aika sitten päällä, ja jos hormin rakenteet ovat vielä lämpöisiä, niin silloin kaikki se ilma, mikä vedetään sisään savupiipun kautta, niin pakostakin se esilämpenee siinä samalla ja sisälle tullessaan...

Ai että miksikö tällaisia mietin?

Ekan kerran havahduin tähän ilmiöön tammikuun paukkupakkasten aikana. Kun menin kovilla pakkasilla tekemään tulta saunan pesään, niin melkein näpit jäätyi kiinni kiukaan metalliseen suuluukkuun. No ei nyt ihan sentään. Mutta kyllä se selvästi metallinkylmältä tuntui, kun kiukaan metalliosiin joutuu tulta tehdessään pakostakin koskemaan (ainakin kädensijoihin ja tuhkaluukkuun).

Mietin silloin, että mistä kylmää voi päästä löylyhuoneeseen? Sauna kun on ulkoa tullessa vasta kolmannen oven takana. Eipä siinä tietysti kovin kauaa tarvinnut miettiä, kun keksii, että savupiipun kautta ilmeisesti pääsee pikkuisen ilmaa sisään. Siltikin, vaikka meillä savupiippu menee katolle kolmen kerroksen läpi, ja siinä matkalla on hormissa kahdet sulkupellit (yhdet kellarissa - toiset vielä ylimmässä kerroksessa, ettei kylmä ilma pääsisi kovin syvälle piippuun). Vaikka nämä olivat pakkasilla molemmat kiinni, niin ei se reitti siltikään ilmeisesti ihan täydellisen ilmatiivis kuitenkaan ole.

Eikä meidän talo ole mitenkään erityisen pullomainen tai tiivis ole noin muutenkaan, ei ainakaan nykyajan mittapuulla. Tiiveystestissä ilmanvuotoluvun arvosanaksi tuli 1,44. Eikä meidän talo ole myöskään mikään energiapihi - ei ainakaan nykyajan mittapuulla. Talon rakennuslupa ehdittiin ja onnistuttiin saamaan 2 viikkoa ennen rakennusmääräysten kiristymistä kesällä 2012. Joten meidän talo ei kuulu nyt minkään kokonaisenergiatarkastelun piiriin.

Talon voisi siis jättää vaikka suoran sähkölämmityksen varaan, niin kuin se ekan asumisvuoden noin kokeilumielessä jo olikin. Energialuokka meidän talossa oli rakennuslupaa hakiessa "A"-luokassa (silloin kun oli käytössä vielä ne vihreät energiatodistukset). Mutta sittemmin energiatodistusten laskentasääntöjä muutettiin, ja markkinoille tuli ns. "siniset todistukset", joissa energialuokka lasketaan pelkästään teoreettisesti ja matemaattisia malleja käyttäen, eikä aidot ja oikeat kulutustasot merkitse enää mitään. Sen muutoksen myötä meidän talo putosi energialuokassa luokkaan "D".

Tässä vaiheessa varmaan voisi päätellä, että tämä talo taitaa olla melkoinen harakanpesä? Tai ainakin saattaisi helposti ihmetellä miten talvella tällaisessa pystyy ollenkaan asumaan, kun tiiveystestin tulos on mitä on, eikä energialuokassakaan kovin korkealle nousta...

Todellisuudessa talossa ei tunne vedontunnetta missään. En ainakaan ole huomannut. Tai no, ehkä silloin kun paukkupakkasilla käy laittamassa saunan kiukaaseen tulet, ja jos näpit melkein jäätyy peltiosiin kiinni, niin ehkä siinä kohtaa voi vähän vedon tunnettakin havaita. Mutta muuten en ole kyllä huomannut mitään. Kun jokin aika sitten lämpökameralla tein kuvauksia, niin ainut vuotokohta löytyi olohuoneen alakulmasta TV-tason takaa. Siitä lisää mm. tässä linkissä:

http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2016/02/testissa-pari-lampokameraa.html

Tuollaiset TV-tason takana olevat pistevuodot ymmärtääkseni ja ilmeisestikin katoaisivat kokonaan myöskin lämpökameran kuvasta, jos esim. saunahormin sulkupellit jättäisi vähän raolleen siinä vaiheessa, kun tulta ei ole pitkään aikaan poltettu? Nimittäin kaikki koneellisen ilmanvaihdon avulla toteutetut talot ovat alipaineistettuja.

Meillä ilmaa vaihtuu noin 100 litraa sekunnissa, ja siitä ilmamäärästä 7 litraa eli noin 7% tulee jostain mistä tulee, todennäköisesti juurikin savupiipun kautta, tai sitten liesituulettimen torven kautta, ja joissakin taloissa ehkä myöskin takan korvausilmaputkea pitkin - jos sellainen on rakennettu. Mutta meillä sellaista ei kuitenkaan ole, eikä ole ollut tarvetta sille edes näin jälkikäteenkään katsoen. Kyllä takat meillä toimivat muutenkin, ja syttyvät takkatoiminnolla hyvin. Kirjoittelin muuten jo kerran aikaisemminkin ilmanvuotoluvun suhteesta lämmityskustannuksiin, ja nuo jouluiset pohdinnat siis tässä linkissä:

http://talopakettitalorautio.blogspot.fi/2015/12/ilmanvuotoluku-ja-lammityskulut.html

Sitten tässä tuli jokin aika sitten mielenkiintoinen tutkimus ja sen pohjalta lehtiartikkeleita passiivitaloista, ja siitä miten niistä suurin osa ei ylläkään sellaisiin tavoitetasoihin, mihin suunnitelmien mukaan olisi pitänyt yltää. Ja lisäksi taloissa asuvat valittavat vedon tunteesta. Artikkelin voi lukea esim. tästä linkistä:

http://www.rakennuslehti.fi/2016/03/vain-kolmasosa-nollaenergia-ja-passiivitaloista-paasi-energiankulutustavoitteisiinsa/

Tai sitten sama juttu tarkemmin tässä linkissä, josta voi lukea koko tutkimusraportin (63 sivua, noin 12,75 megabitin PDF -tiedosto):

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159847

Itse pohdiskelin tähän liittyen asioita nyt niin, että eikös olekin aika nurinkurista (?), jos tiiveystestauksessa aivan olemattoman pieniä vuotolukuja saaneet passiivitalot koetaan asukkaiden puolelta vetoisina (mm. tutkimuksessa mukana olleet Puuseppä ja Onnelanpolku ihan nimeltä mainiten), ja sitten taas esim. meidän talossa, jossa on paljon huonommat testitulokset, niin mitään vedon tunnetta meillä ei ole. Tai en ole huomannut, eikä ole kukaan muukaan valitellut.

Joten meneekö tässä kohtaa asiat nyt sitten niin, että meillä korvausilma kyllä pääsee taloon suhteellisen helposti (myös sen 7 litraa sekunnissa osalta, kun sitä ei koneellisesti tuoda), jolloin ohivirtausilmaa ei meillä huomaa. Sitä varmaan tulee pienissä määrin, hitailla virtausnopeuksilla, ja riittävän monesta paikkaa... Mutta jos passiivitalossa ohivirtausilman kulkureitit onkin jo todella tiukassa, niin sieltä mistä sitä sitten kuitenkin tulee, niin sitä tuleekin sitten niin voimakkaina ja pistemäisinä suihkuvirtauksina, että se sitten jo häiritsee talon asukkaitakin?

Silloinhan passiivitalo ei olekaan onnistunut sille asetetuissa tavoitteissaan? Siis vaikka passiivitalon runko ei vuoda käytännössä yhtään, niin tämä seikka ei sitten kuitenkaan poista vetoisuutta, vaan päin vastoin vetoisuuden tunne jopa lisääntyy? Sillä eihän mikään talo ole niin tiivis kuin esim. avaruusalus. Jos olisi, silloin tilanne, jossa talosta puhalletaan ulos joka sekunti (meidän talon lukuja käyttäen) 109 litraa sekunnissa, ja sisäänpäin vain 102 litraa sekunnissa, niin yöksi kun käydään nukkumaan ja laitetaan kaikki ovet ja ikkunat kiinni, niin aamulla kun monen tunnin perästä heräillään, niin kaikkien ikkunoiden pitäisi olla jo kaarellaan sisäänpäin, jos ohivirtauksena "puuttuvaa" korvausilmaa ei olisi mistään tullut...

Sitten takaisin tämän aiheen otsikkoon.

Tein nimittäin tänään sellaisen kokeen, että mitä jos raotan saunan hormin sulkupeltejä vähäsen, niin silloinhan tuo alipaineen muodostukseen tarvittava 7 litran ohivirtaus tulee juurikin kokonaan tai lähes kaikki savupiipun kautta, eikö vain? Tulee se osittain sitä savupiippua pitkin kait ihan muutenkin ja joka tapauksessa, eipä kait sitä millään täysin estääkään voi? Enkä tiedä onko se kovinkaan puhdas väylä ottaa raitista sisäilmaa, tuskinpa vain...?

Mutta puolen tunnin mittainen koe meni siis tänään näin:



Aamulla klo 07:00 ulkoilman lämpötila on -0,7C.

 

Samaan aikaan saunan mittari näyttää noin +30C.
Saunassa on saunottu viimeksi eilen illalla.

 

Kokeen alkaessa kiukaan kivillä lämpömittari näyttää +25,9C ja
tuhkaluukussa oleva johdon pää +23,6C. Nämä luvut tietysti
tarkentuvat, kun mittari jätetään puoleksi tunniksi paikoilleen.



Koejärjestely näyttää siis tältä. Sulkupellit on nyt avattu. Jos ilmaa virtaa sisäänpäin,
se pitäisi sitten huomata tuhkaluukussa lämpötilan alenemisena.

Puolisen tuntia on kulunut. Ulkolämpötila edelleen sama -0,7C
ja saunan hormissa sulkupelti on ollut koko ½-tuntia auki.

 

Kiukaan kivillä lämpötilaksi on tarkentunut ½-tunnin päästä +27,1C.
Tuhkaluukussa oleva johdon pään anturi näyttää +22,9C.

 

Lähikuva johdon päästä, eli toisesta mittauspisteestä.

Johtopäätöksiä:

Jos tulisija ei ole ollut vähään aikaan käytössä, ja jos sulkupellin avaa - ilmavirta lähtee tulemaan savupiipun kautta ulkoa sisäänpäin. Sillä mistä muualtakaan noin +30C asteisessa saunassa lämpömittarin anturaan voisi tallentua lämpötilaksi +22,9C, ellei ulkokatolta tulisi viileää ilmaa sisälle? Toki se noin nolla-asteinen ilma lämpenee tullessaan kiukaan läpi ja noin 11 metrisen tiilipiipun läpi aika hyvin. Eli tässä tapauksessa sisään tulee esilämmitettyä korvausilmaa savupiipun kautta.

Entä miten tällaisen tulisijan saa sitten syttymään, jos kerran ilmavirta kulkee ihan vastakkaiseen suuntaan mitä sen palamisreaktion aikana pitäisi kulkea? No, ilmanvaihtokoneen takkatoiminnalla tietenkin... Muuten tulee savut sisään. Niin kuin on muutamia kertoja jo tullutkin, kun ei aina viitseisi takkatoiminnolle kävellä, ja sitten elää toiveissa, että jospa se siitä nyt kuitenkin syttyisi...

Jatkopohdintoina voisi sitten pohtia mm. että olisiko tässä mitään järkeä, jos sulkupellit avaisi aina kun hormi on riittävästi jäähtynyt? Mitä seuraisi, jos koko puuttuva 7 litran ohivirtausilma tulisikin helpointa reittiä, eli savupiipun kautta?

No itse asiassa kesäisin näin tapahtuukin. Silloin ei tule aina laitettua savupiipun sulkupeltejä saunomisen jälkeen kiinni ollenkaan. Silloin tietysti energiaa menee aika paljon "hukkaan" koska lämmin kiuas ja savuhormi puhaltavat ilmaa pihalle useita tunteja vielä sen jälkeenkin, kun viimeiset hiillokset ovat jo hiipuneet. Mutta kun kiuas ja hormi ovat riittävästi jäähtyneet, niin sen jälkeen sitten ilmavirtaa kääntyykin toisinpäin, ja suurin osa ohivirtausilmasta talon sisään tuleekin ilmeisesti savupiipun kautta.

En ole vain tullut tätä asiaa aikaisemmin näin ajatelleeksi, mutta näin tämä asia ilmeisesti on?

Mitä maksaa energialuokituksen nosto?

Mitä maksaa energialuokituksen nosto? Mitä se edellyttää, ja mikä on takaisinmaksuaika? Näitä asioita pohdittiin varsin ansiokkaasti "Tee itse" -lehden 17.12.2015 ilmestyvässä numerossa.

Omasta mielestäni asiassa voitaisiin pohtia ihan hyvin myös sitä, että mikä on energialuokituksen vaikutus esim. omakotitalon hintaan tai vuokraukseen, niin itse luulisin, ettei sillä ole oikein mitään merkitystä. Eihän nyt ainuttakaan talokauppaa sen tähden jätetä tekemättä, että talossa on väärä tai liian huono energiatodistus. Toki maailma voi muuttua, ja ostajat voivat ajatella tulevaisuudessa enempi ympäristömyönteisesti, mutta uskoisin, että tällä hetkellä omakotitalon energiatodistuksilla ei ole suurempaa merkitystä. Eikä kaikki niitä hanki, vaikka laki vaatisi - silloin taloa myydessä vaan kerrotaan, että energiatodistusta ei ole.

Mutta ei sekään nyt ihan poissuljettua ole, etteikö verottaja voisi olla tässä asiassa aktiivinen. Jolloin jos kiinteistöpuolella keksitään jonain päivänä sama idea kuin autoissa, eli (kiinteistö)verot alkaisikin mennä energiatodistuksen arvosanan mukaisesti, ihan niin kuin autoissakin autovero on päästöjen mukaan - niin sen jälkeen energiatodistuksen arvosanalla varmasti on merkitystä, jos sillä on jonain päivänä suora vaikutus asumisen kuluihin kiinteistöveron muodossa.

Lehtiartikkelissa positiivista oli kuitenkin se, että asiat oli hyvinkin konkreettisesti kerrottu. Esimerkkitalot ovat ihan oikeasti olemassa, niiden tämän hetkinen energialuokitus ja kulutustaso tiedetään, ja ilmeisesti paikalle on pyydetty joku alan asiantuntija kertomaan mitä talossa voitaisiin tehdä ja mitä se maksaa. Ja missä ajassa rahansa saa takaisin.

Vaikka lehdessä esitetyt arviot korjausten hinnoista ja takaisinmaksuajoista vaikuttivat yllättävänkin lupaavilta, niin kyllä minä laskelmia maiskuteltuani ja palasteltuani pienempiin osiin uskaltaisin väittää, että lasketut euromäärät taitaa siltikin vaan pitää paikkaansa. Ja jos vaan arviointi saaduista säästöistäkin pitää paikkaansa, sitten myös takaisinmaksuajat on ihan oikein laskettu.

Eikä ne takaisinmaksuajat olleet huonoimmissa energialuokissa kovinkaan pitkät. Esim. jos G-luokan vuonna 1944 rakennettu esimerkkitalo päivitettäisiin kertaheitolla A-luokkaan, niin kulutus putoaa 54800 kWh:sta tasolle 5400 kWh, investointi maksaa noin 25000€ ja takaisinmaksuaika on noin 4 vuotta.



Kannattaako energialuokituksen nosto? Kannattaa se minusta aina silloin, jos takaisinmaksuaika on riittävän lyhyt.



Hyvän energialuokan päivittäminen vielä paremmaksi ei taloudellisesti välttämättä kannata. B-C luokan taloissa takaisinmaksuaika voi olla luokkaa 14-19 vuotta.



Huonompi energialuokka päivittyy parempaan varsin kustannustehokkaasti, ja takaisinmaksuaika on lyhyt, näissä lehden kolmessa esimerkissä kaikki nämä maksaa itse itsensä takaisin 3-4 vuodessa. Mistä muusta rahansa saa takaisin yhtä nopeasti ja yhtä varmasti? Nykyään kun esim. pörssiosakkeet ei tuota käytännössä mitään, ja pankit ei maksa säästöille käytännössä lainkaan korkoa.



Yhdestä asiasta olisin eri mieltä. Älä eristä kellarin lattiaa tai seiniä sisäpuolelta. Se ei välttämättä onnistu, sillä jos ulkoseinän sisäpinta jää eristeen takana "kylmäksi", niin kosteus tiivistyy siihen. Ja jos siinä on sitten puukoolaukset suoraan seinässä kiinni, niin siinä voi olla puun lahoamis/homehtumisriski aika suuri.

 

Uudehko yli 200 neliön talo ei paljon kuluta. Tämä esimerkkitalo oli luokassa B.



Eniten energiaa kului 60-luvun esimerkkitalossa. Tuollaisen kWh-määärän luulisi käyvän jo kukkaron päälle? Asian voisi kuitenkin korjata 14300€ investoinnilla ja 3 vuoden takaisinmaksuajalla. Ihmeellisintä asiassa on se, ettei tälläista korjausta ole tehty jo aikoja sitten... Ehkä iso kulutus ei sitten kuitenkaan käy riittävästi kukkaron päälle?

Energiatodistuksen arvosana voi mennä kertaheitolla ääripäästä toiseen. Investoinnin hinta 25000€, säästöt 6800€ per vuosi ja takaisinmaksuaika 4 vuotta.

Tämä ei ollut (lehden) maksettu mainos.

Ja itsekin isännöitsijän työssäni ihmettelen usein, että näitä euromääräisestikin varsin järkeviä korjauksia tehdään loppujen lopuksi aika vähän. AsOy -maailmassa ainakin joskus tulee vastaan sellainen kumma ilmiö, että mikään ei saisi maksaa mitään, tai ainakin jos investoinnin suuruus on suurehko, ei sitä sitten tehdä, vaikka se maksaisikin itsensä nopeasti takaisin.

Ilmeisesti samaa ajattelutapaa esiintyy sitten omakotitaloissakin, jos ja kun tällaisia tarkoilla esimerkkitiedoilla olevia taloja on ylipäätään löytynyt. Taiteilija on kuitenkin piirtänyt sellaiset havainnekuvat, ettei taloja pysty maastosta tunnistamaan. Sen verran kuitenkin lehdessä kerrottiin, että kaikki esimerkkitapauksina olevat talot sijaitsevat "Keski-Suomen korkeudella".