Liian tiivis talo?

Voiko talo olla liian tiivis? Omasta mielestäni ei voi. Eikä talon runkoa täysin ilmatiiviiksi edes saa - ei vaikka rakennettaisiin avaruusasema. Tai ainakin kansainvälinen avaruusasema ISS on aikoinaan kärsinyt ilman paineen laskemisesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kansainvalisen-avaruusaseman-ilmanpaine-laskenut/2280664#gs.6ePZqR4

"Sisäilmaongelmista" en ole kuullut avaruusasemalla olevan mutta sellaisen välttämiseksi asuinrakennuksista yritetään tehdä mahdollisimman tiiviitä. Rakentamisen yhteydessä tehdäänkin nykyisin yleensä talon rungon tiiveystesti, jonka tuloksena tiedetään mikä on rakennuksen ilmanvuotoluku.

Pienellä ilmanvuotoluvulla perustellaan usein myös rakennuksen energiatehokkuutta, eli edullisia lämmityskuluja. Näin tämä asia ei kuitenkaan omasta mielestäni mene, sillä uusissa taloissa ilmanvuotoluku on hyvin pieni, eikä ole mitenkään mahdollista, että rungon läpi falskaisi ulos lämmintä ilmaa - ja vieden samalla lämpöä mukanaan ohi IV-koneiden ja lämmöntalteenottolaitteiston. Taloihin kun rakennetaan aina pieni alipaine.

Kun aikoinaan opiskelin Englannissa 1990-luvulla, niin vanhat Viktoriaaniset talot (Victorian houses, jotka oli rakennettu vuosina 1837–1901) olivat ainakin silloin paljon hatarampia. Jos oli kylässä sellaisessa talossa, jonka ulko-ovi oli merelle päin, niin ulko-ovesta kun tultiin eteiseen, jossa oli kokolattiamatolliset portaat yläkertaan ja rappusten vierestä meni sisäovi keittiöön, niin keittiön ja eteisen välissä oleva sisäovi saattoi välillä paiskautua itsestään kiinni, jos se sattui olemaan sillä hetkellä auki, kun mereltä tuli kova tuulenpuuska. Näissä tällaisissa taloissa rungon tiivistäminen varmasti vaikuttaisi lämmityskuluihin aika paljonkin, mutta Suomessa talot ovat jo lähtökohtaisesti niin tiiviisti tehty, että täällä tiivistyksen lisäämisellä tällaista vaikutusta ei mielestäni enää ole.

Esim. omassa talossamme IV-kone imee joka sekunti ulos ilmaa 109 litraa, ja samaan aikaan kone puhaltaa sisälle taloon 102 litraa raikasta ulkoilmaa. Jokainen sekunti 7 litraa jää "puuttumaan", ja siten pidetään yllä pientä alipainetta koko ajan. Jolloin talon pitää olla todella hatarasti rakennettu, jos alipaineesta huolimatta lämmintä ilmaa falskaisi ulos seinärakenteen läpi samaan aikaan?

Seinärakenteisiin liittyy siis kolme erilaista käsitettä, jotka mielestäni menevät arkipuheissa iloisesti sekaisin, eli lämmöneristävyys, seinän hengittävyys ja seinän vuotoisuus.

Yksi rakennuksen ulkoseinän tarkoitus - ja samalla varmaankin aivan ensimmäinen seinän tarkoitus? - on ollut kivikauden ajoista alkaen lämmöneristyskyky. Sitä siis mitataan U-arvoilla eli lämmönläpäisykertoimella, ja se kertoo kuinka tehokkaasti seinän läpi pääsee lämpöä läpi tiettyjen lämpötilaerojen vallitessa eri puolilla seinää. Esim. omassa talossamme ulkoseinän U-arvo on puutalon osalta 0,17 ja kellarin harkkoseinän osalta 0,15. Mitä pienempi on U-arvo, sitä parempi on lämmöneristys. Ja sitä pienempiä ovat lämmityskulut.

Toinen ulkoseiniin liittyvä ominaisuus on seinän hengittävyys. Se on rakennuksen ulkoseinissä yksisuuntainen ominaisuus, ja tarkoittaa sitä, että miten hyvin eri kaasut, esim. hiilidioksidi tai vesihöyry voi siirtyä seinärakenteisiin ja sitä kautta ulkoilmaan eli ulos talosta. Jos tämä tapahtuu helposti, silloin talo on "hyvin hengittävä", jos taas vesihöyryn ja muiden kaasujen läpikulku seinästä on estetty esim. muovilla, silloin seinä ei hengitä, vaan vesihöyry ja muut kaasut poistuvat talosta ulos ilmanvaihtokoneen kautta.

Vesihöyry tai hiilidioksidi voi siirtyä seinärakenteisiin kahdella tavalla - joko ilmavuotojen kautta rakenteen raoista (konvektio), tai rakenteiden lävitse suodattumalla (diffuusio). Tämä ensin mainittu on kosteuden siirtäjänä erittäin tehokas, mutta samalla myös ei-toivottu tapa - sillä sisäilmasta ilmavirran mukana seinärakenteeseen siirtyvä kosteus yleensä myös tiivistyy sinne, jolloin riski mikrobikasvustoista lisääntyy.

Konvektio eli ilmavirtaus voidaan estää laittamalla rakenteeseen ilmatiivis kerros, joka sijaitsee rakenteen sisäpintaa lähellä siten, että siihen asti päässyt kostea sisäilma ei voi seinän sisällä jäähtyä "liikaa" ja siten tiivistyä seinän sisään ylimääräiseksi kosteudeksi. Tätä kosteussulkua eli käytännössä useimmiten muovikerrosta kutsutaan usein ilmansulkukerrokseksi. Tiili- tai harkkorakenteissa taloissa ilmansulkukerroksena toimii rappaus tai tasoitekerros.

Rakenustekniikassa, aina kun puhutaan talon hengittämisestä, tarkoitetaan siis ilman sisältämän vesihöyryn vapaata kulkemista seinärakenteessa höyryn osapaine-erojen mukaan, ja kun seinä rakennetaan niin, että se höyrynpaineen näkövinkkelistä harvenee ulospäin, silloin rakenteeseen mahdollisesti joutunut kosteus pääsee sieltä pois. Tällöin rakenteen vikasietoisuus on hyvä, ja yksi hyvän rakennuksen tärkeistä asioista on juurikin rakenteiden kuivumiskyky. Talo pitää aina suunnitella sellaiseksi, että se osaa kuivattaa itse itsensä, koska aivan varmuudella talon elinkaaren aikana vastaan tulee joskus jonkin sortin vesivahinko. Joko putkivuodosta johtuen, tai kattovuodosta, tai kondenssikosteudesta johtuen. Mutta jos paikat kuivuvat helposti, ongelmia ei yleensä tule.

Lämmönhukan eli lämmön johtavuuden sekä seinän (höyryn)hengittävyyden lisäksi ulkoseinän kolmas ominaisuus on sen "vuotoisuus". Sitä mitataan ilmanvuotoluvulla. Eikä sillä ole ainakaan minun mielestäni mitään tekemistä lämmityskulujen eli energiatehokkuuden kanssa. Eikä hyvä rungon tiiveys tarkoita sitäkään, etteikö seinä olisi silti ja samalla myöskin hengittävä. Seinä on hengittävä, jos kosteus voi vaivatta poistua seinän sisältä ulos seinästä - joko ulkoilmaan tai sisäilmaan, riippuen puuseinässä siitä, kummalle puolelle muovikalvoa kosteus on sattunut joutumaan.

Tällä hetkellä talot rakennetaan aina niin, että ensin tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi, ja vasta sitten alkaa rakentaminen. Ilmanvaihdon suunnittelun osalta suunnittelun ja rakentamisen pitäisi kuitenkin mennä mieluummin ehkä vähän lomittain, eikä perättäin niin, että ensin suunnitellaan - ja sitten vasta rakennetaan?

Sillä nykyisessä systeemissä ilmanvaihdon tulo- ja menopuolen litramäärät määrätään jo ennen, ennen kuin on mitattu ja tiedetään mikä on kyseisen rakennuksen ilmanvuotoluku. Sehän on pelkästään huolellisuudesta kiinni, eikä sitä voi etukäteen tietää.

Nyt siis voi käydä niin, että jos alipainetta ylläpitävän "puuttuva litramäärä" onkin asetettu liian suureksi, niin se voi aiheuttaa tiettyjä käytännön ongelmia (tai hauskuutuksia). Hauskaa voi olla esim. se, että raolleen jätetty tai työnnetty ulko-ovi lentää paine-erosta johtuen kiinni, jolloin voi kokeilla saako sen tulemaan niin rajusti kiinni, että ovi lukittuu. Kokeilin sellaista omaksi ilokseni tässä videossa muutamia kertoja, mutta en onnistunut kertaakaan saamaan kellarin ulko-ovea lukkoon saakka:

Vähemmän hauskaa on sen sijaan se, että kun alipaineesta johtuvat puuttuvat ilmalitrat kuitenkin aina jostain taloon tulevat, niin IV-kone repii ne sitten vaikka väkisin - ihan mistä vaan helpoiten saa.

Tästä syystä 2-hormista savupiippua ei uusiin taloihin kannattaisi enää ollenkaan rakentaa. Meillä sellainen on, ja "liian tiiviissä" talossa se on mielestäni ongelmarakenne, jota ei saa millään toimimaan (paitsi säätämällä ilmamäärät uusiksi, ja alipainetta pienemmäksi).

2-horminen savupiippu yläkerran makuuhuoneessa.

Tässä 2-horminen savupiippumme ylimmän kerroksen, eli yläkerran makuuhuoneen kulmassa. Lähellä katon rajaa on savupellit, ja toiset savupellit ovat kellarissa. Siltikään hormi ei ole aivan ilmatiivis, itse asiassa se taitaa olla pääasiallinen ilmanottoaukko niiden litrojen osalta, jotka eivät tule taloon IV-koneen kautta.

Ensimmäinen ongelma 2-hormisessa savupiipussa on siis se, että siihen liitettyjä tulisijoja (meillä saunan kiuas ja takkahuoneen takka) ei voi käyttää eri aikaan. Sillä jos toinen palaa ja toinen ei, silloin katolla toisessa hormista tulee savua, ja toisesta ei. Siitä seuraa se, että kun toisesta hormista tulee savua ulos, toisesta hormista IV-kone imaisee osan savusta sisään. Meillä se tarkoittaa sitä, että aina kun tekee saunan puukiukaaseen tulet (eikä aiokaan käyttää takkahuoneen takkaa), niin IV-kone imaisee saunan kiukaan savut yläkerran makuuhuoneeseen. Aluksi palohälytyksen toiminnan testaaminen tuntui ihan järkevältä aina silloin tällöin, mutta lopulta siihenkin kyllästyy, jolloin ongelma hoidettiin kuntoon näin:

Vasen hormi tulee saunasta ja oikea takkahuoneesta. Oikea hormi on
käytössä todella harvoin, eli takkahuoneen takkaa käytetään vain kovilla
pakkasilla. Ei sitä muutoin ole juurikaan tarvittu. Jolloin oikeasta
hormista tuli aiemmin sisään ne savut, jotka menivät vasenta hormia
pitkin katolle. Ongelma loppui, kun oikea savupellin edusta on sullottu
täyteen sanomalehteä. Enää ei tule savut sisälle. Ja jos oikeaa hormia
joskus käytetään, sitten vaan sanomalehdet pois siitä edestä...

2-hormiseen savuhormiin liittyy vielä toinenkin ongelma, jota en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Ongelma näkyy tässä kuvassa:

Vasemmalla lattialla on nokihiukkasia, ja oikealla rikkaimuri, jolla
sitten aina imuroidaan nokihiukkaset pois lattialta - aina kun kyllästyy
niitä katsomaan...

Saunan pesässäkään ei voi jatkuvasti tulta pitää, ja kun tuli sammuu ja pellit on suljettu, silloin ilmavirtaus hormissa kääntyy. Sen seurauksena vasen hormi - johon en ole sullonut sanomalehteä (ehkä kohta pitäisi?), koska se on useita kertoja viikossa käytössä ympäri vuoden, niin siitä pellin yläpuolelta, jossa on milli-pari rakoa, niin siitä tulee aika kova veto, jonka tuntee vielä pidemmän matkan päästäkin. Jolloin vetoon tarttuu mukaan aina nokipartikkeleita, ja varsinkin silloin kun savupelti avataan.

En tiedä olisiko tähän olemassa jotain käytännöllistä "kikka-kakkosta", jolla nokipartikkelien sisään lentämisen pistemäisen vedon mukana voisi estää?

No edelleenkin hyvä neuvo olisi se, että pyytäisin IV-ammattilaista säätämään ilmavirtoja uudelleen. Siis että vähempikin alipaine riittäisi... Mutta kun talo vanhenee, ja kun ovien ja ikkunoiden tiivisteet samalla heikkenevät vuosi vuodelta, niin vuosien saatossa voikin käydä niin, että nyt säädetyt IV-litramäärät onkin ihan oikein, ja nokipartikkeleiden leijailu loppuu, kun "puuttuvat litrat" tulevatkin ikkunoiden ja ovien tiivisteiden rakosista. Sitä odotellessa...

Tietysti jos olisin rakentanut hatarammin talon, niin silloin tätä "nokipölyt lattialla" -ongelmaa ei lainkaan olisi...? ;-) Mutta en minä silti sanoisi, että talo on liian tiivis. Hyvä se vaan, ettei ole juurikaan hallitsemattomia ilmavirtoja rakennuksen rungon läpi. Ja huom! meidän talo ei suinkaan ole mikään "pullotalo", sillä ilmanvuotoluvun testissä meille tuli arvosanaksi 1,44. Koska talossa on 7 kpl ulko-ovia, joista 2 on pari-ovia, niin en alkanut jaksaa näitä sen paremmin asentamaan. Todennäköisesti jokainen ulko-ovi kuitenkin falskaa ainakin vähän.

Eikä meillä sen puoleen seinätkään ole mitään passiivitalon paksuja rakenteita. Siitä johtuu heikompi energiatodistuksen arvosana, joka meillä on "D". Oma filosofiani on kuitenkin sellainen, että lämmönhukka on ainut konsti, jolla seinän saa pysymään kuivana. Ilman lämmönhukkaa seinään mahdollisesti tullut kosteus ei ymmärrä lähteä seinästä ulos. Lämpöhukkaa ei kuitenkaan pidä toteuttaa hallitsemattomilla läpivirtauksilla seinien läpi. Joten seinä ei voi koskaan olla liian tiivis.

Ilmavesilämpöpumppu ei säästäkään mitään???

Voiko otsikko pitää paikkaansa? Tätä jäin itsekin miettimään nyt kun kahden ensimmäisen asumisvuoden jälkeen oli mahdollista vertailla sähkönkulutukset ja sähköstä maksetut eurot kumpanakin asumisvuotena.

Muutimme siis uuteen taloon asumaan 27.9.2014. Ensimmäinen vuosi eli 21.10.2015 asti talossa asuttiin suorasähköllä. Sen jälkeen asennettiin ilmavesilämpöpumppu. Se on nyt käynyt vuoden päivät. Tai tarkemmin sanottuna yli 11 kuukautta, kun tuo lämpöpumpun ensimmäinen lokakuu syksyllä 2015 jäi vähän vajaaksi. Mutta en nyt näkisi, että noilla muutamilla päivillä kuitenkaan olisi oleellista merkitystä vertailussa?

No miten sitten kävi?

Ensimmäisenä asumisvuotena lokakuusta 2014 lokakuulle 2015 sähköä kului yhteensä 17162 kWh. Ja se maksoi yhteensä 1887,74 euroa.

Toisena vuonna vastaavasti lokakuun alusta 2015 syyskuun loppuun 2016 sähköä oli kulunut yhteensä 13844 kWh, ja sen hinta vastaavasti oli 1600,62 euroa.

Lompakon tasolla jos asioita vertaa, niin sähkössä oltiin jälkimmäisenä vuotena säästetty 3317,9 kWh, joka euroiksi muutettuna ja 12 kuukauden sähkölaskut ynnäten tekee yhteensä 287,12 euroa.

Ja tämä on siis tähän asti kaikki faktaa. Jokaiselta kuukaudelta on olemassa sähkölaitoksen lasku ja laskussa näkyy käytetyt kWh-määrät (jotka näkyvät toki sähköyhtiön nettipalvelussakin jo muutaman tunnin viipeellä).

No onhan se nyt hyvä, että tuli säästöä, eli kehitys on ainakin oikean suuntainen, eikö vain? No joo, en minä tätä kiellä. Mutta ongelmana on silti tuon säästetyn summan euromäärä, sillä oletettavasti säästö on saatu aikaiseksi ilmavesilämpöpumpulla (mikään muu ei ole talossa muuttunut), ja sen investoinnin hinta oli 8600,00 euroa asennettuna.

Joten jos näistä luvuista nyt laskee investoinnille takaisinmaksuajan, se on 8600,00€ / 287,12€ = 29,95 vuotta - eli pyöristettynä tasan 30 vuotta. Ja tällaisen vuosimäärän kanssa ongelmana on tietysti ensiksikin se, että lämpöpumpun elinikä on oletettavasti noin 17-20 vuotta. Joten kun lämpöpumpun käyttötunnit tulevat täyteen, siinä vaiheessa "investointivelkaa" on vielä jäljellä yli 10 vuotta.

No, tietystikään ei näitä asioita ihan näin suoraviivaisesti voi laskea. Ensinnäkään vuodet ei ole veljeksiä keskenään. Eikä ole vedenkulutuskaan. Joten katsotaanpa miten lukemat muuttuvat, kun kahden perättäisen vuoden energiankulutukset normeerataan lämmitystarvelukuja käyttäen. Sen jälkeen niitä sitten jo voikin verrata keskenään. Ja toisekseen, pitää katsoa sekin, että onko ekan ja tokan vuoden välillä vedenkulutuksessa ollut jotain eroja.

Ensimmäisenä asumisvuotena 1.10.2014 -> 30.09.2015 vettä käytettiin meidän perheessä (4 henkilöä) yhteensä 134.171,8 litraa. Eli vähän reilu 134 kuutiota. Se tekee 91,9 litraa per henkilö per vuorokausi.

Toisena asumisvuotena 1.10.2015 -> 30.09.2016 vettä käytettiin yhteensä 129.316,7 litraa. Se on 4,8 kuutiota eli 3,8% vähemmän ja se tekee 88,6 litraa per henkilö per vuorokausi.

Nyt asia huononi ilmavesilämpöpumpun näkövinkkelistä vielä entisestään, eli osa säästyneestä energiasta onkin vähentyneen vedenkulutuksen ansiota, eikä johdu ollenkaan lämpöpumpusta. Ero on tosin häviävän pieni, ja jos oletetaan, että kaikista käytetyistä vesilitroista 40% on ollut lämmintä vettä, ja jos vettä on lämmitetty 55 asteella ( +5:stä -> +60C asteeseen), niin tässä kohtaa vähäisemmästä vedenkulutuksesta johtuen sähkölasku putoaa 124,6 kWh vuositasolla.

Tämän jälkeen pitää vielä normeerata perättäiset 12 kk:n aikajaksot. Tässä laskelmassa tarvittavat kuukausikohtaiset ja paikkakuntakohtaiset lämmitystarveluvut löytyvät esim. tästä linkistä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut

Tätä vertailua tehdessäni syyskuun 2016 luvut vielä puuttuivat, mutta käytin vuoden 2015 lukua, koska Vantaan keskilämpötiloja katsellessani perättäisten syyskuiden keskilämpötila oli Vantaalla sama (muutaman desimaalin tarkkuudella). Ja syyskuun lämmitystarveluku on joka tapauksessa niin pieni, ettei se vertailua heikennä, vaikka perättäisten vuoden luvut vähän eroaisivat syyskuun osalta (korjaan tämän täsmälliseksi sitten kun nämä luvut on kohta puoliin saatavilla).

Lämmitystarveluvut olivat Vantaalla ekan asumisvuoden aikana 1.10.2014 -> 30.9.2015 yhteensä 3431, ja toisena asumisvuotena samalla aikavälillä 3503. Näiden lukujen välinen ero on 2%. Nämä molemmat luvut edustavat ns. "lauhaa talvea", sillä pitkän aikavälin lukuna Vantaalla on 4097.

Tosin ilmaston lämpenemistä johtuu, ettei tähän pitkän aikavälin tasolle nykyään useinkaan enää päästä. Viimeksi on päästy vuosina 2012 ja 2010. Täten lauha talvi on nykyään enempi sääntö kuin poikkeus. Ja nyt oli siis 2 yhtä lauhaa talvea peräkkäin, mikä helpottaa vertailua.

Normeeraan ekan asumisvuoden sähkökulut nyt niin, että jos kerran ekana asumisvuotena sähköä meni 12kk aikana yhteensä 17162 kWh, ja siitä kotitaloussähköä oli noin 5000 kWh, niin loppuosa eli noin 12000 kWh pitää kertoa 1,02:lla. Silloin saadaan toiselle asumisvuodelle se kWh-määrä, joka olisi kulunut, jos lämmitysjärjestelmään ei olisi tehty muutosta, eli jos ilmavesilämpöpumppua ei olisi hankittu.

Tällöin toisen asumisvuoden vertailuluvuksi tulee 12000 kWh x 1,02 + 5162 kWh = 17402 kWh. Eli jos ekana vuotena sähköä kului yhteensä 17162 kWh, niin tokana vuotena sähköä olisi kulunut 17402 kWh, jos lämmitysjärjestelmään ei olisi koskettu, ja jos veden kulutus olisi ollut litran tarkkuudella ihan sama. Veden kulutus kuitenkin väheni, jolloin siinä saatiin säästöä aiemmin laskettu 124 kWh, jolloin toisen vuoden vertailuluvuksi tulee 17402 - 124 = 17278 kWh.

Ja tuosta luvusta kun otetaan nyt pois oikeasti ja mittarin mukaan toteutunut toisen vuoden kulutus, niin näin saadaan laskettua todellinen ja toteutunut säästö, joka on 17278 kWh - 13844 kWh = 3434 kWh. Tämä on siis laskennallinen, ja omasta mielestäni "se oikea säästö". Jos olen laskenut väärin, niin hihkaiskaa siellä lukijoiden puolella, että voin tehdä tarvittavat korjaukset, jotta saadaan laskut oikein, eikä tehdä vahingossa vääriä johtopäätöksiä...

Nyt sitten pitäisi vielä keksiä, että miten tuo 3434 kWh saadaan muutettua euroiksi? No, laskutuksen mukaan ekan asumisvuoden sähkön keskihinta oli ollut 12,1 c/kWh. Ja toisena vuotena sähkö oli maksanut keskimäärin 10,8 c/kWh. Ja jos otetaan tämän hetkinen kWh-hinta eli tuo 10,8 c/kWh yksikköhinnaksi, niin nyt voidaan laskea euromääräinen säästö, joka on 3434 kWh x 0,108€/kWh = 370,87 euroa per vuosi (toisen asumisvuoden aikana).

Ja jos tätä lopputulosta käyttäen lasketaan nyt todellinen kuoletusaika investoinnille, niin se on 8600€ / 370,87€ = 23,2  vuotta. Eli eipä tämä lopputulos tästä kovin oleellisesti muuksi muuttunut, jos verrataan asiaa siihen lähtötilanteeseen, että miltä luvut näytti "ihan paljaaltaan ja lompakon tasolla" toteutuneina eurovirtoina. Pieni korjaus kuitenkin tuli, eli alun perin 287 eurolta näyttänyt säästö onkin oikeasti 371 euron säästö per vuosi.

Voiko lopputulos oikeasti olla tällainen?

No en mitä tiedä, mutta tältä tämä nyt vahvasti näyttää tällä hetkellä. Ja kyllä tämä on näin, jos joku ei pysty "ampumaan alas" noita yllä olevia laskelmia. Jolloin täytyy sanoa, että kyllä itsekin olen melkoisen yllättynyt! Jos jo aiemmin laskeskelin, että maalämpö ei kannata, niin en olisi kyllä ikinä uskonut, että myöskään ilmavesilämpöpumpun hankkiminen ei kannata (uuteen taloon). Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että ilma-ilma lämpöpumppu kannattaa. Siinä kun hankintakulu asennettuna on noin 2 tonnia (ja siitäkin saa kotitalousvähennykset pois), niin jos sekin tienaa samalla tavalla useamman satasen vuosittain, niin se kyllä tienaa oman hintansa tosi äkkiä...

Mutta oli tämä kyllä jätti-yllätys tai jymy-yllätys, en olisi tällaista lopputulosta arvannut. Tähän sopisi nyt vallan hyvin tuo jo kerran aikaisemmin käyttämäni ja netistä löytämäni kuva, eli melkeinpä tätä laskiessa kävi näin:

Miksi sitten käytännössä kaikkiin uusiinkin taloihin tulee nykypäivänä lämpöpumppu, jos ei se kerran kannata? Vanhoissa taloissa lämpöpumppu tottakai kannattaa, eli jos lähtötilanne on sellainen, että vuosittainen sähkölasku huitelee esim. 40000 kWh -> 50000 kWh:n tasolla, ja jos lämpöpumppu saa siitä vaikkapa kolmanneksen pois, niin se tekee 2 tonnia säästöä joka vuosi. Jolloin maalämpöpumppu vanhassa omakotitalossa ja erityisesti öljylämmitteisessä talossa on taloudellisesti erittäin kannattava hankinta.

Uusiin omakotitaloihin lämpöpumppu tulee kait siksi, että on pakko. Eli rakennuslupa ei enää nykyään heltiä, jos kokonaisenergiatarkastelussa laskettu E-luku ylittää tietyt raja-arvot. Ja ne raja-arvot on säädetty niin tiukalle, plus sähkölämmityksessä on niin epäedulliset kertoimet, että rakennuslupaa ei saa, jos ei ole lämpöpumppua tai kaukolämpöä pääasiallisena lämmönlähteenä.

Ympäristömyönteinen ajattelu ja päästöjen pienentäminen on tietysti hyvä asia. Mutta energiatehokkuuden kasvattaminen tulisi aina tehdä kustannustehokkaalla tavalla. Nyt jos kustannustehokkuutta ei löydykään esim. kaikista lämpöpumppumalleista (mm. maalämpö ja/tai ilmavesilämpöpumppu), niin omasta mielestäni silloin sellaisiin ratkaisuihin ei saisi ketään pakottaa.

Eikä minuakaan ole kukaan pakottanut, minullahan on vanhat ennen 2012 saadut rakennusluvat, joten oma taloni ei vielä ole kokonaisenergiatarkastelun piirissä. Eli minä tässä teen kokeiluja pelkästään kokeilemisen ilosta. Ja haluan toki ajatella ympäristömyönteisesti itsekin, ja varsinkin silloin, jos se on myös taloudellisesti järkevää. Seuraavaksi meinaan kokeilla aurinkopaneeleita, joskaan en pidä sillä asialla nyt vielä mitään kiirettä.

On hyvä, että Suomessa omakotiasukkaiden asiaa ajaa mm. Suomen Omakotiliitto, joka varmasti ottaa näihinkin asioihin kantaa (?). Sillä jos lämpöpumppujen ostamisessa (todennäköisesti?) hukkaan heitetyt eurot käytettäisiinkin vaikkapa sähköautojen hankintaan, niin veikkaanpa, että ympäristövaikutus olisi paljon suurempi ja kustannustehokkaampi?

Ilmanvuotoluku ja lämmityskulut

Jouluisin on aikaa ajatella.

Itseäni on kiehtonut jo pitkään tiiveystestien mainoslauseet, että mitä pienempi ilmanvuotoluku, sitä pienemmät lämmityskulut. Siis onko se asia oikeasti näin?

Ymmärrän kyllä sen, että jos meillä olisi ajatusleikkinä vaikkapa heinälato, jossa seinälautojen välissä on helposti puolen sentin rakoset. Koska tuuli puhaltaa ladosta läpi käytännössä esteettä, niin jos tuollaisen rakennuksen haluaisi talvipakkasilla lämmittää, niin totta kai lämmitys onnistuu sitä helpommin, mitä paremmin onnistuu vuotokohdat tilkitsemään, ennen kuin edes yrittää lämmittämistä.

Mutta sitten jos tullaan nykyajan tai edes tämän vuosituhannen (puu)taloihin, niin eihän niistä nyt enää tuuli puhalla läpi käytännössä mistään kohdasta. Jolloin jos mietin esim. meidän nykyistä taloa, niin ilmavirtoja hallitaan tulo- ja menopuhaltimilla. Niiden avulla taloon luodaan pieni alipaine, koska imupuoli talosta pidetään isompana kuin tulovirtaus. Meillä 241m2 ja noin 750 kuution talossa (rakennusluvassa kuutioita on 919m3, mutta kai siinä on sitten jo yläpohjat ja kaikki muutkin ei lämpimät tilat mukana), niin meillä ilmavirrat kulkee näin:

Talo Rautio
Ilmanvaihdon litramäärät, litraa per sekunti
	(jäte)imu l/s	tuloilma l/s	erotus
2.kerros	-44l/s	28l/s	-16	l/s
maantaso	-20l/s	32l/s	12	l/s
kellari	-45l/s	42l/s	-3	l/s
yhteensä	-109l/s	102l/s	-7	l/s

Taloon siis puhalletaan 102 litraa ilmaa joka sekunti, ja samaan aikaan pihalle imetään 109 l/s, ja nämä ilmavirrat kohtaavat toisensa IV-koneen lämmön talteenottokennossa. Paitsi jos on viileä kesäyö, tuloilma puhalletaan kennon ohi lämmittämättä sitä poistoilmalla (IV-kone alkaa silloin jäähdyttää taloa). Samoin näyttää tapahtuvan muinakin vuoden aikoina, jos sisälämpötila kipuaa liian ylös (jolloin lämmön talteenotto näyttää menevän automaattisesti pois päältä, ja jäteilman lämpötila on sama kuin huonelämpötila).

Nyt siis nykyisessä tilanteessa, kun talon sisätilat jäävät koneellisen ilmastoinnin virtauslukuja katsomalla "tappiolle" 7 litraa joka sekunti, niin eihän se silti sitä tarkoita, että talossa alkaisi vuosien saatossa ikkunat painua sisäänpäin kaarelle alipaineesta johtuen Tosiasiassa taloon aina kuitenkin tulee (pienellä viipeellä) täsmälleen sama määrä ilmaa, mitä sieltä puhalletaan ulos. Helpoimmat ohivirtausreitit ovat omasta mielestäni keittiön liesituulettimen putki katolle (jos liesituuletin ei ole päällä), sekä savupiiput (jos tulisija ei ole päällä).

Varmaankin myös ovien ja ikkunoiden tiivisteet falskaa jotain, vaikka ovet ja ikkunat nyt uudet vielä onkin. Vaikein paikka lienee talon runko, jossa villojen välissä on muovi ja vielä sen jälkeen huoneilmaa vasten on kipsilevyt, jotka on pariin kertaan maalattu lateksimaalilla (jossa muovikerros), joten ihan heti en usko, että runkorakenteen läpi kovin paljon tuosta 7 litraa sekunnissa ilmamäärästä tulee, koska helpoimpiakin reittejä on.

Joten what´s the difference?

Eli mitä eroa on jos vaikkapa seinärakenteen ilmanvuotoluku olisi tasan nolla, kun kuitenkin alipaineen tarvitsema ohivirtausilma tulee jostain mistä se helpoiten pääsee? Ja kulkureitistä riippumatta se on sisään tullessaan aina yhtä kylmää. Eli eikö ole ihan sama tuleeko 7 litraa sekunnissa ikkunan raosta tai villojen läpi? No ehkä tämä ei ihan sama kuitenkaan ole.

Uusien rakennusten ilmanvuotolukuihin alettiin ensimmäistä kertaa kiinnittää huomiota noin 10 vuotta, sitten - jolloin esim. Oulun asuntomessuille 2005 (jossa tähän asiaan erityisesti kiinnitettiin huomiota) valmistuneiden talojen ilmanvuotoluvun keskiarvo oli 2,0:n paikkeilla. Tähän verrattuna meidän talossa oleva ilmanvuotoluku vajaan parin vuoden takaa on tosi hyvä, kun sellaiseksi saatiin 1,43. Mutta nykyään valmistuviin taloihin tuokin arvo on jo tosi huono, nyt yli ykkösen lukuja ei taida tulla enää missään. Hirsitalojakin on saatu jo alle 0,5:n.

Mutta mitä tämä nyt sitten säästää, jos runkorakenne savupiiput yms. tunnetut aukot tukittuna saadaan näyttämään alhaisia vuotomääriä? Jostainhan se alipaineen vaatima ilmamäärä kuitenkin tulee joka tapauksessa... Sillä muuten ikkunat painuisivat kaarelle, jos ei ulospuhallusta vastaavaa korvausilmaa mistään tulisi tilalle.

Oikeastaan paras vastaus tähän asiaan löytyy tästä linkistä:

https://www.rakennustieto.fi/Downloads/RK/RK110501.pdf

Tuolla dokumentissa (tarkemmin sanoen sivun 8 yhteenveto-osuudessa) on kerrottu, että kun ei ole vetoja ja epämiellyttävää kylmän tunnetta, niin se mahdollistaa alhaisemmat huonelämpötilat. Nimittäin jos vetoa on, silloin sitä torjutaan lämpötilaa lisäämällä, joka puolestaan johtaa energiankulutuksen kasvuun. Tai sama toisinpäin - jokainen aste, jolla huonelämpötilaa pudotetaan, säästää lämmityskuluissa 5%.

Nyt jos runkorakenteeltaan tiivis talo mahdollistaa vedottomuuden kautta matalammat huonelämpötilat - mutta jos asukas omien mieltymystensä mukaisesti kuitenkin pitää huonelämpötilat ylhäällä, niin silloin tiiviistä runkorakenteesta ja alhaisista ilmanvuotoluvuista ei taida olla mitään käytännön hyötyä, ei ainakaan euromääräisessä tarkastelussa?

Toki tiivis runko aina kannattaa tehdä, sillä ylimääräisiä kustannuksia siitä ei synny. Jos syntyy säästöjä, se on sitten aina kaikki kotiin päin. Tästä linkistä löytyy tiiviin talon rakentajalle hyviä vinkkejä:

http://www.slideshare.net/MotivaOy/esitys-bus-4-puutalon-energiatehokkaat-liitokset



Kuvakaappaus yllä olevasta linkistä, sivu 19/21.

Tässä vielä pari linkkiä tiiveysmittauksia tekevien yritysten kotisivuille, joissa (totta kai) mainostetaan, että tiivis runkorakenne tuo isot säästöt lämmityskuluissa. Näin asia varmasti onkin, mutta ilmeisesti vain jos sisälämpötilat pidetään alhaalla? Sillä eihän alipaineistetusta talosta lämmin ilma koskaan ulospäin virtaa?

http://vertia.fi/tiiveysmittaus/ilmanvuotoluku/

http://www.uudenmaanlampokuvaus.fi/tiiviysmittaus

Täällä taas Joensuulainen yrittäjä on vähän ns. totuudenmukaisemmalla linjalla, todeten mm. että tiiveysmittaus ei ole välttämättä pakollinen (jos luku 4,0 ei haittaa):

https://www.joenenergiatalo.fi/tiiveysmittaus/

Meillä tiiveysmittaus tehtiin aikanaan näin, siis reilut 1,5 vuotta sitten:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/03/28/tiiviystesti-tehty-ilmanvuotoluku-143/