Ämpäreinä käytin 10 litran sankoa ja paria 10 litran maalipurkkia, jolloin kolmen setin täyttyminen oli aina 30 litraa, ja laskuissa oli helppo pysyä mukana:
| Ensimmäiset 30 litraa pumpattu. |
| Kurkistus kaivoon. Tai ei nyt ihan kaivoon, vaan pumppaamon kuiluun, jossa on pumppu ja vesikammio noin 4 metrin syvyydessä. |
| Pumppaamisen päätteeksi veden pinta jäi tasolle 412 cm, eli noin 3,5 metriä maan pinnan alapuolelle. Kellari yltää noin 80cm eli neljän harkon verran maan pinnan yläpuolelle. |
| Lähtötilanteessa veden pinta oli tasolle 354cm. Mitassa on punaista väriä, jotta on helppo jo kaukaa havaita, että nyt pumppaamon vesi alkaa olla ns. "ylärajoilla". |
Jos veden tuotos on kesälläkin yhtä hyvä, niin tässähän riittäisi jo kukkien kasteluvettä yllin kyllin, kunhan vaan ostaa tarpeeksi pitkän letkun. Kastelukannuilla ei oikein viitsi kantaa (tuo 260 litraa on 12 litran kastelukannullisia yli 21 kpl). Toisaalta jos vesilaitoksen vesi maksaa 3 euroa per tuhat litraa, niin eipä tuossa omalta tontilta löytyvän veden hyödyntämisessä välttämättä kovin paljon tienaamaan pääse...
Vesilaitokselta tuo sama 260 litraa olisi maksanut noin 0,75 euroa, ja sillä määrällä kastelee kesällä kukkia jo aika paljon... Ympäristöystävällisyyden kannalta ei myöskään taida olla eroa jos pumppaan vettä omasta pumppaamosta, tai jos vesilaitos pumppaa tontille Päijänteen vettä? Siis sieltä Päijänteestä tullessaan vesi lirisee tunnelissa Helsinkiä kohti ihan itsestään, ja se tekee vielä sähköäkin siinä matkalla (Päijännetunnelin puolivälissä sijaitsee Kalliomäen voimalaitos, jonka teho on 830 kW ja vuosituotanto noin 7 GWh).