Viime syksynä jätettiin osa talon täytöistä tekemättä, ja siihen osaan monttua on nyt dumpattu styroksin paloja, ylijäämä betonia pumppuautosta yms. Mutta nyt sitä voisi jo alkaa pikkuhiljaa täyttämään, että voidaan rakentaa tellinkit talon ympärille ja laittaa koolauspuut pystyyn sitten kun kellarin rakovalut on ensin tehty.
Taloyhtiömme pihalta harjakone keräsi hiekoitushiekat pois, ja lupasin siirtää ne tontilleni, jossa ne kelpaa hyvin ulkoseinien ulkopuoliseen täyttöön. Eli itse saan hiukan lisää täyttömaata, ja taloyhtiö säästää jätemaksut, koska hiekoitussepeli on kertakäyttötuote, joka menee kaatopaikalle. Sille ei ole jostain kumman syystä mitään uusiokäyttöä keksitty.
Tässä taloyhtiön hiekkakasa, joka olisi tarkoitus lapioida peräkärrylle. Ei tietenkään siirry yhdellä ajolla.
Tontille tullessani huomasin, että seinän vieressä oleva avain monttu olikin vielä melkein täynnä lunta. Mietin, että jätänkö sen pohjalle, vai ryhdynkö vielä kerran tänä keväänä lumitöihin. Kyllä se lumi siellä seuraavan 10 vuoden aikana sulaisi kuitenkin, ja sulamisvedet menee salaojapumpun kautta kaupungin viemäriin. Mutta päätin kuitenkin lapioida muutaman kuution lunta pois kuopasta, niin sain sitten suodatinkankaat ja kaikki muutenkin vähän siistimmin.
Lumityöt tehty, vielä kerran tänä keväänä. Vähäsen kyllä tuntui lumenluonti hölmöläisen hommalta.
Tässä lumikasa kuopan reunalla. Enää ei ole tiellä, voi sulaa rauhassa vaikka koko kesän.
Ja sitten vaan suodatinkangasta kuopan reunalle. Virallisissa piirustuksissa suodatinkankaan ja talon väliin tulee 6-16mm sepeli, ja suodatinkankaan toiselle puolelle jää alkuperäinen savimaa yms. multamaa. Sitten se ei pääse kankaan läpi tukkimaan salaojaputkia. En ole kyllä keksinyt, että miten suodatinkankaan saisi pysymään pystyssä sepelin ja savimaan välissä? Varsinkin jos sepeliä tulee hihnakuljetusautolla, sitä tulee niin valtavalla vauhdilla, että samaan tahtiin ei ehdi lisäämään alkuperäisiä savi- ja multamaita kankaan toiselle puoelle. Nyt kankaan toisella puolella piilossa on lumihanki, ja lunen ja talon väliin olisi tarkoitus heittää hiekoitussorat ja 32 millinen sepeli styroksiin kiinni. Siinä järeämmässä sepelissä ainakin maaperän kosteus putoaa salaojaputkiin, eli muodostuu tehokas pystysuuntainen salaojitus seinien viereen.
Saa muuten nähdä miten tässä tapauksessa sitten käy, kun lumikasa sulaa kankaan toiselta puolta pois? Lossaako sepelitkin sinne, vai ehtiikö vielä lisäämään savi- ja multamaita sinne väliin? Savi- ja multamaita jätettiin vähän ajamatta kaatopaikalle, koska sovittiin urakoitsijan kanssa niin, että vajaita kuormia ei viedä. Vastaanottomaksu olisi kuitenkin aina sama, jolloin viimeiset savimaat, joista ei olisi enää tullut täyttä kuormaa, ne nostettiin kuopan reunalle odottamaan jälleen täyttöä. En osaa sanoa, olisiko vaan kannattanut vielä se vajaakin savikuorma kaatopaikalle? On siitä lapionnista aika paljon töitä kuitenkin, joten vaikka viimeisen kuorman kuljetusmaksu säästettiin, en osaa sanoa pääseekö sillä säästöllä ns. "tuntipalkoille", jos huomioi lapiointiin kuluvan ajan. Pienellä kaivurillakin tietysti täytöt voisi tehdä, mutta nyt ei oikein kaivuri mahdu talon ja tien välissä kulkemaan. Siinä on mm. orapihlaja-aitakin vielä välissä.
Suodatinkangas paikoillaan. Lumet jäi suodatinkankaan taakse.
Laitoin myös vesilaitoksen sulun kivien keskelle suojaan.
Kun hiekoitussepeliä ajaa peräkärrykuorman kerrallaan, ehtii hyvin lisäillä 32 millistä sepeliä styroksia vasten. Hiekoitussepeli jää suodatinkankaan puolelle. Koko päivä tässä meni, enkä kyllä montaa metriä päässyt eteenpäin (talon ympärysmitta on yli 50 metriä). Eli kyllä se nauhakuljetin auto vaan on hyvä keksintö, sillä täytöt menee reippaaseen tahtiin. Tosin kellareita alettiin rakentamaan jo rintamamiestaloihin, ja silloin sodan jälkeen nauhakuljetin autoja ei ollut. Eikä ollut kaivinkoneitakaan ennen kuin vasta 60-luvulla. Eli oli ne sen ajan miehet kovia kaivamaan, kun varmaankin käsipelillä kaivettiin kellarin kuopat. Tosin jos samat miehet muutamia vuosia aikaisemmin olivat lapiolla kaivaneet juoksuhautoja pitkin Karjalan metsiä kilometrikaupalla, niin ehkä yksi omakotitalon monttu ei tuntunut juuri miltään? Mutta nykyihmisellä kädet ja selkä tahtoo väsyä ihan jo kuopan reunojen täyttämisestäkin. Mutta kokeilumielessä oli kuitenkin ihan mukava kokeilla, että miltä se hartiapankkirakentaminen tuntuisi, jos mitään koneita ei olisi keksitty tai olemassa.
Suodatinkangas, hiekoitussepeli ja 32-millin sepeli. Kuvan alkuosassa koko leveydeltä oleva 32-mm sepeli tuli nauhakuljetin autolla. Täytön leveys noin 2 metriä. Lossaamisesta johtuen kuopasta tuli vähän suurempi mitä alunperin piti.
Ei mennyt taloyhtiön hiekoitussepelikasa ihan vielä tyhjäksi. Mutta huomenna vien loput.
